Rock, pop, alternative ›

Cimble: Melkein samaan sarjaan menee joskus toiminut Ritchie Blackmore's Rainbowkin. Ihan siltikin, vaikka mr B olikin pääbiisinikkari ja melko olennainen lenkki siinä oikeassa Rainbowssa.
 
Milloin sellainen on toiminut? Muut ukothan Rainbowssa vaihtui melkein levyittäin, että vaikea nähdä sellaista hetkeä että Rainbow jotenkin muuttunut vähemmän oikeaksi. "Ritchie Blackmore's Rainbow" on ekan levyn nimi. Onko yhtye joskus esiintynyt sillä nimellä?

StJerky: Milloin sellainen on toiminut? Muut ukothan Rainbowssa vaihtui melkein levyittäin, että vaikea nähdä sellaista hetkeä että Rainbow jotenkin muuttunut vähemmän oikeaksi. "Ritchie Blackmore's Rainbow" on ekan levyn nimi. Onko yhtye joskus esiintynyt sillä nimellä?
 
Esim. 1995 Blackmore julkaisi ilmeisen tuntemattoman ryhmän kanssa albumin Stranger in us all, jolla ei ollut Blackmoren lisäksi mitään muita yhtymäkohtia 70-80-luvuilla toimineeseen legendaariseen Rainbow-bändiin. Ellei sitten lasketa muinaisen ja ennen suosiota vaikuttaneen Rainbowin lyhytaikaisen rumpalin Chuck Burgin piipahdusta keikkakokoonpanossa. Ja kun tämän Blackmoren uudelleen kasaaman "Rainbown" rummuissa piipahti projektin toiminta-aikana 1993-1997 kolmekin rumpalia. Tämä Ritchie Blackmore's Rainbow teki tuon yhden albumin lisäksi myös kiertueita.

Cimble: Esim. 1995 Blackmore julkaisi ilmeisen sessioluonteisen ryhmän kanssa albumin Stranger in us all, jolla ei ollut Blackmoren lisäksi mitään muita yhtymäkohtia 70-80-luvuilla toimineeseen legendaariseen Rainbow-bändiin.
 
Jos ajatellaan vaikka kolmoslevyä Long Live R&R ja viitoslevyä Difficult to Cure ei niilläkään soita Blackmoren lisäksi muita samoja tyyppejä.
 
Ensimmäisellä ja viimeisellä levyllä voisi olla yhdistävänä tekijänä Still I'm Sad ja bändin nimi levyn kannessa Ritchie Blackmore's Rainbow.

Viltsux: Julkaisi omaelämänkerran "My Appetite for Destruction: Sex, and Drugs, and Guns N' Roses".
 
Tattis infosta, meni tilluuseen alta aikayksikön

StJerky: Jos ajatellaan vaikka kolmoslevyä Long Live R&R ja viitoslevyä Difficult to Cure ei niilläkään soita Blackmoren lisäksi muita samoja tyyppejä.
 
Hyvä huomio. Mutta viimeisimmän "aidon", sen kultakauden Rainbown viimeisen kokoonpanon hajoamisen ja albumin Bent out of shapen 1983 jälkeen 10 vuotta myöhemmin kasattu Ritchie Blackmore's Rainbow oli jo jotain muuta.
 
Ja eipä rinnastaminen Graham Bonnetin, Dion tai Joe Lynn Turnerin aikaisiin kokoonpanoihin ja suosion aikoihin ole monenkaan mielestä enää oikeutettua tuon 90-luvun projektin kohdalla.
 
Se on eri asia, jos ihmiset haluavat silti nähdä Blackmoren. Tai Bonnetin, Joe Lynn Turnerin, Bobby Rondinellin... Kolme viimeistähän ovat ratsastaneet Over the Rainbow-projektissa, jossa on ollut myös Blackmoren poika korvaamassa erkaantunutta isäänsä! Ja Bonnet sekä Turner ovat antaneet ratsastustunteja myös Yön ja Popedan pojille muodossa Back to the Rainbow. :)
 
Joku Rainbow on näköjään käynyt 2010 Oulussa. Ketähän siinäkin ratsasti?! ;)

Cimble: Hyvä huomio. Mutta viimeisimmän "aidon", sen kultakauden Rainbown viimeisen kokoonpanon hajoamisen ja albumin Bent out of shapen 1983 jälkeen 10 vuotta myöhemmin kasattu Ritchie Blackmore's Rainbow oli jo jotain muuta.
 
Olen hieman jäävi puhumaan viimeisestä levystä, kun en ole sitä kuullut, mutta ei esim. Risingin ja Bent Out of Shapenkaan välillä juuri samankaltaisuutta ole.

StJerky: Olen hieman jäävi puhumaan viimeisestä levystä, kun en ole sitä kuullut, mutta ei esim. Risingin ja Bent Out of Shapenkaan välillä juuri samankaltaisuutta ole.
 
Jos 90-luvun Ritchie Blackmore's Rainbow ei ole niin kovin eria asia kuin 70-80-lukujen Rainbow, niin pitäisikö se sitten mieltää ihan vaan samaksi legendaariseksi Rainbowiksi, joka toimi viimeksi 10 vuotta aikaisemmin?
 
Sitä en kuitenkaan tee. :)

Eikös se Stranger In Us All julkaistu Rainbown nimellä lähinnä levy-yhtiön painostuksesta? Muistelisin tällaista siitä Blackmoresta kertovasta kirjasta.
 
Anyway, yllätyin että ihan kelporokkia olivat nuo pari Appetiten biisiä, jotka kävin tuolta youtubesta kuuntelemassa. Harmi ettei ole Spotifyissa levyjä, olisi ollut kiva kuunnella ihan kokonaisuuskin.

slowdive:Jos GN'R -reunion joskus tulisi niin luultavimmin Sorumin Matt olisi kuitenkin mukana.
 
Matt Sorum siinä olisi ilman muuta mukana sillä bändi on aina luottanut enemmän Matt Sorumiin ja toisaalta suurelle yleisölle se "alkuperäinen" kokoonpano tarkoittaa juuri sitä Illusion levyjen jälkeistä kiertuekokoonpanoa, kuorotyttöineen ja ilmapalloineen. Adler jäisi taas kerran rannalle soittelemaan mutta Izzy otettaisiin mukaan jos se lähtisi, mikä on kyllä erittäin epätodennäköistä. Izzy näytti suurille rahoille karvaista persettä jo silloin kun yhtye oli suosionsa huipulla.
 
Se on vielä erikseen mainittava että minä en halua nähdä minkäänlaista GN'R -reunion viritelmää minkäänlaisella kokoonpanolla, sillä en ihan helposti usko että siitä voisi syntyä mitään muuta kun suuren luokan pelleilyä. Jos minä haluan halpaa huvia niin sitä löytyy Linnanmäeltä, siellä on ihan oikea kummitusjuna, vuoristorata ja vekkula.

os 90-luvun Ritchie Blackmore's Rainbow ei ole niin kovin eria asia kuin 70-80-lukujen Rainbow, niin pitäisikö se sitten mieltää ihan vaan samaksi legendaariseksi Rainbowiksi,
 
Yhtä paljon 90-luvun Rainbow muistuttaa 80-luvun Rainbowta kuin 80-luvun Rainbow muistutti 70-luvun Rainbowta. Eli vastaus kysymykseen kuuluu: Pitää mieltää samaksi mikäli mielsit 70- ja 80-luvun bänditkin samoiksi.
 
Taitaa olla hiukan Off-topikkia tämä mutta oli pakko...

mlehtinen: Yhtä paljon 90-luvun Rainbow muistuttaa 80-luvun Rainbowta kuin 80-luvun Rainbow muistutti 70-luvun Rainbowta. Eli vastaus kysymykseen kuuluu: Pitää mieltää samaksi mikäli mielsit 70- ja 80-luvun bänditkin samoiksi.
 
Taitaa olla hiukan Off-topikkia tämä mutta oli pakko...
 
No takaisinpäin aiheeseen erään esimerkin muodossa: En miellä myöskään 2000-luvun GnR:ää GnR:ksi, vaikka se käyttääkin tismalleen samaa nimeä ja soittaa muutaman uuden oman biisin lisäksi niitä vanhoja The GnR:n biisejä. Sen bändin pitäisi oikeastaan olla Axl Rose's GnR.
 
Se on epävaikuttava kopio, jäljitelmä, varjo, lähes pelkkä coverbändi, vaikka siinä se oikea laulaja onkin.
 
Wiki: Adler's Appetite-yhtyeen jäsenet ovat vaihtuneet useaan otteeseen, ja ainoa alkuperäinen jäsen on Steven Adler. Yhtyeen tuorein julkaisu on vuonna 2005 ilmestynyt EP Adler's Appetite. Yhtye hajosi vuonna 2006, mutta palasi esiintymislavoille 2007. Yhtye on tällä hetkellä työstämässä debyyttialbumiaan.
 
Jos GnR:n alkuperäinen kokoonpano tekiskin comebackin, jäisköhän Adler's Appetite ilman rumpalia..? Joku Adler's Appetiten ex-laulajakin vois perustaa sitten projektin Colby Veil's Appetite of Adler. Ja ohjelmisto olis GnR:n biisejä. Hmm... :)
 
Ei mut aina kannattaa rokata!

mlehtinen: Yhtä paljon 90-luvun Rainbow muistuttaa 80-luvun Rainbowta kuin 80-luvun Rainbow muistutti 70-luvun Rainbowta. Eli vastaus kysymykseen kuuluu: Pitää mieltää samaksi mikäli mielsit 70- ja 80-luvun bänditkin samoiksi.
 
Taitaa olla hiukan Off-topikkia tämä mutta oli pakko...
 
Kuuntelin youtubesta sen "Stranger in Us All" -levyn ja minusta se kuulosti enemmän sekä 70-luvun että 80-luvun Rainbowlta kuin 70- ja 80-lukujen Rainbowit toisiltaan. Sanalla sanoen kuulosti yllättävänkin hyvältä. Doogie Whitelta taittui sekä Dio-tyyli että Turner-tyyli. Kitaraa oli ihan eri malliin kuin BOOS levyllä. "Hall of the Mountain King" oli kyllä vähän korni veto.

Cimble: No takaisinpäin aiheeseen erään esimerkin muodossa: En miellä myöskään 2000-luvun GnR:ää GnR:ksi, vaikka se käyttääkin tismalleen samaa nimeä ja soittaa muutaman uuden oman biisin lisäksi niitä vanhoja The GnR:n biisejä. Sen bändin pitäisi oikeastaan olla Axl Rose's GnR.
 
Minä en miellä edes sitä 1990-luvun GnR:ää GnR:ksi koska se paisui sellaiseksi sirkukseksi että eihän sitä pystynyt katsomaan nauramatta. Tällä en tarkoita Illusion levyjä joista pidän paljonkin, enkä tarkoita edes rumpalin tai kitaristin vaihtoa, vaan sitä kiertuetta missä raketit paukkui ja helvetin ruma sekä tajuttoman iso punainen ilmapallo heilui siihen malliin että koko ajan sai pelätä milloin se kaatuu Axl Rosen päälle (yhden kerran se pääsi karkuun ja lensi toiseen osavaltioon). Tähän kun lisätään taustakuoro joka lauloi muutaman biisin ja lopun aikaa heilutteli persettä joka suuntaan sekä ne puolen tunnin jamittelut sillä aikaa kun Axl vaihtoi lavan takana vaatteita ja tankkasi grillikylkeä napaan niin stadioneilla olisi pitänyt olla sänkyjä että yleisö olisi voinut välillä nukkua.
 
Minun mielestä GnR ei koskaan toiminut isoilla stadioneilla, se oli parhaimmillaan silloin kun se oli nälkäinen ja nuori yhtye joka soitti pienissä hikisissä saleissa, niin että paska haisi ja hiki lensi. Jos joku väittää että nämä Tokion ja Pariisin konsertit olivat hienoa viihdettä niin suosittelen lähintä mielenterveystoimistoa ja varmuuden vuoksi painotan että sinne kannattaa mennä heti että ei käy todella huonosti.
 
GnR oli sikäli mielenkiintoinen yhtye että pienen viiveen jälkeen se nousi lentoon kun heroiinilla lastattu raketti, sotkeentui omiin siipiinsä ja putosi alas kun perseeseen ammuttu varis. Tässä nousu ja laskukiidossa rumpali sai aivovamman, kitaristi sydämentahdistimen ja ei niillä muillakaan kovin hyvin mennyt, Axl piiloutui pimeään komeroon ja muut hakeutuivat päihdehoitoon.

Atomic Cafe: Minä en miellä edes sitä 1990-luvun GnR:ää GnR:ksi koska se paisui sellaiseksi sirkukseksi että eihän sitä pystynyt katsomaan nauramatta.
 
Ymmärrän pointtisi, mutta olihan se silti sama bändi vielä 90-luvulla. Ja ongelmansa se on varmaan kasvaa niin isoksi bändiksi, vaikka sitä ongelmaa varmasti ruokki bändin päihde- ja mielenterveysongelmat sekä lapsellisuus. Tosin kysehän oli helevetin kovasta rockbändistä ennen 2000-luvun bisnes-, tuote-ja tuottamispainotteisuutta. Siinä oli vielä siis sijaa pelleilylle, ylilyönneille ja järjettömälle bilettämiselle sekä sekoilulle.

Olen muuten 99% varma, että Izzy ei kyllä Gunnareihin palaa. Mies ei sietänyt homma ysärilläkään, miksi nyt? Izzy on tehnyt musaa kaikessa hiljaisuudessa. Izzy haluaa tehdä vain musiikkia, ei olla lehtien otsikoissa: "Izzy Stradlin kävi vessassa! Katso kohukuvat!"
 
Media on usein se, joka turmelee.
 
E: Sekotin Gunnari-ketjun ja tämän.. Menee pahasti off topcin puolelle.

Viltsux: Olen muuten 99% varma, että Izzy ei kyllä Gunnareihin palaa. Mies ei sietänyt homma ysärilläkään, miksi nyt? Izzy on tehnyt musaa kaikessa hiljaisuudessa. Izzy haluaa tehdä vain musiikkia, ei olla lehtien otsikoissa: "Izzy Stradlin kävi vessassa! Katso kohukuvat!"
 
Ei oo kuitenkaan mahdoton ajatus, että Izzy joillakin keikoilla olis mukana tai sitten levyllä (eiks se Slashinki levyllä ollu?). Mutta ei kyllä mitään kaikkien jäsenten - oli mukana sitten Sorum tai Adler - reunionia ole tapahtumassa, koskaan.
 
Menee pahasti off topcin puolelle.
 
Ei mene : D

Harmittaa muuten, että Steven tuhlasi nämä vuodet mömmöjen kittaamiseen, sekoiluun, vieroittautumiseen sun muuhun. Noh, nyt kun heppu on kerran ollut jo 1,6 vuotta raittiina niin jospa tuosta kunto kohenisi ja pyörät alkaisivat pyörimään.

Täytyy kyllä ihan suoraan sanoa että on tämä aika puhdasta paskaa: http://www.youtube.com/watch?v=jOdX1s6mVVo&feature=related
 
En minä noiden keikoille mene jos liput maksaa yli euron. En epäile ollenkaan etteikö se toimi paremmin levyillä jos niillä on omiakin biisejä mutta onhan tuo Adler melkoinen surullisen hahmon ritari. Tässä meillä on hemmo joka toimii varoittavana esimerkkinä siitä mitä voi tapahtua jos järki ei pysy päässä kun nuoren miehen haaveet toteutuvat ja bändi alkaa yllättäen menestymään paremmin kun kukaan uskalsi edes kuvitella.
 
Rahapulassa Adler ei kuitenkaan joudu elämään koska voitti oikeudenkäynnissä Axl Rosen ja hyvä niin.

Atomic Cafe: Täytyy kyllä ihan suoraan sanoa että on tämä aika puhdasta paskaa: http://www.youtube.com/watch?v=jOdX1s6mVVo&feature=related
 
Olihan se kehnoo rummutusta, mutta HITTO mikä yleisö! :D Vitun Argentiinalaiset.