Rock, pop, alternative ›

Velli: Hommasin sitten pari live DVD:täkin: Live in Texasin ja Double Downin. Ensiksi hommattu Live in Texas tiputti fiilikset nollaan. Bändi ei toiminut yhtään livenä ja meininki kuulosti ERITTÄIN väsyneeltä (referenssinä vaikka Heard it on the X).

 
Musta toi Live in Texas on ihan hyvä. Mikä siinä kulkemisessa häirittee? Kertokaa ny oikeesti kun minä en huomaa sitä ollenkaan. (Sitä avointa haikkaa ei tarvi enää kertoa)
 
Ja pistin juuri soimaan tuolta Texas-levyltä soimaan Pincushionin ja musta tämä kulkee niin kuin hirvi. Mikä tässä nyt on vikana?

Veikko: Mikä siinä kulkemisessa häirittee? Kertokaa ny oikeesti kun minä en huomaa sitä ollenkaan. Mikä tässä nyt on vikana?
 
Eiks se oo sillon ihan ok jos susta kuulostaa hyvältä? Eli ei kandee kysellä.

Veikko: Musta toi Live in Texas on ihan hyvä. Mikä siinä kulkemisessa häirittee? Kertokaa ny oikeesti kun minä en huomaa sitä ollenkaan. (Sitä avointa haikkaa ei tarvi enää kertoa)
 
Ja pistin juuri soimaan tuolta Texas-levyltä soimaan Pincushionin ja musta tämä kulkee niin kuin hirvi. Mikä tässä nyt on vikana?
 
Gibbonsin kitarointi on monessa kohdassa jotenkin tahmeaa (pahiten ehkä juuri Heard it on the X:ssä) ja Beardin rumpalointi kuulostaa siltä kuin hän ei olisi ennen tuota keikkaa koskenut kuukauteen rumpuihin, eli tatsi on kateissa. Beardin rumpaloinnin vuoksi bändin yhteissoitto ei kuulosta kiinteältä ja tiukalta vaan koko paketti on jotenkin levällään. Keikalla on myös paljon yhteissoittoon liittyviä pikkuvirheitä (esim. Gimme All Your Lovingin lopetus), jotka eivät sinänsä haittaa yhtään mitään mutta yhdistettynä tuohon kaikkeen muuhun toimimattomuuteen, latistavat entisestään ankeaa fiilistä.
 
Nämä ovat siis vain mun huomioita ja mielipiteitä. Joku muu ei välttämättä kuule ja koe noita juttuja ollenkaan samalla tavalla kuin itse kuulen/koen, eikä se ole keneltäkään pois. Se on kuitenkin jokaisen myönnettävä että bändin soitto kuulostaa ihan erilaiselta Double Downin ekalla lätyllä ja Live in Texasilla (eikä kyse ole siis pelkästään soundeista vaan nimen omaan soitosta). Jos noiden eroa ei kuule, niin silloin on kyllä jossain jotain mätää :).

Velli: Gibbonsin kitarointi on monessa kohdassa jotenkin tahmeaa (pahiten ehkä juuri Heard it on the X:ssä) ja Beardin rumpalointi kuulostaa siltä kuin hän ei olisi ennen tuota keikkaa koskenut kuukauteen rumpuihin, eli tatsi on kateissa. Beardin rumpaloinnin vuoksi bändin yhteissoitto ei kuulosta kiinteältä ja tiukalta vaan koko paketti on jotenkin levällään. Keikalla on myös paljon yhteissoittoon liittyviä pikkuvirheitä (esim. Gimme All Your Lovingin lopetus), jotka eivät sinänsä haittaa yhtään mitään mutta yhdistettynä tuohon kaikkeen muuhun toimimattomuuteen, latistavat entisestään ankeaa fiilistä.
 
Nämä ovat siis vain mun huomioita ja mielipiteitä. Joku muu ei välttämättä kuule ja koe noita juttuja ollenkaan samalla tavalla kuin itse kuulen/koen, eikä se ole keneltäkään pois. Se on kuitenkin jokaisen myönnettävä että bändin soitto kuulostaa ihan erilaiselta Double Downin ekalla lätyllä ja Live in Texasilla (eikä kyse ole siis pelkästään soundeista vaan nimen omaan soitosta). Jos noiden eroa ei kuule, niin silloin on kyllä jossain jotain mätää :).
 
Onkos toi Double Downin eka levy se Rockpalast veto vuodelta 1980?

BigPapa: Onkos toi Double Downin eka levy se Rockpalast veto vuodelta 1980?
 
On juu.

Velli: On juu.
 
No onhan se hemmetin hyvä ja tempot nopeempia yms. Siitä huolimatta Live From Texas on musta ihan ok ja rouhee kokonaisuus. Erot huomaan mutta on siinä vuosiakin välissä. Minä ainakin annan ZZ äijien vanheta arvokkaasti enkä ala kaivelemaan jokaista kämmiä mitä siellä on. Kämmithän ovat vain inhimillistä, eikö? Koneet vetää kämmeittä ja se on aika tylsää, mun mielestä.

Velli: on kaikkeen muuhun toimimattomuuteen, latistavat entisestään ankeaa fiilistä.
 
Nämä ovat siis vain mun huomioita ja mielipiteitä. Joku muu ei välttämättä kuule ja koe noita juttuja ollenkaan samalla tavalla kuin itse kuulen/koen, eikä se ole keneltäkään pois. Se on kuitenkin jokaisen myönnettävä että bändin soitto kuulostaa ihan erilaiselta Double Downin ekalla lätyllä ja Live in Texasilla (eikä kyse ole siis pelkästään soundeista vaan nimen omaan soitosta). Jos noiden eroa ei kuule, niin silloin on kyllä jossain jotain mätää :).
 
Joo kuulostaahan erilaiselta noiden kahden tallenteen välillä ja jos ei kuulostaisi niin jonkinlaista taikuutta olisi pelissä. Sen verran on vettä virrannut Missisippissakin noiden tallenteiden välissää, että eihän se samaa voi ollakaan.
 
Ymmärrän kyllä hyvin senkin, jos joku entinen ZZ Top -diggari ei tykkää nykyhommasta, mutta noi kommentit, jotka osa (et sinä) on heittänyt
siitä, että orkesterin pitäsi lopettaa tai rumpalille antaa kenkää on jotain sellaista jota en pysty ymmärtämään.

BigPapa: No onhan se hemmetin hyvä ja tempot nopeempia yms. Siitä huolimatta Live In Texas on musta ihan ok ja rouhee kokonaisuus. Erot huomaan mutta on siinä vuosiakin välissä. Minä ainakin annan ZZ äijien vanheta arvokkaasti enkä ala kaivelemaan jokaista kämmiä mitä siellä on. Kämmithän ovat vain inhimillistä, eikö? Koneet vetää kämmeittä ja se on aika tylsää, mun mielestä.
 
Jep näin on ja taas huomaa sen Live in Texasista -tallenteesta, että porukka on huomannut siitä vain noi kämmit mitkä tavallaan kuuluu liveen, mutta mitään hyviä asioita, mitä on paljon enemmän. Kokonaisuuden hahmottamiseesa on jotain häikkää tai jotain vastaavaa.
 
Olen jo alkanut miettimään, että onko olemassa sellainen ihmislaji joka kuunteleeekin musiikkia niin, että onpas tämä huonoa ja saa kiksinsä siitä. Tunnehan se on paskakin tunne, ehkä jopa vahvempi kuin ilontunne. Itse kun saa kiksinsä pienistäkin jutuista mitkä vaan potkasee persuuksille.

BigPapa: Minä ainakin annan ZZ äijien vanheta arvokkaasti enkä ala kaivelemaan jokaista kämmiä mitä siellä on. Kämmithän ovat vain inhimillistä, eikö? Koneet vetää kämmeittä ja se on aika tylsää, mun mielestä.
 
Kuten jo tuossa aiemmin sanoinkin, niin eivät pienet soittovirheet mitään haittaa. Niitä löytyy kyllä tuolta Rockpalastin vedoltakin. Tuolla Live in Texasilla virheet ovat mielestäni vain piste iin päälle kun soitto ei oikein muutenkaan kulje.
 
Ymmärrän kyllä hyvin senkin, jos joku entinen ZZ Top -diggari ei tykkää nykyhommasta, mutta noi kommentit, jotka osa (et sinä) on heittänyt siitä, että orkesterin pitäsi lopettaa tai rumpalille antaa kenkää on jotain sellaista jota en pysty ymmärtämään.
 
Mulle on oikeastaan ihan sama jatkaako bändi vai ei. Ne käyvät katsomassa jotka haluavat ja ne eivät joita ei kiinnosta. Ymmärrän kyllä toisaalta vanhojen fanien turhautumisen kun heidän suosikkibändinsä tavallaan kuolee hiljaa pois eikä lopeta suosionsa huipulla (jolloin bändistä jäävät muistot olisivat täyttä rautaa). Fanit eivät ehkä olekaan katkeria siitä, että bändi jatkaa soittamista vaan siitä, että heidän mielikuvansa bändistä muuttuu. Itsekin toivoisin AC/DC:n lopettavan mahdollisimman pian ihan vain sen vuoksi että voisin vielä vanhanakin diggailla maailman kovinta hard rock bändiä, jolta kukaan ei voi muistaa yhtäkään väsynyttä keikkaa (vaikka onpa niitäkin jo tainnut muutamia tulla).
 
Juu, mutta tämmöstä tää on. Vääntöä joka suuntaan ja kaikkia vituttaa. Sehän kait nettipalstoilla käytävän keskustelun perimmäinen tavoite kuitenkin on ;).

Veikko: Jep näin on ja taas huomaa sen Live in Texasista -tallenteesta, että porukka on huomannut siitä vain noi kämmit mitkä tavallaan kuuluu liveen, mutta mitään hyviä asioita, mitä on paljon enemmän. Kokonaisuuden hahmottamiseesa on jotain häikkää tai jotain vastaavaa.
 
Olen joialkanut miettimään, että onko olemassa sellainen ihmislaji joka kuunteleeekin musiikkia niin, että onpas tämä huonoa ja saa kiksinsä siitä. Tunnehan se on paskakin tunne, ehkä jopa vahvempi kuin ilontunne. Itse kun saa kiksinsä pienistäkin jutuista mitkä vaan potkasee persuuksille.
 
Mikä bändi soittaa virheettä livenä? Live-tallenteilla virheet aina korostuu, mutta enpä usko, että täällä suurin osa olisi esim. ton Live in Texasin "kämmejä" havainnut paikan päällä ollessa.

Niin no mun mielipide on tässä just sitä, että mikseivät vanhene perhana arvokkaasti ja lopeta touhuja jossei soittotatsin ylläpitoon riitä viitseliäisyyttä. Rahastuksen maku nousee pintaan moisesta puolivaloilla kiertelystä. Tämä pätee moneen muuhunkin orkkaan. Ärsyttää perhana kun noin kolkynt vuotta sitten tehdyt viimeiset relevantit levytykset antavat täydellisen synninpäästön lopuniäksi joillekin jermuille. No sitä kai se fanitus sitten on...Ja tämä on sit vain mielipide, ei sovi hermostua tämmösistä=)

jassi: Niin no mun mielipide on tässä just sitä, että mikseivät vanhene perhana arvokkaasti ja lopeta touhuja jossei soittotatsin ylläpitoon riitä viitseliäisyyttä. Rahastuksen maku nousee pintaan moisesta puolivaloilla kiertelystä. Tämä pätee moneen muuhunkin orkkaan. Ärsyttää perhana kun noin kolkynt vuotta sitten tehdyt viimeiset relevantit levytykset antavat täydellisen synninpäästön lopuniäksi joillekin jermuille. No sitä kai se fanitus sitten on...Ja tämä on sit vain mielipide, ei sovi hermostua tämmösistä=)
 
Kyllähän niillä touchia riittää vaikka jakaa poiskin jonkun verran. Tuskin ne muuten on kovin kiinostuneita siitä, että täällä joku ei satu diggaamaan niitten nyky tekemisistä, tai tekemättä jättämisistä. Ja toi fanitus homma on kaiketi joku homma mitä nuoriso harrastaa ja ehkä jotkut vanhemmatkin vähemmän valveutuneet. Minä kuuntelen musaa kuitenkaan fanittamatta, mitä se fanitus nyt ikinä pitääkään sisällään. No tää on vaan mun meininki tää, pitäkää kukin omat meininkinne.

Nyt on sitte bändi aloittanut uuden albuminsa työstämisen
 
http://www.ultimate-guitar.com/news … es/zz_top_working_on_new_album.html

tepeskeli: Kaivoinpa Puistoblues-keikkaan valmistautumista varten esille vanhat vinyylit ZZ Top's First Albumista Recycleriin. Pientä analyysiä jokaisesta levystä (kaikki mielipiteet omiani, ei mitään suuria totuuksia eli saa ja pitääkin olla eri mieltä):
 
ZZ Top's First Album ('70):
Kelpo aloitus levytysuralle. Heti näytetään, mistä on kysymys. Groovaavasta ja rehellisestä bluesrokista, jossa ei ole turhia kikkailuja. Mainitsemisen arvoisia biisejä: (Somebody else been) Shakin' your tree, Brown sugar, Goin' down to Mexico, Just got back from Baby's, Backdoor love affair. ****
 
Rio Grande Mud ('72):
Pientä monipuolistumista, suoraviivaista meininkiä (Francine, Apologies to Pearly/Bar-B-Q), juurevaa bluesia (Mushmouth shoutin', Sure got cold after the rain fell) sekä funkyä menoa (Ko Ko Blue, Just got paid). ****
 
Tres Hombres ('73):
Ensimmäinen hitti (La Grange), muutenkin melko perusmeininkiä (Beer drinkers & Hell raisers, Precious & Grace, Waitin' for the bus/Jesus just left Chicago-kaksikko), myös muutama 'kokeilu' (Shiek, Master of Sparks). ****
 
Fandango! ('75):
A-puoli liveä, lähinnä rock n' rollia (Thunderbird, Jailhouse rock) sekä pitkähkö laulatusmedley. B-puoli studioäänityksiä, aikas funkyä (Nasty dogs & funky kings), hidasta bluesia (Blue Jean blues), piraattiradiomuistelo (Heard it on the X) sekä toinen hittikipale, perusboogie Tush. ***
 
Tejas ('76):
Oma henkilökohtainen suosikkini, rumpalin näkökulmasta. Ei hittejä tällä levyllä, mutta vahva kokeellinen ja groovaava kokonaisuus. Hieman myös kantrisävyjä ilmassa. Biisejä: It's only love, Arrested for drivin' while blind, Snappy Kakkie (paras biisinnimi ikinä!), Ten dollar man, Avalon Hideaway, She's a heartbreaker. *****
 
Degüello ('79):
Soundi hieman muuttunut kliinisemmäksi, mutta biisimateriaali loistavaa. Pari lainabiisiä (I thank you / Isaac Hayes, Dust my broom / Elmore James), huumoripläjäyksiä (Manic mechanic, Cheap sunglasses), loistava hidas (Fool for your stockings), pari hienosti kulkevaa biisiä (I'm bad, I'm nationwide, Lowdown in the street) sekä perusrokkeja (She loves my automobile, Hi Fi mama). Viimeksimainituilla mukana 'The Lone Wolf Horns' eli bändin jäsenten muodostama torvisektio. ****
 
El Loco ('81):
Askel kohti tulevaa, vähän pop-sävyjä (Leila, Don't tease me, It's so hard), mutta myös tunnistettavaa soundia (Tube snake boogie, Party on the patio) sekä jälleen yksi huumoripläjäys (Heaven, Hell or Houston). ***
 
Eliminator ('83):
Supertähteys ja täydellinen uudistuminen soundin suhteen. Beard jämähti yhdenlaiseen komppiin ja konesäkätyksiäkin kuulee. Tuotannon taustalta erottaa silti laadukkaat biisit. Sisältää suurimmat hitit (Gimme all your lovin', Sharp dressed man, Legs) mutta myös hieman 'erilaista' materiaalia (Thug) sekä yhden parhaista bluesballadeista ikinä (I need you tonight). ****
 
Afterburner ('85):
Teknologinen huippu saavutettiin tällä levyllä. Ei huono levy kuitenkaan, suosikkejani Stages, Dipping low, Sleeping bag sekä monien syvästi inhoama Rough boy, joka kuuluu mielestäni myös sarjaan 'kaikkien aikojen bluesballadit'. ***
 
Tässä välissä Warner julkaisi Sixpack- kokoelman, joka sisälsi kuusi ensimmäistä ZZ Top- albumia (Degüellon tilalla oli kuitenkin El Loco, koska bändillä oli oikeusjuttu kesken levyllä olevien coverbiisien tekijänoikeuksista). Biisit on uudelleenmiksattu 80-luvun henkeen kaiutettuina, ja varsinkin rumpujen dynamiikka on hävitetty kokonaan. En suosittele kenellekään. Käsittääkseni myöhemmätkin cd-julkaisut ovat juuri näitä miksauksia, ja muistaakseni vain Tres Hombres ja Fandango! on julkaistu uudelleen 'alkuperäissoundeilla' ja bonusraidoilla ryyditettynä. Vanhat levyt on parhaita vinyyliltä kuultuna!
 
Recycler ('90)
Eräänlainen 'back to basics'- albumi. Säkätyksiä on karsittu rankalla kädellä, ja biisit on muutenkin enemmän perusbluesrockia kuin parilla aiemmalla levyllä. Esimerkkeinä mm. Concrete & steel, Penthouse eyes ja hieman La Grangea muistuttava My head's in Mississippi. Tell it ja Give it up groovaavat mukavasti, ja tältäkin levyltä löytyy hidas blues, nimeltään 2000 blues. ****
 
1992 julkaistulla Greatest Hitsillä oli kaksi uutta biisiä, toimiva Elvis-laina Viva Las Vegas sekä vähän mitäänsanomaton Gun love. Tämänjälkeisistä levyistä minulla on vaikea sanoa mitään, Antennan ja Rhythmeenin olen muutaman kerran kuullut, XXX ja Mescalero ovat jääneet täysin kuulematta, syystä tai toisesta. Kertoilkaa näistä levyistä jotain mielenkiintoista, saatan jopa innostua...
 
Ekasta albumista:
 
Omasta mielestäni ZZ Top's First Album on mahtava uranaloitus. Levy ei ole teeskentelevä eikä turhan tyylihakuinen, vaan heti näytetään mistä ZZ Topissa on kyse. Albumin parhaat biisit ovat mielestäni (Somebody Else Been) Shakin' Your Tree, Squank, Neighbor Neighbor ja Brown Sugar
 
Arvosanaksi annan albumille 4 ja puoli/5

Tänään vasta tuli nähtyä tuo live DVD
Live From Texas ja ajattelin pikku arvostelunyritystä laittaa siitä.
 
En oikein ymmärrä sitä negatiivisuutta tuosta lätystä. Pojat näky tykkäävän soittamisestaan ja pitivät hauskaa lavalla. Soitto kyllä kieltämättä hiukan tökki, ainakin Gibbonsilla ja Beardilla, Hillillä en niinkään huomannu mitään. Laulu sujui mallikkaasti kummaltakin Gibbonsilta ja Hilliltä.
 
Eritoten levy saa pojoja hyvistä biisivalinnoista, sopivasti oli blues-aikakautta ja hittiaikakautta. Myös Foxey Lady oli hyvä lisä levylle.
 
Eniten harmittaa tuo Frankin työskentely kun se jotenkin näytti kauhean väsyneeltä ja kyllästyneeltä rumpujen takana (liekö sit aina näyttäny, en osaa sanoa ku eka ZZ Topin live-DVD minkä näin).
 
Mutta kaiken kaikkiaan jäi kyllä hyvä maku tuosta setistä ja vielä ku pojat näkyy viihtyvän keskenään oikein mainiostii, lavalla ja vapaa-ajalla (pokeri-pelin katsoin tuosta bonusmatskusta).
 
Vielä tuosta paketista tuo live in Germany 1980 katsomatta. Sen jälkeen onkin mhin verrata tuota, mutta nyt tuolle DVD:lle vois antaa 3.5/5.

Eb-tuning: Vielä tuosta paketista tuo live in Germany 1980 katsomatta.
 
Pane turvavyö kiinni ennen kuin painat "Play" -nappia.

BigPapa: No onhan se hemmetin hyvä ja tempot nopeempia yms. Siitä huolimatta Live From Texas on musta ihan ok ja rouhee kokonaisuus. Erot huomaan mutta on siinä vuosiakin välissä. Minä ainakin annan ZZ äijien vanheta arvokkaasti enkä ala kaivelemaan jokaista kämmiä mitä siellä on. Kämmithän ovat vain inhimillistä, eikö? Koneet vetää kämmeittä ja se on aika tylsää, mun mielestä.
 
En voisi enempää olla samaa mieltä. Juuri ostin kyseisen DVD-paketin & katsoin molemmat livet. Kyllä sen huomaa että 25v. on keikkojen välillä, sillä meno on Texasissa "letkeempää" ja kai sekin jotain meinaa jos pankkitilillä on jo se kuusitoistanumeroinen summa :-)
 
Silti molemmat vedot on tosi hyviä! Suosittelen oluen kera!

tepeskeli:
Rio Grande Mud ('72):
Pientä monipuolistumista, suoraviivaista meininkiä (Francine, Apologies to Pearly/Bar-B-Q), juurevaa bluesia (Mushmouth shoutin', Sure got cold after the rain fell) sekä funkyä menoa (Ko Ko Blue, Just got paid). ****

 
Oikein mainio levy toi Rio Grande Mud. Omat suosikkini (5 parasta) tällä hetkellä Francine, Just Got Paid, Bar-B-Q, Whiskey 'n mama ja Down Brownie=)

tepeskeli:
 
Tässä välissä Warner julkaisi Sixpack- kokoelman, joka sisälsi kuusi ensimmäistä ZZ Top- albumia (Degüellon tilalla oli kuitenkin El Loco, koska bändillä oli oikeusjuttu kesken levyllä olevien coverbiisien tekijänoikeuksista). Biisit on uudelleenmiksattu 80-luvun henkeen kaiutettuina, ja varsinkin rumpujen dynamiikka on hävitetty kokonaan. En suosittele kenellekään. Käsittääkseni myöhemmätkin cd-julkaisut ovat juuri näitä miksauksia, ja muistaakseni vain Tres Hombres ja Fandango! on julkaistu uudelleen 'alkuperäissoundeilla' ja bonusraidoilla ryyditettynä. Vanhat levyt on parhaita vinyyliltä kuultuna!
 

 
En todellakaan tiedä kenen "mainio" idea oli tehdä niistä ekoista levyistä ne uudelleenmiksaukset, jotka pilasivat rummut täydellisesti monissa biiseissä. Toivottavasti se ei ollut Billyn, Frankin tai Dustyn idea!
 
P.S. It's Only Love ja La Grange pilattiin kaikkein pahiten näillä viiden ekan uudelleenmiksauksilla!