Musiikkibisnes ›

Tämä meni vähän OT:ksi, mutta rohkenen silti vielä jatkaa. Pahoittelen, jos joku saa siitä näppylöitä.
 
Juhani, meistä toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Minä en millään lailla ota kantaa siihen, mikä merkitsee kenellekin mitäkin. Tottakai jokainen aidoin vaikuttimin tehty taideteos on itsessään merkittävä, riippumatta siitä, pitääkö siitä kukaan. Puntaroin vain sitä, tähän digijakeluun liittyen, minkä verran pinnalle- nousu tai taloudellisen toimeentulon saavuttaminen on kiinni taiteilijan "oletetusta hyvyydestä, jonka kaikki myspacessa kertakuulemalla huomaavat" ja minkä verran markkinointiresursseista.
 
Viittauksesi Idols-kilpailuun menee myös suurimmaksi osaksi ohi sanomastani. Siinähän ei todellakaan markkinointikoneistoa peitellä!
 
Pointtini täsmentelyä: Ei ole olemassa mitään absoluuttisesti hyvää musiikkia, joka jotenkin ansaitsisi nousta esiin. Ja kääntäen: Kaikki kunnolla tehty musiikki on hyvää musiikkia, ja osa huonosti tehdystäkin.
 
Kaikki on kiinni ajoituksesta ja virtauksista. En edes usko, että sisältö on tärkein.
Se on niin suhteellista ja ajassa kiinni olevaa. Tosin...mitä nyt sisällöllä tarkoitetaan? Varmaankin sävelainesta. melodiaa, sovitusta, "henkeä". Sisällökkäiden tekstien voimalla menestyjistä ei niin kauhean pitkää jonoa saa.
 
Kun Amy Winehouse nousi pinnalle, joka levy-yhtiö kaivoi jonostaan samantyyppi- sen naisartistin, tai jo draftattujen musa sovitettiin samanhenkiseksi (esim. Anna Puu). Kun Amy poistui hoitoon, estradi jäi Duffylle, joka on koko perheelle sopiva.
Jos artisti koetaan vanhanaikaiseksi tai itseään toistavaksi, niin suosio hiipuu. Toki, luojan kiitos, säännöllisesti nousee esiin myös niitä, joilla on ajattomampaa annettavaa ja todellista näkemystä,
 
Nykyisessä musiikinkulutusmallissa usein MUOTO on tärkein. Trendikäs biisi ja hyvännäköinen esittäjä, onnistunut video, ja hyvin menee. Markkinoinnilla ja hyvällä tuotantokoneistolla saadaan varsin keskinkertaiset, mutta "sopivat" esittäjät ja biisit (hetkeksi) hyvinkin korkealle. Ne, joilla on sitten oikeasti sitä jotakin, myös pysyvät pinnalla, jos tarpeeksi haluavat.
 
Jokaista Suomen(kin) top 40:ssä olevaa biisiä kohti löytyy netistä tuhat tai parituhatta ihan yhtä hyvää biisiä - ja sinne jää - valitettavasti.
Kymmenestätuhannesta yhtä hyvästä vain muutama nousee pinnalle, ja se nousu riippuu joko markkinoinnista tai sattumasta, useimmiten varmaan molemmista, ja melkeinpä aina myös osittain taiteilijan ulkonäöstä. Kärjistetysti: Pullukat ja pottunenät jäävät studioon tai taustakuoroon elleivät ole tosi hyviä tai erityisen karismaattisia.
 
Se loistava puoli digijakelussa on, että tiettyyn musiikkityyliin keskittynyt kuluttaja
löytää oman alansa tarjontaa tavalla, jota vanha hippi ei ikinä olisi uskonut mahdolliseksi.
 
No....nyt saarnasin turhan pitkäpiimäisesti. Pahoittelut siitä ja OT:stä.