Aloittelijat ›

Oikea vastaus riippuu tietysti osittain siitä, mitä haluat soittaa, mutta perussointujen, perusrytmiikan, perusskaalojen ja peruskomppauksen opettelulla ei voi mennä metsään, koska ne ovat joka tapauksessa välttämättömiä taitoja. Näin "itseopetelleena" kitaristina antaisi kaksi vinkkiä, jotka olisin itse toivonut kuulleeni tarpeeksi painokkaasti silloin kun itse aloitin:
 
1) Ota muutama kitaratunti asiantuntevalta opettajalta. Vaikka konsepti ahdistaisi kuinka kauheasti ja naapurin pojat kertoisivat, että rokkia kuuluu opetella soittamaan itse makuuhuoneessa ja että opettaja tuhoaa sisäsyntyisen luovuuden, niin niistä on silti mielettömästi apua. Jos käsien asennot yms. opettelee alussa väärin, on pahoista tavoista pois opetteleminen työn ja tuskan takana ja "minä itte"-metodilla menee kaikkeen helposti aikaa viisinkertainen määrä verrattuna siihen, että joku kokenut neuvoo miten asiat kannattaa tehdä. Tämä koskee erityisesti alkuvaiheen perustekniikan harjoittelua.
 
2) Tämä liittyy tavallaan ensimmäiseen kohtaan, mutta yritä etsiä mahdollisimman nopeasti muita ihmisiä, joiden kanssa soittaa. Vaikka osaisit kolme sointua keskinkertaisesti ja neljännen huonosti, saa niilläkin musiikkia aikaiseksi ja jamittelu toisten kanssa on hauskan lisäksi erittäin opettavaista.
 
Onnea matkaan, tämä on varsin hienoa puuhaa :)
 
Edit: sanotaan nyt vielä muutama spesifinen juttu, jotka itselle ovat olleet hyödyllisiä ja joista osa on näin muutaman vuoden jälkeen kovin ajankohtaisia.
 
- Sitten kun perusteet ovat hallussa, kannattaa opetella muodostamaan sointuja kitaran kaulalla sen sijaan, että opettelisi vain ulkoa läjän otteita. Sointukäännöksillä ja seiskoilla/yseillä/sus-soinnuilla/tms viritelmillä saa soittoon sellaista eloa, jota ei perusduureilla ja molleilla löydy. Jos taustalla on yhtään musikaalista harrastusta ja/tai ymmärrystä, tämä kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin. Barre-soinnut ovat hyvä lähtökohta ja otelauta kannattaa opetella.
 
- Vitossoinnuista en itse suuremmin piittaa, sillä vaikka niillä saa helposti aikaan radionovarokkia, jaksaako sellaista kukaan kuunnella pitemmän päälle? Tämä on tietysti makuasia, kuten moni muukin juttu.
 
- Komppaamista ei voi harjoitella liikaa. Tiluttamalla voi tehdä vaikutuksen kavereihin, mutta bändiin halutaan soittajia, jotka osaavat tehdä muutakin.
 
- Teoriasta voi olla yllättävää hyötyä, vaikka moni sillä pelotteleekin ja toiset taas tuntuvat vastustavan sitä ihan periaatteesta. Mutta aivan kuten kieliopin tuntemalla on helpompi kirjoittaa hyvää suomea, on musiikin teorian tuntemisesta paljoa iloa soittaessa ja varsinkin säveltäessä.
 
- Kannattaa soittaa ja kuunnella musiikkia muualtakin kuin omalta "mukavuusalueelta". Itse löysin näin mm. country-musiikin hienouden.
 
- Kitaran soitossa, kuten monessa muussakin asiassa maailmassa, on perustekniikoiden hallinnan jälkeen pitkälti kyse filosofiasta ja tyylitajusta. Hyvä asenne ja kärsivällisyys vievät pitkälle.