Yleistä keskustelua musiikista ›

Viltsux: Netti on maailman surkein keksintö.. Nykyään nuoret lataa musat laittomasti netistä, eikä osta levyjä. Hirvittää koko homma. Joutuu ajamaan stadiin asti että löytää levykaupan.
 
Jep. Homma pyörii päivä päivältä enemmän keikkaympyröiden ja live-homman ympärillä. Levybisnes kuolee, mutta livebisnes pikkuisen vahvistuu. Vaikken väitä että se korvaisi tappioita kuitenkaan.

Koivulahti: Jep. Homma pyörii päivä päivältä enemmän keikkaympyröiden ja live-homman ympärillä. Levybisnes kuolee, mutta livebisnes pikkuisen vahvistuu. Vaikken väitä että se korvaisi tappioita kuitenkaan.
 
Olis jäänyt Kate Bushin ura tyngäksi jos nyt aloittelisi - tai sitten olisi joutunut tien päälle oikeisiin töihin.

jra: Mitäs tämä muuten vaikuttaa siihen kun nämä Jimmy Paget, George Martinit, Rudy van Gelderit & Co vääntävät uusia mastereita vanhoista tuotoksistaan? Onko mitään osuutta siihen miltä monet (remasteroidut) cd:t kuulostavat:
http://www.engineeringtoolbox.com/age-shift-in-threshold-d_1474.html
Muusikoilla ja studiovelhoilla on varmasti omalla tavallaan harjaantunut kuulo, mutta samalla keskimääräistä enemmän melulle altistunut.
 
Voiko tulla laajemminkin esiin sama ilmiö kuin Claude Monetin kohdalla, jonka vanhuuden päivien tyyliä on nyt tarkasteltu pitkälle edenneen silmäsairauden kautta:
http://4.bp.blogspot.com/_34TEb_1PJ … t.japanese-bridge_MIA_1923-1925.jpg
 
Ko. herrat olivat vain esimerkkeinä vanhoista korvista, Beatles remasterit ja Zeppelinin "How The West" & DVD ovat kyllä parhaasta päästä.
 
George Martin on jo viimeistään kymmenen vuotta sitten siirtänyt valtikan pojalleen Gilesille, eikä tällainen vaihdos voi tapahtua ilman Applen hyväksyntää. Paul, Ringo ja mahdollisesti George ovat siis Gilesin takana. Giles on elämänsä aikana ehkä saanut kuulla muutaman sanan siitä kuinka levyjä tehdään tai erittäinkin siitä kuinka tietyt levyt tehtiin. Vanhuus tuo mukanaan paljon muutakin kuin aistien heikkenemistä, se tuo ylivarovaisuutta, mikä tilanteessa missä on pakko tehdä päätöksiä johtaa uhkarohkeuteen. Uhkarohkeus harvemmin kannattaa. George Martin on ollut viisas kun on pistänyt poikansa puikkoihin, ellei hänet sitten pakotettu siihen. Neil Aspinall ei ole mikään tyhmä mies.
 
Kysymys: Minkä takia Brasilia hävisi vuoden 1998 loppuottelun? Vastaus: Siksi, että Zagallo vanhuuttaan oli sairastunut ylivarovaisuuden myötä päättämättömyyteen ja pani Ronaldon kentälle vaikkei olisi pitänyt.
 
Long live Giles Martin, we will need You.

Viltsux: Netti on maailman surkein keksintö.. Nykyään nuoret lataa musat laittomasti netistä, eikä osta levyjä. Hirvittää koko homma. Joutuu ajamaan stadiin asti että löytää levykaupan.
 
Nuoriso on pilannu maailman. Mä ostin just broidilta sen kaikki LP:t, kun se oli rahapulassa. Ne tulee matkahuollolla kolmessa kollissa :D
 
Mutta se onkin hyväntekeväisyyttä. Voin mä niitä mun hifisupernumarkilla kuunnellakin. Siinä on muuten ad-muunnin, saa usbilla koneeseen. Ikinä en oo ominaisuutta testannu. Ja lupaan kuunnellessa olla yrittämättä erottaa yli 16khz ääneksiä.

velipesonen: George Martin on ollut viisas kun on pistänyt poikansa puikkoihin, ellei hänet sitten pakotettu siihen. Neil Aspinall ei ole mikään tyhmä mies.
 
George Martin oli tuossa mulla huono esimerkki, muistin kyllä että nuorempaa G. Martinia ajettiin viimeistään Love-projektissa sisään remastereita ja jatkoa varten, mutta tuli silti otettua listaan. Ajatus oli kuitenkin se mitä äänen kanssa tekemisissä olevien kohdalla sen tärkeimmän aistin heikentyminen aihetuttaa, kun LP-levyjen kultakauden korvat alkavat olla vähintäänkin eläkeiässä, ja remasteria pitäisi pukata pihalle niin perhanasti, ja saada aikaiseksi ehkä ne viimeiset suuret remasterointiprojektit.
 
Kaikilla siirtoa ei ole tehty yhtä harkiten kuin Beatles-kataloogin suhteen, vaan umpikuurot äijät vääntää ne viimeiset definitiiviset versiot. Viimeisen (?) LP-mittaisen kaupallisesti kannattavan formaatin kuoppaaminen saattaa merkitä sitä ettei enää jatkossa ole taloudellisesti kannattavaa ottaa käsittelyyn kokonaisia levytysuria. Ja mikä on sitten alkuperäisten nauhojen kunto kun seuraavaa remaster-sukupolvea aletaan työstämään, suuri osahan on jo jyrätty, palanut tai hapertunut pölyksi.
 
Toivottavasti kuitenkin jossain välissä vielä vakiintuu formaatti jolle moiset projektit kannattaa tehdä ja uudet ukot puikoissa osaavat hommansa, ehkä ja varmasti niitä ostajia vielä viidenteenkin kertaan riittää. Sellaisia mastereita ei varmaankaan saada koskaan aikaiseksi, jotka skaalautuisivat puoli- tai kokoautomaattisesti sen mukaan kun formaatit kehittyvät, mitään lp:n tai cd:n kaltaista kymmeniä vuosia kestävää tuskin enää tulee.
 
E: positiivinen ote.

Lennu: Mutta se onkin hyväntekeväisyyttä. Voin mä niitä mun hifisupernumarkilla kuunnellakin. Siinä on muuten ad-muunnin, saa usbilla koneeseen. Ikinä en oo ominaisuutta testannu. Ja lupaan kuunnellessa olla yrittämättä erottaa yli 16khz ääneksiä.
 
Ei kai siinä AD-muuntimessa sentään noita CD:n rajoituksia ole? Aika mopo muunnin, jos 44100hz on paras mihin pystyy ;)
 
Itellä muuten menee koko ajan vinyylisoitin äänikortin kautta kaiuttimiin - eli AD/DA-muunto tapahtuu. Tämä siksi, että ei tartte minkään miksereiden ym. kanssa pelleillä kun vaihtaa digimusasta vinyyliin. Äänikorttina Apogee Duet.... Vaan eipä tuota kuule perttikään.
 
Olenkos muuten ymmärtänyt ihan väärin, sillä mun käsityksen mukaan suht kattava osa ns. pienemmistä julkaisuista vedetään ihan siitä CD-versiosta vinyylille - varsinaista vinyylimasterointia ei siis tehdä (RIAA-muuntaminen sun muu pois lukien...)
 
Kuulemma kuulevat älppärihifistelijät tossakin kohtaa ne huippukorkeat ylä-äänet sun muut "only on vinyl" -hienoudet :) Pitääs kaivella linkkiä aiheesta.

sikki-six: Olenkos muuten ymmärtänyt ihan väärin, sillä mun käsityksen mukaan suht kattava osa ns. pienemmistä julkaisuista vedetään ihan siitä CD-versiosta vinyylille - varsinaista vinyylimasterointia ei siis tehdä (RIAA-muuntaminen sun muu pois lukien...
 
Isojen julkaisujen kanssa tehdään valitettavasti ihan samaa... On tullut katkerasti huomattua muutaman kerran, että se vinyyliversio on ihan sama paska, kuin CD:kin.

George Martin ja muut studiotyön ammattilaiset eivät ole tottuneet tietyn formaatin sävyttämään maailmaan vaan studiossa paljastuvaan todelliseen todellisuuteen. He osaavat suhteuttaa formaattiin sidotun informaation sen omiin rajoituksiin. Ei ole pelkoa siitä että he puolikuuroina alkaisivat vääntää sutta paskaa siksi, että nuoruudessaan tekivät vinyyliä, vaan siksi, että he ovat vanhoja.
 
On olennaisia eroja sen suhteen, mitkä kunkin formaatin tai mediumin vahvuudet ovat. Ei ole suurempaa vahvuutta kuin tarkkuus. Nykypäivän hiend-mediumeissa tarkkuus toteutuu. Tarkkuus ihmiskorvan erotuskykyyn suhteutettuna, tietenkin. Silloin kun tarkkuus on saavutettu, aletaan mahdollisen uuden masteroinnin kohdalla puhua muusta kuin parannuksesta. Mistä siis? Ei välttämättä enää mistään, totuus on paljastettu, alkakaa keksiä sisältöä elämäänne, raukat.
 
Beatlesin kohdalla vihoviimeinen tarkkuus on vielä paljastamatta, vaikka me ketkä asiaa olemme vähäsen tutkineet tiedämme paljon siitä mitä se on. Musiikinystävälle kuitenkaan tietäminen ei ole mitään, kuuleminen on kaikki. Tahdon siis kuulla sen. Ehkä Giles Martin on siksi olemassa.

Löytyipä ettimäni linkki:
http://wiki.hydrogenaudio.org/index.php?title=Vinyl_Mastering
 
Kohta seitsemän on tosiaan se tärkein juttu tässä. Tuota kaipaisin just, nuo muut eivät just merkitse:
How many different ways can a CD master differ from a vinyl master?
 
1. The CD and vinyl masters might just be exactly the same: the same signal that goes on the ADC goes on the cutting head.
2. Acceleration limiting might be used on the vinyl master.
3. Elliptic filtering (bass sums to mono) might be used on the vinyl master.
4. The vinyl master may be sourced from a 24-bit version of the CD master. (However, the high noise content of vinyl generally makes this a meaningless distinction.)
5. The vinyl master may be sourced from a higher-sampling-rate version of the CD master. (However, the demonstrated inaudibility of frequencies above 20khz makes this a meaningless distinction.)
6. The vinyl master may be EQ'd differently to account for equalization differences in the cutting head, electronics, or playback devices.
7. Finally, the vinyl master might be sourced from a master with less dynamic range compression or limiting than the CD master. This is the only distinction between a vinyl an CD master that is meaningful - in the sense that information exists on the vinyl master, in terms of reduced compression, that does not exist on the CD master.
 
E: Tuolla linkin takana on myös hyviä esimerkkejä "loistavista vinyylimastereista", jotka ovat todellisuudessa se ihan sama CD-versio juntattuna eri alustalle. Silti tuntuvat jotkut kuulevan erittäin merkittäviä eroja... Ehkä se on sitten se rahina :)

Tällänen pitäs jostain:
 
http://emusician.com/ms/beatle_tech/fab_gear/studer_j37/
 
Ja lisää legendaarisuutta:
 
http://www.reeltoreel.de/worldwide/A77.htm
 
However there is a faster speed whcih was not too frequently used in the past except in Europe, but which has seen a revival of sorts in the guise of "super analog" - 30 inches per second. In short the tape moves at a whopping 30 inches per second past the heads, effectively doubling the resolution of 15Ips and extending the frequency response past 30,000Hz. At that speed, a large 10" reel of tape only lasts 15 minutes!
 
Nauhanopeushan se tosiaan on aika vaikuttava tekijä noissa korkeissa taajuuksissa.
 
A group of people were subjected to some material that was played back on a system capable of producing frequencies near 40K Hz and then the same material for another group on another system which didn't exceed 20K Hz. The 40K group, all of whom noted that the liked what they heard, cited emotional feelings on an almost kindred spirit level, a connection if you will, with the material. And this was without the benefit of any video to further stimulate the senses. Whereas the 20K group simply noted whether they liked what they heard or not and not all of them liked it.

BigPapa: Tällänen pitäs jostain:
 
http://emusician.com/ms/beatle_tech/fab_gear/studer_j37/
 
30Hz to 15kHz (+/-2dB) ):(
 
Ja lisää legendaarisuutta:
 
http://www.reeltoreel.de/worldwide/A77.htm
 
Record Playback Frequency Response:
15 ips - 30 Hz - 20 kHz _ 1.5 dB
7.5 ips - 30 Hz - 20 kHz + 2 / - 3 dB
3.75 ips - 30 Hz - 16 kHz + 2 / - 3 dB
 
Signal to noise:
15 ips - better than 66 dB
7.5 ips - better than 66 dB
3.75 ips - better than 63 dB
 
Ei lupaa kuuta taivaalta. Eipä kuulu ne cdltä puuttuvat ultrakorkeat tilaa luovat harmooniset äänet, koska kohina peittää ne ja laitteiden taajuuskaistakin jää puutteelliseksi yläpäästään. Ja vajaaksi jaa alapääkin. Tuota pitäisin itse korkeampien taajuuksien puuttumista vakavampana puutteena.

velipesonen:
On olennaisia eroja sen suhteen, mitkä kunkin formaatin tai mediumin vahvuudet ovat. Ei ole suurempaa vahvuutta kuin tarkkuus. Nykypäivän hiend-mediumeissa tarkkuus toteutuu. Tarkkuus ihmiskorvan erotuskykyyn suhteutettuna, tietenkin. Silloin kun tarkkuus on saavutettu, aletaan mahdollisen uuden masteroinnin kohdalla puhua muusta kuin parannuksesta. Mistä siis? Ei välttämättä enää mistään, totuus on paljastettu, alkakaa keksiä sisältöä elämäänne, raukat.
 
Oikeastaan pointti edellä oli juuri tuo, eli cd:llä ei päästy, parhaissa tapausissakaan, aivan perille. Seuraavan sukupolven formaatti olisi ollut jo melkein siinä rajoilla, eli kuulon rajoitukset tulevat vastaan. Mutta nyt kuitenkin jäätiin niiden rapistuvien magneettinauhapinojen ja puolinaisten cd-versioiden kanssa ihmettelemään, miten tästä seuraavat vuosikymmenet hoidetaan Yksi askel jos olisi ennätetty ottaa, niin tosiaan parhaissa käsissä ja päissä ollut materiaali olisi ainakin ollut selvillä vesillä. Nyt ei vielä täysin mikään - tai osasta on varmaankin tehty ja odottamassa kammioissa korkeamman tarkkuuden versiot (24 bit), kuten uusista äänitteistä.
 
Ehkä, vaikka kaupallisesti järkevää hires-formaattia ei vielä ole, yhtiöt pitävät huolen omaisuudestaan ja siirtävät mahdollisimman 1:1:een nauhojaan johonkin pätevään digitaaliseen muotoon.

LaMotta: 30Hz to 15kHz (+/-2dB) ):(
 

 
Ei lupaa kuuta taivaalta. Eipä kuulu ne cdltä puuttuvat ultrakorkeat tilaa luovat harmooniset äänet, koska kohina peittää ne ja laitteiden taajuuskaistakin jää puutteelliseksi yläpäästään. Ja vajaaksi jaa alapääkin. Tuota pitäisin itse korkeampien taajuuksien puuttumista vakavampana puutteena.
 
http://emusician.com/ms/beatle_tech/fab_gear/studer_j37/
 
Eipä tässä kukaan kuuta taivaalta oo hakemassakaan. Tolla ensin mainitulla Studerilla on kuitenkin Sgt Peppers tehty, pidit tai et. Pidä sinä huoli lähinnä omista kohinoistasi. Taajuuksien kasvattaminen lisäämällä nauhanopeutta ei liene ollut vierasta 60-luvullakaan.
 
Hyvältä kuullosti myös aikoinaan kun Revoxille 70-luvulla eräässä studiossa soiteltiin ja kuunneltiin.

BigPapa: http://emusician.com/ms/beatle_tech/fab_gear/studer_j37/
 
Eipä tässä kukaan kuuta taivaalta oo hakemassakaan. Tolla ensin mainitulla Studerilla on kuitenkin Sgt Peppers tehty, pidit tai et. Pidä sinä huoli lähinnä omista kohinoistasi. Taajuuksien kasvattaminen lisäämällä nauhanopeutta ei liene ollut vierasta 60-luvullakaan.
 
Hyvältä kuullosti myös aikoinaan kun Revoxille 70-luvulla eräässä studiossa soiteltiin ja kuunneltiin.
 
Eihän se nauhan nopeuden kasvattaminen vierasta ollut, mutta rajalliset nauhat huomioon ottaen, mä en usko, että sitä ihan hirveästi harrasteltiin joidenkin ultraäänien mukaan saamiseksi.
 
Johtopäätös: Niiltä legendaarisilta analogiäänityksiltäkin puuttuu ne yli 20kHz taajuudet.

Jaava: Eihän se nauhan nopeuden kasvattaminen vierasta ollut, mutta rajalliset nauhat huomioon ottaen, mä en usko, että sitä ihan hirveästi harrasteltiin joidenkin ultraäänien mukaan saamiseksi.
 
Johtopäätös: Niiltä legendaarisilta analogiäänityksiltäkin puuttuu ne yli 20kHz taajuudet.
 
Joo ei, sulla on joku pakkomielle ultraääniin, kysy Von Dänikeniltä. jos se vaikka auttais. Se mikä CD:ltä on leikattu veke niin sitä siellä ei oo. Vinyylillä taas on leikkaamatonta kamaa.
 
Lainaampa tähän jäsen kiven asnsiokasta kirjoitusta:
 
Jep, cd:n teoreettinen dynamiikka-alue on laaja, mutta kuka sitä käyttää
:-( edes klassisessa musassa, saati sitten popissa tai rokissa? Nykyään normaalin populaarimusa-cd:n dynamiikka-alue on alle 10dB:n kaista ja se, mikä on dB-maksimi on yhdentekevää jos aluetta ei käytetä nollasta täysille. Vinyylimasteroinnin rajoitukset (ja kuuntelijoiden "vanhakantaisempi" asenne) suosivat laajempaa dynamiikkaa, minkä seurauksena vinyylissä ON usein laajempi dynamiikka vaikka edellytykset sille olisivat huonommat.

Tärkeä pointti kuitenkin on se, että analogisena formaattina se, miten äänen "resoluutio" (pistetääs tää lainauksiin koska analogipuolella vastaava ilmiö toimii hiukan toisin) kärsii dynamiikan laskiessa, toimii eri tavalla vinyylissä ja cd:ssä. Voit helposti todeta tämän kuuntelemalla joskus YLEn klassisen musiikin stereoradiolähetystä, jossa näytteenottotaso (stereoradio perustuu kans eräänlaiseen näytteenottoon) on noin puolet cd-levyn resoluutiosta mutta soundi on yleensä parempi kuin useimmilla cd:illä.

Ja sitten siihen taajuustoistoon. CD-levyn teoreettinen taajuustoisto on 1Hz-20kHz mutta loppuu kuin veitsellä leikaten. Vinyylin taajuustoistolla ei periaatteessa ole rajoja jos on mahdollista käyttää äärettömän paksua vinyyliä äärettömän harvalla uralla
:-D käytännössä vinyylin taajuustoisto alkaa jostain 25Hz paikkeilta ja loppuu kauas kuuloalueen yläpuolelle.

Kuuloalueen yläpuolella olevien äänten alemmat kerrannaiset vaikuttavat siihen miten äänen kuulemme, mutta niiden energia on verrattain pieni. Sen sijaan alempien äänien yläsävelsarjat ovat ihan kriittisiä kuulemisellemme silloinkin kun kuuleminen tapahtuu muuten kuin kuulon puitteissa (ihminen aistii ääniä myös luustollaan ja sisäelimillään, silloin kuulokokemus voi sijaita reilusti 20Hz-20kHz -alueen ulkopuolelta), yläsävelsarjoilla erotamme toisistaan puhaltimet ja jouset, kitaran ja pianon, symbaalit ja tilasoinnin. Vinyylin RIAA-"tallennus/korjaus" jossa äänes itse asiassa nostetaan taajuudellisesti yläpainoiseksi tallennuksen ajaksi ja sitten palautetaan takaisin meidän kuultavaksemme tukee yläsävelsarjojen toistumista vinyylitallenteessa, mikä osaltaan parantaa kuuntelukokemusta.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=116837&o=0
 
Ja näkyy olevan epäilijöiden joukossa tästäkin ketjusta tuttuja nimimerkkejä. Näin siis 2006.
 
En viitti alkaa opiskelemaan analogiäänityksen perusteita, mutta täytynee soitta jollekin tutulle studioketulle ja vähän kysellä kuinka ja miten se ennen tapahtui.
Että saa asiallista tietoa näiden tämän threadin olettajien ja mutumiesten sijaan.

BigPapa: Joo ei, sulla on joku pakkomielle ultraääniin, kysy Von Dänikeniltä. jos se vaikka auttais. Se mikä CD:ltä on leikattu veke niin sitä siellä ei oo. Vinyylillä taas on leikkaamatonta kamaa.
 
Sullahan se pakkomielle oli. Sä se olet tässä toitottanut sitä, miten merkityksellisiä ne on musiikinkuutelukokemuksessa.
 
Ja mitä eroa on suodattaa ne taajuudet pois suodattimella kuin antaa niiden itsekseen suodattua pois nauhatallennuksessa?

Jaava: Sullahan se pakkomielle oli. Sä se olet tässä toitottanut sitä, miten merkityksellisiä ne on musiikinkuutelukokemuksessa.
 
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka et uskoisikaan. Mitä CD:llä ei ole sitä siellä ei ole, kun taas vinyylillä on.
 
En viitti alkaa opiskelemaan analogiäänityksen perusteita, mutta täytynee soitta jollekin tutulle studioketulle ja vähän kysellä kuinka ja miten se ennen tapahtui.
Että saa asiallista tietoa näiden tämän threadin olettajien ja mutumiesten sijaan

A guitars frequency range is very limited if you're talking only about a note's frequency. But if you include harmonics, a guitar's frequency range is wider then your hearing. The Spectral Analyzer in my old studio would light up from 16hz to 24khz (the whole range) when I played.
 
I've been doing some spectrum analyzer runs on my electric guitar just for fun. Easy plucking gives a frequency bandwidth from about 80Hz to a little over 1kHz when only looking at the fundamentals. But almost all notes have a second order harmonic which actually rises above the fundamental. I think it is something with the metal strings because on my nylon stringed acoustic the fundamental dominates. It doesn't matter if I use a mic held close to the strings or the guitar pickups, the note and it's harmonics look about the same.
So that means my electric guitar has tones going to several thousand Hz when playing clean.
When I add distortion, even slight overdrive, the spectrum is very complex. With hard distortion the harmonics go past 20kHz.

jra: Ehkä, vaikka kaupallisesti järkevää hires-formaattia ei vielä ole, yhtiöt pitävät huolen omaisuudestaan ja siirtävät mahdollisimman 1:1:een nauhojaan johonkin pätevään digitaaliseen muotoon.
 
Miksi ei muka ole? Kaupallisesti järkevää on se mistä saa hyvän katteen. Kaupallisesti kaikkein järkevintä on se mistä saa parhaan katteen ja suorastaan ylijärkevää on jos pystyy samalla vielä huolehtimaan toiminnan jatkuvuudesta.
 
Ainakin dvd-tekniikka on kaupallisesti järkevää sikäli että dvda:n painatuskustannukset eivät voi olla mahdottomat. Homma kusee siinä että jengi on lifestyle-orientoitunutta ja kiinnostunut musiikin "liikuteltavuudesta" eli mp3:sta. Minun puolestani saavat painua helvettiin koko konkkaronkka. Lifestyle on siis syönyt musiikin. Korkean resoluution formaatit eivät siis ole kaupallisesti heikkoja siksi että niissä olisi periaatteellisia ongelmia vaan siksi että Image-lehti on olemassa.