Media ja viihde ›

AP: Kovat on pisteet. Komea on elokuva, nimenomaan komea. Muoto käy sisällön edelle jotenkin tässä kyllä; kuvaustekninen taidonnäyte, tarinaltaan ei mitenkään ikimuistettava. Verkkainenkin, mutta kuviltaan kaunis -- eri asia on, onko kauniissa kuvissa riittävästi pitämään yllä mielenkiintoa kolmen tunnin ajan.
 
Mulle tuli jotenkin Dostojevskin romaanit mieleen tästä elokuvasta. Tuntuu ettei elokuvassa tapahdu mitään, vaikka koko ajan tapahtuukin. Se on sitten ohjaajan valinta miten kaikki esitetään. Muutenkin juoni eteni jotenkin kirjamaisesti. Oli mielenkiintoista nähdä miten paljon Barry Lyndon muuttui elokuvan aikana persoonana.

author: Barry Lyndon
 
Pidin elokuvan kerronnan rytmistä. Sopivan verkkainen. Oli tää vähän turhan pitkä ainakin väsyneelle(178 min). Toisaalta tää ei tuntunut niin pitkältä mitä voisi minuuteista pääteillä koska kerronnan rytmi oli tosiaan sopiva. En mä osaa oikein sen paremmin perustella miksi pidin tästä. Perus Kubrickia. Jokainen kohtaus on maalaus. Niin pikkutarkkaa ja hienoa työtä.
 
9/10
 
Visuaalisesti äärimmäisen hieno leffa. Ja ihmeen hyvin piti otteessaan, vaikka vaikutti paperilla kohtuullisen tylsältä eepokselta.
 
Eilen katsoin:
Kauhea kankkunen (The Hangover)
***
Yllätti positiivisesti. Saman ohjaajan Road Tripin ja Old Schoolin jälkeen odotukset ei olleet kovin korkealla. Tarina oli kirjoitettu mielenkiintoisesti ja takaumia näytettiin juuri sopivan vähän ja ei niin perinteisesti. Viime aikojen parhaita (mysteeri)komedioita.

The Road
 
Mies ja poika haahuilee ja koittaa pysyä hengissä post-apokalyptisessa amerikassa. Ihan mieleenpainuva ja erilainen leffa joka toimii pitkälti hyvien näyttelijöiden takia. ***
 
Lost in Translation
 
Odotin tältä ennakkoon paljon monien hehkutuksen takia, mutta jouduin pettymään pahasti. Väsynyt yhdistelmä vaivaannuttavaa filosofointia ja Japani-matkailumainosta. **

Hemulius: Lost in Translation
 
Odotin tältä ennakkoon paljon monien hehkutuksen takia, mutta jouduin pettymään pahasti. Väsynyt yhdistelmä vaivaannuttavaa filosofointia ja Japani-matkailumainosta. **
 
Samaistun mielipiteeseesi osittain. Mäkään en ole löytänyt tästä mitään niin hienoa mitä jotkut sanovat löytäneensä. Ehkä se on vaan se Jarmuschin* tyyli joka iskee tai ei iske. Vaikka tässä olikin hyviä näyttelijöitä, eivät he minusta pystyneet vakuuttamaan näissä rooleissa ja luomaan vaikutelmaa rakastuneista. Ehkä juuri se teki elokuvasta vaivaannuttavan ja turhauttavan.
 
Edit. Coppolan*

author: Ehkä se on vaan se Jarmuschin tyyli joka iskee tai ei iske.
 
Tuohan on Sofia Coppolan elokuva? Vai käsitinköhän jotain väärin.
 
Minä taas pidän kovasti tuosta leffasta, yksi suurimmista suosikeistani.

Meadow: Tuohan on Sofia Coppolan elokuva? Vai käsitinköhän jotain väärin.
 
Minä taas pidän kovasti tuosta leffasta, yksi suurimmista suosikeistani.
 
Aa niinpä taiskin olla. Bill Murray hämäs :P

author: Samaistun mielipiteeseesi osittain. Mäkään en ole löytänyt tästä mitään niin hienoa mitä jotkut sanovat löytäneensä. Ehkä se on vaan se Jarmuschin* tyyli joka iskee tai ei iske. Vaikka tässä olikin hyviä näyttelijöitä, eivät he minusta pystyneet vakuuttamaan näissä rooleissa ja luomaan vaikutelmaa rakastuneista. Ehkä juuri se teki elokuvasta vaivaannuttavan ja turhauttavan.
 
Edit. Coppolan*
 
Eihän ne edes olleet rakastavaisia vaan vieraantuneita omista suhteistaan ja yksinäisiä vieraassa maassa. Mun mielestä alusta loppuun klassikko.

juuso a: Eihän ne edes olleet rakastavaisia vaan vieraantuneita omista suhteistaan ja yksinäisiä vieraassa maassa. Mun mielestä alusta loppuun klassikko.
 
90-luvulla olisin voinut ehkä ajatella samalla tavalla, mutta tuntuu että tällaisia on jo tehty ja nähty niin monta että odotin jotain vähän omaperäisempää. Näyttelijät oli kyllä hyviä, siitä tuli toinen tähti (ja karaoke-kohtauksesta!)

Psykolle piti tietty katsoa jatko-osa, Psyko II.
 
Ei tää ollenkaan huono ollut, Perkins vetää hyvin ja Meg Tilly on nätti naispääosassa. Loppuratkaisussakin on hiukan koukkua sentään.
Jotain Hitchcock-maista on kuvakulmissa ym, mutta ei ihan kopioksikaan tohdi sanoa.
 
Jos 8- /10.

Hemulius: 90-luvulla olisin voinut ehkä ajatella samalla tavalla, mutta tuntuu että tällaisia on jo tehty ja nähty niin monta että odotin jotain vähän omaperäisempää. Näyttelijät oli kyllä hyviä, siitä tuli toinen tähti (ja karaoke-kohtauksesta!)
 
Olisko sulla esimerkkejä? Vois vaikka sitten katsastaa. Jarmuschin ekoja ei tartte ehdottaa :)
 
The Kids Are Alright:
Kiva pätkä. TODELLA hyvät näyttelijäsuoritukset.
4/5.

AP: Psykolle piti tietty katsoa jatko-osa, Psyko II.
 
Ei tää ollenkaan huono ollut, Perkins vetää hyvin ja Meg Tilly on nätti naispääosassa. Loppuratkaisussakin on hiukan koukkua sentään.
Jotain Hitchcock-maista on kuvakulmissa ym, mutta ei ihan kopioksikaan tohdi sanoa.
 
Jos 8- /10.
 
On muuten oikeasti hyvä leffa. Monet tuon varmasti sivuuttavat ihan vain siksi, että on "pyhäinhäväistystä" tehdä tällaiselle klassikolle jatko-osa. Tilasin itse Psyko 2-4 -boksin. Itsensä Perkinsin ohjaama kolmonen taisi olla jo melko kökkö ja nelosta en ole nähnytkään.

Tromso International Film Festival satoa:
 
Black Swan
 
Tuli tsekattua leffa Tromssan filmifestareilla - tuhannen päissään ja väsyneenä tietenkin. Lopputuloksena nukuin lähes koko elokuvan... Uusintayritys tässä lähipäivinä sitten! Hieman vituttaa, kun tämä oli se leffa, mitä lähes pelkästään festareilla odottelin.
 
127 Hours
Ihan jees ok, muttta en vaan lämpene yhtään tälle Boylen nykyiselle tsäkätsäkä-pumpum-action-tyylille. Kyllähän tästä kuitenkin pienistä lähtökohdista intensiivinen pläjäys oli saatu kuitenkin aikaiseksi.
 
My Son, My Son, What Have Ye Done
Herzog ohjaa, Lynch tuottamassa ja nimekäs näyttelijäkaartin vielä, mutta jotenkin pettymykseksi jäi.
 
Robot
Intialainen 3 tunnin eeppinen scifi-bollywood-bläjäys. Tarviiko enemmän sanoa? Käsistähän tää oli ja repeillä sai, mutta sen verta pitkä, että torkuttua tuli jonkun verran.
 
Kokuhaku
Japanilaista settiä. Pimeeä, synkkä ja kauniskin kostotarina, mutta ei oikein toiminut.

bedlam: On muuten oikeasti hyvä leffa. Monet tuon varmasti sivuuttavat ihan vain siksi, että on "pyhäinhäväistystä" tehdä tällaiselle klassikolle jatko-osa. Tilasin itse Psyko 2-4 -boksin. Itsensä Perkinsin ohjaama kolmonen taisi olla jo melko kökkö ja nelosta en ole nähnytkään.
 
Kolmonenkin on kai ihan välttävää tasoa jos olen arvioita oikein tulkinnut. Nelonen lie suoraan teeveelle tehty juttu.

Kre-per: Olisko sulla esimerkkejä? Vois vaikka sitten katsastaa. Jarmuschin ekoja ei tartte ehdottaa :)
 
Ei se nyt ollut olennaista onko niitä vai ei, vaan se että leffaa katsoessa tuli sellainen tunne.

Kre-per: Olisko sulla esimerkkejä? Vois vaikka sitten katsastaa. Jarmuschin ekoja ei tartte ehdottaa :)
 
Kokeilepa Linklaterin Before Sunsetia ja Sunrisea, saksalaista Cherry Blossomsia (Kirschbluten - Hanami) ja Wes Andersonin Darjeeling Limitedia nyt näin aluiksi. Ingmar Bergmanin Mansikkapaikkakin sisältää samankaltaista tematiikkaa. Niin ja thaimaalainen Last Life in the Universe myös. Hmm, vielä jotain... Ehkäpä Straight Story ja jollain oudolla tapaa Broken Flowerskin. Viime hetken hiukan varauksellisempi namedroppaus: Kikujiro.
 
Omissa kirjoissa Lost in Translationille ei yksikään elokuva vedä vertoja. Pari on lähellä, mutta ohi ei mennä, ja tuskin koskaan mennäänkään. Niin vahvaa tunnetta tämä pätkä meikäläisessä herättää.

Hemulius: Ei se nyt ollut olennaista onko niitä vai ei, vaan se että leffaa katsoessa tuli sellainen tunne.
 
Okei? Viittasit vaan 90-lukuunkin siihen malliin, notta olisit enemmänkin elokuvia katsellut.
 
noog: Kokeilepa Linklaterin Before Sunsetia ja Sunrisea, saksalaista Cherry Blossomsia (Kirschbluten - Hanami) ja Wes Andersonin Darjeeling Limitedia nyt näin aluiksi. Ingmar Bergmanin Mansikkapaikkakin sisältää samankaltaista tematiikkaa. Niin ja thaimaalainen Last Life in the Universe myös. Hmm, vielä jotain... Ehkäpä Straight Story ja jollain oudolla tapaa Broken Flowerskin. Viime hetken hiukan varauksellisempi namedroppaus: Kikujiro.

Omissa kirjoissa Lost in Translationille ei yksikään elokuva vedä vertoja. Pari on lähellä, mutta ohi ei mennä, ja tuskin koskaan mennäänkään. Niin vahvaa tunnetta tämä pätkä meikäläisessä herättää.
 
Kiitos. Pitänee käväistä kirjastossa jos löytyis noita ulkomaalaisia.

Messiah of Evil
 
Kuvaukseltaan ja tyyliltään paikoin melkeinpä häikäisevä zombileffa 70-luvun alusta. Ja amerikkalaiseksi leffaksi yllättävän eurooppalainen otteiltaan. Ehkä jopa pettymyksekseni vähemmän sekava ja artsy-fartsy juoneltaan kuin mitä oletin. Tunnelma oli ihan jees läpi leffan, mutta ei kuitenkaan niin spooky kuin toivoin. Veikkaisin, että Romero sai kantavan idiksen Dawn of the Deadiin katsottuaan tämän.

Kre-per: Okei? Viittasit vaan 90-lukuunkin siihen malliin, notta olisit enemmänkin elokuvia katsellut.
 
Se ei ollut olennaista, mutta voit jäädä sitä vaikka miettimään iltasi ratoksi.
 
Eilen tuli katsastettua Paha maa, ja muistin miksen jaksa innostua kotimaisista leffoista. Vaikka periaatteessa on hyviä aineksia, niin joku väkinäisyys ja liiallinen yrittäminen paistaa aina läpi. Mutta täytyy myöntää että tää aiheutti keskivertoa vähemmän myötähäpeää. ***

Avatar 3/5
 
Yllätävän hyvä oli, tai ainaki yllättävän paljo vähempi huono, mitä osasin odottaa. Tietokonejuttuuhan tää enimmäkseen tais olla kyl, mut ihan hienon näköstä. Eikä se tarinakaan ny ihan mikään paskempi ollu loppuinlopux...