Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mites olis sellainen lintsaus että joka toinen tahti melodista mollia ja joka toinen harmonista (D-locrian #6 ja G-mixb2b6)?
Sointuja ei tarvitsisi muuttaa kuin G7#9#5 tilalle G7b9#5.
 
Levinen Jazz Piano Bookissa on vähän vastaavasta asiaa, ss. 85-89. Eka esimerkkikin on juuri sattumoisin Dm7b5-Galt-Cmmaj7-Cm6
 
Mut siinähän on malliksi likki joka kuulosta hyvältä! Täytyy opetella se ja yrittää keksiä variaatioita että saisi muutaman choruksen täyteen:-)
Ja siinäkin on prikulleen sama voicing Dm7b5 soinnulle (D G Ab C) jonka mun maikka mulle opetti. Näköjään hänkin on lukenut Levinensä hyvin!

Voisiko joku lyhyesti kertoa minkä takia nuottikirjoitus on nykyisen kaltaista? Olen lukenut tuota tohtori toonikaa nyt jonkun verran ja tuntuu, että pää hajoaa kaikkiin "epäloogisuuksiin". Olen tottunut aijemmin tuottamaan musiikin suoraviivaisesti midiraidoilla/pianorollilla, joten lähinnä ihmetyttää miksei jokaiselle äänelle ole omaa viivaa/väliä.
 
Ei ole ainakaan näin aloittelijalle mitenkään helppo lukea nuotteja kun aina joutuu miettimään onko kyse kokonaissävelaskeleesta vai puolisävelaskeleesta vai mistä.

wilzhu: Voisiko joku lyhyesti kertoa minkä takia nuottikirjoitus on nykyisen kaltaista? Olen lukenut tuota tohtori toonikaa nyt jonkun verran ja tuntuu, että pää hajoaa kaikkiin "epäloogisuuksiin". Olen tottunut aijemmin tuottamaan musiikin suoraviivaisesti midiraidoilla/pianorollilla, joten lähinnä ihmetyttää miksei jokaiselle äänelle ole omaa viivaa/väliä.
 
Ei ole ainakaan näin aloittelijalle mitenkään helppo lukea nuotteja kun aina joutuu miettimään onko kyse kokonaissävelaskeleesta vai puolisävelaskeleesta vai mistä.
 
Ihan looginen historiallinen kehitys. Aluksi ei ollut nuottiviivoja, sitten niitä oli neljä ja sitten tarvittiin yksi lisää.
Silloin aikoinaan ei ollut ylennyksiä eikä alennuksia eli viivasto oli ihan looginen. Sitten keksittiin kaikkia pelleilyjä niin kuin monia sävellajeja ja ylennyksiä ja alennuksia, joihin nykyinen järjestelmä ei ollut enää looginen.
 
Edit: Ainoa ylennetty/alennettu sävel oli B/H ja ne piti erottaa toisistaan ja sen seurauksena puoli maailmaa nykyään merkitsee ne eri tavalla kuin toinen puoli.

wilzhu: Voisiko joku lyhyesti kertoa minkä takia nuottikirjoitus on nykyisen kaltaista? Olen lukenut tuota tohtori toonikaa nyt jonkun verran ja tuntuu, että pää hajoaa kaikkiin "epäloogisuuksiin". Olen tottunut aijemmin tuottamaan musiikin suoraviivaisesti midiraidoilla/pianorollilla, joten lähinnä ihmetyttää miksei jokaiselle äänelle ole omaa viivaa/väliä.
 
Ei ole ainakaan näin aloittelijalle mitenkään helppo lukea nuotteja kun aina joutuu miettimään onko kyse kokonaissävelaskeleesta vai puolisävelaskeleesta vai mistä.
 
Kannattaa opetella ne nuotit, sen jälkeen alkaa ihan loogisesti muutkin asiat aukeamaan.
Nuottikirjoituksen yksi tehtävä on musiikin muistiin merkitsemínen, pianorollien ja midiraitojen lukemisesta ei taida tulla yhtään mitään.

wilzhu: ...Ei ole ainakaan näin aloittelijalle mitenkään helppo lukea nuotteja kun aina joutuu miettimään onko kyse kokonaissävelaskeleesta vai puolisävelaskeleesta vai mistä.
 
Ööö... mitäs miettimistä tuossa on? Soittaa niinkuin on merkitty.
 
Hemmetin paljon helpompaa on lukea viittä viivaa ja muutamaa apuviivaa (tai pianolla tuplamäärää) kuin 88 viivaista... Tulisi muuten valtavan kokoinen lakana big bandin tai sinfoniabändin partituurista jos jokaiselle soittimelle rakennettaisiin soittimien koko äänialan kattavat "yksi-viiva-per-ääni" nuotit.

wilzhu: Voisiko joku lyhyesti kertoa minkä takia nuottikirjoitus on nykyisen kaltaista? Olen lukenut tuota tohtori toonikaa nyt jonkun verran ja tuntuu, että pää hajoaa kaikkiin "epäloogisuuksiin". Olen tottunut aijemmin tuottamaan musiikin suoraviivaisesti midiraidoilla/pianorollilla, joten lähinnä ihmetyttää miksei jokaiselle äänelle ole omaa viivaa/väliä.
 
Ei ole ainakaan näin aloittelijalle mitenkään helppo lukea nuotteja kun aina joutuu miettimään onko kyse kokonaissävelaskeleesta vai puolisävelaskeleesta vai mistä.
 
Kyllä sitä kieroa logiikkaa oppii sitten arvostamaan, kun enemmän soittelee. Pianorollin lukeminen soittaessa voi olla aika epäkäytännöllistä.

Epämuusikko: Pianorollin lukeminen livetilanteessa on vähän heh-heh.
 
Pianotabulatuuri?

Zeeboo: Pianotabulatuuri?
 
Mä downloadasin netistä jonkun pianoalkeiskurssin kun siitä oli houkutteleva esite ja siinä oli opetettu duuriasteikot ja kolmisoinnut tabuina.
Epäkäytännöllistä sanoisin.
En sitten maksullisia jatko-osia kaivannut.
 
Kun ostin mun lapsenlapselle kun se oli 5-vuotias jonkun leikkipianon joululahjaksi niin se jo samana iltana alkoi soitella soittimen mukana tulleita helppoja nuotteja omin päin, ilman mitään opastusta niin miksi nuotit fiksuille aikuisille ovat kauhistus?
(No tää lapsenlapsi alkaa nykyään olla aikamoinen pianisti, kohta hakkaa isoisänsä mihin ei sinänsä paljoa vaadita)

baron: ...miksi nuotit fiksuille aikuisille ovat kauhistus?
 
Taidat olla joku luovuutesi hukannut opistomuusikko! O_o

Thevisa: Taidat olla joku luovuutesi hukannut opistomuusikko! O_o
 
Usko tai älä (et kuiteskaan usko): nuotit voi oppia ilman opistoja.

baron: Usko tai älä (et kuiteskaan usko): nuotit voi oppia ilman opistoja.
 
Mulle kansakoulun kolmannella laulunopettaja antoi vähän ylimääräistä opetusta hyvää hyvyyttään koulun jälkeen. Kotona ei ollut pianoa, mutta tein paperista pianon koskettimiston millä harjoittelin. Hetkessä tuon nuottisysteemin oppi. Lapsi ei mieti mikä on loogista ja mikä epäloogista, vaan tajuaa miten homma menee ja se on siinä. Musiikkiopistoon mua ei otettu, kun en ollut vielä tajunnut että laulunkin (eikä vain soiton) pitää mennä nuottien mukaan.

Klezberg: Mulle kansakoulun kolmannella laulunopettaja antoi vähän ylimääräistä opetusta hyvää hyvyyttään koulun jälkeen. Kotona ei ollut pianoa, mutta tein paperista pianon koskettimiston millä harjoittelin. Hetkessä tuon nuottisysteemin oppi.
 
Piano on helppo soitin oppia hahmottamaan nuottien ja sävelten yhteys.
Jopa Mark Levine kirjassaan "Jazz Theory Book" joka on tarkoitettu kaikkien soittimien soittajille neuvoo jotkut asiat kokeilemaan pianolla ja jollei omista pianoa niin lainaamaan sellaisen tai pyytämään jotain pianistikaveria näyttämään.

baron: Piano on helppo soitin oppia hahmottamaan nuottien ja sävelten yhteys...
 
Milläpä muulla soittimella saa hahmotettua intervallit äänien välisinä etäisyyksinä yhtä selkeästi. Soittipa pääsoittimenaan mitä tahansa, niin pianoa olisi syytä tutkia ajatuksen kanssa. Ellei sitten ole sitä mieltä, että opettelu ja osaaminen on luovuuden tulppa...

Zeeboo: Ellei sitten ole sitä mieltä, että opettelu ja osaaminen on luovuuden tulppa...
 
Puhdas luovuus ilman minkäänlaista osaamista sen hyödyntämiseksi on muuten mielenkiintoinen ajatus.
 
Pianon suhteen ihan samaa mieltä.

Klezberg: Puhdas luovuus ilman minkäänlaista osaamista sen hyödyntämiseksi on muuten mielenkiintoinen ajatus.
 
Pianon suhteen ihan samaa mieltä.
 
Joo, olihan tuossa minun heitossa toki hyppysellinen sarkasmia mukana... Tuppaa usein teoriaa vs ei teoriaa ja nuotit vs ei nuotit yms keskustelut mennä tinkaamiseksi luovuuden rajallisuudesta ja rajoittamisesta.
 
Keskuudessamme on varmaan tuhatpäin äärettömän luovia tyyppejä, joilla vaan ei ole minkäänlaisia välineitä pullauttaa luovuudestaan konkreettista tuotetta. Se, että heidän mestariteoksensa kuplivat vain oman pään sisällä tosin saattaa olla ihan hyvä juttu.
 
Pahoittelen O.T:tä

Zeeboo: Milläpä muulla soittimella saa hahmotettua intervallit äänien välisinä etäisyyksinä yhtä selkeästi. Soittipa pääsoittimenaan mitä tahansa, niin pianoa olisi syytä tutkia ajatuksen kanssa..
 
Juuri näin, teoriaopiskelun vuoksi se piano aikanaan tuli hankittua.

Onko staccatolle olemassa joku ihan matemaattisesti määritelty kaava, kuin paljon se lyhentää kullonkin kyseessä olevan aika-arvon _sointia_ (kestohan pysyy vakiona, mutta osa on hiljaisuutta).
 
Kuulostavatko esim. peräkkäiset neljäsosastaccatot ja kahdeksasosastaccatot (kahdeksasosissa, jokaisen iskun jälkeen 8 osatauko, eli soitetut iskut osuu neljäsosien kanssa samoille paikoille) täysin identtisiltä, vai onko kahdeksasosat esim. puolet lyhyempiä?

ankkiz: Onko staccatolle olemassa joku ihan matemaattisesti määritelty kaava, kuin paljon se lyhentää kullonkin kyseessä olevan aika-arvon _sointia_ (kestohan pysyy vakiona, mutta osa on hiljaisuutta).
 
Kuulostavatko esim. peräkkäiset neljäsosastaccatot ja kahdeksasosastaccatot (kahdeksasosissa, jokaisen iskun jälkeen 8 osatauko, eli soitetut iskut osuu neljäsosien kanssa samoille paikoille) täysin identtisiltä, vai onko kahdeksasosat esim. puolet lyhyempiä?
 
Ei staccatolle oo olemassa mitään kaavaa ja se riippuu soittimestakin minkä kestoinen staccato itse asiassa on.
(Mieti urku, piano, viulu, trumpettistaccatoja esimerkiksi)
Se on yksi niistä kohdista jotka jää/jätetään nuottien tulkitsijan harteille. Meidän nuottikirjoitushan on vain suuntaa-antava ja antaa paljon mahdollisuuksia tulkinnoille joita esim klasarin vihaajat eivät tajua.

baron: Ei staccatolle oo olemassa mitään kaavaa ja se riippuu soittimestakin minkä kestoinen staccato itse asiassa on.
(Mieti urku, piano, viulu, trumpettistaccatoja esimerkiksi)
Se on yksi niistä kohdista jotka jää/jätetään nuottien tulkitsijan harteille. Meidän nuottikirjoitushan on vain suuntaa-antava ja antaa paljon mahdollisuuksia tulkinnoille joita esim klasarin vihaajat eivät tajua.
 
Jotain tuommoista vähän uumoilinkin ja kutakuinkin samanpituisina olen nuo kaksi antamaani esimerkkiä soittanut.
 
Miltä kuulostavat neljäsosaa pidemmät aika-arvot, jotka on merkitty staccatona? Esim. puolinuotti tai jopa kokonuotti? Ovatko lähempänä neljäsosaa kuin kuudestoistaosaa? Itse en osaisi moisia aika-arvoja tulkita mitenkään, siksi kysymys, jonkinlaisen ohjenuoran saavuttamiseksi.