Aihe: Mitä yksinkertaisempi melodia.. 1 | |
|---|---|
 MikkiHiiri28.12.2010 22:16:48 | |
... sitä parempi. Musiikin (ilmeisesti ikuisena) aloittelijana yksinkertaiset asiat kiinnostavat ja tällä kertaa melodiat. Olisi mukava kuulla, miksi joku yksinkertainen melodia pelittää ja joku toinen ei. Palstan tietäjillä olisi varmasti runsaasti esimerkkejä ja kiinnostavia kommentteja. Heitän tuohon esimerkiksi Will Hudsonin "Moonglow". Jos A-osasta ottaisi yhden sävelen pois, taidettaisiin olla jo Matti Nykäsen repertuaarin puolella. Kuitenkin homma pelittää. Miksi? Muita esimerkkejä ja kommentteja? | |
 baron28.12.2010 23:02:51 | |
Samba de uma nota so http://www.youtube.com/watch?v=9sc3Xx64WGE You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
 levesinet29.12.2010 01:06:39 (muokattu 29.12.2010 02:37:26) | |
MikkiHiiri: miksi joku yksinkertainen melodia pelittää ja joku toinen ei. Mitä on yksinkertaisuus? Vähän nuotteja per sekunti? Lyhyt teema? Suppea sävelasteikko? Ei modulaatioita? Yksinkertainen rytmi (ei synkooppeja, ei polyrytmiikkaa)? Suppea ääniala, ei hankalia intervalleja? Minusta arvokkaimpia melodioita ovat laulettavat melodiat. Melodia ei toimi, jos se on turhan alisteinen tanssirytmille, koska silloin se käy pikemminkin säestyskuviosta. Melodian ei ole hyvä liikkua liian säännöllisesti säestävän rytmin iskuilla ja sen tulisi koostua eri pituisista nuoteista ja siis osua hiukan eri iskuille eri tahdeissa. Musiikin psykologiassa on esitetty, että melodian mieleen painumista helpottaa se että se koostuu eri pituisista nuoteista. Säkeen tai osan loppuun sopii pitkä nuotti tai ainakin hengähdystauko. Soitinmusiikin melodioiden (esim. Klarinettipolkka) ei tarvitse olla laulettavia ja niissä voi esiintyä nopeita murtosointuja. Sointukulun päällä paikallaan pysyvä melodia on funktioltaan (ylä)urkupiste ja se kerää jännitettä. Muunkinlaisia jännitteitä on, esimerkiksi teemassa esiintyy usein ensin melodisesti vilkas (nopeiden nuottien) tahti joka kerää jännitettä ja jota seuraa pitkien nuottien tahti joka purkaa jännitettä. Kontrapunkti tarkastelee melodioita ja ottaa huomioon rinnakkaiset melodiat eli polyfonisen äänenkuljetuksen. Eräänlainen melodian huippukohta on se missä saavutetaan korkein nuotti minkä jälkeen voidaan purkaa jännitettä. Tosin joskus kappaleen viimeinen nuotti nostetaan leikillisesti loppupiristykseksi oktaavi odotettua ylemmäs. Moniulotteinen asia, jonka tarkastelu johtaa lopulta siihen, ettei voi rajata melodiaa kaikesta muusta irralleen, mikäli haluaa ymmärtää, miksi se toimii tai ei toimi. Ja genreriippuvainen asia; hommahan saattaa toimia jonkin genren näkökulmasta vaikka joku olisi eri mieltä. Van McCoyn Shufflessa olennaisia taitavat olla tanssirytmi ja saundit, joiden eteen on sentään nähty vaivaa orkestroimalla ja miksaamalla. Ehkä sitä kautta voimme hyväksyä naiivit melodiat. "Sovitus ilman sävellystä" ajattelin, kun kuulin biisin ensi kertaa. http://www.youtube.com/watch?v=DJ9UXA9jnfk baron: Samba de uma nota só B-osassa on niin makoista käydä läpi paitsioon jääneitä säveltasoja A-osan monotonisen melodian (kahden urkupisteen) jälkeen. Kun Barska kerran yllytti, niin täsä olis hiukan laulajalta keskittymistä vaativaa modulaatiota 0:48-1:02 ja 1:43-1:59 Rio (säv. Roberto Menescal) http://www.youtube.com/watch?v=0iz7HaBQ-14 Jonkun mittarin mukaan monimutkaista mutta minun korviani hivelevää! Tekee mieli sanoa, että vähemmän moduloivat genret luovat tonaalisessa determinismissään jännitettä, joka purkautuu bossaa tai jatsia kuuntelemalla(?) 8) Jobimin Retrato em branco e preto on melodialtaan todella kromaattinen ja hankala muttei groovaa hauskasti, joten jääköön linkittämättä. Toimiva kaikin puolin yksinkertainen melodia: Hymy (säv. Charlie Chaplin) http://www.youtube.com/watch?v=dKw0bqj6NEY Windmills of Your Mind. Michel Legrandilla on melodiansa lähtökohtana vain lyhyt motiivi, joka toistuu eri sävelkorkeuksilta eri sävelasteikkoihin sijoitettuna. Hienostuneesti muunteleva tulkinta. http://www.youtube.com/watch?v=KnJWtUfHH-o | |
| MikkiHiiri 29.12.2010 09:29:51 | |
Mukava nähdä, että yön aikana on jo tullut kommentteja, kiitos! (täytyy kuunnella tosin nuo linkit himassa kun duunissa se herättäisi tarpeetonta huomiota). Jos tuohon Moonglown rinnalle heittäisi vaikkapa "Tuiki tuiki tähönen", niin säveliltäänhän se on huomattavasti rikkaampi kuin Moonglow mutta ilmeisesti sitä pidetään kuitenkin lähinnä lasten rallatuksena. Melodian rytmi taitaa olla yksinkertaisin mahdollinen, eivätkä suuret taiteilijat nouse lavoille esittämään Tähtöstä. (tosin tähtönen taitaa muutoin olla huomattavasti tunnetumpi ja esitetympi biisi kuin moonglow). Mikä vika siis Tähtösessä on? Tälläkin palstalla keskustellaan paljon "oikeiden" sävelten valinnasta mutta kuinka tärkeitä ne loppupeleissä ovat? Mikki Hiiri. | |
| levesinet 29.12.2010 19:15:27 | |
MikkiHiiri: Jos tuohon Moonglown rinnalle heittäisi vaikkapa "Tuiki tuiki tähönen", niin säveliltäänhän se on huomattavasti rikkaampi kuin Moonglow mutta ilmeisesti sitä pidetään kuitenkin lähinnä lasten rallatuksena. Tuiki, tuiki tähtönen on tosi lyhyt vanha lastenlaulu. Tähtösellä ja Moonglowlla on erilaiset sosiaaliset funktiot. Soittorasiapuolella Tähtönen voittaa selvästi, jazz/viihdemusiikkitilaisuuksissa taasen Moonglow. Moonglown A-osan melodiassa on tosiaan kovin rajoittunut idea ja koen sen samalla tavalla monotoniseksi kuin Baronin linkittämän yhden nuotin samban A-osan, mutta kummassakin tapauksessa ympärillä tapahtuu kaikkea muuta, varsinkin soinnut liikkuvat alla. Jos kuulisimme pelkän melodian emmekä ollenkaan taustaa, Moonglow vaikuttaisi tosiaan kovin köyhältä. Mikä vika siis Tähtösessä on? Tälläkin palstalla keskustellaan paljon "oikeiden" sävelten valinnasta mutta kuinka tärkeitä ne loppupeleissä ovat? Mutta jazzarit ja sovittajat kuuntelevat kokonaisuutta ja jopa tykkäävät melodioista, jotka jättävät tilaa erilaisille persoonallisille soinnutuksille. B-osassa Moonglown melodia liikkuu jo kromaattisesti. Tähtönen noudattaa yhtä heksakordia ja kun se 2/3 ajasta sahaa asteikkoa askel kerrallaan yhteen suuntaan, se soveltuu ennemmin tonaalisen Mozartin kuin nykypäivän viihdemuusikon työstettäväksi materiaaliksi. | |
| MikkiHiiri 30.12.2010 16:28:08 | |
Moonglown A-osan melodiassa on tosiaan kovin rajoittunut idea ja koen sen samalla tavalla monotoniseksi kuin Baronin linkittämän yhden nuotin samban A-osan, mutta kummassakin tapauksessa ympärillä tapahtuu kaikkea muuta, varsinkin soinnut liikkuvat alla. Jos kuulisimme pelkän melodian emmekä ollenkaan taustaa, Moonglow vaikuttaisi tosiaan kovin köyhältä. Juu, kyllähän monesti tuo kaikki muu on vähintäänkin yhtä isossa osassa kuin pelkät sävelet. Kyllä sen huomaa kun yrittää repäistä vaikkapa kitarasta jonkun riffin. Samat sävelet voivat kuulostaa kovin erilaisilta tekijän soittamana. Mikki Hiiri. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)