odotan kuin vanha mies,
maaten tässä sängyllä,
mieli toimii kyllä,
teot vaan ei yllä,
koskettamaan sinua, puhumaan, ei sanoilla,
joissa vielä olisi toivoa,
se jokikin jäässä nyt on,
ja se jokin kertoo kohtalon,
näinkö me täältä lähdemme, kaikkine hyvinemme,
itseksemme, lopuksi, ikihyviksemme,
leikkaan varjoista siluetteja, sinun ja minun muotoisia,
sellaisia joina, me kerran nauroimme,
nauroimme sille,
että kerran kuolemme,
näinkö me täältä lähdemme, nähdessämme kaiken,
näinkö me viimeiset hetkemme, katsomme yli maiden,
maiden, jotka jäässä nyt on,
kun se jokin, kerto kohtalon
minä elin ja pakenin kaikkea,
kaiken mi jätin taakse,
nyt tyhjyyteni täyttää se,
jos jää se, sinä saat sen-
näinkö.. nyt lähtöni aikaan,
viimeisen henkäyksen,
sen lahjaksi viimeiseksi sain,
ja yksin otan sen Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
tatta
soihtu55