Kitarat: soittaminen ›

Aika löysää toi lähinnä kuulostais olevan.
 
raskas ei ole = tiukka joka on löysän vasta kohta. Se voi olla, mutta tällä kertaa se ei ole.

Guitar_Miller: raskas ei ole = tiukka joka on löysän vasta kohta.
 
Täh? Puurot ja vellit ihan sekaste.

Guitar_Miller: raskas ei ole = tiukka joka on löysän vasta kohta.

Täh? Puurot ja vellit ihan sekaste.
Niin että käsityksesi raskaasta on vissiin se, että soitto on jotenkin tiukkaa?

Guitar_Miller: Niin että käsityksesi raskaasta on vissiin se, että soitto on jotenkin tiukkaa?
 
Soitto voi olla tiukkaa vaikka onkin raskasta, ei sellasta löysää jollotusta kuuntele millään. Löysä on vaan löysä.

Soitto voi olla tiukkaa vaikka onkin raskasta, ei sellasta löysää jollotusta kuuntele millään. Löysä on vaan löysä.
Tiukka tekee musta sen biisin ehkä agressiivisemmaks, mutta ei raskaammaks. Raskas pitää olla hidas, laahaava, painava. Mitäs tässä nyt voi vielä kuvailla.
 
BTW. Toi Black Sabbath - Cornucopia on hyvä biisi. Jeee!

Onko jucciz raskaana?

Keith Richards Exile On Main Street-levyllä
Rokkaavaa kamaa avoimella G-virityksellä ja parhaita riffejä ikinä.

Jucciz: Edelleen, mulle Beatlesin ja Zeppelinin monet biisit ovat paljon raskaampia kuin mukaraskas nykymetalli. Ei se särön ja alavireen määrä puhuttele. Makuasioita kai.
 
No siitä en tiedä mitään. Kommentoin tuota vox-ehdotustasi.

Guitar_Miller: Raskas pitää olla hidas, laahaava, painava. Mitäs tässä nyt voi vielä kuvailla.
 
Tästä täydellinen esimerkki on (jo mainittu) Led Zeppelinin Kashmir. Ei paljon sen sopivampaa kappaletta löydy nuihin vaatimuksiin.

BigPapa: Kaikkein paras kitarasoundi lienee se, mikä on sopivin kulloisessakin tilanteessa ja yhteydessä.
 
Tässähän se on hyvin kiteytettynä, lyhyesti ja ytimekkäästi.
 
Tony Joe White ja J.J. Cale on komeaa kuultavaa, mutta niin on David Gilmour (esim. Shine on you crazy diamond), SRV (esim. Life without you), Randy Rhoads (Mr. Crowley), Ritchie Blackmore (koko Made in Japan -livelevy), Joe Satriani jne.
 
Entäs rautalankaäijät, Hank B. Marvinit, Esa Pulliaiset, Dick Dalet ja kumppanit?
 
Erikseen pitää vielä mainita Albert Järvinen. Häkellyttävä yksimielisyys vallitsee siitä, ettei Alppu sen kummemmin "säätänyt" soundeja. Ne oli kohdallaan, ne toimi siinä tilanteessa.
 
Wilko Johnson kääntää Peavey Classic 50:stään nupit kohdalleen, ja taas mentiin.
 
Niin, mikä sitten "oikeasti" on se kaikkein paras kitarasoundi? Ei pidä unohtaa studiossa tuottajan (ja masteroijan), keikoilla miksaajan osuutta.
 
Hyvään soundiin tarvitaan monen palasen loksahtaminen paikoilleen, huono - no, tätähän meistä kukaan ei halua.

Ketjun avaajana en ole kiinnostunut kuulemaan kenellä on paras kitarasoundi saatika vastaanottamaan tätä tietoa korvin. Asia pitäisi kuvailla sanallisesti, koska vain siten voi varmistua että todella tietää, mikä omasta mielestä on paras.

Lue edellinen viestini ajatuksella.
 
Siinä on hypoteesi, joitain esimerkkejä ja yhteenveto. Mitä vielä tarvitset?

akuankkakomppi: Lue edellinen viestini ajatuksella.
 
Siinä on hypoteesi, joitain esimerkkejä ja yhteenveto. Mitä vielä tarvitset?
 
Huomautukseni ei kohdistunut kaikkiin kommentoijiin eikä kehenkään erityisesti. Tietenkin jonkinlainen eeppinen runoelma jää puuttumaan, sellaisesta ainakin minä annan oikopäätä plussan, jos se vain on tarpeeksi pitkä.

Muistisi virkistämiseksi: tämä ketju avattiin näillä kuolemattomilla sanoilla.
 
velipesonen: Kertokaa mikä on kaikkein paras kitarasoundi.
 
Minä haluan kuulla kitarasta äänen...
 
Minäkin haluan kuulla kitarasta äänen. Joitain minua miellyttäviä "ääniä" ym pari viestiä taaksepäin. Siihen mulla ei ole tässä vaiheessa mitään lisättävää.

Kaikkein paras kitarasoundi on soittajan mielessä. Jos instrumentistä saa ulos mieltä hyväilevän äänen, olet kuullut yhden parhaista soundeista.

BigPapa: Kaikkein paras kitarasoundi lienee se, mikä on sopivin kulloisessakin tilanteessa ja yhteydessä.
 
Lainaan itseäni.

Ketjun avaajana en ole kiinnostunut kuulemaan kenellä on paras kitarasoundi saatika vastaanottamaan tätä tietoa korvin. Asia pitäisi kuvailla sanallisesti...
 
No mites tämmönen:
 
"Polttava laava oli juoksevaa. Pinta näytti hetkellisesti lähes liikkumattomalta kiinteältä aineelta, mutta jostain nouseva kiihkeä ryöpsähdys saattoi milloin tahansa rikkoa sen massiiviseksi purskaukseksi tai pieniksi, kupliviksi pyörteiksi. Äiti Maan pyhän sisimmän vuo synnytti ensin arvaamattomuudessaan ja turbulentissa satunnaisuudessaan uutta innostusta ja orastavaa toivoa.
 
Pian liikkeen pääsuunta oli kuitenkin ennustettava, luonnollinen ja turvallinen. Ei ollut enää epäselvyyttä siitä, että tämä vääjäämätön, määrätietoinen virtaus tulisi täyttämään kaiken entisen ja nykyisen, sen mikä oli ja on."

krk: No mites tämmönen:
 
"Polttava laava oli juoksevaa. Pinta näytti hetkellisesti lähes liikkumattomalta kiinteältä aineelta, mutta jostain nouseva kiihkeä ryöpsähdys saattoi milloin tahansa rikkoa sen massiiviseksi purskaukseksi tai pieniksi, kupliviksi pyörteiksi. Äiti Maan pyhän sisimmän vuo synnytti ensin arvaamattomuudessaan ja turbulentissa satunnaisuudessaan uutta innostusta ja orastavaa toivoa.
 
Pian liikkeen pääsuunta oli kuitenkin ennustettava, luonnollinen ja turvallinen. Ei ollut enää epäselvyyttä siitä, että tämä vääjäämätön, määrätietoinen virtaus tulisi täyttämään kaiken entisen ja nykyisen, sen mikä oli ja on."
 
Oikein hyvä kitarasoundi, mutta onko omaa tuotantoa?

velipesonen: Oikein hyvä kitarasoundi, mutta onko omaa tuotantoa?
 
Kyä se on, kieli poskessa väänsin "eeppinen runoelma" -harjoituksena. Lyhyeksi jäi kyllä.
 
E. ...jaa kiitoksia vaan. Tuli luettua Linnaa jouluna, sillä on ihan kurkosoundeja...