Yleistä keskustelua musiikista ›

Jaava: Jos CDt häviää, ei blurayllakaan ole mahdollisuuksia.
 
Kaikki fyysiset formaatit häviävät muiden, kuin keräilijöiden käytöstä. Vinyyli kestää varmaan parhaiten, koska sillä on tarjota jotain lisäarvoa, mitä täysin digitaalinen jakelu ei ehkä täysin pysty korvaamaan (ei se kansien yms. kääntely ehkä siinä tietokoneen tai telkkarin ruudulla ole ihan sama asia).

BigPapa: Kerropa nyt vielä sitten, että miten ääni tulee kaiuttimista korvin kuultavaksi. Miksi kyse on kaiuttimien kalvojjen liikkeestä ja äänenpaineista, jos ei juurikin korvan vuoksi. Jos olisi toisin , sittenhän kaiuttimet voisivat ulostaa niitä nollia ja ykkösiä.
 
Häh? Aaltona tietysti. Niinhän se tulee digitaalisestakin tallennuksesta. Siinä vaan on muunnin välissä. Hyvä muunnin ei muuta signaalin sisältöä sen enempää kuin mikä tahansa analoginen piiri. Kyse on vaan siitä, miten informaatio varastoidaan. Se ei vaikuta itse informaatioon ideaalitilanteessa. Kumpikaan, cd tai vinyyli, eivät ikinä ole ideaalitilanteita, mutta vinyyli ei pääse myöskään cdtä lähemmäs ideaalitilannetta.
 
Flash: Kaikki fyysiset formaatit häviävät muiden, kuin keräilijöiden käytöstä. Vinyyli kestää varmaan parhaiten, koska sillä on tarjota jotain lisäarvoa, mitä täysin digitaalinen jakelu ei ehkä täysin pysty korvaamaan (ei se kansien yms. kääntely ehkä siinä tietokoneen tai telkkarin ruudulla ole ihan sama asia).
 
Niin. Vinyylillä on tarjota tunnearvoa ja sellaista oikeanlaista fiilistä. Siinä ei ole mitään väärää, mäkin tykkään vinyylisoittimien ja levyjen fiiliksekstä, mutta parempaa äänenlaatua ne eivät todellisuudessa tuo.

Flash: En niin väitäkkään, mutta edes pieni mahdollisuus siihen olisi ollut, jos high end formaatti olisi saatu lanseerattua edes 5 vuotta aiemmin. Tai kuten aiemmin heitin (teoreettisesti ja jälkiviisaasti), CD:tä ei olisi koskaan lanseerattu.
 
Nyt mennään selvästi aikaa edelle. Super-CD ja DVD-audio tulivat silloin kun ne olivat valmiit, eivät ennen. CD:t tulivat muuten jo 80-luvun alussa ja myivät satoja miljoonia puolivälissä vuosikymmentä.
 
DVD tason audiosta olisi pakkaaminenkin ollut vaikeampaa yhtä pieneen kokoon (kai?) ja mp3 vallankumous siirtynyt kenties myöhemmäksi.
 
Pakkaaminen olisi toki ollut vaikeampaa..tai siis nettikaistat eivät yksinkertaisesti riittäneet tuolloin muutenkaan. Mutta DVD:t taidettiin ripata jo nopeammin kuin CD:t aikoinaan, tosin kaikki oli jo kehittynyt muutenkin.
 
CD olisi pitänyt tappaa vuosia ennen mp3 vallankumoista.
 
Eli silloin kun se oli vielä nouseva ja piakkoin ainoa formaatti varsinkin kaikelle uudelle julkaistavalle? Ei mitään järkeä. Piti olla siinä ajassa tai osata asettua takaisin sen parametreihin jos aikoo ymmärtää miksi ja miten.
 
--
 
edit: parametrejä nykyaikaisille:
CD:n rippaaminen tietokoneelle 96k tai joskus jopa huikealla 128k laadulla vei tunnin tai kaksikin. Tietokoneella ei tehty mitään muuta sinä aikana. Netissä seikkailu maksoi puhelinlaskun verran per minuutti plus nettilasku. Yhden kälyisen mopofileen imuroiminen netistä vei helposti puolikin tuntia ja jälleen, koneella ei tehty muuta sinä aikana. Koneelle saatua tiedosto piti toisinaan kääntää, toinen vartti lisää per biisi, ehkä. Tai sitten meni ketuiksi ja kaikki uudestaan.
 
Tuo aika oli kuitenkin se jolloin monien jälkiviisaiden mukaan levylafkojen yms. olisi pitänyt keskittyä uusiin jakelukanaviin. Siis mihin? Siinä vaiheessa kun koneet ja nettiyhteydet nopeutuivat & kehittyivät oli jo myöhäistä rykäistä, kuluttajilla oli sama tekniikka hallussa samaan aikaan.
 
Toisaalta paradoksaalisesti, vielä nykymaailmassakin täysilaatuisten äänitteiden virallinen jakelu netissä on täysin ala-arvoista. Buu, nykyaika.

nirzin: Mistä tiedät, koska sinun pitää vaihtaa levysoittimen neula?
 
Neulan seurantakykyä voi tarkkailla hyvin varustetusta alan liikkeestä saatavalla testilevyllä, jos ei osaa arvioida käyttötunteja edes suurpiirteisellä tasolla ja niiden suhdetta valmistajan ilmoittamaan käyttöikään.
 
Kuluneen neulan kuulee kyllä lisääntyvänä särönä ja taajuuskaistan ääripäiden heikkenemisenä, jotka johtuvat tuosta heikentyneestä seurantakyvystä. Ja tämä siis on kuultavissa ennen kuin neula muuttuu malliksi sorvi. Jos särö on voimakasta ja ääni ponnettoman honottava, on peli jo pauttiarallaa menetetty.
 
Toisaalta pitämällä neulasta hyvää huolta, sen käyttöikä on pitempi. Suurin ongelma on neulan keräämä lika ja säännöllisesti neulan puhdistamalla pääsee siltä osin pitemmälle. Oma juttunsa on sitten, miten neulan ripustukset kestävät aikaa, mutta säännöllisessä kuuntelussa valmistajan ilmoittamilla käyttötunneilla ei tule olla ongelmia.

Jaava: Häh? Kumpikaan, cd tai vinyyli, eivät ikinä ole ideaalitilanteita, mutta vinyyli ei pääse myöskään cdtä lähemmäs ideaalitilannetta.
 
Vinyyli on korvaystävällisempi.

zepeteus: Nyt mennään selvästi aikaa edelle. Super-CD ja DVD-audio tulivat silloin kun ne olivat valmiit, eivät ennen.
 
DVD-A:n kanssa tehtiin virhe. Miksei voitu mennä normi DVD formaatilla? Olisi ollut aiemmin valmista... Ja myöhemminhän on julkaistu paljon levyjä normi DVD:llä. Mutta nää on näitä...
 
CD:t tulivat muuten jo 80-luvun alussa ja myivät satoja miljoonia puolivälissä vuosikymmentä.
 
Niin, kuten sanoin CD pelasti musabisneksen, jolla meni 80-luvun alussa erittäin huonosti. Saatiin myytyä vanhat levyt uudestaan. Ja taas remastereiden muodossa kolmannen ja neljännenkin kerran uudestaan. Ei ihme, että musabisneksellä meni 90-luvulla lujaa. Semminkin, kun CD:n myötä levyjen hinnat oli saatu hinattua ylös.
 
Eli silloin kun se oli vielä nouseva ja piakkoin ainoa formaatti varsinkin kaikelle uudelle julkaistavalle?
 
Eih ja voih. En ole väittänytkään CD:n tappamista realistiseksi. Kunhan voivottelen tapahtuneita...

Lennu: Voisko hermoimpulssit kuitenkin ollakin digitaalisia? Eli miljoonat hermopäätteet joko lähettää signaalin (1), tai eivät lähetä (0). Tällöin BigPapan pääkin on täysin digitaalinen. Sori.
 
Juu ei ole.

Flash: Eih ja voih. En ole väittänytkään CD:n tappamista realistiseksi. Kunhan voivottelen tapahtuneita...
 
Heheh, samaa vikaa. Kiitos näkökulmista.

Hain tänään uuden RIAA:n koekuunteluun, ja tuossa vertailun ohessa oli pakko verrata samalla (taas) vinyyliä ja cd-puristetta. Doorsin L.A. Womanin, Katatonian Great Cold Distancen ja Nick Draken Bryter Layterin kuuntelin vuoronperään molemmissa formaateissa. Kaikki erittäin hyväsoundisia levyjä mun korvaan. Mut kyllä edelleenkin pidän jopa omituisena jos joku mieluummin tuota cd-ääntä kuuntelee. Pitäiskö nyt kuitenkin alkaa kuunnella tuota cd:tä, kun kerran mittarit sanoo että siinä on tarkempi ja parempi ääni. Ja kai se sitten on virheettömämpi, mut korvaan tuo vinyylin soundi on kyllä huomattavasti miellyttävämpi. Ja jos ottaa vielä silmätkin käyttöön niin tuo cd-puriste on suorastaan naurettava.
 
Enkä tiedä sitten, kyllä mä levyni harjaan silloin tällöin, neulan putsaan samoin aina välillä, levyni säilytän antistaattisissa pusseissa sun muuta. Mut en mä koe että tästä olisi mitään vaivaa. Eikä muuten levyt ritise, rätise eikä pompi.
 
Ja onhan tuo CD:kin jees, kun haluun vaan heittää levyn soimaan ja hääräillä samalla muuta. Ilman puolenvaihtoja, eikä oo väliä vaikka se jäis pyörimään kun lähden pihalle. Ja näin tulen toimimaan edelleen jatkossa, tuli se jälleen kerran itselle todistettua. Jos teen jotain kotiduuneja samalla, ajan autoa tai oon helvetin kännissä niin CD on hyvä formaatti. Mut jos mulla on aikaa istua alas sohvalle ja uppoutua jonkin albumin maailmaan niin vinyyli on juuri siihen tehty. Long Live LP!

arsu: Hain tänään uuden RIAA:n koekuunteluun, ja tuossa vertailun ohessa oli pakko verrata samalla (taas) vinyyliä ja cd-puristetta. Doorsin L.A. Womanin, Katatonian Great Cold Distancen ja Nick Draken Bryter Layterin kuuntelin vuoronperään molemmissa formaateissa.
 
Tossa tulee yksi äänenlaadun kannalta tärkeä ilmiö esiin, nimittäin masterointi. Varsinkin populaarimusa on lanattu nykyään niin kasaan ja täten dynamiikasta vapaaksi, että joku bittien määrä tai soundin virheettömyys ovat pitkälti merkityksettömiä.
 
Paljon mielummin kuuntelen ok-laatuista pakattua biisiä (vaikka 192kbp/s ylöspäin) hyvällä masteroinnilla, kuin sitä rankimmin volume-sodan nimissä raiskattua kipaletta DVD-laadulla (Metallican tuorein vois olla osuva esimerkki).
 
Vinyylit voisivat tässä kohtaa "pelastaa" vähänkään hyvästä soundista kiinnostuneet näiltä brickwall-mastereilta, mutta kun nekin on kovin usein ripattu suoraan siitä CD:lle tehdystä makkarasta. Ainakin hyvistä dynaamisista vinyylimastereista kannattaisi mainita älppärin kannessa. Kyllä menisi mulla moni jo CD:nä hyllystä löytyvä levy ostoon.
 
E: Toinen vaihtoehto olisi tehdä levyistä paria versiota - yksi vaikka vähän halvempi helvetin lujaa huutava versio ja toinen tyyriimpi fiksulla dynamiikalla. Väittäisin peruspaavonkin arvostavan lähes poikkeuksetta jälkimmäisiä enemmän.

sikki-six: Tossa tulee yksi äänenlaadun kannalta tärkeä ilmiö esiin, nimittäin masterointi. Varsinkin populaarimusa on lanattu nykyään niin kasaan ja täten dynamiikasta vapaaksi, että joku bittien määrä tai soundin virheettömyys ovat pitkälti merkityksettömiä.
 
Juu, tähän sitä aina palataan jokaisessa tämän tyylisessä keskustelussa. Eikä suinkaan syyttä...
 
Vinyylit voisivat tässä kohtaa "pelastaa" vähänkään hyvästä soundista kiinnostuneet näiltä brickwall-mastereilta, mutta kun nekin on kovin usein ripattu suoraan siitä CD:lle tehdystä makkarasta.
 
Valitettavasti näin. Mutta on esimerkkejä myös siitä, että vinyylimaster on tehty huolella eriksen ja kuulostaakin paljon CD:tä paremmalta. Chili Peppersien Stadium Arcadium ja Pearl Jamin Backspacer vaikkapa esimerkkeinä.
 
E: Toinen vaihtoehto olisi tehdä levyistä paria versiota - yksi vaikka vähän halvempi helvetin lujaa huutava versio ja toinen tyyriimpi fiksulla dynamiikalla. Väittäisin peruspaavonkin arvostavan lähes poikkeuksetta jälkimmäisiä enemmän.
 
Jonkun verran tuota on tullut vastaan, mutta aika marginaalisen vähän kuitenkin. Nykyäänhän tuon voisi hoitaa niinkin, että CD:llä on se paskaversio ja blu-raylle pistetään täyden dynamiikan versio. Marginaalihommaksi tuokin tulee jäämään... Mutta ajatuksen tasolla kiva.
 
Toisaalta, koska levyjä eivät enää juuri osta, kuin musafanit, niin miksi ei voisi julkaista vain fiksusti masteroituja levyjä?

Flash: Toisaalta, koska levyjä eivät enää juuri osta, kuin musafanit, niin miksi ei voisi julkaista vain fiksusti masteroituja levyjä?
 
Nimenomaan. Viskatkoon radioille ja musavideoille ne lyttyyn kompressoidut raidat, levyille sitten kunnon tavaraa niille ketkä siitä oikeasti maksaakin.

Pysyykö vinyylin äänenlaatu samana levyn ulko-osassa ja keskiötä lähestyttäessä?

velipesonen: Voi hyvät häkkyrät. Lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset se vinyylien kuuntelu ja säätäkää korvanne ja aivonne sen mukaan missä on vähemmän kaikenlaisia virheitä. Lakatkaa myös ostamasta kaiuttimia jotka sävyttävät musiikkia kivasti, pyrkikää kaikessa mahdollisimman neutraaliin äänentoistoon. Äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä mutta vinyylinkuuntelu on jo äärimmäisyys - typerä sellainen.
 
90-luvun alkuun vinyylien kuuntelu siis oli täysin hyväksyttävää?
 
Minusta on käsittämätöntä, että vinyyleistä nauttivat leimataan automaattisesti hifisteiksi. Oma kuuntelulaitteistoni on maksanut alle sata euroa ja äänenlaatu riittää minulle hyvin, vaikka mikään "multakorva en koe olevani". Minusta vinyylejä on vain huomattavasti mukavampi keräillä, kuin haalia Mp3:sia kovalevylle. Kansitaide pääsee oikeuksiinsa, kaikki kuunteluun liittyvät "rituaalit" ovat varsin mukavaa touhua. Listaa voisi jatkaa. CD:lläkin on myös puolensa. Ymmärrän hyvin myös niitä, jotka kokevat kovalevyn vinyyliä parempana vaihtoehtona.
 
Toinen tykkää vuosimallin 2011 ESP:llä ja kaikilla mahdollisilla tietokonevempaimilla varustetusta Honda Civicistä. Toinen vuoden 1969 Ford Mustangista.

LaMotta: Pysyykö vinyylin äänenlaatu samana levyn ulko-osassa ja keskiötä lähestyttäessä?
 
Ei se ihan samana pysy. Äänirasian vaihto parempaan auttoi just tuohon vaivaan melkoisesti, mut ei se sitä ihan täysin poistanut edelleenkään. Mut ei kyllä haittaa albumin kuuntelua yhtään, ei se mahdottomasti heitä.
 
Kaveri osti uutena yhden soittimen, jossa tuo keskiraitojen särinä oli niin pahaa että vei vempaimen samantien takaisin.

LaMotta: Pysyykö vinyylin äänenlaatu samana levyn ulko-osassa ja keskiötä lähestyttäessä?
 
Lineaarisella äänivarrella pysyy. Yleisemmällä yhdestä pisteestä laakeroidulla äänivarrella sisäurilla särön määrä voi lisääntyä kulmavirheestä johtuen. Tähän vaikuttaa kuitenkin suuresti äänivarren liikeradan geometria sekä äänirasian rakenne ja neulahionta.

Karlsson: Lineaarisella äänivarrella pysyy.
 
Ei pysy. Ongelma ei ole äänivarressa, vaan siinä, että mitä lähemmäs keskiötä tullaan, sitä tiiviimpään musiikki-informaatio joudutaan kaivertamaan.

JC: Ei pysy. Ongelma ei ole äänivarressa, vaan siinä, että mitä lähemmäs keskiötä tullaan, sitä tiiviimpään musiikki-informaatio joudutaan kaivertamaan.
 
Valaiseppa tarkemmin, mielenkiintoinen aihe.

Karlsson: Valaiseppa tarkemmin, mielenkiintoinen aihe.
 
Levyn pyörimisnopeus on vakio, eli LP:llä 33 1/3 kierrosta minuutissa. Tämä on 1,8 sekuntia musiikkia per kierros. Kierros ulkokehällä on paljon pidempi kuin keskiötä lähestyttäessä, ja kuitenkin joka kierros sisältää saman määrän musiikkia ajassa mitattuna. Vinyylin äänenlaatu periaatteessa heikkenee joka kierroksella hieman.