Kitarat: soittaminen ›

Aiheessa kun ollaan, niin pakko muuten todeta, että kyllä Ruotsista on ihan oikeastikin tullut ainakin yksi todella musikaalinen ja tyylikkäästi soittava rock-kitaristi, nimittäin Kee Marcello. Jos ikinä tahdotte uhrata elämästänne kolme varttia hienolle kasarikitaroinnille, jossa soitetaan muutakin kuin asteikkoja ja sormiharjoituksia (kuten harmonista mollia, dimiarpeggioita ja sweeppejä...), se voisi olla vaikkapa tämä levy:
http://open.spotify.com/album/7AWJJ4580HL803Cr4nxGPK
 
Okei, mukana on myös nostalgiaa: sain itse tämän vinyylin seitsemänvuotiaana ja vasta paljon myöhemmin aikuisiällä tajusin, miten hienoa kitarointia se sisältääkään. Olin kuullut biisin Final Countdown ja ekaluokkalaisena tykästyin siihen. Sen kuulemma esitti joku Europe-niminen bändi, joten kyseisen bändin levy piti saada vaikka väkisin... no, tuolla yllä linkitetyllä levyllähän luonnollisesti ei kyseistä biisiä edes ollut, mutta sen sijaan 12 todella hienoa hardrock-biisiä, mielestäni suurin osa paljon parempia (ja vähemmän puhkikuluneita) kuin Final Countdown.
 
Tekniikkaa Keellä on vaikka muille jakaa, mutta homman kiehtuvuus ei lopu todellakaan siihen: soitossa on (etenkin genren silloiseen tarjontaan nähden) huikean paljon musiikillisia koukkuja, hienoja melodioita ja ei-tyypillisiä sävelvalintoja rockmusiikin mittapuussa.

Jucciz: Aiheessa kun ollaan, niin pakko muuten todeta, että kyllä Ruotsista on ihan oikeastikin tullut ainakin yksi todella musikaalinen ja tyylikkäästi soittava rock-kitaristi, nimittäin Kee Marcello. Jos ikinä tahdotte uhrata elämästänne kolme varttia hienolle kasarikitaroinnille, jossa soitetaan muutakin kuin asteikkoja ja sormiharjoituksia (kuten harmonista mollia, dimiarpeggioita ja sweeppejä...), se voisi olla vaikkapa tämä levy:
http://open.spotify.com/album/7AWJJ4580HL803Cr4nxGPK
 
Okei, mukana on myös nostalgiaa: sain itse tämän vinyylin seitsemänvuotiaana ja vasta paljon myöhemmin aikuisiällä tajusin, miten hienoa kitarointia se sisältääkään. Olin kuullut biisin Final Countdown ja ekaluokkalaisena tykästyin siihen. Sen kuulemma esitti joku Europe-niminen bändi, joten kyseisen bändin levy piti saada vaikka väkisin... no, tuolla yllä linkitetyllä levyllähän luonnollisesti ei kyseistä biisiä edes ollut, mutta sen sijaan 12 todella hienoa hardrock-biisiä, mielestäni suurin osa paljon parempia (ja vähemmän puhkikuluneita) kuin Final Countdown.
 
Tekniikkaa Keellä on vaikka muille jakaa, mutta homman kiehtuvuus ei lopu todellakaan siihen: soitossa on (etenkin genren silloiseen tarjontaan nähden) huikean paljon musiikillisia koukkuja, hienoja melodioita ja ei-tyypillisiä sävelvalintoja rockmusiikin mittapuussa.
 
Täysin samaa mieltä asiasta............ Kee on ehkä ns. modernin (lue:80-lukuisen) rock skenen aliarvostetuin jamppa vaan sen takia et se soitti ja soittaa kai vieläkin Europessa.....mut mä oon kuullu siltä ihan sessio-soittoa muutamissa yhteyksissä ja ihan tolkuttoman hienoa Amerikan meininkiä joka ei tippaakaan häviä niiden omille ykkössarjan ukoille!!!!!!
 
Niin ja nyt kun aiheeseen päästiin ja kun meikäläinen ei oo oikeen koskaan digannu Lukatherista sen semmoisen omituisen nykivän ja raivoovan soittostailin takia niin kertokaas nyt mitä mieltä olette......http://www.youtube.com/watch?v=sYh2s7rmIO8&feature=related kuunnelkaa sinne Lukatherin soolon asti vaik on vidun tylsä ralli!!!!!!!! KAUHEETA!!!!!!!!!!
 
Se toinen jamppa pesee sen sata-nolla tossa!!!!!!
Puhumattakaan Jeff Healeystä!!!!

velsa:
Niin ja nyt kun aiheeseen päästiin ja kun meikäläinen ei oo oikeen koskaan digannu Lukatherista sen semmoisen omituisen nykivän ja raivoovan soittostailin takia niin kertokaas nyt mitä mieltä olette......http://www.youtube.com/watch?v=sYh2s7rmIO8&feature=related kuunnelkaa sinne Lukatherin soolon asti vaik on vidun tylsä ralli!!!!!!!! KAUHEETA!!!!!!!!!!
 
Se toinen jamppa pesee sen sata-nolla tossa!!!!!!
Puhumattakaan Jeff Healeystä!!!!
 
Lukather on välillä (ja etenkin tuossa) aika rasittava setä, ei mikään henk. koht. suosikkini. Europesta...siihen aikaan en kamalampaa musiikkia voinut oikein edes kuvitella :D

velsa: Se toinen jamppa pesee sen sata-nolla tossa!!!!!!
Puhumattakaan Jeff Healeystä!!!!
 
Pakko myöntää, että vaikka Lukea arvostankin kitaristina (sekä laulajana) ja sopivissa yhteyksissä miehen soitto on ollut oikein mallikasta, tuossa videossa mies oli ehdottomasti porukan heikoin lenkki. Tyyliin sopimatonta, kiireen ja näyttämisen tarpeen pilaamaa räpellystä ilmeisesti aika vahvassa tuubassa kaiken lisäksi - ei todellakaan miestä parhaimmillaan. Taisi arviointikyky pettää sekä alkutankkauksessa että lavalla.

velsa: ..kertokaas nyt mitä mieltä olette......http://www.youtube.com/watch?v=sYh2s7rmIO8&feature=related kuunnelkaa sinne Lukatherin soolon asti vaik on vidun tylsä ralli!!!!!!!! KAUHEETA!!!!!!!!!!
 
Täytyy kyllä sanoa että toi on jopa tuossa olemattomassa "tyylitajussaan" luokattoman huono veto !

Jucciz: Aiheessa kun ollaan, niin pakko muuten todeta, että kyllä Ruotsista on ihan oikeastikin tullut ainakin yksi todella musikaalinen ja tyylikkäästi soittava rock-kitaristi, nimittäin Kee Marcello. Jos ikinä tahdotte uhrata elämästänne kolme varttia hienolle kasarikitaroinnille, jossa soitetaan muutakin kuin asteikkoja ja sormiharjoituksia (kuten harmonista mollia, dimiarpeggioita ja sweeppejä...), se voisi olla vaikkapa tämä levy:
http://open.spotify.com/album/7AWJJ4580HL803Cr4nxGPK
 
Okei, mukana on myös nostalgiaa: sain itse tämän vinyylin seitsemänvuotiaana ja vasta paljon myöhemmin aikuisiällä tajusin, miten hienoa kitarointia se sisältääkään. Olin kuullut biisin Final Countdown ja ekaluokkalaisena tykästyin siihen. Sen kuulemma esitti joku Europe-niminen bändi, joten kyseisen bändin levy piti saada vaikka väkisin... no, tuolla yllä linkitetyllä levyllähän luonnollisesti ei kyseistä biisiä edes ollut, mutta sen sijaan 12 todella hienoa hardrock-biisiä, mielestäni suurin osa paljon parempia (ja vähemmän puhkikuluneita) kuin Final Countdown.
 
Tekniikkaa Keellä on vaikka muille jakaa, mutta homman kiehtuvuus ei lopu todellakaan siihen: soitossa on (etenkin genren silloiseen tarjontaan nähden) huikean paljon musiikillisia koukkuja, hienoja melodioita ja ei-tyypillisiä sävelvalintoja rockmusiikin mittapuussa.
 
samaa mieltä.
tässä kunnon viihdyttävä soolo
 
http://www.youtube.com/watch?v=cbOE_TG0p4I&feature=related

velsa: http://www.youtube.com/watch?v=sYh2s7rmIO8&feature=related kuunnelkaa sinne Lukatherin soolon asti vaik on vidun tylsä ralli!!!!!!!! KAUHEETA!!!!!!!!!!
 
Niin no, Lukather on kännissä tuossa, joten big deal. Tuskin oli koko alkuiltaa valmistautunut vakavan keikan vetämiseen. Mun mielestä aivan koko soolo ei ollut huonokaan. Jotain hyviäkin hetkia ideasta tuli läpi, mutta paskaa musiikkiahan tollanen ränttäyskappale on, joten ei siihen mitään kummoista voi kukaan soittaa.
 
"Steve Lukather: Oh jeeez, another drunken you tube video. LOTS of FUN but I as pretty well in the bag by then/ I don't drink anymore but boy I can see and hear it. LOVED Jeff and love Edgar.. Life. Forgive my overplaying and sloppiness. I DONT do that anymore. Oh well.. haha what can I say? I am human/ This was a JAM not a concert !! Notice the strat."

En lähtisi ehkä itse muodostamaan mielipidettä Lukesta yhden baarinnurkassa pienessä sievässä vedetyn jamittelupätkän perusteella. Eihän toki voida olettaa että itse tarvitsisi osata paremmin, mutta moniko uskoo että omalla kohdalla vastaavan tyyliset vedot olisi joka kerta ihan sieltä julkaisukelpoisimmasta päästä? ;)
 
Mielestäni ns. "stadion"-sooloissa mies on kyllä aivan omaa luokkaansa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=eduD … BqDI-Y&feature=related#t=03m30s & http://www.youtube.com/watch?v=IEnRAeHtogk#t=02m40s
 
Puhumattakaan studiokitaristin taidoista ja näkemyksestä siitä, miten kitararaita saadaan palvelemaan kappaletta. Mikäli huhupuheisiin on uskominen niin tämä onnistui sessioissa yleensä ensimmäisillä otoilla ja melko pienellä saundin ruuvailulla. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa joku Michael Jacksonin Thiller albumi.
 
edit. siihen alle: Tuosta kyseisestä vedosta Lukather on itsekkin aika paljon ruoskinut itseään ja myöntänyt olleensa melko vahvassa kemikaalissa tuolloin, mutta sanonut jättäneensä kokkelin sinne 80-luvulle ja ollut täysin raittiina jo yli vuoden. Tämä kuului kyllä melko posiitivisesti ainakin viime kesän Pori jazzeilla.

ReBeat: paskaa musiikkiahan tollanen ränttäyskappale on, joten ei siihen mitään kummoista voi kukaan soittaa.
 
Ihan tosi joo, aika tyypillinen bluesinvihaajan lausunto. Sehän se vasta onkin vaikeeta musaa kun vedät sitä p..kaa kolmee sointua koko illan, muutaman setin ja saat pidettyä jengin mielenkiinnon silti yllä. Kokeile niin tiedät. Mikä sit on sitä kummoista. Tää nyt on vähän niin, että jos sen bluesin kanssa, tai tän "räntän", ei oo pahemmin pelaillu, niin eihän siihen toki mitään kummosta saa aikaseks. Pakko vetää jotain p..ka fuusioo tyylitajuttomasti.
 

 
http://www.youtube.com/watch?v=CyUtwyGji6g&feature=related
 
Vertailun vuoksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=VEEfDdJyxPY
 
Ja sit pari tällästä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=at66YldzqDY
 
http://www.youtube.com/watch?v=6nLdhXZb_z4

BigPapa: Ihan tosi joo, aika tyypillinen bluesinvihaajan lausunto.
 
En ole bluesin vihaaja, mutta itelle kolahtaa paremmin esim. Gary Mooren bluesi, koska se on koonnut moniin biiseihinsä bluesista parhaat puolet. Ei tarvi kuunnella kaikkea ylimääräistä ränttäämistä ja ryönää.
 
Sehän se vasta onkin vaikeeta musaa kun vedät sitä p..kaa kolmee sointua koko illan, muutaman setin ja saat pidettyä jengin mielenkiinnon silti yllä.
 
No en voi olla sanomatta että ehkä se kertoo jengistäkin jotain. Makuasioita, mutta vähän kyllä ihmetyttää miten joku jaksaa kuunnella kolme settiä ränttäystä ellei ole ihan helvetin kännissä niin että ajantaju ja lähimuisti pätkii. Kyllä terveellä ihmisellä pitää mun mielestä alkaa jossain vaiheessa vähän tökkimään muutoin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=CyUtwyGji6g&feature=related
 
Toi Luken särökäs soundi ei tunnu kovin hyvin kameroiden mikkeihin tarttuvan. Todennäköisesti paikanpäällä olis saanut paremmin selvän. Mutta sen verran sai selvää, että oli sillä omantyylisiä hyviä juttuja siellä. Vähemmällä säröllä olis kuulostanut paremmalta.
 
Vertailun vuoksi: http://www.youtube.com/watch?v=VEEfDdJyxPY
 
Todella väsynyttä soitantaa. Varsinkin Claptonin soitanta aivan turhaa. Yleensäkin tollaset kekkerit missä porukka on otettu kalliita lippuja vastaan penkkeihin jäpittämään ja herrat soittaa puku päällä ja torvisektiot ruuttaa taustalta... aivan kuollut idea jo syntyessään. Ei voi ikinä toimia. Turhaa viihteen tekemistä.
 
Ja sit pari tällästä: http://www.youtube.com/watch?v=at66YldzqDY
 
Hyvä biisi, mutta Lukather varmaankin muisteli myöhemmin että ei enää tollasiin sotkuihin mukaan... ja veti esim. Pori Jazzissa niin vitun kovan version Johnny B Goodista että kuuntelisin sen koska tahansa ennemmin kuin tunnin jotain Claptonin perus-bluesin ränttäystä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=6nLdhXZb_z4
 
Täähän oli loistava biisi. Ei tollasissa yhden soinnun poljennoissa mitään vikaa ole, mutta vaatii yleensä että tausta on muuta kuin bluesia... niinkuin se tässäkin oli. Toihan oli kaukana mistään bluesista... ja taisiko siellä olla Simon Phillips rummuissa. Kompissa oli samanlaista munaa kuin EVH:n biisissä Hot for teacher, joten lähtökohta oli niin hyvä että soittajilla oli fiilis korkealla. Silti toikin homma olis toiminut paremmin niin, että jokainen olis ollut yksikseen komppiryhmän kanssa lavalla.

ReBeat: En ole bluesin vihaaja, mutta itelle kolahtaa paremmin esim. Gary Mooren bluesi, koska se on koonnut moniin biiseihinsä bluesista parhaat puolet. Ei tarvi kuunnella kaikkea ylimääräistä ränttäämistä ja ryönää.
 

 
No en voi olla sanomatta että ehkä se kertoo jengistäkin jotain. Makuasioita, mutta vähän kyllä ihmetyttää miten joku jaksaa kuunnella kolme settiä ränttäystä ellei ole ihan helvetin kännissä niin että ajantaju ja lähimuisti pätkii. Kyllä terveellä ihmisellä pitää mun mielestä alkaa jossain vaiheessa vähän tökkimään muutoin.
 

 
Toi Luken särökäs soundi ei tunnu kovin hyvin kameroiden mikkeihin tarttuvan. Todennäköisesti paikanpäällä olis saanut paremmin selvän. Mutta sen verran sai selvää, että oli sillä omantyylisiä hyviä juttuja siellä. Vähemmällä säröllä olis kuulostanut paremmalta.
 

 
Todella väsynyttä soitantaa. Varsinkin Claptonin soitanta aivan turhaa. Yleensäkin tollaset kekkerit missä porukka on otettu kalliita lippuja vastaan penkkeihin jäpittämään ja herrat soittaa puku päällä ja torvisektiot ruuttaa taustalta... aivan kuollut idea jo syntyessään. Ei voi ikinä toimia. Turhaa viihteen tekemistä.
 

 
Hyvä biisi, mutta Lukather varmaankin muisteli myöhemmin että ei enää tollasiin sotkuihin mukaan... ja veti esim. Pori Jazzissa niin vitun kovan version Johnny B Goodista että kuuntelisin sen koska tahansa ennemmin kuin tunnin jotain Claptonin perus-bluesin ränttäystä.
 

 
Täähän oli loistava biisi. Ei tollasissa yhden soinnun poljennoissa mitään vikaa ole, mutta vaatii yleensä että tausta on muuta kuin bluesia... niinkuin se tässäkin oli. Toihan oli kaukana mistään bluesista... ja taisiko siellä olla Simon Phillips rummuissa. Kompissa oli samanlaista munaa kuin EVH:n biisissä Hot for teacher, joten lähtökohta oli niin hyvä että soittajilla oli fiilis korkealla. Silti toikin homma olis toiminut paremmin niin, että jokainen olis ollut yksikseen komppiryhmän kanssa lavalla.
 
Me ollaan asioista ihan eri mieltä, mutta jatka valitsemallasi tiellä. Gary Moore on on ihan ok, mutta blues on muuta kuin Gary Moore. Sitä et varmaan oo havainnu, että on olemassa ihmisiä, jotka pitää bluesista ihan oikeasti, koska se on hyvää musiikkia. Claptonin soitantahan ei ole turhaa ollenkaan, eikä se edes ole makuasia. Lukatherin täydelloinen tyylitajuttomuus tulee kyllä esiin noissa klipeissä. Ei mitään tajua edes millä soundeilla kannattais vedellä vähänkään juurempaa juttua. Hyi säthän. Et ihan selvästikään ole perillä siitä mitä on blues.
 
Eehhehhe....
 
http://www.youtube.com/watch?v=CL_RYBH2Eu0
 
Vertailun vuoksi:
 
Vaikka onkin eri biisi mut hidas blyyssi kuitenkin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=GGY9CwHxb6k
 
http://www.youtube.com/watch?v=cdsUCYgLeAE&feature=related

Jucciz:
http://open.spotify.com/album/7AWJJ4580HL803Cr4nxGPK
 
Oho..
 
No perkele.
 
Aika kova jätkä ja levy!

Lukatherin ja Carltonin yhteinen live on ihan hyvä levy, mutta tuolla -86 japsikeikalla ukko pilaa koko homman. Minulla on se jossain mutta jää kyllä katselut/kuuntelut vähiin tämän takia. Tälleen pitää tämä biisi soittaa: http://www.youtube.com/watch?v=qEo4gRqUiU4

BigPapa: Claptonin soitantahan ei ole turhaa ollenkaan, eikä se edes ole makuasia.
 
On se tehnyt monia hyviä kappaleita, mutta ne on toisenlaisia. Kyllä tollanen peruskierron ränttääminen on oikeastaan kenen tahansa toimesta ihan turhaa. Siinä ei tule ikinä tuollaisten Claptonin kaltaisten kehäraakkienkaan soittamana mitään mielenkiintoista esille, ainakaan tollasessa konsertissa. Yhden kappaleen tollasta junnausta voi kuunnella, kerran kuukaudessa.
 
Lukatherin täydelloinen tyylitajuttomuus tulee kyllä esiin noissa klipeissä. Ei mitään tajua edes millä soundeilla kannattais vedellä vähänkään juurempaa juttua.
 
Kannattais? Minkä takia kannattais? Pitäiskö olla enemmän keskiääniä vai mitä. Oikeastaan en pysty oleen nykyään nauramatta aina kun tulee esille toi yhdistelmä tyylitaju ja bluesi. Aina joku on vaatimassa tyylitajua bluesin soittamiseen. Hohhoijaa. Oikeastaan pidän jotenkin jälkeenjääneinä niitä jotka ajattelee, että pitää vetää joku vanhan tyylinen juttu AINA just sillai ennalta-arvattavilla soundeilla jne. Vittu että on väsynyt lähestymistapa. Ehkä Luke esim. hyvin tietää että sillä on ylisäröinen hevisoundi bluesiin, mutta kun se soitti ton Bonamassan kanssa, niin se soundihan oli mitä mainioin kontrasti. Mutta ei. Vaaditaan että kaikki vedetään perusvarmalla samalla soundimuotillakin mitä on käytetty jo kohta sata vuotta. Mitään ei saa muuttaa tai blues pilaantuu välittömästi. Ei saa olla kovin omaa lähestymistapaa.
 
Mutta ymmärrän kyllä jos Luken soittotyyli ei kolahda. Ei sillä aina osu kohdalleen, mutta itelle on jotenkin kolahtanut se mitä se edes yrittää hakea sillonkin kun ei ihan osu. Siis yleisesti ottaen. Ei sen soundi toimi munkaan mielestä kaikessa maailman tavarassa (vielä vähemmän itelläni), mutta esim. bluesia voi kyllä aivan hyvin soittaa sen soundilla. Ei mitään vikaa.
 
Et ihan selvästikään ole perillä siitä mitä on blues.
 
Olen. Kuunnellut sitä kyllä paljon. Ihan aitoa neekeribluesia, kuules (sellaista muuten kuuntelen mielummin kuin puku-Claptonia, vaikka soittamassa olis joku vähän amatöörimpi tyyppi.... sain muuten joskus yhden pedaalin mukana jonkun no-name autotallibändin levyn Texasista ja siinä soitettiin ehkäpä kännissä bluesia ja vaikka olikin vähän tapailevaa menoa kitaran osalta niin se oli mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin tollanen Claptonin mummojen ilta). Mutta on niin paljon mielenkiintoisempaakin musaa olemassa enkä tarkota edes mitään erityisen "teknistä". Ei välttämättä edes kitaravetoista musaa. Käytän ennemmin hiukka mielenkiintoisemman ja taidokkaasti sävelletyn musan kuuntelemiseen aikani.
 
http://www.youtube.com/watch?v=CL_RYBH2Eu0
 
En oo ikinä paljoa tykännyt tosta noiden Red House -vedosta, mutta en taida tykätä koko biisistä kenenkään vetämänä. Liian pitkä live-junnaus. Toi toimis kahden minuutin pätkänä johonkin koosteeseen missä olis sitte muutakin.
 
Vertailun vuoksi:
Vaikka onkin eri biisi mut hidas blyyssi kuitenkin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=GGY9CwHxb6k
 
En tykkää Winterin soitosta. Ei antanut mitään, samat helvetin kuluneet väännöt sieltä tuli ja kokonaisuus oli väsynyttä kaljapöhö-bluesia. Menee elämässä aika hukkaan kun tollasta kuuntelee. Liian paska kappale lähtökohtaisesti, ei voi mielenkiintoseks muuttua.
 
http://www.youtube.com/watch?v=cdsUCYgLeAE&feature=related
 
En tajua miten tollasta ränttäystä jaksaa oikeasti joku kuunnella. En menis kuuntelemaan tollasta vaikka olis ilmaiseksi nähtävissä lähimmässä kuppilassa. Esim. Mahogany Rushia kuunnellessa saa jotain, mutta Winterillä ei ollu ton biisin kautta mitään tarjottavaa. Ei ainakaan mitään millään tavalla omaleimaista. Aivan saman renkutusta on levyt täynnä monien muidenkin laittamana.
 
Entäs tää biisi: http://www.youtube.com/watch?v=ShYjIstpQIA
Ei mitään vikaa. Toi soolo lähtee just sopivasti käsistä, ollen persoonallinen. Musiikin on tarkotus viihdyttää eikä olla kahta tuntia kerralla ennalta-arvattavaa.

ReBeat: Entäs tää biisi: http://www.youtube.com/watch?v=ShYjIstpQIA
Ei mitään vikaa. Toi soolo lähtee just sopivasti käsistä, ollen persoonallinen. Musiikin on tarkotus viihdyttää eikä olla kahta tuntia kerralla ennalta-arvattavaa.
 
Joo ei, ihan sitä samaa shittiä kun kaikki muukin Lukatherin meininki. Jos joku tosta diggaa niin se ei oo mun moka. Tyylitajuton bluesiin. Ja mikäli joku Texasissa kännissä vetää autotallissa bluesia mielenkiintoisesti, niin uskoisin, että en sellastakaan skeidaa jaksais kuunnella yhtään. Mikä nyt viihdyttää ketäkin ja kukas sen on sanonut, että blues on kaksi tuntia ennalta arvattavaa. Mut mulle riitti noi Lukatherit ja Lukatherin "blues". Ei toimi, ei vaan toimi. Toi yllätyksellisyyden holtiton kaipuu on kyllä aika outo meininki, varsinkin jos noin skeidaa murosoundia pitäis jaksaa kuunnella kun toi Lukatherin surviaisampiaispesä. Puhumattakaan niistä tyylittömyyksistä joita se saa ahdettua sooloon kuin sooloon. Kuuntele mitä kuuntelet, niin teen minäkin. Ainoo vaan, että bluesista et ymmärrä pätkääkään ton perusteella mitä tosta Winteristä kirjoitit. Vaikka eipä siitä ole kaikkien pakko niin ymmärtääkään. Jos joku tulee onnelliseksi fuusiohermannina niin siitä vaan
 
http://www.youtube.com/watch?v=vUK8n325QBA

Tonski: Oho..
 
No perkele.
 
Aika kova jätkä ja levy!
 
Mähän sanoin.
 
Ja siis, voiko tolla määrällä tukkaa tulla ihan kauheen huonoa levyä:
http://images.uulyrics.com/cover/e/europe/album-out-of-this-world.jpg
 
:D

BigPapa: Toi yllätyksellisyyden holtiton kaipuu on kyllä aika outo meininki, varsinkin jos noin skeidaa murosoundia pitäis jaksaa kuunnella kun toi Lukatherin surviaisampiaispesä.
 
En mäkään jaksais turtumatta kuunnella kahta tuntia jos Luke soittais tolla soundilla bluesia, mutta onneks se on sen verran fiksu ukko ettei se lähde sellaista tekemäänkään. Eihän se ole mitään bluesia yrittänyt soittaa. Ei ikinä ainakaan levyille, enkä ainakaan ite ole nähnyt yhtäkään videookaan jossa se yrittäisi matkia tuollaista old skuul bluesia. Ei sitä varmaan kiinnosta lähtee vääntämään sitä hapanta ränttämusiikkia kun se on niin kuolettavan tylsää. No, onneks on tehnyt paljon hyvää musaa.
 
Tää taitaa olla muuten sama juttu, kun ne jotka haukkuu Ynkkää että se ei osaa soittaa bluesia... niin ei ne paukapäät tajua ette Ynkkä edes yritä soittaa bluesia minään laimeana, kopioituna ränttäyksenä, vaan nimenomaan omalla härskillä tavallaa. Ja sitten paukapäät pohtii että voi voi... liian monta nuottia --> ei tyylitajua, ei bluesia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=vUK8n325QBA
 
Melkoista paskaa oli tuokin. Ei sisältänyt mitään. Luultavasti torakat kuolis huoneen nurkissa tylsyyteen ton äijän fiilistellessä keinutuolissaan bluesia nasaalilla soundilla. Richard Galliano soittaa haitarilla enemmän tunnetta ilmoille. Kuuntele vaikka levy Love Day - Los Angeles Sessions.

ReBeat: En mäkään jaksais turtumatta kuunnella kahta tuntia jos Luke soittais tolla soundilla bluesia, mutta onneks se on sen verran fiksu ukko ettei se lähde sellaista tekemäänkään. Eihän se ole mitään bluesia yrittänyt soittaa. Ei ikinä ainakaan levyille, enkä ainakaan ite ole nähnyt yhtäkään videookaan jossa se yrittäisi matkia tuollaista old skuul bluesia. Ei sitä varmaan kiinnosta lähtee vääntämään sitä hapanta ränttämusiikkia kun se on niin kuolettavan tylsää. No, onneks on tehnyt paljon hyvää musaa.
 
Tää taitaa olla muuten sama juttu, kun ne jotka haukkuu Ynkkää että se ei osaa soittaa bluesia... niin ei ne paukapäät tajua ette Ynkkä edes yritä soittaa bluesia minään laimeana, kopioituna ränttäyksenä, vaan nimenomaan omalla härskillä tavallaa. Ja sitten paukapäät pohtii että voi voi... liian monta nuottia --> ei tyylitajua, ei bluesia.
 

 
Melkoista paskaa oli tuokin. Ei sisältänyt mitään. Luultavasti torakat kuolis huoneen nurkissa tylsyyteen ton äijän fiilistellessä keinutuolissaan bluesia nasaalilla soundilla. Richard Galliano soittaa haitarilla enemmän tunnetta ilmoille. Kuuntele vaikka levy Love Day - Los Angeles Sessions.
 
Joo en kuuntele. Mikäli sun mielestä blues on tylsää, niin kaikkien mielestä se ei sitä ole. Sen sijaan joidenkin mielestä ihan toudella tylsää on on flangerdelaysurviaspöhösärösoundilla vedetty fuusiohumppa.

Nyt on niin hyvä vääntö päällä että on pakko hypätä kelkkaan mukaan vähitäänkin Joe Bonamassan puolesta liputtamaan.
 
BP: Vertailun vuoksi: http://www.youtube.com/watch?v=VEEfDdJyxPY

RB: Todella väsynyttä soitantaa. Varsinkin Claptonin soitanta aivan turhaa. Yleensäkin tollaset kekkerit missä porukka on otettu kalliita lippuja vastaan penkkeihin jäpittämään ja herrat soittaa puku päällä ja torvisektiot ruuttaa taustalta... aivan kuollut idea jo syntyessään. Ei voi ikinä toimia. Turhaa viihteen tekemistä.
 
Niin siis en nyt tiedä että oliko tässä tarkoitus provosoida ja väntää täysillä vastaan kaikkeen mitä BigPapa on mieltä, mutta minun mielestäni tässä ei ole kyllä mitään väsynyttä vaan hieno vanhan mestarin ja uuden virtuoosimaisen huippunimen vuoropuhelu. Touhussa on ikään kuin hienoinen "kruunun siirtymisen" tunnelma, Clapton soittaa nykykuntonsa ja taitojensa rajoissa tyylikkäästi ja Bonamassa antaa tilaa ja on selvästi melko fiiliksissä päästessään vetämään huippubiisiä cläbän kanssa.
 
"Turhasta viihteen tekemisestä", "puku päällä jäpittämisestä" ja muusta vähän näkemystä seuraavaksi (kirjoitus sisältää jälleen sen oletuksen että ReBeatilla oli joku muukin idea kuin vain saada vääntöä aikaan):
 
Mun mielestä tämä veto (ja ennen kaikkea koko keikka) edustaa kaikkea muuta kuin mitä ReBeat väitti. Royal Albert Hall on ääriään myöten täynnä, kun jengi on tullut katsomaan suhteellisen nuorta sälliä joka edustaa musatyyliä joka on ollut taka-alalla SRV:n päivistä asti. Bonamassan soitto on tuoretta ja tyylitajuista, ja yleisö elää vahvasti menossa mukana. Mistään sisäsiististä pönötyskonserttipaskasta ei siis todellakaan ole kyse. Vaikka musiikista ei pitäisikään, niin aika puusilmä ja -korva saa olla mikäli ei huomaa tuossa koko tilanteessa leijuvaa melko käsinkosketeltavaa tunnelmaa sekä esiintyjissä että yleisössä.
 
Siinä olen samoilla linjoilla, että nykyblues on liian pitkälti saman toistoa ja vanhoihin hyväksihavaittuihin juttuihin nojaamista. SRV -kopiot (mun silmissä esim. paljon hehkutettu John Mayer menee bluespuolella tähän sakkiin, herran popimmat jutut onkin sitten kovaa kamaa) ovat räikein esimerkki tästä oman mielikuvituksen ja uudistushalukkuuden puutteesta. En jaksa enää innostua uusista bluesnimistä, jotka ovat lähes yksi yhteen kopioita jostain 70/80 -luvulta peräisin olevista esikuvistaan. Tuoreita näkökulmia ja tyylejä kaivataan aina. Sekin on totta, että esimerkiksi Clapton on ottanut aika rankasti takapakkia parhaista päivistään ja vetää välillä melko väsyneitäkin esityksiä, mutta parhaimmillaan cläpä on siltikin vielä aika kova.
 
Lukatheria arvostan kitaristina todella paljon ja diggailen monia äijän juttuja ihan täysillä, mutta äijän blues -jutut ovat vähän sellaisia "keinotuoreita". Hyvää modernisoitua bluesia ei mielestäni saa oikein aikaiseksi heittämällä sekaan enemmän säröä ja pari rock/fuusio -puolelta pöllittyä kikkailulickiä mukaan. Olen kyllä kuullut Luketherilta ihan menevääkin blues -soittoa, mutta ReBeatin postaama linkki ei oikein mielestäni edusta sitä. Turha Lukatheria on silti lähteä ruoskimaan jonkun kännisen vedon perusteella (paitsi velsa nyt sanoi ettei diggaa muutenkaan, mikä on tietenkin ok), mies on kuitenkin parhaimmillaan vähintäänkin järkyttävän hyvä ja tyylitajuinen kitaristi.
 
Keskityin kaljanjuontiin jonkin verran samalla kun kirjoitin tätä postausta, korjailen ajatusvirheitä sitten kun huomaan niitä...