Kitarat: kitarakamat ›

No juzt niitä ekoja halpis-sarjan sunburst-Applauseja. Kaappi oli Ross 10w. Tube Blaster -putkisäröä matkiva transistorisärö.
 
Eka efekti oli Ibanez-delay. Malli oli Delay III, DDL-20, oli digitaalivehje. Maximikaiku oli 1024 ms. Säätöjä taizi olla 5. Wäri oli waaleanzininen ja liewä helmiäizhopea. Muuntaja (zaattoi olla Rolandin) piti tietty zitten hommia het'kohtzilläz...

Ei kyllä muisti enää millään yllä sinne saakka. Ihan eka oikea kitara oli siskoltani lahjaksi saama Landola nylonkielinen ja matalla viimeistelyllä oleva (varmaan vaneria) akustinen vuonna 1979, jota ennen ei tainnut olla kuin sulkapallomaila. Sähkökitarakamat piti tietenkin saada ihan justiinsa perään siinä vuosikymmenen vaihteessa. Sähkis oli Roky myrkkinen stratotyyppinen lastulevystä tehty sekasikiö. Sillä kyllä muistaakseni pystyi ihan soittamaan, vaikka vireongelmia siinä oli roppakaupalla ja mikit oli humpparin kuoriin kätketyt vahaamattomat sinkut johon oli kulmalevyn ympärille kietaistu hätäisesti puolitoista metriä käämiä ja alla kaksi magneettisauvaa. Se oli oikeasti huono kitara ja jopa minä pystyin huomaamaan ettei kyse ollut mistään priimaskitasta hintakin oli vain kolmea ja puolisataa markkaa. Vahvistin oli sen sijaan ihan kelvollinen Ibanezin trankku (en muista mallia), mutta netistä etsiskelemällä löysin GX20 mallin joka oli ihan samanlainen, mutta muistan vahvistimeni olleen viisitoista wattinen. Pian siihen sitten sain Ibanezin TS9 äänensärkijän (varmaan ainoa ihan hyvä verme siitä mun setupista).
 
Sillä setillä sitten mentiin ja välillä vähän nolotti, kun isoilla pojilla oli ihan kunnon ameriikan kamaa ja ilkkuivat mun vehkeille, kun kävin soittamassa nuorisotalon reenikämpillä. Sain sitten ahaaelämyksen alkaa tuunaamaan sitä kitaraa ja tuunasinkin sen sitten lopullisesti tuonelaan.
 
Aika pian siitä sitten sain ruinattua höveliltä mummoltani rahat ameriikan soittokamppeisiin, mutta se on jo toinen tarina ja se strato mulla on vieläkin.

Tokai stratocaster, Squier 15 vahvari ja Ibanez Thrash Metal -särö (tai joku vastaava, sellainen musta/keltainen purkki).
Vahvistin on vielä tallessa ja särön haluaisin takaisin.

Mental_Schok0_Gummi: No juzt niitä ekoja halpis-sarjan sunburst-Applauseja. Kaappi oli Ross 10w. Tube Blaster -putkisäröä matkiva transistorisärö.
 
Eka efekti oli Ibanez-delay. Malli oli Delay III, DDL-20, oli digitaalivehje. Maximikaiku oli 1024 ms. Säätöjä taizi olla 5. Wäri oli waaleanzininen ja liewä helmiäizhopea. Muuntaja (zaattoi olla Rolandin) piti tietty zitten hommia het'kohtzilläz...
 
Mikä idea tuossa sun kirjotustyylissä on? Luuletko sen olevan jotenkin hauskaa tai ovelaa? Niitä se ei ainakaan ole. Mua ainakin vitutti jo ensimmäinen tuommoinen zetalla ja weellä kirjotettu sepustus, ja nyt aattelin siitä sulle ilmoittaa. Lopettasitko tuon perseilyn, kiitos.

Epiphonen banaanilapastrato ja enolta lainassa ollut 1x15 bassokombo, josta sai säröä rutistettua sen verran kuin jostain kohtuullisen kovaa ajetusta 20w putkivahvarin clean -kanavasta. Ensimmäinen oma vahvari joskus puolen vuoden päästä tuosta oli joku marshallin 15w trankku. Kyllä silläkin aivan hyvin soitteli ne pakolliset maidenit ja metallicat.

vvaltsu: Mikä idea tuossa sun kirjotustyylissä on? Luuletko sen olevan jotenkin hauskaa tai ovelaa? Niitä se ei ainakaan ole. Mua ainakin vitutti jo ensimmäinen tuommoinen zetalla ja weellä kirjotettu sepustus, ja nyt aattelin siitä sulle ilmoittaa. Lopettasitko tuon perseilyn, kiitos.
 
Nimimerkin ensimmäinen sana saattaa paljastaa syyn tuohon.

vvaltsu: Mikä idea tuossa sun kirjotustyylissä on? Luuletko sen olevan jotenkin hauskaa tai ovelaa? Niitä se ei ainakaan ole. Mua ainakin vitutti jo ensimmäinen tuommoinen zetalla ja weellä kirjotettu sepustus, ja nyt aattelin siitä sulle ilmoittaa. Lopettasitko tuon perseilyn, kiitos.
 
Kaveri on vaan lukenut liikaa J.Tilsaa.

Charvel model 4, vahvistimena helkama putkiradio ja Rat särö, olihan siistiä. Vuosi kai -86 tai -87. Putkiradio sai kaverikseen Marsun trankku combon mutta kotona helkama toimi pitkään ainoana vahvistimena, tallessa vieläkin mutta ei toimi.

VIPMetal: Otetaanpas tämmöistä nostalgiafiilistelyä vaihteeksi..
Mitkä olivat ensimmäiset kitarakamasi?
Mitä mieltä olit niistä silloin?
Ja vuosi oli?
Kauanko ne pysyivät hallussasi?
 
Muistaa muistaa... ekat kamat oli osin lainattu, osin omaa..
AC/DC soi 80-luvun alussa. Back in Black oli tullu ja iskeny kun häkä ja ala-asteemme seinällä roikkui musta Maya SG, jota kukaan ei ollu soittanu vuosiin.
Kukaan ei kitaraa osannut koulussamme soittaa ja pyysin josko sen sais lainaksi niin opettelisin. Opettaja siihen suostui ja keppi kouraan ja kotiin!
Ääntä piti kans saada kuuluville, siispä nykersin itse 20W:n trankku vahvistimen jostain Bebekin rakennussarjasta, särö saatiin mukavasti itsetehdystä trankku kytkennästä jota ajettiin 3:lla voltilla ruvelle. Ja kaiuttimena toimi Philipsin levarista sosialisoitu ämyri. Sävynsäätöjä ei ollu, ja vehkeet paukkui ja parkui, mutta mölyä lähti. Mummon putkiradiota ei saanut silloin vielä sosialisoida :((
 
Kitaraa säädin monet kerrat että sen sai edes jotenkin soimaan, kaula oli ohut 60- lukulainen ja just käteen sopiva. Akkadakkat, Priestit, Maidenit, bluussit ja jopa Dire Straitsit irtosivat verisen ja hikisen tappelun jälkeen.
 
Nuo kamat sitten korvaantuivat omilla hankinnoilla joskus 85-87, silloin ostin kaverin broidilta Yammun 30W trankkuvahvarin ja uuden Samick -pilukepin.
Samikki mulla on edelleen ja olis kiva tietää onko se Maya vielä siel koululla, johon sen sitten takasin roudasin.

Maya Stratocaster joka oli vanhan näköinen jo vuonna 1980, mikkivalitsimena oli muovinen liukukytkin jossa se valitsin liikkui suoraan, ei siis silleen kaarevasti kuin muuten stratoissa. Ei mitään tietoa missä se nykyään on. Vanhan Philips putkiradion kautta sitä soitettiin. sel oli kai jostain -60 luvulta.

Poikkeuksellisen hyvät:Silverface Fender Vibrolux - Fernandes Strato ja äitihän ne silloin muinoin maksoi. Vibroluxin hinta oli tuolloin hieman vähemmän kuin "uusi, hieno,monikanavainen,transistori Crate"
Ja kyllä mua sapetti silloin kun äiti ei suostunut ostamaan sitä Cratea!

Jucciz: Ihan hyvä sijoitus, jos vielä kotoa löytyy. :)

wirtala: Veikkaan, että kaveri on vaihtanut sen kultaisella 80-luvulla johonkin nykyisin täysin arvottomaan hevihirvitykseen ja kaatuu sitä päivää lopun ikänsä. Toivottavasti olen väärässä. :)
 
Kyllä se yhä löytyy ja historiakin on tarkasti tallessa.
Kitara on ostettu uutena Seinäjoen Soitinkaupasta 1964.
Eli on ns. L-sarjan Stratocasteri. Ja on muuten arvokas!
 
Ja hevi on muuten paskaa musiikkia!

JV-squier vm.82 ja Marshall 5210 combo(muistaakseni). Olisiko vuosi ollut n.87-88. JV-skuju on vieläkin ja pysyy. Tosin kaula on niin ohut, että käsi puutuu pidemmän setin jälkeen.

Mä näen tarpeelliseks erotella tässä muutaman eri vaiheen:
 
Ensimmäinen kitara: sedän sängyn alta löydetty kieletön ja merkitön telkänpönttö. "voinko saada tän omakseni" "sen kun viet vaan". Tästä lähti.
 
Oikea akustinen. Edellinen ei pitänyt virettä yhtään ja tallakin oli väärässä paikassa, joten vireinen soittaminen oli yksinkertaisesti mahdotonta. Tarpeeksi ruinattuani isäni osti Yamaha C40:n, joka on mulla vieläkin.
 
Sähkökitara. Yläasteella kävi viimein selväksi, että rokkia soitetaan sähkökitaralla, joten sellainen piti saada. Isän tutulta löytyi Eko Manta -sähkis ja Philipson-merkkinen pieni trankkuvahvistin "ikuisuuslainaan", joka tosin kesti lopulta vain siihen asti, kun ostin ekat omat kamat.
 
Ekat omat sähkiskamat. Ekoista kesäduunipalkoista 16-kesäisenä pistin valtaosan kunnollisiin kitaralaitteisiin ja ostin käytettynä Epiphonen LP standardin ja Music Man RD112-sixtyfive -vahvistimen. Niillä kelpasikin sitten soitella aika pitkään. Mukana tulleet piuha ja hihna taitavat olla jopa vieläkin käytössä.

marina 57 strato kitarana
roland cube40 vahvarina
rat särönä
 
Maksoivat silloin käytettynä 2400mk eli n.400€. Täältä jos kysyt tolla hinnalla, niin mitään soittovehkeitä ei varmasti lähde, vaan pitää säästää ja säätää...

weza: Kyllä se yhä löytyy ja historiakin on tarkasti tallessa.
Kitara on ostettu uutena Seinäjoen Soitinkaupasta 1964.
Eli on ns. L-sarjan Stratocasteri. Ja on muuten arvokas!
 
Vautsi.
 
Jos ikinä tuntuu siltä, että se tarvitsee uutta kotia, tarjoan sille mielelläni sellaisen ihan ilmaiseksi. Lupaan käsitellä kitaraa hyvin.

Itäsaksalainen Musima-strato
ja vester maniac 30w-vahvari
molemmat jo aikapäiviä myyty (harmi)

Ihan eka oli joku seinälla roikkuva akkari. Sitten sain lainaa Ibanez X-ING IMG2010 jolla soittelin parivuotta. Sitten ostin oman epiphone SG:n (G400). Tällä soittelinkin 7 vuotta. Vahvistinta ei muista. Mutta jollain Korgin pandoralla tuli paljonkin soiteltua.

Fernandes strato joskus ysärin alussa koska billie joe armstrong soitti sellasella niin pakko oli itsekin saada.
vahvari oli joku muropaketti merkkia en muista