Kitarat: kitarakamat ›

vvaltsu: Romeolla sattuu vaan olemaan paljon kekseliäämpää ja monipuolisempaa kamaa kuin Ynkällä.
 
Jaa millä tavalla? Ja mikä tärkeämpää, onko monipuolisuus aina hyvä asia?
 
Ei ehkä välttämättä niin nopea pikkaaja tai sweeppaaja, mutta täppäyksessä valovuosia Ynkkää edellä, ja käyttää asteikkoja monipuolisesti.
 
Onhan Romeo mahdollisesti jopa nopeampi pikkaamaankin, puhumattakaan tosiaan täppäyksestä. Ovatko nämäkään välttämättä hyviä asioita?
 
Michaelin soitossa kuulee eri moodeja, harmonista mollia, blues-pentatonista ja kaikkea siitä väliltä.
 
Yngwienkin soitossa kuulee harmonista, luonnollista ja melodista mollia, fryygistä, fryygistä dominanttia, pentatonista sekä kromatiikkaa. Ja varmaan muutakin. Mikä pointti tässä on?
 
Romeo on sitäpaitsi parempi riffittelijä.
 
Ehkä mutta minä mietin tässä lähinnä kitaristeja enkä riffittelijöitä.
 
Face it, ei se Ynkkä ole kaikkein paras, vaikka sitä kuinka vatvoo. :D
 
Väärin.
 
Romeossa minua tympivät enimmäkseen liiallinen konemainen tarkkuus, paska soundi sekä olematon improvisointikyky. Vibrato on kieltämättä ihan OK silloin harvoin kun sitä kuulee.

En näköjään pysty lähettämään tänne kokonaista viestiä, tyhjäksi tämä siis
 
E: Sakmongkolille linkki, josta löytyy hienompi kitarasoolo mitä ynkkä on saanut aikaiseksi koko uransa aikana:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ugxFcmZXDyc
 
Tämä siis ei ole myytti, vaan fakta.

aalataur: Mmh.. Mä en vaan voi ymmärtää miksi nopea soittaminen on vähemmän arvokasta metallissa kuin jazzissa. Tietysti on hyvää ja huonoa nopeaa soittoa, mutta enpä montaa säälittävämpää asiaa tiedä kun henkilö joka leimaa kaiken säröpohjaisen nopean soiton "pelleilyksi".
 
Sähkökitara taas on rakenteellisesti hyvin pitkälti sama soitin kuin klassinen kitara ja jos kyseessä on jokin nopea tilutus alunperinkin, ei se särö sitä millään tavalla huononna jos kitaristin tekniikka on virheetön ja puhdas, kuten jollain Michael Romeolla. Tietenkin voi miettiä, tarvitaanko sitä säröä, mutta klasaripuristien herkkänahkaisuus on huvittavaa...
 

 
Siis nythän tämä liittyy siihen olemasaolevaan faktaan, että jatsissa on tyyliä, taiteellista korkeatasoisuutta ja arvokkuutta kun taas metallissa ei, josta saadaan melki suora kausaliteetti siihen, että metallikitaristit eivät myöskään omaa näitä attribuutteja. He ovat näin ollen vähemmän arvokkaita kuin jatsikitaristit, vähänkuin alemmalla kehitysasteella kaikessa muussa suhteessa kuin teknisesti.
 
Simppeli juttu, joka ei toki estä joitakuita vielä kehittymättömiä yksilöitä kuuntelemasta ja jopa harjoittelemasta metallikitarointia, joka heille toki suotakoon, mutta se ei sen arvoa kohota millään mitalla. Nopea kitarointi sinänsä ei ole hyvä tai huono asia, koska se vain on. Mitä tulee Romeoon ja muihin neoklasareihin, en ihan heti keksi turhempaa ja naurettavampaa kitaransoiton lajia, ikäänkuin he olisivat ymmärtäneet klassisen musiikin vahvuudet väärin ja kasanneet koko kakun nurinlaisesti.
 
Toivottavasti tämä vastasi ihmettelyysi asiasta, ja olen valmis selventämään sitä edelleen keritessäni.

Muuki: Sulla on vaan huonot korvat, kyllä se siittä.
 
Kyllä mä niitä oon hyvällä musalla parhaani mukaan voidellut, mut ei ole auttanut. Pitää siirtyä rankempaan kamaan, kaiketi.

Ei sitä vibratoo tarvii kukaan muu, ku sinkkunaiset... Tossa kova biisi, mikä ei edes tarvi juuri kuningasvibraa,tai siitä vääntämistä: http://www.youtube.com/watch?v=g77zujZVnuU

Vibraatto on vähän ku sormenjälki, josta yleensä viimeistään tunnistaa soittajan - jos on tunnistaakseen. Mulle kitaransoiton kuuntelu ilman tyylitajuista vibraattoa ja varsinkin hyvää tatsia miten nuottia käsittelee on vähän kuin löysä kädenpuristus. Tyylitajuisuudella tarkoitan lähinnä, ettei sitä vibraattoa joka väliin pidä tunkea.

antnis: Siis nythän tämä liittyy siihen olemasaolevaan faktaan, että jatsissa on tyyliä, taiteellista korkeatasoisuutta ja arvokkuutta kun taas metallissa ei, josta saadaan melki suora kausaliteetti siihen, että metallikitaristit eivät myöskään omaa näitä attribuutteja.
 
Jazz on parasta silloin kun sitä käytetään osana jossain toisessa musiikkityylissä. Klassinen esimerkki Annihilatorin Catch The Wind:
http://www.youtube.com/watch?v=cZCzTayc8RI

Eipä mtn...

Sakmongkol
 
Eli sun mielestä kaikki mitä ynkkä ei edusta on huonoa. Jos on monipuolinen niin se on huono asia. Jos osaa täpätä paremmin kuin ynkkä niin se onhuono asia. Jos soittaa nopeammin kuin ynkkä se on huono asia. :D
 
tää on aika huvittavaa...ja mitä tohon jatsikitaristiopiskelijan avautumiseen tulee niin tartteeko siihen kommentoidakaan?

Tonski: Romeo vs ynkkä.. Tästä ketjusta tulee RRRAUTAA!
 
Tulee varmaan melkoinen vaittelyketju :)
 
Romeo vs Ynkka.. onhan nuo vahan eri aikakauden soittajia, vahan kuin Ynkka vs Blackmore.
Romeon suurin vaikkuttaja on Yngwie Malmsteen, Yngwiella taas Blackmore.
Tottakai nuoremmat kitaristit vie vanhojen mestarien oppeja eteenpain, ja niin pitaakin olla. Ihan sama urheilussa Klichko vs Ali.. vanha mestari selvasti altavastaajana.
Muutamia vuosia eteenpain ni Romeolle naureskellaan Mnetissa, ja joku nuorempi on se keta palvotaan.. niin se vaan menee.

Ei helvetti :D Jazzissa arvokkuutta ja tyyliä kyllä joo, mutta siinä ei ole kapinaa, aggressiota eikä you know sitä miehistä juttua... cohones... Harrastan soiton ohella myös punttausta ja kesällä tuli käytyä salilla missä suuri osa harjoittelijoista oli voimannostossa ym. SM-tasolla kisaavia, joukossa myös muutama kynäniska (minä mukaanlukien) ja pari naista ja niiltäkin olisin saanut turpaan. Talon levysoittimessa oli n. 100 levyn kokoelma, missä taisi olla joku 3 levyä mikä ei olisi metallia (gangstaräppiä). Kun menin salille 1. kertaa niin joku paksuniskanen äijä sanoi mulle, että omiakin levyjä saa tuoda, MUTTA... merkitsevällä äänenpainolla. Ajattele nyt brutaaleita äijiä puskemassa rautaa, kun jotain vitun jazzia tulee kaiuttimista :D Metallissa/rockissa on vaan jotain mitä jazzissa ei ole... eikä ikinä tule olemaan. Jos haluaa soittaa teknisesti haastavaa musaa, muttei silti puhallella muniinsa kauluspaita päällä ja archtop leuassa kiinni, niin mitä helvettiä....

aalataur: Jos haluaa soittaa teknisesti haastavaa musaa, muttei silti puhallella muniinsa kauluspaita päällä ja archtop leuassa kiinni, niin mitä helvettiä....
 
Kaikille musiikki ei ole urheilua ja suorittamista.

Sakmongkol: Kaikille musiikki ei ole urheilua ja suorittamista.
 
..Eikä taustamusaa punttikselle.

Sakmongkol: Kaikille musiikki ei ole urheilua ja suorittamista.
 
Ei tietenkään mutta tässä oli puhe nopeasta soitosta, miten se on pelleilyä metallissa ja korkeakulttuuria jazzissa. Metalli ei ole korkeakulttuuria, mutta kyllä joku progemetalli voi parhaimmillaan olla yhdistelmä hienostuneisuutta ja just sitä cohones-osastoa. Jotkut ei vaan ymmärrä, en voi auttaa. Säälittävää vaan kun ei pystytä myöntämään virtuositeettia vaan sen takia että on omasta mielestä "lapsellinen" genre ja liikaa säröä. Kyllä mäkin myönnän jazzin taidokkuuden, vaikka se onkin semmosta muniinpuhaltelua.

Ennen rootsskabavetojen arvostelua kannattaa vetää piriä että juttu luistaa paremmin.

aalataur: Ei tietenkään mutta tässä oli puhe nopeasta soitosta, miten se on pelleilyä metallissa ja korkeakulttuuria jazzissa. Metalli ei ole korkeakulttuuria, mutta kyllä joku progemetalli voi parhaimmillaan olla yhdistelmä hienostuneisuutta ja just sitä cohones-osastoa. Jotkut ei vaan ymmärrä, en voi auttaa. Säälittävää vaan kun ei pystytä myöntämään virtuositeettia vaan sen takia että on omasta mielestä "lapsellinen" genre ja liikaa säröä. Kyllä mäkin myönnän jazzin taidokkuuden, vaikka se onkin semmosta muniinpuhaltelua.
 
Viihdemusiikkia kai nuo molemmat on, ei kai se ole niin vakavaa? Miks jatsareiden pitäis kumartaa hjevijurpoille ja toisinpäin?

aalataur: Ajattele nyt brutaaleita äijiä puskemassa rautaa, kun jotain vitun jazzia tulee kaiuttimista :D Metallissa/rockissa on vaan jotain mitä jazzissa ei ole... eikä ikinä tule olemaan. Jos haluaa soittaa teknisesti haastavaa musaa, muttei silti puhallella muniinsa kauluspaita päällä ja archtop leuassa kiinni, niin mitä helvettiä....
 
Jos tästä nyt haluaa jotain kikkelinvertailua/miehuuden todistelua tehdä niin huomautetaan että Charlie Parker ja Miles Davis aikoinaan panivat kaikki itärannikon naiset kahteen kertaan.

aalataur: Ei helvetti :D Jazzissa arvokkuutta ja tyyliä kyllä joo, mutta siinä ei ole kapinaa, aggressiota eikä you know sitä miehistä juttua... cohones... Harrastan soiton ohella myös punttausta ja kesällä tuli käytyä salilla missä suuri osa harjoittelijoista oli voimannostossa ym. SM-tasolla kisaavia, joukossa myös muutama kynäniska (minä mukaanlukien) ja pari naista ja niiltäkin olisin saanut turpaan. Talon levysoittimessa oli n. 100 levyn kokoelma, missä taisi olla joku 3 levyä mikä ei olisi metallia (gangstaräppiä). Kun menin salille 1. kertaa niin joku paksuniskanen äijä sanoi mulle, että omiakin levyjä saa tuoda, MUTTA... merkitsevällä äänenpainolla. Ajattele nyt brutaaleita äijiä puskemassa rautaa, kun jotain vitun jazzia tulee kaiuttimista :D Metallissa/rockissa on vaan jotain mitä jazzissa ei ole... eikä ikinä tule olemaan. Jos haluaa soittaa teknisesti haastavaa musaa, muttei silti puhallella muniinsa kauluspaita päällä ja archtop leuassa kiinni, niin mitä helvettiä....
 
lähdetään nyt kuitenkin siitä että punttien nosto on homoille, ei kai ne äijät siellä muuten keskenään olisi.

Borlag: Kitaristi saa aina
 
Saattoi olla joskus kaukaisessa myyttisessä menneisyydessä totta :) Kukaan tyttö ei ainakaan omassa lukiossa osoita mitään kiinnostusta kitaristeja kohtaan. Sad but true, my friends