Kitarat: soittaminen ›

Lowell George: Thanks I'll Eat It Here.
Varsinainen helmi levyllä Allen Toussaintin "What Do You Want the Girl To Do". Hieno levy kaikkiaan.

Paleface - Helsinki - Shangri-La
 
Taitavaa sanailua, kivoja kansanmusiikkivaikutteita seassa jne. Mä tykkään.
 
Crowbar - Time Heals Nothing
 
Tuli taas innostuttua tuosta Yhdysvaltain etelärannikon meiningistä, tää vaan yksinkertaisesti toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan.
 
Down - Diary of a Mad Band
 
Ilmeisesti hiukan mielipiteitä jakanut julkaisu, itsehän diggailen ihan täysiä. DVD:llä vähän häiritsee se kuvamateriaali, jossa on vedetty leikkaa-liimaa -periaatteella, mutta muuten aivan vitun hyvä livemeininki.

Chic - C'est Chic
 
Koska Nile Rodgers.

Chrono Trigger OST.

Pitkä selostus mitä nyt olen kuunnellut jo pari tuntia.
 
Aluksi kuuntelun kohteena oli ruotsalainen Sabaton, kappaleena Talvisota. Tuli jotenkin patrioottinen tunne tästä kappaleesta, ja huvikseni katsoin että löytyykö Spotifystä Sibeliuksen Finlandiaa. Löytyihän se, ja todella paljon muutakin Sibeliusta. Olinpa vielä täysin unohtanut, että kyseinen mestariteos löytyy Die Hard 2:n soundtrackilta, jonka muuten on säveltänyt Michael Kamen. Yhdistin tämä Kamenin välittömästi Metallican S&M:ään, ja päädyin kuuntelemaan Kamenin elokuviin tekemää musiikkia.
 
Elokuvamusiikista juolahti päähäni viime viikolla katsomani Star Wars episodi 4. Kyseisen elokuvan soundtrack on John Williamsin käsialaa, ja siihen nyt sitten jämähdin. Tällä hetkellä pyörii Jurassic Parkin soundtrack, aivan uskomattoman hienon kuuloista kuten kaikki muukin miehen tuotanto. Äsken kahlasin läpi myös alkuperäisen Yksin Kotona -leffan soundtrackin, en tiennyt että sekin on Williamsin kirjoittama. Tuli aivan lapsuus ja lapsuuden joulut mieleen, kun tuota leffaa tuli todella monet kerrat jouluisin katsottua.
 
Williams on kyllä uskomaton säveltäjä, ei näitä miehen töitä voi edes sanon kuvailla. Kaikki varmasti tietävät esim. Tähtien Sodan, Indiana Jonesin, Jurassic Parkin taikka Yksin Kotona- leffojen tunnarit, mutta oikeasti, kuunnelkaapa ne ilman elokuvaa ja keskittyen itse musiikkiin. Tällä hetkellä tämä hipoo täydellisyyttä.
 
Ja näin sanoo Tuomo, heavy metallin ystävä joka ei ikinä ennen ole tykännyt mistään sinfonioista saati liiemmälti orkesterimusiikistakaan.

Sakmongkol: Chic - C'est Chic
 
Koska Nile Rodgers.
 
Ah-joku muukin arvostaa kyseistä heppua. Kukaan ei komppaa niin fankahtavasti kuin Nile. Itse kuuntelussa myös Chic ja ton kokoelma-cd:n muodossa. Vastapainona sitten Frank Marinon ensimmäinen älppy. Kyllä ihmetyttää Frankin taidot tuossa, ikää kun taisi olla peräti 16(?) ja mies/poika laittaa tolla ekalla levyllä niin kypsää kamaa että oksat pois.

Terve
 
Lee Ritenour 6 String Theory
On se vaan niin moneen taipuva vehje. Kitara.
Hieno levy.
http://guitarinternational.com/wpmu/2010/06/29/6stringtheory/

Postaus toki puoliksi vitsi, mutta...
 
Guthrie Govan: Creative Guitar 2 - Advanced Techniques "accompanying instructional CD"
 
...ja syy lienee itsestäänselvä ;)

Frank Marinoa jälleen, koska se on vaan niin ihqua;-) vähän niin kuin kotiin palaisi. Jazzia kuuntelen kehittääkseni itseäni ja se on hiljalleen käynyt helpommaksi, vaikka onkin välillä aika tuskaa.
 
Muuten kuuntelen todella vähän musiikkia. Jostakin syystä tykkään soittaa itse, mutta en oikein millään jaksa kuunnella toisten soittoa;-) "hiljaisuus kauneinta musiikkii on".

Dire Straits:Dire Straits,Communique,Making Movies ja Love Over Gold....Mark Knopflerin laulu ja kitarointi ovat aina tehneet minuun rauhoittavan vaikutuksen...

Street Fighter 2:n, kaikkien NESin ja SNESin Super Marioiden ja Ninja Gaidenin alkuperäiset soundtrackit:D Koska nämä vaan on parhautta.

Dr.Feelgood: Down by the Jetty ja Malpractice.....Nähtyäni bändin soittavan She Does It Rightin telkkarissa 1975,tiesin heti kuulleeni täydellisen kitarariffin.....Ensi kertaa kiinnitin myös huomiota ,minkä näköisellä kitaralla tuo mustapukuinen eestaas ravaava kitaristi soitti....Tuon jälkeen pitkälti kuullessani telecaster-sanan assosioin Pavlovin Koiramaisesti termin Wilkoon....

Petteri Sariolasta se lähti ja nyt istun tuskainen ilme naamalla ja yritän metsästää jotain kivaa uutta popimpaa tavaraa. Kun en löydä, niin kuuntelen ahistukseen Helloweenia ja Gamma Rayta. :S

AC/DC: POWERAGE, paranee vain kuunnellessa, soundit ja komppaus, vokaalit, kaikki.
The Band:The Band, puhuttelee vaan joka osastolla, all time top kympissä aina.

Melankolista ranskalaista Oi:ta, a'la Komintern Sect & Evil Skins, jälkimmäisen saksofoni-osuudet tuovat mieleen X-Ray Spexin.

http://www.youtube.com/watch?v=FAsG7ryMbPY&feature=related
 
Tätähän sitä nyt. En malta olla tykkäämättä varsinkin kun Marinoa pukkaa takaraivoon.

Igorrr helpottaa rikkomaan suppean (epä)musikaalisen mielikuvituksen rajoja.

Arch Enemy. Bändikaveri sanoi että kuulostan ihan Michael Amottilta ja nyt sitten sen kunniaksi kuuntelen ja samalla ajattelin opetella parikin biisiä. :)

Jimmy Witherspoon & Robben Ford - Live (1976)
 
Robbeni kyllä osasi tuon kitaransoiton aika mallikkaasti jo 35 vuotta sitten.