Bassot ›

Tuosta Simandlin soveltamisesta sähköbassolle...
 
Mitens on kun Simandl kuitenkin keskittyy sormitukseen jossa periaatteessa käytetään vain kolmea sormea per asema. Sähköbasson lyhyempi skaalahan mahdollistaa vaivattomamman neljä sormea pera asema -tekniikan ihan ensimmäisissä asemissakin.
 
Ymmärrättekö yskän tässä?
 
Ei siinä muuta kuin että täytyy kehittää/soveltaa omat sähköbasso-sormitukset tilalle. Klasari kontrabasson tekniikassa toi kolmossormi on aikalailla poissa käytöstä ja Simandlin sormitusehdotukset on sen mukaiset.

Ei siinä muuta kuin että täytyy kehittää/soveltaa omat sähköbasso-sormitukset tilalle. Klasari kontrabasson tekniikassa toi kolmossormi on aikalailla poissa käytöstä ja Simandlin sormitusehdotukset on sen mukaiset.
 
Aivan, mää vaan ajattelin kun eikös tossa ollut tuo kysymys että sopiiko simandelin tekniikka sähkikselle...
 
Noh, ei väännetä jos ei ole väännettävää. Eiks je?

Aivan, mää vaan ajattelin kun eikös tossa ollut tuo kysymys että sopiiko simandelin tekniikka sähkikselle...
 
Noh, ei väännetä jos ei ole väännettävää. Eiks je?
 
Je, ymmärsin pointtisi väärin.
Minä en ehkä ihan suoraan sitä Simandlin tekniikkaa sähköbassolle soveltaisi, koska on niin selvää että se on kontralle suunnattu, kontran rajoitukset huomioiden.
Itse vanhana klasarisoittajana soitin monta vuotta sähköbassoa ilman vasurin kolmosnakkia koska olin tottunut siihen kontralla, mutta ennenpitkää oli pakko todeta että on siitä ylimääräisestä nakista ainakin mulle ollut apua kun sitä ensin oppi käyttämään. Tosin vieläkin huomaa esim. primavista-hommissa että ne selkäytimestä tulevat sormitukset ovat vieläkin pitkälti siellä aikoinaan kontran varressa sisäistetyllä 1-2-4 -pohjalla.
 
Mutta samahan se on miten sormittaa etc, kunhan homma toimii.

Et mee. Paskahommaa.

Et mee. Paskahommaa.
 
Paskapuhetta. Mee vaan.

Haiseeko täällä paska?

Paskapuhetta. Mee vaan.
 
Eiku jos osaa jo perushommat ja vähän improvisoida ja sovittaa niin ei oo tarvetta mennä mihinkään tunneille. Kuuntelee vaan musaa, ottaa vaikutteita ja sovittelee omia bassoja niinkuin haluaa ja niinkuin kuulostaa hienolta. Tunneilla saatetaan opettaa juuri "se oikea" soittotyyli, vaikka sellaista ei olekaan. Se oikea soittotyyli lähtee itsestään. No okei. Voi sinne mennä jos haluaa opetella jotain "uutta". Kyllä siellä varmaan oppii soittamaan lisää ja oikein. Ite en menis. Ja tietysti jos haluaa oppia soittamaan vaik nuoteista ni siel sen varmaan oppii.

Tunneilla saatetaan opettaa juuri "se oikea" soittotyyli.
 
Kirjoituksestasi vapaasti päätellen, et ole koskaan soittotunteja ottanut. Miten siis osaat kertoa mitä "tunneilla saattaa tapahtua" ja mitä ei?
 
Sähköbassosta (miksei myös kontrasta pop/jazz-puolella) puhuttaessa, täytyy ymmärtää, että oikea tyyli ja oikea tekniikka ovat kaksi eri asiaa. Klassisella puolella ja tiettyjen musiikkityylien sisällä, soittotyylin oikeanlaisuus voi olla hyvinkin tarkkaan määritelty.

Kirjoituksestasi vapaasti päätellen, et ole koskaan soittotunteja ottanut. Miten siis osaat kertoa mitä "tunneilla saattaa tapahtua" ja mitä ei?
 
Sähköbassosta (miksei myös kontrasta pop/jazz-puolella) puhuttaessa, täytyy ymmärtää, että oikea tyyli ja oikea tekniikka ovat kaksi eri asiaa. Klassisella puolella ja tiettyjen musiikkityylien sisällä, soittotyylin oikeanlaisuus voi olla hyvinkin tarkkaan määritelty.
 
Olen yhdellä kitaratunnilla käynyt ja takas en mennyt. Niin. No ei ole paljoa kokemusta bassotunneista. Siis ei yhtään, mutta olen kuullut juttuja musiikkitunneista ja jotkut opettajat ovat sellaisia, että niillä on se oma näkemys ja tyyli ja se on se ainut oikea ja sitten siitä oppilaastakin tulee samanlainen. Ja ainakin kaikki koulun musiikinopettajat joista mulla on kokemusta on ollut tällaisia. Ei mutta kyllä siellä varmasti jotain oppii. No riippuu ihan siitä mitä ite haluu soittaa ja oppia. Menkää jos haluutte. Mie en mee. Tykkään oppia ja harjoitella ite ja luoda tyylini itse, ottaen vaikutteita musiikista jota kuuntelen. Tai jotain muuta hienoo. En oikein keksi enää muuta.

jotkut opettajat ovat sellaisia, että niillä on se oma näkemys ja tyyli ja se on se ainut oikea ja sitten siitä oppilaastakin tulee samanlainen.
 
Tää on tällänen iivöl välttämättömyys, mutta kyllä se oma tyyli lähtee itestään vaikka olis itte Claypool neuvomassa.
 
Jotenkin jälkeenpäin tuntuu tympeeltä ku kitaranopettaja kysy että haluaako rytmi- vai soolokitaristiks.

son vähä itestä kii, haluuko mennä tunneille. jos kokee ettei tartte oppitunteja nii mitä hemmettiä sinne sitte menee kieliä ja housuja kuluttaan. ja maksaahan ne tunnitkin. minä sanon et AIVAN TURHAA!

Olen yhdellä kitaratunnilla käynyt ja takas en mennyt. Niin. No ei ole paljoa kokemusta bassotunneista. Siis ei yhtään, mutta olen kuullut juttuja musiikkitunneista ja jotkut opettajat ovat sellaisia, että niillä on se oma näkemys ja tyyli ja se on se ainut oikea ja sitten siitä oppilaastakin tulee samanlainen. Ja ainakin kaikki koulun musiikinopettajat joista mulla on kokemusta on ollut tällaisia. Ei mutta kyllä siellä varmasti jotain oppii. No riippuu ihan siitä mitä ite haluu soittaa ja oppia. Menkää jos haluutte. Mie en mee. Tykkään oppia ja harjoitella ite ja luoda tyylini itse, ottaen vaikutteita musiikista jota kuuntelen. Tai jotain muuta hienoo. En oikein keksi enää muuta.
 
Krhm, kyllä se taitaa niin nyt kuitenkin olla, että ei tuntien ottaminen automaattisesti tee sinusta kenenkään kopiota tai fakki-idioottia, joka huutaa treeneissä muille että ei noin voi soittaa. Se tulee kuulkaas ihmisestä itsestään.
 
Tunneilla on tarkoituksena ottaa perusteet haltuun ja sitten funtsia asioita omatoimisesti eteenpäin. Jos tämä jälkimmäinen osa jää tekemättä, niin se ei ole koulutuksen vaan koulutettavan vika.
Pitemmälle ehtineillekin tuntien ottaminen on silloin tällöin paikallaan, kun haluaa edelleen syventää musiikillista osaamista tai vain uusia näkökulmia asioihin.
 
Simppelisti sanottuna se, että musiikin opiskelu tai jopa nuottienlukutaito pilaa jotain ainutlaatuista muusikossa on bullshittiä. Löysää ja klimppistä sellaista.