Kitarat: akustinen ›

mhs:
...hyviä pointteja. Olen internetin ihmemaassa saanut käsityksen, että tavallisesti Fingerstylellä ymmärrettäisiin juurikin tuollaista "kappas kehveliä, melodian lisäksi basso ja yksi soinnun sävel, ja vielä viihdyttävän svengaten & synkopoidusti"-soitantaa --- mikä toki varsin rajoittava määrite olisi :).

 
Tahtilajejakin tunnetaan vain yksi. Sellainen hieman kenollaan oleva 2/2, "uumTSAA uumTSAA...."
 
Mulle putoaa paremmin nuo vanhat kantrimiehet kuten Chet Atkins. Heidän musiikkiaan olen jopa jaksanut kuunnella ilman kuvaa. Hänen nuottejaan pitäisi olla hyvin saatavilla. Ja varmaan tabeillakin jos tarttee.

Itsekin olen vähän kyllästynyt siihen asiaan, että fingerstyle olisi pelkkää vaihtobassoa kauhealla temmolla ryyditettynä. Onhan se upean kuuloista ja näköistä, kun sitä joku mestari vetää sata lasissa. Kolmen biisin jälkeen mulla vaan tulee totaalinen kyllästyminen noita sovituksia kohtaan. Itse olenkin yrittänyt keskittyä hitaasti soittamiseen (kun en nopeasti osaa!!!) ja yrittänyt bongata netistä enemmän "epätyypillisempiä" sovituksia fingerstylen maailmasta.
 
Chet Atkinsia kannattaa kuunnella ehdottomasti. Hänen sovitukset ovat mielestäni aika poikkeavia, mutta silti erittäin haastavia ja teknisiä olematta mitään ilotulitusta. En ole edes yrittänyt opetella niitä näillä nakkisormilla.

Noniin, pieni kysymys tekniikasta. Ankkuroitteko pikkusormella kiinni kanteen? Jos nyt puhutaan tästä vaihtobassotyylistä. Klassisessahan ei ankkuroida.

padaa@dadaa!: Noniin, pieni kysymys tekniikasta. Ankkuroitteko pikkusormella kiinni kanteen? Jos nyt puhutaan tästä vaihtobassotyylistä. Klassisessahan ei ankkuroida.
 
En ankkuroi --- tämä alunperin klasariperuja mulla.
 
Mitä vähemmän tukia käyttää "perusasennossa", sitä enemmän on varaa muuntaa asentoa ja tekniikkaa tarpeen vaatiessa. Mutta en tietenkään väitä, etteikö pikkusormi kannessa voisi soittaa erinomaisen hyvin ja omintakeisesti --- olen kuullut loistavaa soittoa erilaisissa tuetuissa asennoissa.
 
Minusta fingerstyleä aloittavan ei kannata ottaa rajoittavia tapoja, joista voi olla vaikea oppia pois. Tämän vuoksi yksittäisten kitaristien tai musiikkityylien dvd:t ym. eivät välttämättä ole hyvä juttu sormisoiton aloittajalle.

mhs: En ankkuroi --- tämä alunperin klasariperuja mulla.
 
Mitä vähemmän tukia käyttää "perusasennossa", sitä enemmän on varaa muuntaa asentoa ja tekniikkaa tarpeen vaatiessa. Mutta en tietenkään väitä, etteikö pikkusormi kannessa voisi soittaa erinomaisen hyvin ja omintakeisesti --- olen kuullut loistavaa soittoa erilaisissa tuetuissa asennoissa.
 
Minusta fingerstyleä aloittavan ei kannata ottaa rajoittavia tapoja, joista voi olla vaikea oppia pois. Tämän vuoksi yksittäisten kitaristien tai musiikkityylien dvd:t ym. eivät välttämättä ole hyvä juttu sormisoiton aloittajalle.
 
Okei. Hyviä pointteja. Itse kun olen aloittanut tässä banjon soiton niin banjopuolellahan ankkuroidaan aina. Mutta joo, pitää kitaran kanssa vain rohkeasti yrittää irtautua ankkuroinnista.

Kyllähän fingerstylessä monesti opetetaan ankkuroimaan. Oli se sitten hyväksi tai ei.

padaa@dadaa!: Noniin, pieni kysymys tekniikasta. Ankkuroitteko pikkusormella kiinni kanteen? Jos nyt puhutaan tästä vaihtobassotyylistä. Klassisessahan ei ankkuroida.
 
En ankkuroi minäkään, johtuen myös "klasarivammasta". Tästä johtuen mulla on ollut hankala opetella boom chickiä niin, että saisin bassokielet dempattua. Ei vaan ranne taivu, ja jos taipuu niin näpit eivät pelaa.

Zeeboo: En ankkuroi minäkään, johtuen myös "klasarivammasta". Tästä johtuen mulla on ollut hankala opetella boom chickiä niin, että saisin bassokielet dempattua. Ei vaan ranne taivu, ja jos taipuu niin näpit eivät pelaa.
 
Ootko kuitenkin opetellut peukkuplekun? Mä soitan kynnellä, mikä rajoittaa noita demppausjuttuja aika paljon --- eli demppaus on mulla efekti kuten klasarissa, ei perussaundi.
 
Oon laskenut kättä perinteisestä klasariasennosta alemma (about ranne suorana), jolloin vielä kynsinäppäily pelaa, mutta jos tuo ranteen alas demppausta varten, kaikkien sormien "työasento", etenkin peukun, menee hankalaksi. Eli mä uskaltaisin olettaa, että jos haluu boomchickailla, peukkupleku on _erittäin_ suositeltava.

mhs: Ootko kuitenkin opetellut peukkuplekun? Mä soitan kynnellä, mikä rajoittaa noita demppausjuttuja aika paljon --- eli demppaus on mulla efekti kuten klasarissa, ei perussaundi.
 
Oon laskenut kättä perinteisestä klasariasennosta alemma (about ranne suorana), jolloin vielä kynsinäppäily pelaa, mutta jos tuo ranteen alas demppausta varten, kaikkien sormien "työasento", etenkin peukun, menee hankalaksi. Eli mä uskaltaisin olettaa, että jos haluu boomchickailla, peukkupleku on _erittäin_ suositeltava.
 
Olen kyllä kokeillut peukkuplekuja, mutta ei oikein tahdo mieleistä löytyä. Johtuu varmaan enemmän peukusta kuin plekuista, se kun on oikeassa kädessä suunnilleen aikamiehen pottuvarpaan kokoinen. Luonnon oikku. Kynsikin siinä on lyhyt, ja mulla on aina ollut siinä ulkosyrjän puolelle kasvatettuna pieni kantti, vähän niinkuin mini-peukkupleku, mutta "yläpuolella". Just tuon alamittaisen peukalon (noin -1,5cm naapuriin verrattuna) mun klasareiden soittokaan ei mene ihan läpeensä tarregalaisella tekniikalla.
 
Olen jollain lailla saanut dempit toimimaan, mutta "työasento" menee tosiaan vähän hankalan tuntuiseksi. No, sitä pelataan niillä eväillä mitä on saanut. Ja onhan sitä elämää boomchikkauksen ulkopuolellakin =D

Zeeboo:
Ja onhan sitä elämää boomchikkauksen ulkopuolellakin =D
 
Juurikin näin :).

Ilo huomata, että kaikkeen ei suhtauduta ihan aina liian tosissaan :)
 
Itse on mukava soittaa sekä peukkuplekulla että ilman. Pikkukoppainen soi paremmin läskillä, isommat plekulla. Tilanteen mukaan ja erilaisilla peukkuplekuilla. Nyt juurikin ihastunut Nationalin M-koon tortoisemalliin. Ja Millbrookista tuli Hercon extra heavyjä, ei sytyttänyt. Heavyt ehkäpä liian pehmeitä, mutta Hercossahan on flatpick tyylinen plekuosa, joka sopii rockabilly sooloiluihin ihan kautta linjan. Saa pikkailtua ja soitettua raivoisia flatpicksooloja sekaisin.
 
Naulaan käteni pikkusormella tai kämmenläski puoliksi tallan päällä, riippuu tyylistä ja soittaako akustisella vai sähkärillä. Danny Gatton juttuja Telellä soittaessa kämmen lepää tallalla. No sitten tulee harjoiteltua gipsyjatsia ja siinähän on sitten taas ihan oma tyylinsä pitää plekua ja kättä, puhumattakaan plekupikkailusta :-)
 
Ja kyllä You Tube on helppo paikka löytää opetusta. Ennen vain nostelin neulaa vinyylillä edestakaisin :)

Kauanko teillä meni oppia tuo itsenäinen basso? Itse kun yritän nyt viimein saada tuota boomchikaa edes jollekin perustasolle, mutta itsenäin basso on se psykomotorisesti vaikein osa.

Mulla meni eka vuosi kokonaan, että sain haltuun basson. Ja joka päivä treenasin vähän ja joskus enemmän. Eniten soitin bassotreenimielessä Blind Blaken Police Dog Bluesia sopivan hitaasti.

Menihän siihen aikaa juu. Mulla itseasiassa auttoi peukkuplekun käyttö kun kuulin sen basson näin selkeämmin, joten kuulin kun alkoi kulkemaan. Hitaasti tietysti hyvä tulee.

padaa@dadaa!: Kauanko teillä meni oppia tuo itsenäinen basso? Itse kun yritän nyt viimein saada tuota boomchikaa edes jollekin perustasolle, mutta itsenäin basso on se psykomotorisesti vaikein osa.
 
Minä olen jumpsutellut tuota vaihtobassoa jo varmaan sen puolitoista vuotta kylläkin epäsäännöllisesti ja melko vaivaisesti vieläkin lähtee. Yksinkertainenkin melodialinja kyllä kuulostaa makealta, jos basson saa toimimaan. Olen soittanut peukkuplekulla ja ilman. Plektrallaa onnistuu demppaus mielestäni paremmin ja basson ääneen saa voimaa ja kuuluvuutta. Martin Tallströmmin sivulla oli kuva hänen käyttämästään viilalla lyhennetystä plektrasta. Kokeilin sitä itsekin ja tuo viilattu malli toimii minulle paremmin kuin suoraan pakasta otettu.

Mä olen aina tykännyt John Jacksonin tyylistä. Tulee Blind Blake ja Mississippi John Hurt mieleen. Tässä linkki miehen mainioon 70-luvun filmipätkäänsä. Minuutin kohdalla näytetään hänen oikean kätensä tekniikkaa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=PLWM2YE07Jc
 
Sieltä löytyy lisää ukon videoita, kuten mainio Luis Collins-luenta. Ja seksikkäimmät sukat koko 1900-luvulla myös Johnilla :)

Olen soittanut peukkuplekulla ja ilman. Plektrallaa onnistuu demppaus mielestäni paremmin ja basson ääneen saa voimaa ja kuuluvuutta.
 
Itse olen koettanut tuota peukkuplekua (erinlaisia ja itse customoituja niistä) ja muutaman viikonkaan päästä ei tunnu yhtään luonnolliselta, vaikka yleisesti sanotaan, että "niihin tottuu ajan kanssa"...vaan ilman peukkuplekua tuntuu tosi luonnolliselta/vapauttavalta soitella. Peukkuplekusta tosin lähtee voimakas basso, mutta ehkä sekin on tässä itsellä, kun en kaipaa liiallisen voimakasta bassoa. Kaikki tavat oikeita jokaiselle vaan itse jäävi sanomaankaan mitään ohjeita fingerstyleen, kun räpiköin vasta alkumetreillä, mutta ainakin toistaiseksi pelkkä peukku riittää minulle :)
 
Tuohon peukku tai peukkupleku juttuun nyttemmin kiinnittäneenä huomiota huomasin, että läheskään kaikki fingerstylesoittajat eivät käytä plekua vaikka itse mielikuvissani kuvittelin aina niin...aloittelija kun tässä genressä olen, niin tieto/taito vasta kalkkiviivoilla.

Pari senttiäni:
 
http://martintaylorguitar.com/
 
-> vastaavia löytyy muitakin (esim. andreasguitaruniverse ja jimmybrunoguitarinstitute, liekkö kotimaisiakin vastaavia, en tiedä), suuri etu on, että voi nauhoittaa omat juttunsa ja saada niistä henkilökohtaista palautetta, mikä on erinomaisen tärkeä osa-alue kaikenlaisten taitojen oppimisessa, kitkeytyy virheet ja pahat tavat (tosin ihan ensi alkuun ei välttämättä tee mieli videoitaan lähetellä :) ). Ei toki korvaa oikeaa elävää opettajaa, mutta kohtuuhinnalla (oisko ollu $60/3kk) pääsee ainakin testamaan opiskelumotivaationsa. Miinuspuolina videointivälineiden tarve ja englannin kielen hallinta.

Joo, en suosittele peukkuplekun käyttöä, koska se rajoittaa oikean käden soittotekniikkaa.
 
Periaatteeni on sormin tai plekulla, muita en hyväksy soittaessani.
 
Mistähän toikin periaate on iskostunut, mutta niin se vain on.
 
Ja tämähän oli vain oma näkemykseni, joten muiden kannattaa itse kokeilla ja muodostaa omat periaatteensa.
 
Jos haluaa lisää atakkia peukkuun, niin voi kasvattaa siihen pitkän kynnen, jolla näpättyä terävemmin kuin ilman kynttä.
 
Miksei peukkuplekullakin voisi soittaa, mutta itselleni se tuntuu aina jäykältä ja vieraalta.