Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: ...parasta treeniä on musiikin soittaminen...
 
Tästä olen kyllä samaa mieltä. Jokusen kerran olen puhdasta tekniikkatreeniä koetellut, mutta ei ole mun juttu yhtään. Siinä ei vain tunnu olevan itua. En minä edes koe koskaan varsinaisesti treenanneeni, tarkoitus on aina ollut soittaa musiikkia.

Numb: Tästä olen kyllä samaa mieltä. Jokusen kerran olen puhdasta tekniikkatreeniä koetellut, mutta ei ole mun juttu yhtään. Siinä ei vain tunnu olevan itua. En minä edes koe koskaan varsinaisesti treenanneeni, tarkoitus on aina ollut soittaa musiikkia.
 
Vaikka sama. En mää sitä sano, että mun soitto välttämättä kuulostaa sen seurauksena hyvältä, mutta ihan varmasti se ei kuulosta ainakaan tekniikkatreeniltä. Oon kuullut valitettavan paljon kitaristeja, jotka eivät ole oivaltaneet, että keikkatilanteessa pitäis ymmärtää soittaa jotain muuta kuin sorminäppäryysharjoituksia. Jätettäis ne vaan sinne makkariin sängyn reunalle.

Mulla on ainoastaan yksi tekniikkatreeni, mitä vedän aina joskus kun muistan sen olemassaolon. Se on semmoinen Rockway:sta opittu treeni, missä jokainen sormi pysyy paikallaan siihen asti että sillä tulee ajankohtaiseksi vaihtaa sävel. Vähän hankala selittää mutta se on erittäin tehokas treeni siihen että saa sormet toimimaan erillään toisistaan. Itselläni oli ennen hankaluuksia tämän kanssa mutta tuo auttoi. En kumminkaan tee sitäkään kuin silloin tällöin ja korkeintaan vedän pari kertaa läpi. Muuten pyrin aina soittamaan muiden sooloja, ja tekniikkatreeniksi osuu yleensä se likki soolosta, mikä tuottaa hankaluuksia. Näin minulla on treenin päätteeksi lisäksi opittuna käyttökelpoinen likki ja musiikillinen konteksti sille, jota voi sitten varioida ja käyttää. :)

Karipiirto: Muuten pyrin aina soittamaan muiden sooloja, ja tekniikkatreeniksi osuu yleensä se likki soolosta, mikä tuottaa hankaluuksia. Näin minulla on treenin päätteeksi lisäksi opittuna käyttökelpoinen likki ja musiikillinen konteksti sille, jota voi sitten varioida ja käyttää. :)
 
Tää on erittäin hyvä metodi. Miksi soittaa vaikeita tekniikkatreenejä, kun voi samalla vaivalla soittaa yhtä vaikeaa oikeaa musiikkia, jolla nimenomaan on jokin oikea asiayhteys?

Mitä tässä itse reenailen on sellaiset jutut, joissa tulee käytettyä kaikkia sormia tasaisesti. Pikkaus, legato, sweepit ja soinnut. Nuo neljä kuuluu mun reenipäivään ja pitää hiukan taidottomuutta yllä. Olis ihan nasta soitella tänään taas viikon jälkeen, mutta flunssa puras aamulla. Lääkettä kehiin ja hissukseen jotain rauhallista opettavaa kamaa vaan soittamaan.

Nyt tuen Vladia tässä ja Jussille hyväntuuliset terkut. Eikös kaikessa treenissä omistauduta sille hyvälle lopputulokselle? Vaikeat tekniikka treenit ei ole huono osata. Jos haluat hiukan päräyttää sukkelammin nopiaa tavaraa, se irtoo iisisti tai ainakin hammasta purren jouhevasti. Kyllä se teoria ja musiikin sisäistäminen on kuin kemiaa oppia ja tietää alkuaineet, mutta musiikkiahan voi tehdä jo soittamalla hyvin. Tekniikka ja siihen sitoutuvat teoriat tulee ajan kanssa sekä ohella oppien, riippuen siitä kuinka niitä opiskelee. Sitä sun tätä oppien hitaasti, vahvistaa soittajaa hiljalleen päämääräänsä. Jos ei muuta, niin heität ainakin ABC:llä keikkaa ja coveria hurraa huutojen kera, ja olet tyytyväinen osaamaasi juttuun. :D
 
Oppia ikä kaikki, tai ainakin jotain hyvää.

Vladi: Ei se oo automaattisesti musikaalisuudesta pois, jos välillä treenaa ihan puhtaasti tekniikkaa. Entä jos esim. mulla on päässä todella hyvänkuuloisia ja mielestäni musikaalisia ideoita, mutta taidot ei vaan riitä soittamaan niitä?
 
Niinpä. Itellä suurin syy tekniikan treenaamiseen on juuri se, kun ei taidot riitä omien ideoiden toteuttamiseen. Sekös vasta vituttaa, jos on mielessä vaikka joku hyvä riffi ja sitten sen äänittämisestä ei tahdokaan tulla mitään.

Collapsed: Niinpä. Itellä suurin syy tekniikan treenaamiseen on juuri se, kun ei taidot riitä omien ideoiden toteuttamiseen. Sekös vasta vituttaa, jos on mielessä vaikka joku hyvä riffi ja sitten sen äänittämisestä ei tahdokaan tulla mitään.
 
Ainakin mun kohdalla nimenomaan tuo paska tekniikka on tappanu luovuuden niin monessa kohtaa... Hirveästi (omasta mielestä)hyviä ideoita eikä ainoatakaan osaa soittaa. Sitten masentuu ja jättää homman sikseen.
 
Nykyään oon ruvennu kirjottamaan niitä juttuja ylös, joita haluan osata. Aika erilainen motivaatio soittaa ja opetella niitä, ku ne on tavallaan "omia". :)

Minut varmaan hirtetään munista tämän johdosta mutta menkööt. Eli älkää vetäkö pliis palkokasvia nenää vaikka olenkin eri linjoilla. Seuraavat ajatelmat kuvaavat vain omaa työskentelyäni ja muut ovat ihan vapaat tekemään kuten parhaaksi katsovat. Josko tällä alustuksella välttäisin valtavat itseeni kohdistuvat tunnekuohut. :D
 
Eli. Minulle tekniikkatreenit tyyliin 1234, 1324... ect. Eivät täytä mitään tarkoitusta, poislukien se yksi treeni, mistä mainitsin tuolla aiemmin. Sitäkään en tosin juuri sahaa moneen kertaan eestaas. Minulle tulee kyllä melko usein eteen tilanne, missä keksin hyvän riffin, likin yms. mutta en saa tekniikan puutteen vuoksi sitä soitettua. Tällöin minä harjoittelen sitä riffiä/likkiä hitaasti, sillä miksi alkaa treenaamaan erillistä harjoituspätkää voidakseni soittaa riffin/likin, kun voin harjoitella soittamalla sitä nimenomaista riffiä/likkiä? Eri asia on, jos ongelma on siinä etten tiedä, miten päässäni kuultu juttu pitäisi soittaa mutta se on mielestäni enemmän hahmottamisongelma kuin tekninen pulma. En siis näissäkään tilanteissa itse käytä erillisiä treenejä siitä syystä että kun jotain tekniikkaa tarvitsen, minulla on jo harjoitus sille soittamassani musiikissa.

Vladi: Ainakin mun kohdalla nimenomaan tuo paska tekniikka on tappanu luovuuden niin monessa kohtaa... Hirveästi (omasta mielestä)hyviä ideoita eikä ainoatakaan osaa soittaa. Sitten masentuu ja jättää homman sikseen.
 
Tuttu tunne parin vuoden takaa. Mutta ehkä käsitän väärin kun ihmiset puhuu tekniikkatreenistä. En mä paljon koskaan kyllä jaksa soittaa "tekniikkatreeniä". Melkein aina niillä on joku musiikillinen käyttötarkoitus tai toistettavan harjoituksen pitää kuulostaa hyvältä, muuten ei jaksa pysyä kiinnostus.
 
Teknisesti oppii soittamaan soittamalla teknistä musiikkia, nopeasti oppii soittamaan soittamalla nopeaa musiikkia. Jos tietää hyvänkuuloisen soolon joka on tekninen (esim. nopea), niin sitä vaan opettelemaan. Ei tekniikkaharjoittelun pidä kuulostaa paskalta (ellei ole sitä koulukuntaa, jossa ajatellaan että mikään tekninen musiikki ei voi olla hyvää... mutta tällöinhän ko. tyyppi ei mitään tekniikkaa halua varmaan oppiakaan).

Se on kuulkaas poijaat semmonen juttu, että: Musiikillinen tietämys => Tyylikäs soitto & nopeus
 
Rämmittyäni tekniikkatreenisuossa minulle ilmestyi palava kitara ja lausui näin:
1. Valitse sointu, mieti mitä ääniä siihen kuuluu ja mitkä ovat äänien SUHTEET juureen.
2. Etsi tämän jälkeen KAIKKI eri kohdat otelaudasta mistä kyseisen soinnun ja sen sävelet voi soittaa.
3. Ota sointu yhdestä asemasta ja lähde kokeilemaan mitä ääniä sen ympäriltä löytyy. Kiinnitä tarkasti huomiota äänien ja juuren suhteeseen.
4. Pysy edelleenkin samassa soinnussa, mutta ota se eri kohdasta otelautaa ja etsi löytämäsi sävelet uuden sointukäännöksen ympäriltä.
5. Toista tätä kunnes tunnet kaikki sävelet.
 
Ennen tätä äänien etsimistä hallussa olis hyvä olla duuri- tai molli-skaalan tuntemus, jotta uusia ääniä on helpompi vertailla pohjaan. Voidaan ajatella esim; vai että tältä kuulostaa, jos duuri-skaalan 6.-sävelen sijasta soitankin nuotin puolisävelaskelta alempaa.
 
Noita ääniä on aikas mukava etsiskellä, kun ottaa parin soinnun kierron ja siinä soiton lomassa tekee kokeiluja ja pysähtyy välillä miettimään mitäs sitä oikeen tuli tehtyäkään...
 
Joskus vuosi-puoltoista sitten aloin tutustua otelautaan tällaisella metodilla ja kehitys on ollut huimaa. Musiikillinen tietämykseni on kasvanut suuresti minkä kanssa käsikädessä on kehittynyt myös nopeus, koska pysyn "musiikillisella kartalla". Kannattaa myös teoreettisesti analysoida löydettyjä säveliä, sitä voi yhtäkkiä huomatakkin osaavansa tietämättään ottaa vaikka jonkun tietyn moodin sävelet ja tämä tieto auttaa taas löytämään niitä päässä soivia ääniä sieltä otelaudalta. => Lisää nopeutta sitä janoaville :)
 
Kerrottavaa tuntuis olevan päässä yhden kirjan verran, mutta taidanpa jatkaa joskus toiste.

Toikin on kyllä totta. Mä oon tajunnut tässä ihan hiljan vasta noita juttuja enemmän. Moodeista, ja esim. sen miten vaikka Gm7 päälle ei tarviikaan soittaa G-pentatonista, vaan soittamalla A-pentatonista kuulostaa paljon kiinnostavammalta. Duurin ja melodisen mollin moodit, sointuasteet nelisoinnuin ja muut.. kyllähän niitä kannattaisi opetella. Mutta noi jutut on alkanut hahmottua mulle vasta ihan lähiaikoina. Säveltämällä soolot (tms) likki likiltä sisukkaasti, päästään kyllä ihan hyvänkuuloisiin tuloksiin, jos tekniikan saa vaan haltuun. Improvisaatiossa on sitten välttämättömämpää tuo tietopuoli, ei voi enää ulkoa opetella tiettyä sooloa.
 
Jotkut täälläkin varmaan pitää mua (soittovuosiini nähden) suht osaavana kitaristina, se oikeesti hämää.. mulla on tekniikkaa keskivertorämpyttäjää enemmän, mutta sooloni on ulkoaopeteltuja ja vaivalla trial/error-menetelmällä sävelletty (viimesimmässä tosin ne error-virheilmotukset ohitettiin kylmästi ja siirryttiin seuraavan tahtiin). Jos mut laitetaan improvisoimaan tai isketään laput eteen tuntemattomasta useita nelisointuja sisältävästä biisistä, tai sanotaan että nimeä moodit ja skaalat jotka käyvät Em7b5 -sointuun, olen täysin hukassa.
 
Mut tosta tekniikasta, en mäkään sitä ole tekniikkatreenillä oppinut, vaan soittamalla mielestäni hyvänkuuloisia toisten biisejä, joissa on teknisiä osuuksia. Ja improvisoimalla (käyttäen ko. biiseistä opittuja likkejä), mutta mulle taustan pitää olla hyvin yksinkertainen improilussa, eikä se yleensä kuulosta kovin hyvältä, välillä tulee onnenkantamoisia.

Winskin viestissä oli tähän asti eniten musiikillista sisältöä. ottakaa oppia.

Epämuusikko: Winskin viestissä oli tähän asti eniten musiikillista sisältöä. ottakaa oppia.
 
Käskystä, sir.

Miten olette ratkaisseet sen ongelman, että jos vähään aikaan ei soita jotain juttua, niin se unohtuu? Esimerkiksi aikaisemmin opetellut lickit eivät mene enää niin hyvin, jos niitä ei vähään aikaan soita. Kaikkea ei voi kuitenkaan kerrata koko ajan, ja tuntuu hölmöltä opetella uudestaan asian, minkä on kerran jo osannut. Mulla menee ehkä viikko opetella joku licki niin hyvin, kuin voin sen sillä hetkellä osata, ja sen jälkeen yleensä unohdan sen lickin ja alan treenaamaan jotain muuta. Nopeutta voi tietysti aina kehittää, mutta se kehittyy niin hitaasti, että katson järkevämmäksi opetella paljon erilaisia lickejä sen sijaan, että hinkkaisi kuukaudesta toiseen jotain samaa tekniikkaharjoitusta. Varmaan kun soittokokemus lisääntyy, niin pikkuhiljaa alkaa taidot pysymään sormissa pidempään?

Nii, en mä oo varsinaisesti pannu merkile tollasta taitojen katoamista. Tietty jotku lickit vaan unohtuu, että miten ne meni, mutta sit ku ne taas muistaa, niin samaanlaihin ne soittaa.

Kyl se sieltä toistojen kautta tulee taas se taito.
 
Vähän kuin nussiminen. Pitkä tauko, niin sitten kun pesää saa, homma on ohi parissa minuutissa. Kun pesää saa päivittäin ja useasti, mieskunto ja taidot palaa nopeasti ennalleen.

Niin.. en nyt siis meinaa, että taito häviäisi täysin, mutta ainakin jonkinlainen soittokunto heikkenee sen tietyn asian suhteen. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu Creeping Deathin soittaminen, jossa downstrokenopeus hidastuu kun sen treenaaminen jää vähemmälle. Mulla on jotain sooloja, jotka ovat periaatteessa tosi yksinkertaisiakin, mutta kun en ole niitä treenannut moneen vuoteen, niin ne menisivat nyt huonommin kuin silloin, vaikka noin niinkuin yleisesti taitoni ovat nyt 10x paremmat.

No tietenki, jos teet 5 vuotta punnerruksia ja sitten jätät ne ja harrastat vain juoksemista 5 vuotta, niin ei välttämättä sen jälkeen tuu enää yhtä monta punnerrusta.
 
Lihaskunnon (ja kunnon yleensäki) ylläpitäminen on aina vittumaista ja aikaavievää, mut kukin päättää mihin sen aikansa käyttää.