Yleistä keskustelua musiikista ›

JoKo: On aika harvinaista että edes studion tarkkaamoon saa tohon marginaaliin mahtuvan kuuntelun.
 
Tiedän, että 3db toleranssia pidetään yleisesti erittäin hyvänä arvona kuuntelupaikalla. Mutta nyt oli kyse äänentuottoketjusta.
 
Vinyyli värittää ääntä anyway.

LaMotta: Riippuu taajuuskaistasta. Esim 2 - 6 kHz alueelle tehty 0,5db pudotus luultavasti kuuluisi. Mutta ei minulla ole tarvetta alistaa itseäni testille. Vinyylisoittimien äänirasioissa on mitattu 0,5db suurempia korostumia bassovasteessa.
 
Jos 3 debbaa on volassa se teoreettinen pienin korvinkuultava ero, niin höpsis. Niin monet kerrat on miksatessa ollut niitä "virallisesti viisaita" kuuntelemassa ja ne ei ole erottaneet mitään.
 
Vinyyli värittää ääntä, pehmeämmän ja miellyttävämmän kuuloiseksi. Samaa tekee kalliimmat hifikajarit verrattuna studiomonitoreihin.
 
Ja niin värittää cd-levykin. Kun mennään sinne ylimpään yläpäähän niin näytteenottotaajuus loppuu kesken. Se värittäminen on vain erilaista kuin vinyylissä. Siksi nykyään ei cd-laatua äänittämisessä ja miksaamisessa juuri käytetä. Pidetään matsku parempana kunnes sitten ihan vikana masteroinnissa huononnetaan cd-tasoon.

Teijo K.: Jos 3 debbaa on volassa se teoreettinen pienin korvinkuultava ero, niin höpsis. Niin monet kerrat on miksatessa ollut niitä "virallisesti viisaita" kuuntelemassa ja ne ei ole erottaneet mitään.
 
Vinyyli värittää ääntä, pehmeämmän ja miellyttävämmän kuuloiseksi. Samaa tekee kalliimmat hifikajarit verrattuna studiomonitoreihin.
 
Ja niin värittää cd-levykin. Kun mennään sinne ylimpään yläpäähän niin näytteenottotaajuus loppuu kesken. Se värittäminen on vain erilaista kuin vinyylissä. Siksi nykyään ei cd-laatua äänittämisessä ja miksaamisessa juuri käytetä. Pidetään matsku parempana kunnes sitten ihan vikana masteroinnissa huononnetaan cd-tasoon.
 
Missä mielessä "näytteenottotaajuus loppuu kesken"?
 
Ja tottakai CD-levylle päätyvän musiikin äänityksessä ja käsittelyssä pitää bittejä olla enemmän kuin 16. Yksinkertaisin mahdollinen perustelu: Kun kaksi 16-bittistä lukua lasketaan yhteen, tuloksena saattaa olla 17-bittinen luku.

Ei vaan 32.

Lennu: Ei vaan 32.
 
Nytpä mentiin metsään niin että rytisee.

Lennu: Ei vaan 32.
 
Kertolaskulla 32-bittinen, yhteenlaskulla 17. Jos lasket 300+300, vastaus on 600 eikä 90000.

CD:t ovat kivoja ja LP:t ovat kivoja.

elsewhere: Kertolaskulla 32-bittinen, yhteenlaskulla 17. Jos lasket 300+300, vastaus on 600 eikä 90000.
 
Tässähän on tää jännä homma että Boolen algebrassa plus-merkillä tarkoitetaan loogista TAI:ta (inklusiivinen disjunktio) ja kertomerkillä loogista JA:ta.

LaMotta: Vaan kun se ei ole pienin korvinkuultava ero. Kokeile terssikorjaimella jos et usko. Riittävän laajalla taajuuskaistalla tehty muutos kuuluu murto-osalla tuosta.
 
Eikös se oli niin, että jos soundia muuttaa, esim. EQ:lla niin sen soundieron kuulee pienelläkin muutoksella, mutta sitä volyymieroa desibeleissä on vaikeampi huomata tai arvioida?

nirzin: Missä mielessä "näytteenottotaajuus loppuu kesken"?
 
Ja tottakai CD-levylle päätyvän musiikin äänityksessä ja käsittelyssä pitää bittejä olla enemmän kuin 16. Yksinkertaisin mahdollinen perustelu: Kun kaksi 16-bittistä lukua lasketaan yhteen, tuloksena saattaa olla 17-bittinen luku.
 
Siten että kun äänen aallonpituus tulee riittävän lyhyeksi, ei cd-tason tarkkuus enää riitä.
 
Ja 16 bittinen ääni kuulostaa huonommalta kuin 24 bittinen. Miksatessa se vielä kertautuu, simppeli homma. Koska äänitellessä ei olla sidottuja cd-tasoon, niin äänitetään paremmalla tasolla.

LaMotta: Vaan kun se ei ole pienin korvinkuultava ero. Kokeile terssikorjaimella jos et usko. Riittävän laajalla taajuuskaistalla tehty muutos kuuluu murto-osalla tuosta.
 
Äänityksiä miksaillessa on tullut kokeiltua muutamaan kertaan, ja vaikka sen siinä kääntäessä itse kuuleekin, niin ei se kaveri siinä takana enää kuulekaan jos ei näe kun väännetään. Kokeilepa vaikka.

Teijo K.: Siten että kun äänen aallonpituus tulee riittävän lyhyeksi, ei cd-tason tarkkuus enää riitä.
 
Ja 16 bittinen ääni kuulostaa huonommalta kuin 24 bittinen. Miksatessa se vielä kertautuu, simppeli homma. Koska äänitellessä ei olla sidottuja cd-tasoon, niin äänitetään paremmalla tasolla.
 
Et taida olla varsinaisesti tämän alan asiantuntija, joten lienee turha jatkaa.

nirzin: Et taida olla varsinaisesti tämän alan asiantuntija, joten lienee turha jatkaa.
 
Asiasta voinee keskustella vaikkei maisterin papereita olekaan laittaa pöytään. Ja onhan tämä ketju jo tähänkin asti täynnä täysin diibadaaba-perusteluita muutenkin.

Teijo K.: Vinyyli värittää ääntä, pehmeämmän ja miellyttävämmän kuuloiseksi. Samaa tekee kalliimmat hifikajarit verrattuna studiomonitoreihin.
 
Sanoisin, että toisin päin. Parhaat hifikaiuttimet menevät suuntaavuudeltaan ja stereo-ominaisuuksiltaan tyypillisen ympärisäteilevän (studio) kotelokaiuttimen ohi niin että heilahtaa. Ympärisäteilevä kotelokaiutin synnyttää runsaasti heijastuksia eikä ole ääneltään yhtä tarkka kuin dipoli tai kardioidi.

nirzin: Et taida olla varsinaisesti tämän alan asiantuntija, joten lienee turha jatkaa.
 
Niin, minua ainakin kiinnostaisi jos jatkaisit ja selittäisit missä mennään väärin.

Kunhan vaan mp3:t ja vastaavat eivät korvaa sekä LP:tä että CD:tä. Kyllä sen levyn pitää olla jotain minkä voi nähdä ja sitä voi kosketella, eikä mitään vammasia tiedostoja.

"Täysin" digitaaliset studiotkin käyttävät vielä puhtaasti analogista mikrofonitekniikkaa, joten puhdasta digitaalista äänensiirtoketjua ei tietääkseni ole olemassakaan tai puhdasta digitaalista studiota. Ja oma hupinsa oli lukea Beatlesin Anthologyjen ajoilta George Martinin haastattelua Anthologyjen miksauksesta, jossa Abbey Rd:n kakkonen oltiin tyhjätty kaikesta digihilppeestä ja rontattu vintagepöydät jne. paikalle, koska "Digillä ei vaan saa sitä oikeata saundia" (valitettavasti en muista että oliko tuo Sound Engineerissä vai missä.) Miksauksessa ja studiotyöskentelyssä kuitenkaan lopulta ei vaikuta hirveästi se, että millä vehkeillä tehdään, vaan enemmänkin se, että mihin pyritään ja ennen kaikkea se, että ketkä istuvat tiskin takana.
 
Mielenkiintoinen artikkeli vinyylin ja CD:n eroista löytyy Dynamic Comparison of LPs vs CDs - Vaikka kyseisessä artikkelissa ei mitään lopullista tuomiota annettukaan, niin vinyylin dynamiikka kuitenkin todettiin tietyillä taajuusalueilla vähintään yhtä hyväksi kuin CD:n. Lisäksi on Ron Baumanin testit vuodelta 1996 (valitettavasti ei löydy netistä, julkaistu "Audio Electronics"-lehdessä) joissa vinyylilevyllä oltiin dynamiikkaa todettu olevan parhaimmillaan 16dB:iä yli CD:n maksimin. Tietenkin koska tämä tulee vinyyli ja analogiafriikin/friikkien näppäimistöstä, ko mittauksilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
 
Siirtotievirheitä esiintyy molemmissa systeemeissä, CD:llä DAC:it ja pyörittimen elektroniikka korjaavat ja muokkaavat dataa lennosta. Joidenkin lähteiden mukaan valokaapelikaan ei ole "puhdas" siirtotie, vaan jopa kuituyhteyksissäkin on virheitä, kuidun pituudesta riippumatta. Kovalevyilläkin luku/kirjoitusvirheitä esiintyy jatkuvasti, mutta tietokonekäytössä datan luotettavuus taataan CRC-summilla ja datan uudelleenlähetyksellä, kunnes luku/kirjoitus on suoritettu oikein. CD-audio ei tietääkseni CRC:tä käytä.
 
http://www.audioholics.com/educatio … mic-comparison-of-lps-vs-cds-part-4

Levynkeräilijöiden silmissä vinyylit säilyttävät arvonsa.
 
Siinä on se oma juttu, ku omistaa suosikkiyhtyeen levyistä alkuperäisetki painokset.

BigPapa: CD-audio ei tietääkseni CRC:tä käytä.

 
No eipä tosiaan, vaan kertaluokkia tehokaampaa Reed-Solomon -virheenkorjausta.