Kitarat: soittaminen ›

Minähän aloin käydä tunneilla kun olin jo rämpyttänyt useita vuosia. Puhuimme aluksi musiikista mitä haluan soittaa ja olen soittanut aikaisemmin.
 
Katsoimme tekniikan kuntoon, joka oli ihan oikeasti aika perseellään. Lähinnä plektrakäsi teki vähän mitä sattui - vähän missä sattui asennossa. Puhuimme myös demppausasioista kuinka saan parhaiten vaimennettua kielet, joiden ei kuulu rämistä ylimääräisiä ääniä. Kaikkea tällaista.
 
Näiden jälkeen aloitimme oikestaan aika alusta itse soiton, soittelimme skaaloja eri tavoin läpi, eri kieliryhmillä jne. Siitä siirryimme vähitellen erilaisiin tekniikkaharjoituksiin, kolmisointutilutreenejä ym. Puhuimme paljon improvisaatiosta, sävelten ja sointujen suhteesta. Jollekin tunnille tein jonkun oman etydin, jota sitten tarkastelimme sen mukaan kuinka olin käyttänyt eri soinnuille tiettyjä säveliä. Moodeista minulla ei ollut oikeastaan hajuakaan käsitteenä, eikä etenkään niiden hyödyntämisestä soitossa. Puhuimme moodien omista soundeista ja miten sen tietyn moodin soundin saa juuri esille. En ole hirveän hyvin tätä omaksunut edelleenkään. Eli oikeastaan sain niihin asioihin tietoa mihin halusin, tai opettaja huomasi mikä oli puuttellista ja kertoi asiasta.
 
Opetukseen on kuulunut myös paljon kuuntelua, joka itseasiassa joskus alkaa häiritä, kun tuntuu, että opettajalla on tarve tiluttaa tai tuoda omaa soittotaitoaan esille. Kun en niin kamalan itsevarma tyyppi oman soittoni suhteen ole, se luo paineita itselleni soitella tunnilla. Suurin ongelma on ollut oikeastaan teorian ja musiikin terminologian osittainen ymmärtämättömyyteni, asioita joutuu käymään läpi pariinkin otteeseen, koska ei aina heti voi tietää mitä opettaja mahtaa tarkoittaa, eikä ole kovin nastaa katsoa turhautunutta ilmettä, kun tuntuu joskus, että kaikki pitäisi vetää samantien perässä ja ymmärtää ilman turhia miettimisiä. Toinen ongelma on ollut otelaudan sävelten tietämättömyyteni - olen osannut soittaa niitä oikeita säveliä vallitsevasta sävellajista, mutta en aina niin kovin nopeasti ole pystynyt päättelemään missä olen menossa, lähinnä jos pitää hypätä jollekin juuri tietylle sävelelle jostakin kohtaa – miettimiseen menee aikaa. Tarkoitan jos minulle kerrotaan, että nyt siitä sinne seiskalle, tiedän minne, mutta viiveellä, hieman ärsyttävää. Tällä tavoin sitä hidastaa vaan itse opetusta kun ei tiedä aina mitä soittaa. Pitäisi vaan ajatella kai enemmän mitä oikeastaan soittaa treenatessaan. Vaikea selittää.
 
Loppujen lopuksi tunneilla käyminen on avartanut soittamista paljon laajempaan suuntaan ja motivoinut soittamaan ja etenkin kotona itseopiskeluun paljon. Aion käydä kyllä edelleenkin tunneilla, siihen asti kunnes vararikko tulee - aika paljonhan ne kuitenkin maksaa. Positiivinen fiilis tunneista kuitenkin.