Kitarat: soittaminen ›

apenaattori: Keskityin kaljanjuontiin jonkin verran samalla kun kirjoitin tätä postausta
 
Raju jätkä!
 
Ei mulla oikeastaan muuta... paitsi tietty se, että blues ei voi olla täysin mitäänsanomatonta musiikkia - sen verran paljon se näköjään herättää tunteita.
 
Eikä blues nyt läpeensä paskaa kamaa voi olla, jos kerran jazz pohjautuu siihen. Sitä paitsi nimenomaan jazzin ja bluesin välimaastossa tasapainoilee muutama erittäin kova kitaristi - siinä harmaalla vyöhykkeellä tapahtuu mun mielestä todella paljon kiinnostavia asioita.

Jucciz: Raju jätkä!
 
Ei mulla oikeastaan muuta... paitsi tietty se, että blues ei voi olla täysin mitäänsanomatonta musiikkia - sen verran paljon se näköjään herättää tunteita.
 
Eikä blues nyt läpeensä paskaa kamaa voi olla, jos kerran jazz pohjautuu siihen. Sitä paitsi nimenomaan jazzin ja bluesin välimaastossa tasapainoilee muutama erittäin kova kitaristi - siinä harmaalla vyöhykkeellä tapahtuu mun mielestä todella paljon kiinnostavia asioita.
 
No onhan siellä niitä mielenkiintosia juttuja mut Lukather ei mun muistiinpanoissa lukeudu siihen jengiin. Täähän on tää tää, mikä se nyt oli Robben Ford hieno veijari, kun se pystyy vetään fuusiomuusia tai sit ihan on vedelly bluusimuusia mm Charlie Musselwhiten kanssa, joka huuliharpisti laulaja on. Ja sit pitää sauhuttaa sitä Charles Ford Bandin live LP:tä, jonka joskus 80 -luvun alkupuolella ostin. Ainoo. että laulu jää vähän siinä ehkä ohkaseksi, mut soitto toimii ku tauti, hieno levy

Luke on hyvä kitaristi, mutta ei mikään varsinainen blueskitaristi. Kyllähän Robben Ford ja Larry Carlton on esimerkkejä siitä, että osataan ammentaa hienosti sekä jazzista että bluesista. Monia muitakin on.

Jucciz: Luke on hyvä kitaristi, mutta ei mikään varsinainen blueskitaristi. Kyllähän Robben Ford ja Larry Carlton on esimerkkejä siitä, että osataan ammentaa hienosti sekä jazzista että bluesista. Monia muitakin on.
 
No Larry tietty vanha stuudio kettu, vetää muuten tässä aika kivasti:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ly_KP3WfQ4Y
 
John Scofield:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ler4KKEcHDY

Kee Marcello ja vibra:
 
http://www.youtube.com/watch?v=iYWQnwVMwUA
 
Vastaus tähänkin kysymykseen on: Ynkkä.

Scofield. Ilman h:ta. :)
 
Ihan vaan, että hakukoneet ymmärtävät oikein...

Jucciz: Scofield. Ilman h:ta. :)
 
Ihan vaan, että hakukoneet ymmärtävät oikein...
 
Joo ei meinaa aina muistaa tuåta h:n puuttumista. Pieni erhe, mutta niin merkittävä.

apenaattori: Nyt on niin hyvä vääntö päällä että on pakko hypätä kelkkaan mukaan vähitäänkin Joe Bonamassan puolesta liputtamaan.
 
Snip
 
Hyvä kirjoitus, mutta pitää kommentoida muutamaa kohtaa.
 
Niin paljon kuin Bonamassan levyistä ja soitosta pidänkin, olen kyllä sitä mieltä, että mitenkään erityisenä uudistajana ei ukkoa voi pitää. Vastaavaa on kuultu monelta ukolta, mutta joku siinä hommassa on sattunu klikkaamaan vähän paremmin kuin monella muulla nykyhetken soittajalla. Enemmänkin pidän häntä taitavana sulatusuunina. Ja sitä pönötysosastoa mielestäni ovat Toto&Lukather edustaneet huomattavasti selkeämmin kuin Bonamassa tai Clapton...
 
Se, mitä sanot nykybluesin tilasta on tavallaan ihan totta, mutta tuo koskee myös hyvin pitkälti koko länsimaisen pop-musiikin kenttää. Tavallaan kaikki on jo nähty, enkä usko, että tässä ollaan todistamassa enää mitään kovin suurta vallankumousta, ei yksittäisissä genreissä (etenkään niin marginaalisissa kuin blues) tai laajemmaltikaan.
 
Toinen asia on, että onko tällä loppujen lopuksi mitään väliä, koska kaikki kuitenkin oikeastaan palautuu yksilöihin ja siihen miten he haluavat keskenään kommunikoida. Jos tulee uusia sukupolvia, jotka tavallaan löytävät vanhat kuviot uudestaan, niin en tiedä, onko se nyt sitten mikään huono juttu. En myöskään koe, että blues olisi mitenkään "kuolemassa", jos siihen ei jatkuvasti ympätä jotain uutta, mutta ymmärrän kyllä, että joku voi olla sitäkin mieltä. Ehkä käsitykseni blues-soittajan merkityksestä tradition siirtäjänä on liian dominoiva, vähän kuin klassisessa musiikissakin. -Ei niin, että mielestäni seuraavat 100v pitäisi kaikkien kuulostaa Muddy Watersilta, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

J.Hollström: Perkeleen hevipertit. Kitarapalstaa kun selaa, niin tuntuu että muuta musaa ei olis olemassakaan.
 
Heikki Laurila soitti musikaalisimmin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=7oJherUqOzk
 
Mies Uuno Turhapuron legendaaristen kitarakuvioiden takana. Nero!

Olen aina vihannut musikaaleja...
 
Musikaalisuuden mittaaminen kitaransoitossa pelkän soolosoiton perusteella on sama, kuin mittaisi mieskuntoa masturboinnin kautta.
 
Mielestäni kokonaisuus ja monipuolisuus ratkaisee. Itseäni on aina hämmästyttänyt mr. Eddie Van Halen. Ukkelin soitto kuulostaa vähän kuin se olisi kokoajan tekemäisillään mokan, eli soittaa jotenkin veitsenterällä ja hyppäämällä uima-altaaseen pää edellä ilman, että tarkistaa onko siellä vettä.
 
Miekkosessa yhdistyy oikeastaan kaikki: sävellystaito, kekseliäs riffittely, loistava timing ja sitä myötä ilmava ja groovaava komppaus; ilkikurinen, nyanssirikas ja ilakoiva sooloilu (jotka jäävät päähän); soundi ja tyylitaju; hallitsee myös akustisen kitaran loistavasti, sekä koskettimet.
 
Eddie is da man.

Terry Pantheras: Mielestäni kokonaisuus ja monipuolisuus ratkaisee. Itseäni on aina hämmästyttänyt mr. Eddie Van Halen. Ukkelin soitto kuulostaa vähän kuin se olisi kokoajan tekemäisillään mokan, eli soittaa jotenkin veitsenterällä ja hyppäämällä uima-altaaseen pää edellä ilman, että tarkistaa onko siellä vettä.
 
Mä olen kanssa hämmästellyt tätä samaa asiaa. Tai oikeastaan tämä pätee koko Van Halen poppooseen. Mieletön "kohellus"-groove, jota on vaikea tavoittaa.
 
Vaikken Slayeristä hirveästi välitäkään, niin mun mielestäni niillä on kanssa sellainen ote siihen soittamiseen, että oksat pois. Heidän musansa kuulostaa koko ajan siltä, että se meinaa lähteä lapasesta, mutta jollakin ihmeen tavalla se pysyy kuitenkin hanskassa.

Jucciz: Sepä se. Se Van Halenissa varsinkin on jotain niin ainutlaatuista, että se paketti on jotenkin niin levällään, mutta kuitenkin niin kasassa: melkein koko ajan on vaaran tuntua ilmassa - ei todellakaan mitään opisto- tai virkamiessoittoa, mutta ei myöskään huonoa tai epävarmaa soittoa. Täysin nykytieteen määrittelemättömissä oleva paketti.
 
Slayerin groove on sitten kokonaan toinen juttu. Siitä pitää mun mielestä huolen ennen kaikkea Lombardon rumpalointi: miehen soitto ei ole konemaisuutta nähnytkään, vaan se on täynnä inhimillisyyttä, hyvänlaista ihmistatsia ja metallin mittapuussa oikein kekseliäitä juttuja - käytännössä ihan kaikkea sitä, mitä vaikkapa Mike Portnoy ei edusta.
 
Mites muuten mikään edes voi lähteä lapasesta, jos se on kerran hanskassa? :)
 
En mä Portnoyta ihan epäinhimilliseksi sanoisi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=C75wSdnIHck&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=Fkfroid7LMg&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=32NBc44aubc&feature=related

Jucciz: Slayerin groove on sitten kokonaan toinen juttu. Siitä pitää mun mielestä huolen ennen kaikkea Lombardon rumpalointi.
 
Lombardo onkin musikaalinen soittaja. Minun mielestäni. Kotimaisista rumpaleista esimerkiksi Olavi Louhivuori on myös sellainen, joka todella soittaa rumpuja, ei vain paukuttele menemään niillä.

^ Ylempiin kommenteihin liittyen oli pakko lisätä tämä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=L8ZGXBSnFp8
 
Brian Downey pieksee menemään älyttömän hienosti! Elävästi, agressiivisesti mutta groovaavasti.
 
Pahoittelen offtopicia.

Numb: Lombardo onkin musikaalinen soittaja. Minun mielestäni. Kotimaisista rumpaleista esimerkiksi Olavi Louhivuori on myös sellainen, joka todella soittaa rumpuja, ei vain paukuttele menemään niillä.
 
Olavi on kyllä hieno rumpali. Oon kerran äänittänytkin sitä. Nuori sälli, mutta löytyy herkkyyttä ja musikaalisuutta.

BigPapa: En mä Portnoyta ihan epäinhimilliseksi sanoisi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=C75wSdnIHck&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=Fkfroid7LMg&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=32NBc44aubc&feature=related
 
Oho, näähän vetää hienosti! Täytyypä etsiä käsiin noiden DVD.
 
Jos jostain pitää nillittää, niin Gilbertin kitara ei kyllä soundaa (saati näytä) erityisen Beatlesilta. Muun porukan soundit on kyllä aika lailla tyylinmukaiset, mutta Gilbertin soolosoundi ei mun mielestä istu pakettiin. Stemmat kyllä toimii hienosti, eikä toi paketti nyt tohon Ibaneziin sentäs kaadu, ei lainkaan.
 
Kiitti linkkivinkistä!
 
P.S. Olin havaitsevinani parissa kohtaa hieman tympääntynyttä ilmettä Portnoyn naamalla. Miettiiköhän mies jotain tyyliin "Eissäähhh ku puuttuu 20 tomia ja 35 symbaalia ja pitää takoa tämmöstä tylsää peruskomppia..."

Kontiak: Kee Marcello ja vibra:
 
http://www.youtube.com/watch?v=iYWQnwVMwUA
 
Vastaus tähänkin kysymykseen on: Ynkkä.
 
Kaveri antaa muuten tasoitusta yhden vasemman käden pikkurillin verran... Coooool!

Kontiak: Kee Marcello ja vibra:
 
http://www.youtube.com/watch?v=iYWQnwVMwUA
 
Kee kyllä tekee mun mielestä ihan kaiken paremmin kuin Ynkkä. Kaikki kuulostaa paremmalta.
 
Piti oikein kattoa eilen kaikki nuo Keen opetusvideon pätkät YouTubesta, kun en ollu niitä aiemmin nähny. Siellähän oli hauskaa huumoria, ihan hyvää opetusta ja mies sentäs myönsi jossain kohtaa ihan avoimesti jotain sooloa osiin purkaessaan, että "joo tässä tulee ensin tämmönen pätkä ja sit tämmönen nopee pyrähdys, joka on ihan tarkoituksella siinä paitsi kiinnittääkseen kuulijan huomion, myös sitä varten, että jengi huomaa, että täältä muuten lähtee... ja sit tulee tämmönen laulumelodiaa muistuttava hitaampi melodia..."

Jucciz: Oho, näähän vetää hienosti! Täytyypä etsiä käsiin noiden DVD.
 
Jos jostain pitää nillittää, niin Gilbertin kitara ei kyllä soundaa (saati näytä) erityisen Beatlesilta. Muun porukan soundit on kyllä aika lailla tyylinmukaiset, mutta Gilbertin soolosoundi ei mun mielestä istu pakettiin. Stemmat kyllä toimii hienosti, eikä toi paketti nyt tohon Ibaneziin sentäs kaadu, ei lainkaan.
 
Kiitti linkkivinkistä!
 
P.S. Olin havaitsevinani parissa kohtaa hieman tympääntynyttä ilmettä Portnoyn naamalla. Miettiiköhän mies jotain tyyliin "Eissäähhh ku puuttuu 20 tomia ja 35 symbaalia ja pitää takoa tämmöstä tylsää peruskomppia..."
 
Portnoy veti aika mallikkaasti Avenged Sevenfoldin Helsingin keikalla 22.11. Toisaalta, soitettu matskuhan perustui Jimmi "Rev" Sullivanin juttuihin mutta kuitenkin. Ehkä onkin parempi, että Portnoy ei ole bändin liideri vaan esim. palkattu muusikko... Joka tapauksessa ainakin hyvät showmiehen elkeet pitivät huolen grooven inhimillisyydestä ja siitä, että kaveri erottui lavalla.