Bänditoiminta ›

Huppelo: Olen itsekin alaikäinen kolmisen vuotta kitaraa soittanut bändinetsijä. Ei vaan ole helppo homma, kun (kenties) lahjakkaampia ja pitempään soittaneita löytyy melkoisesti bändiin kuin bändiin.
 
Tuota bassonsoittoa olen kyllä harkinnut, mutta ei tekis mieli ostaa bassoa, kun on tullut ihan jonkin verran satsattua kahteen kitaraan ja vahvariin ja kans siihen kitaransoittotaitoon. Eihän se taito sinäänsä kuitenkaan hukkaan mene, mutta aika ei tällä hetkellä oikeen tahtoisi riittää kahden soittimen harjoittelemiseen.
 
Osaako joku sanoa kuinka helppoa sitä bassoa on alkaa soittelemaan kitarataitojen pohjalta?
 
Ainakin itte oon jotakin oppinut. Jos tajuat teoriasta sen verran että mikä on juurisävel, niin olet jo pitkällä. Muutenkin jos komppaus on skeballa hallussa, niin miksi ei olisi bassollakin? Keith Richardskin soitti Rollareiden joillakin levyillä bassoa, tunnetuinpana varmaan Sympathy for the Devil. Ja hyvin soittikin.
 
Ja loppukevennys: http://www.youtube.com/watch?v=A9Qr8G0Lrvs Kumpi on äijempi, basisti vai kitaristi?

Niq: Itse olen ollut kasaamassa useampaa bändiä ja seuraavia kriteerejä olen huomannut suosivani mukaan pyytämissäni soittajissa, suunnilleen tässä järjestyksessä:
 
1. Mukava tyyppi. Ei tule mitään jos yksikin jäsen myrkyttää bändin ilmapiiriä. Siis sellainen jonka kanssa voisi hengailla muutenkin.
(.....)
5. Etenkin kitaristien kohdalla, toki muillakin soittajilla: Kyky olla hiljaa. Ei koko ajan tarvitse soittaa jotain joka biisin joka kohtaan.

 
Niin totta!
 
Soittokaverien pitää olla mukavia, muuten ei voi olla oma itsensä treeneissä.
 
Ja hiljaa olemisen taito on aivan keskeinen. Tarkoittaa paitsi biisien aikana (niissä kohdissa joissa ei itse soita), niin myös biisien välissä!
On aivan kauheaa, kun joku rymistelee/tiluttaa omiaan, kun pitäisi olla hiljaa ja esim. kuunnella ohjeita tai jutella biiseihin liittyen.
 
Aargh, pulssi aina nousee kun muistelen entistä rumpaliamme, joka vain koko ajan päristeli "jygydy jygydy jygydy jygydy..." koko helkkarin ajan... Mitään kontaktia siihen tyyppiin ei saanut koko treenin aikana... Saatana onneksi ei ole enää sitä miestä näkynyt...
 
Vielä pointti siihen, mistä soittajista on pulaa...
No hyvistä rumpaleista! Ainakin minun mielestäni. (Nyt meillä on loistava rumpali, jonka löytäminen kesti kauan.)
 
Kitaristeista ei ole suurta pulaa, kait.
Basisteista on.
Keyboardisti olen itse, joten minusta tuntuu, että kosketinsoittajista ei ole pulaa, mutta en tiedä mikä on yleinen mielipide tästä, kun monesti olen törmännyt väitteeseen että kiipparisteja on vaikea löytää :)

Musatyylipoliittinen esa toi että mistä on pulaa. Muistan kun bluegrassbändiin missä itse jytyyin kontraa, löytyi helposti mandoliini, banjo, viulu, stilikka ja laulu. Kitaristin kanssa pitikin sit lähteä "merta edemmäs" ennen kuin löytyi kalaa.

Teijo K.: Musatyylipoliittinen esa toi että mistä on pulaa.
 
Hyvä pointti.
 
Oma kommenttini oli lähinnä rock/heavy-tyylilajista.

Moi! Mulla kans vähän sama ongelma haluaisin perustaa bändin mutta ketään kaveriani/tuttua ei kiinnosta. Olen yrittänyt etsiä porukkaa mukaan mutta ei tunnu kiinnostavan.
Koulussa on ollut jonkun näköinen bändi mutta siitä ei tullut mitään koska musiikki makumme ei ollut yhtään sama.
Olis kiva saada neuvoja ja vinkkejä, ja jos olis vaikka kiinnostuneita ni olit kiva puhua! :)

Kuka oikeasti ostaa PA kamat tai äänitysvehkeet vähillä rahoillaan jos oikeasti ei ole varmaa että niille on käyttöä? Turha sellaisia on nurkkiin ostaa.

eka bändi missä ikinä olin sai lähtönsä sillai et mulla on kaks kaveria jotka soitteli kitaroita, opetti ne muakin soittamaan.. Sitten hilluin niitten kanssa silloinkin kun ne sai soittaa koulun pommisuojassa.. Siellä oli basso kamat ja kai ne kyllästy kattelee kun mä kaivoin vaan nenää, sanoivat ota basso käteen ja soita.. mähän siihen totesin että: "miten mä nyt tätä soitan?" ja kaveri anto vinkin soitat vaan sen soinnun matalimman äänen aina, kun kerran tiesin mikä on soinnun matalin ääni kun sen ottaa kitaralla nii sillaihan se sitten lähti.. Tuli soitettua siinä bändissä joku vajaa 9 vuotta, sittemmin kun poistuin perhettä perustelee nii tuli toinen kaveri basson varteen ja kesti pari vuotta ja bändi meni telakalle..
 
Ja nyt sitten pistin oman bändin pystyyn, tunsin yhen kitaristin jonka kanssa on hyvä soittaa ja duunista kaveri meni sanomaan äänen et soittaa rumpuja, ei muuta ku reenis alle kamat sinne ja skulaa.. sillä mennään..

Torikulli: Kuka oikeasti ostaa PA kamat tai äänitysvehkeet vähillä rahoillaan jos oikeasti ei ole varmaa että niille on käyttöä? Turha sellaisia on nurkkiin ostaa.
 
Eihän tuollaiset nyt turhat ole, PA:n kautta voi hyvin kuunnella musaa, joikua karaokea jne. Tietty myös vuokrata, esim. häihin ja vastaaviin tilaisuuksiin joissa tarvitaan pientä juontoa. PA auttaa lisäksi muiden jäsenten löytymistä, noita kun ei jokainen tosiaan itse hanki.

JnZm: Eihän tuollaiset nyt turhat ole, PA:n kautta voi hyvin kuunnella musaa, joikua karaokea jne. Tietty myös vuokrata, esim. häihin ja vastaaviin tilaisuuksiin joissa tarvitaan pientä juontoa. PA auttaa lisäksi muiden jäsenten löytymistä, noita kun ei jokainen tosiaan itse hanki.
 
Etenkin laulajat on usein aika nihkeitä ostamaan laulukamoja. Kaikki oikeasti hyvät laulajat mitä meilläkin on bändeissä ollut, ovat ehkä juuri ja juuri mikkiin satsanneet. Monesti ei edes siihen. Sitten on ollut eduksi noi omat laulukamat. On saanut valkata laulutaitojen perusteella, ei sen mukaan kenellä on laulukamat.

Teijo K.: Etenkin laulajat on usein aika nihkeitä ostamaan laulukamoja. Kaikki oikeasti hyvät laulajat mitä meilläkin on bändeissä ollut, ovat ehkä juuri ja juuri mikkiin satsanneet. Monesti ei edes siihen. Sitten on ollut eduksi noi omat laulukamat. On saanut valkata laulutaitojen perusteella, ei sen mukaan kenellä on laulukamat.
 
Sama homma meillä, rumpali omistaa laulukamat, ja itsekin olen mikin ostanut. Laulajaa ei silti tunnu löytyvän, kamat ja kämppä olis eikä olla kovin nirsoja taitojenkaan suhteen.
 
Näen itse että on paljon parempi kun yksi henkilö omistaa laulukamat ettei harrasteta mitään sosiaalikamoja. Kuitenkin joku jää jollekin velkaa jos bändi ostaa kamat yhdessä. Ja samapa se on kenen ne kamat on, kunhan ne löytyy.

Eipä onnistu täälläkään.
 
Joihinkin ilmoihin vastaillut, mutta harvemmin niistä mitään kuuluu takaisin päin tai sitten tulee "kiitti, mut ei". Laitoin oman ilmonkin eilen pystyyn taas vaihteeksi.
 
Ikää tosiaan kohta 30v ja soittoa melkein 2/3 iästä. Soittonäytteitä olen laittanut myös menemään ja kehunut itseäni ilman suurempaa egoilua. Valmis olen myös liikkumaan autolla järkevien matkojen päähän (30min/suunta), mutta ei ketään kiinnosta.
 
Tyyliksi kelpaa mikä tahansa, mutta kuitenkin hardrock - bläkkis -linjalla (kaikki välistä myös). Vaikka tyyliin Skid Row, Helloween, Megadeth, kasarihevi,... Huoh..
 
Bassoa olisi kiva kanssa bändissä pompotella, mutta omaa en omista =(
 
/ vuodatus

tender.insanity: Eipä onnistu täälläkään.
 
Kaksi poppoota osoitti kiinnostusta. Laitoin YV:llä asiallista tekstiä takaisin (että olisin kiinnostunut). Noh, eipä noista sen jälkeen mitään kuulunut.
 
Vittu mitä paskaa. Haetaan, muttei kuitenkaan haeta. Tai edes viitsitä ilmoittaa juuta eikä jaata.
 
Sapettaa.

Meikäläisellä luokkakaverit rumpali ja kitaristi kysyivät viitisen vuotta sitten, josko tulisin basson varteen, kun sitä olin kuitenkin pömsötellyt jonkin aikaa ja muita samanikäisiä basisteja ei ollut. No messissä oltiin täysillä ja samalta luokalta löytyi vielä toinen kitaristi ja koskettimetkin.
 
Nykyään tosin enää rytmiskitta ja meikäläinen ovat alkuperäisiä jäseniä. Toinen kitaristi vaihtunut kaksi kertaa ja rumpali kerran, hyvä laulajakin löytyi ihmeen nopeasti. Tällä kokoonpanolla ollut ~vuoden.
Ja meillä jäsenet asuvat kaikki eripuolella Suomea, yksi Helsingissä, Porissa, Raumalla, Tampereella ja minä olen ainut alkuperäispaikkakuntalainen. Motivaatiota tarvii paljon, mutta sitä löytyy ja sillä mennään eteenpäin myöskin. Kerran viikossa reenit ja keikkaa syksyllä tulossa paljon. Kaikki onnistuu, jos vain haluaa sitä.
 
Vaikka olen pieneltä paikkakunnalta ~3500 asukasta (70% eläkeläisiä), niin silti oli yhtäkkiä bändi kasassa ja treeniksen tarjosi kunta. Vaikka pieni kunta onkin, niin bändejä on varmaan 5kpl.
 
Että eiköhän se bändi löydy stadistakin, kun vain jaksaa etsiä, panostaa, puhua ja ehdotella. Ja basso tosiaan kannattaa treenata. Itse aloittelin kitaraa basson ohelle ja ihan OK:sti se onnistui, joten luulisi toisinpäinkin onnistuvan.
 
Taisi mennä offariksi, mutta kunhan turisin.

Vituttaa tässä bandissa se asia, kun joutuu arvailla että millon näitä treenejä on kun treenikämppä on siis tuon kitaristin privaatti. Ennaltaan ei näköjään saa sovittua kunnolla mitään kun hänel ei oo ajokorttia, minun pitäisi vaan sitten sattua arvaamaan millon ne treenit on ja olla sillon valmiina tuntuu siltä.
 
Voisi melkein liittyä toiseenki rojektiin ni olisi enemmän tekemistä, mutta en tiiä onko siinä näin alottelijana kumminki olla kahessa. Tuossa on käsittääkseni muut jäsenet sentään soitellu jonkiverran kun ovat jtn 30+.
 
Itse siis olen örinä laulaja 17.
 
Toisaalta parempi olla valittamatta kun ei juuri kukaan halua soittaa black/folk/pagan örinä metallia, hyvä että edes löysin tämän kun vaan skarppaisivat.

http://kuvaton.com/browse/15585/starting_a_band.jpg
 
Tuossa oli ohjeita bändin perustamiseen.

Ite lopetin bändihommat ajanpuuttena yms. takia, aiheesta enempi toisessa threadissa, nyt kyl polttelee bändi hommat sen verta paljon et ois melkein pakko pykätä pumppu pystyyn, varmaa houkuttelee tosta entisestä bändistä ainaki rumpalia kaveriks (heil o treenaukset seissy jo pitemmän aikaa???) ja joku basso taiteilija, ite siis soitin aiemmi bassoa sen 16 vuotta ja kitaraa siinä ohessa nyt o bassot (1 lukuunottamatta) myyty ja kitara hankittu ja tullu soitettua nii maan pelkeleesti.

Tääl on pari kertaa mainittu bändin jäsenistä, että niiden kanssa pitää tulla toimeen.. Eikä sitä voi liikaa korostaa! Itsellä lähti ajatus bändihommasta toisen kaverin (koko ikä oltu kavereita) kanssa.. Molemmat soitti bassoa, joten meikäpoika osti kitaran ja opettelin sen soittamisen.. Toinen kitaristi löyty nätisti kaveripiiristä myös, ja sattui myös niin huono tuuri kävi että tyttöystävä sattuu olemaan koulutettu laulaja.. Rumpali niin ikään kaveripiiristä, vaikka kyseinen herra ei ollu aikaisemmin rumpuja soittanu.. kaiken oppii kun haluaa..
 
Sit vaan alettiin tavallisen yhdessä hengailun lisäksi pitämään soittimia käsissä ja pitämään hauskaa.. Spontaanius ja hyvä keskinäinen kemia auttoivat suuresti kun alettiin soittelee.. Ja nyt kun aikaa on kulunut, on mahtava huomata kuinka porukka kehittyy yksilöinä ja bändinä..
 
Tässä teille positiivinen vuodatus...

Funkonaut: Ei funkkia ja soulia soittava heppu voi ikinä olla täysi paskiainen.
 
You can't spell funk without the word FUN!

itellä tuli semmonen älynväläys et vois alottaa bändin kavereitten kaa. oon ite koulun omas bändissä siel ei soiteta paljoo mitää hyvää jne. soitan kitaraa kaveri rummuis ja toine kaveri kitaras pitäs varmaa pyytää yks kaveri bassoo ongelma on ettei oo treenikämppää joten raahaan kitaran ja microcuben =D kaverille soitetaa sillee et naapurit ei hermostu jos onnistuu hyvi ni vois harkita ihan jatkamistaki.