| Aihe: Musiikkiaiheiset dokumentit | |
|---|
|
Rockumentit.
Lainasin kaverilta DVD:n "It might get loud" jossa Jimmy Page, The Edge ja Jack White keskustelivat kitarasta, sen soitosta ja omasta lähestymistavastaan musiikkiin ja musikaalisuuteen. Viime kerralla kun olin yhtä inspiroitunut oli kun katsoin "Headbanger's journeyn". Myös eri genrejä ja niiden historiaa käsittelevät pätkät ovat äärimmäisen mielenkiintoisia.
Mitkäs pätkät ovat teille jääneet oikein elävästi mieleen? Kiinnostus heräsi haalimaan näitä dokkareita nyt astetta enemmänkin, kun mikään fiction/action ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään.
Sana on suht vapaa. |
|
Anvil! Tosielämän Spinal Tap...
"Well I like drummers baby you're not my bag..." |
|
moderndrummer88: Anvil! Tosielämän Spinal Tap...
Tämä. Paras dokumentti, jonka olen ikinä nähnyt. Hauska, sympaattinen ja onhan siinä musiikkiakin.
Ei elämästä enää edes juovu. |
|
moderndrummer88: Anvil! Tosielämän Spinal Tap...
Yliarvostettu dokkari. No ihan hyvä kuitenkin. Onhan näitä, mutta mainitaan nyt vaikka Martin Scorsese No Direction Home. Keskittyy siis Dylanin uraan alusta vuoteen 66 asti. Sinänsä omalaatuinen teos kyseessä, että se on jotenkin hyvin elokuvamainen. Ite tykkään, mut ymmärrän toisaalta, jos joku ei tykkää. Mielenkiintoisen tekee tietenkin myös se, että itse Dylan on hyvin paljon äänessä läpi elokuvan Ja ne pressitilaisuus pätkät :)...
Doing drugs is the most beautiful thing about being in a rock band -Noel Gallagher |
|
Tästä tulikin mieleen että pitkään on pitänyt katsoa Mika Kaurismäen Brasileirinho, joka dokumentoi Brasilian Choro-musiikkia ja artisteja. Onkos joku nähnyt tuota?
Jonkun amerikkalaisen politiikka ja musiikki-dokkarin näin taannoin, joka oli tosi mielenkiintoinen, nimi kyllä unohtui.
"Most of us go to our grave with our music still inside of us." |
|
Martin Scorsesen (jollain tasolla) ohjaama No Direction Home, jonka aiheena Bob Dylan. Erittäin kovaa kamaa. Länsimaista pop-musiikkia mittaamattomalla tavalla ravistaneen ilmiötä luodataan sen verta syvällisesti että kestää katselua ja säväyttää jokaisella katselukerralla.
"Cunnilingus and psychiatry brought us to this." |
|
Ainakin Pink Floydin ystäville suosittelen SinäPutkestakin löytyvää pätkää nimeltä Making of Dark side of the moon. Varsin hyvillä haastatteluilla ja todella mielenkiintoisilla video- ja äänitepätkillä höystetty, esim. varhaisia treeninauhoitteita, demoja yms.
Näyttäisi löytyvän vino pino albumeita joista on samanlainen dokkari tehty, tässäpä on itsellenikin muutamaksi illaksi hommaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Classic_Albums |
|
Onhan noita. Viimeksi katoin Rushista kertovan pitkän dokkarin, en muista nyt sitä nimeä tässä mutta ihan vasta ilmestynyt. Se oli tosi hyvä pätkä! |
 A1mo
10.01.2011 22:08:58 (muokattu 10.01.2011 22:11:01) | |
|
Ite tykkäsin vastikään Teemalla pyörineestä Rock-Suomi-dokkarisarjasta. Kymmenen tunnin mittasta dokkaria, hyviä haastatteluja ja mielenkiintosia tarinoita suomalaisen rokin kehityksestä. Ja aika laaja-alaisestikin. Yks dokkari käsitteli räppiä, yks heviä, yks progea, yks ulkomailla menestynyttä suomalaista musaa, yks sanoittamista, yks tuottamista/yms. jne. Eli aika monenlaiset tekijät äänessä.
Voisin veikata että tulee uusintana tai dvd-julkaisuna joskus, oli sen verran isolla rahalla tehdyn näköinen.
EDIT:
Niin ja tietenkin mahtava Tuomari Nurmio-dokkari Stadilaista tangoa etsimässä, joka kertoo Tangomanifesti-levyn tekoprosessista. Mahtavaa kamaa jos tykkää Dumarista, tangosta tai stadi-estetiikasta. |
 Arms
11.01.2011 08:25:00 | |
|
Jos kantri-, folk-, blues-, ja southern rock-musiikki kiinnostaa, niin erittäin suositeltava doukumentti on Heartworn Highways. Itseni kyseinen dokumentti vei kokonaan mennessän. Dokumenttissa seurataan mm. Townes Van Zandtin, Steve Earlen, Guy Clarkin ja Charlie Daniels Bandin ym. seikkailuita 70-luvulla, jolloin esim. Steve Earle oli parikymppinen ja nousi maaiilman maineeseen vasta vuosikymmentä myöhemmin ensimmäisellä Guitar Town -levyllään.
Jos tämä dokumentti kolahtaa, niin yksi suositeltava dokkari sen lisäksi voisi olla myös Townes Van Zandtista kertova Be Here To Love Me.
-Arms
Parempi liikaa, kuin liian vähän. |
 arsu
11.01.2011 09:46:48 (muokattu 11.01.2011 09:50:29) | |
|
Thothmes:
Näyttäisi löytyvän vino pino albumeita joista on samanlainen dokkari tehty, tässäpä on itsellenikin muutamaksi illaksi hommaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Classic_Albums
Olikos se nyt ylen teema vai miltä kanavalta nuo tuli jokin aika sitten telkkarista. Ja helvetin mielenkiintoisia lähes jokainen. Hyvä kun voi tätäkin kautta vielä löytää hienoja levyjä mitkä ovat olleet kyllä tiedossa, mut jostain syystä jääneet kuuntelematta.
Tää uusi Steven Wilsonista kertova Insurgentes oli hyvä, tietty täytyy olla edes hieman kiinnostusta herran tekemisiin jotta toimii. Varmaan sama pätee silti kaikkiin musadokkareihin. |
 Epämuusikko
11.01.2011 10:08:46 (muokattu 11.01.2011 10:09:08) | |
|
Kaurismäen Brasileirinho ja Moro no Brasil ovat todella hyviä. Sonic Mirroria en oo nähny. Muita suosittelujen arvoisia ovat Joni Mitchellistä kertova A Woman of Heart and Mind, KAIKKI CLASSIC ALBUMS-sarjan dokkarit sekä kevyen musiikin nykymeininkiä ruotiva Before the Music Dies (SUOSITTELEN IHAN KAIKILLE!).
Nyt ainakin äkkiseltään muisteltuani.
Sokerina pohjalla Cynthia Plaster Caster-dokkari. Mainioo!
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
 Wahi
11.01.2011 15:47:36 | |
|
http://documentarystorm.com/category/music/
Shine on you crazy diamond |
|
American Hardcore on hyvä pläjäys. Myös niille jotka eivät kyseisestä musiikista niin välittäisikään.
Sigur Rósin heima on myös mahtava ja vangitseva.
Tulevista odotan innolla 90-luvun pop punkkiin keskittyvää One Nine Nine Four dokkaria. Tämän julkaisua on tosin jo siirretty milloin minkäkin ongelmien takia, että tiedä sitten koska tulee.
"What I tell you? Hot girl. Volkswagen Jetta. It's a law! Like water. Or dinosaurs." |
|
wil-le:
Tulevista odotan innolla 90-luvun pop punkkiin keskittyvää One Nine Nine Four dokkaria. Tämän julkaisua on tosin jo siirretty milloin minkäkin ongelmien takia, että tiedä sitten koska tulee.
jep tämä pitäis kyl nähdä.. ilmeisesti musiikin lisensointimaksut tuon julkaisuun aiheuttaa ongelmia |
|
Tää voi kiinnostaa kitaristeja ja pedaalinrakentelijoita:
Fuzz: The Sound That Revolutionized The World
http://www.fuzzthemovie.com/
***KIRPPUTORI*** - Profiilissani läjä tavaraa vaihdettavaksi johonkin, pistä pikaviestiä. |
|
Jos progeen haluaa hyvää johdatusta niin Prog Rock Britannia on kiva.
http://eeronmusablogi.tumblr.com/ |
|
Lemmy The movie http://www.lemmymovie.com/
"Mulle brenkku ei ole koskaan ollut ongelma. Ei silti, toisinaan tykkään yhä rakentaa ranskalaistyylisen seitinohuen iltapäiväkännin." - Pentti Matikainen |
|
Vähän nyt mainostan täällä, kun varmaan jossain vaiheessa otan nuo pätkät pois linjoilta. Mutta siis, alta löytyy linkki "dokkariin", jonka leikkasin yhtyeemme Profane Omenin vuodesta 2009. Jälki ei ole ammattimaista, mutta ainakin tämä on rehti kuvaus siitä, millaista hevin soittaminen tässä maassa on.
Matskua kronologisessa jäörjestyksessä klubeilta, festareilta ja käytännössä kaikista mahdollisista tilanteista, joita vuonna 2009 vastaan tuli.
Koko roska on jaettu 11 osaan ja se kestää hitusen alle viisi tuntia. :D
1.osa http://vimeo.com/8877262
2.osa http://vimeo.com/9117029
3.osa http://vimeo.com/9303902
4.osa http://vimeo.com/9457039
5.osa http://vimeo.com/9714751
6.osa http://vimeo.com/9892553
7.osa http://vimeo.com/10931146
8.osa http://vimeo.com/12346603
9.osa http://vimeo.com/13310505
10.osa http://vimeo.com/14722859
11.osa http://vimeo.com/16367852 |
|
Rush - Beyond the lighted stage.
Oli huikea kokemus nähdä harvinaista materiaalia isolta Finnkinon valkokankaalta ja ennen kaikkea kuulla sitä musiikkia niillä äänijärjestelmillä. Rushin musiikki kun aiheuttaa muutenkin kylmiä väreitä vaikka kuinka kälysillä stereoilla kuuntelisi, niin elokuvateatterissa musiikin mahtavuus korostui kymmenkertaisesti.
Lisäksi itse dokkari oli erityisen inspiroiva; on aina hienoa nähdä, miten monta vuotta tuntemattomuudessa kamppaillut bändi pääsee lopulta suuren yleisön tietoisuuteen tekemällä sitkeästi omaa juttuaan. Dokumentti osoitti hyvin että musiikissa kaikki on mahdollista, ja tämä nosti välittömästi myös omaa motivaatiota bändihommiin.
Sama ilmiö kävi myös Iron Maidenin Early Days -dokkarin kanssa aikoinaan, siinäkin yksi varsin hyvä dokumentti. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
