Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: Ylipäätään hyvin komppaava soittaja, joka soittaa musiikkia eikä vain sitä omaa instrumenttiaan (ne tietävät, jotka tietävät), on aarre.
 
Jep, olishan se aika ihanteellista osata soittaa oikeesti yleispätevästi musiikkia kitaralla.. Homma kuitenkin on niin, että rumpaleilla on ne miljoonasti kuullut fillit, kitaristeilla jo puhki runkatut likit ja pianisteillakin improvisoinnissa omat kliseensä, mitä tulee aina käytettyä. Ei silti tarkoita, etteikö edellämainittuun pitäis pyrkiä, mutta näinpä se homma taitaa viime kädessä pelata..

Jucciz: Ylipäätään hyvin komppaava soittaja, joka soittaa musiikkia eikä vain sitä omaa instrumenttiaan (ne tietävät, jotka tietävät), on aarre.
 
Tää on ihan helevetin hyvin sanottu.
 
Kaikista parhaat bändit kuulostaa bändeiltä, eikä siltä että on kasa soittajia jotka väkisin koittaa soittaa samaa biisiä. Rokkihommissa se tarkottaa sitä että kaikki spedeilee sopivasti koko ajan :D
Nykysin on iha viduikseen semmosia soittojengejä jotka miettii spedeilyaspektia ja vitun hienoja juttujaan ihan liikaa, ja sit klassikkobiisit ja tiukka yhteinen groove jää syntymättä.

Juzpe:
tiukka yhteinen groove jää syntymättä.
 
Jollain kursseilla maikka pisti meidät soittamaan piisin alun kahden soinnun sointukiertoa ja kun aikamme oltiin jauhettu sanoi että nyt groovaa, jatkakaa piisiä eteenpäin.
Kyllä sen itsekin huomasi että jotain bändille siinä kohdassa tapahtui.

Jollain kursseilla maikka pisti meidät soittamaan piisin alun kahden soinnun sointukiertoa
 
Se o oikeen. Näin meilläkin reenataan bändin kera noita omia stygejä, että jankutetaan samaa kuvioo niin pitkään että saadaan se kuulostaan oikeenlaiselta ja sit siirrytään etiäppäin. Samalla tulee sopivasti mietittyä sovituksen pikkukikat ja koukut kondikseen.

Yleensäkkin koko kahtiajako soolo- ja komppikitaran välillä on idioottimainen, mielestäni kitaristin PITÄÄ osata kompata, soolo on sitten sitä hyvää siihen päälle, mielellään tyylitajuisesti ja melodisesti.
 
Oma jokusen vuosikymmenen haparointi on tänä päivänä siinä tilassa että tiukka komppaus on vienyt keikoille ja levyille, samaan en olisi pelkästään tiluttamalla päässyt. Komppauksen syvin olemus on tiukka tatsi ja rytmitaju, soolojen räpeltäminen on muuttunut ennemmin melodioiksi muutamalla pienellä pyrähdyksellä maustettuna.
Samalla musiikin teoria on tavallaan unohtunut ja soitto on enemmän mutuilupohjaista, kitaran soittaminen on ikuinen prosessi josta löytää aina uusia asioita opittavaksi ja ahaa-elämykset ovat mukana läpi soiton.
 
-alppu

ilopertti: Yleensäkkin koko kahtiajako soolo- ja komppikitaran välillä on idioottimainen, mielestäni kitaristin PITÄÄ osata kompata, soolo on sitten sitä hyvää siihen päälle, mielellään tyylitajuisesti ja melodisesti...
 
Just, ja alleviivaten!

ilopertti: Yleensäkkin koko kahtiajako soolo- ja komppikitaran välillä on idioottimainen, mielestäni kitaristin PITÄÄ osata kompata, soolo on sitten sitä hyvää siihen päälle, mielellään tyylitajuisesti ja melodisesti. -alppu
 
Kuten Rollareiden Keef lausui mm. Suuressa kitarakirjassa. Ei kauppaankaan voi mennä kysymään soolokitaraa. Olet kitaristi ja soitat kitaraa. ;)

Pitäisköhän polkaista pystyyn Komppausskaba? Rummut-basso-keyb pohjille kitarakompit... Ei ihan paska idea?

Pitäisköhän polkaista pystyyn Komppausskaba? Rummut-basso-keyb pohjille kitarakompit... Ei ihan paska idea?
 
Mahtava idea!

Zeeboo: Pitäisköhän polkaista pystyyn Komppausskaba? Rummut-basso-keyb pohjille kitarakompit... Ei ihan paska idea?
 
Ehdottomasti komppia (pun intended) tälle!

Zeeboo: Pitäisköhän polkaista pystyyn Komppausskaba? Rummut-basso-keyb pohjille kitarakompit... Ei ihan paska idea?
 
Tai sit lopetetaan noi skabat, mikä kannustais ihmisiä keskittämään energiaansa tekemään biisejä ja tämän johdosta ihmiset sais enemmän palautetta soitostaan noissa "Omat biisit tms."-triideissä. Paska idea, en tiedä, mutta mun mielestä menis jo aika pelleilyksi nämä eri skabatyypit ja kategorioiden runsaus.
 
Kitarat: kilpailut...

Zeeboo: Pitäisköhän polkaista pystyyn Komppausskaba? Rummut-basso-keyb pohjille kitarakompit... Ei ihan paska idea?
 
Ei ole paska idea, päinvastoin.
 
Varmasti tulee tarjoamaan paljon "haa, tän voi siis vetää näinkin" -tyyppisiä elämyksiä. Näin ollen komppia ja sen esitystapaa tulee mietittyä muultakin kuin omalta, kenties fakkiutuneelta/johonkin juuttuneelta kannalta. Tästä väkisin seuraa se, että "sanavarastoon" tulee jotain lisää, mitä voinemme pitää pelkästään positiivisena asiana.
 
Siitä vaan Zeeboo komppiskaba tulille, sikäli kun Alppu-kirjan lukemiselta maltat.

Nyt on komppiskaba pydessä!!!!!

Hianoo Velsa!
 
Ja Alpun innoittamana piti oikein penkoa, tässäpä muutamia omia ajatuksia komppaamisesta reilun viiden vuoden takaa (ohhoh, kylläpä aika menee... tuntuu kuin olisin kirjoittanut nuo tekstit eilen):
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=108821#p3795112

Viime aikoina paljon treenannut tekniikkaa ihan puhtaasti komppaamalla. Metronomi nakuttamaan ja keksin jonkin riffin, missä on osana jokin vaikea tilumainen kohta, esim. lyhyt sweeppi, string skipping tai rypäs 16-osatrioleita, mutta joka on saumaton osa riffiä. Sitten vaan soittaa riffiä vaikka tunnin ja koittaa saada perkussiivisen ja timmin rytmisesti siitä. Ihan sama mikä se riffi on, kunhan on vaikea soittaa, metronomi pitää huolen siitä ettei tule oikaistua vaikeissa kohdissa. Kestävyyskin kehittyy ehkä paremmin kuin improvisoidessa lirutuksia, jolloin helposti vaihtaa tekniikkaa / soittaa pitkiä ääniä väliin kun esim. alternatessa loppuu stamina.
 
Toinen tapa on se että soittaa metronomiin pääasiallisesti komppia, esim. joku sointukierto, mutta välillä hyppii hetkittäin ylänauhoille ja soittaa jotain leadinomaista väliin, niin ettei kuitenkaan se groove tai sointukierto rikkoudu, sitten palaa taas komppiin.

sanon, et ekoi kertoi ku tartuin kitaraan nii oli mieles kyl sooloilu, mut thank god faija osti mulle akustisen ja tajusin et ei ne biisit sooloon perustu..