Kitarat: soittaminen ›

cr4b: Onks tässä nyt 6 vuotta soitettu, ja koko ajan tajuaa kuinka paljon enemmän opittavaa on.
 
Ei ole mahdollista. Jos kaiken osaamista kuvaa luku 100 ja opettelet Em soinnun, niin olet jo oppinut kokonaisuudesta 0,000001 / 100. Tällöin on vähemmän opeteltavaa jäljellä kuin ennen Em:n opettelua.
 
(Hymiö)

Mun kämpäs on niin perkeleen kylmä näin talvella että mun sormet on ihan kohmeessa. Ei soitto oikeen kulje. Kiva sit kokeilla sivussa soitella ja lämmitellä sormia kulkusissa. Varsinkin jos toisessa kädessä on olut tölkki.
 
Joku fiksu varmaan ehdottaa, että pitäis tiivisteet uusia. Pikemminkin koko vitun seinä ;P

tender.insanity: Ei ole mahdollista. Jos kaiken osaamista kuvaa luku 100 ja opettelet Em soinnun, niin olet jo oppinut kokonaisuudesta 0,000001 / 100. Tällöin on vähemmän opeteltavaa jäljellä kuin ennen Em:n opettelua.
 
(Hymiö)
 
No mutta kun aikasemmin kuvitteli että kitaransoitto on vaan E mollii ja A mollii ja C duurii, niin nyt kun vähän soitellu, niin hokaa että "hitto näitä sointujahan on vaikka kuinka paljon". Ei se tietenkään opeteltavaa kokonaismäärää suurenna, mutta kylläkin sen, että kuinka paljon tajuaa sitä kokonaismäärää olevan.

Ei sitä voi koskaan oppia riittävästi, aina on lisää opeteltavaa. Ikuisesti.

Vaikeinta, tai ainakin yksi vaikeimmista asioista, on oppia pois jo aiemmin opitut asiat. Sitä pitää niin kovasti kiinni vuodesta toiseen vanhoista jutuistaan, että tulee tahtomattaankin rajoitettua omaa ilmaisuaan. Olisipa oppimisen nopeus ja määrä yhtä rajua, kuin parin ensimmäisen vuoden rämpyttelyn jälkeen. Ei vain ole, ei kai sille mahda mitään ilman erittäin suurta työtä.
 
On jännää huomata vuosien kuluessa, että saman vanhan yksinkertaisen asian voi osata aina vaan entistä paremmin. Se Dm ei oo pelkkä ote jostain päin kitaran kaulaa, sekä sekalainen määrä eri kieliä soimassa, vaan joukko toisiinsa vaikuttavia pieniä yksityiskohtia. En mene ihan takuuseen, että opin koskaan edes perusasiat kunnolla, koska nehän on loppupeleissä aika vaikeita juttuja itseasiassa.

Antti1: Ei vain ole, ei kai sille mahda mitään ilman erittäin suurta työtä.
 
Tämähän se onkin totisen totta. Ja munkaan tapauksessa suurta työtä, erittäin suuresta puhumattakaan ei oikein pysty tekemään kun ei yksinkertasesti riitä aika. Ehkä sillon jos nipistäis nämä foorumilla oleilut ja paljon muutakin pois, mutta tuohon on melko paha päästä.

Muutama viikkohan siihen taisi mennä.

Kerron sit kun oon oppinu.

On tullut soitettua sellaiset reilut 3 vuotta ja vasta ihan viime kuukausina olen huomannut että osaan soittaa "hyvin". Jossain vaiheessa oli tietenkin sellainen vittukylmäosaan-vaihe jolloin luulin tietäväni ja osaavani kaiken, mutta sitten tuli vastaan kaikki se nippelitieto ja koin valaistumisen ja huomasin että enhän mä ookkaan niin hyvä kun mä luulin.

no, toisin kuin kaikki muut, olen kait sitten todella itserakas, kun kattelee toisten viestejä -.-
 
olen soittanut about 1,7 vuotta.
no, about senverran on mennyt että pystyy itsevarmasti soittaa tiettyjä asioita..
 
no, sanotaan että opin juuri tämän kappaleen kokonaan: Joe Satriani - Always with me, Always with you.
 
mutta en tiedä lasketaanko tuota vielä osaamiseksi, mutta kunhan omasta mielestään osaa soittaa, niin mikäs siinä.
tosin joskus itsekritiikkikin iskee kun soittaa vaikeampia kappaleita..
 
:P mutta ihmiset oppivat eri nopeudella. itsestäni en osaa sanoa, ei ole kuin muutama vertailukohde.

Tosta on nyt ihan pakko ottaa kiinni;
 
Antti1: saman vanhan yksinkertaisen asian voi osata aina vaan entistä paremmin.
 
Tässä asiassa muuan lupaava AC/DC orkka on aivan yliveto.
 
perusasiat kunnolla, koska nehän on loppupeleissä aika vaikeita juttuja itseasiassa.
 
AC/DC ei muuta edes 'osaa' / tee kuin ns yksinkertaisia perusasioita,mutta ne tekee ne vaan aivan s**tanan hyvin..senverran hyvin että edelleen stadikoilla tuvat täynnä ja on ne muutaman levynkin myyneet.

Tommittaja: no, sanotaan että opin juuri tämän kappaleen kokonaan: Joe Satriani - Always with me, Always with you.
 
Tuo oppiminen voi kyllä tarkottaa kelle vaan mitä vaan. Tarkotatko että osaat soittaa kappaleen alusta loppuun, puhtaasti ja "taimissa"? Opettelitko kaikki vai ainoastaan melodian?

Haluisin kyllä nähä videonkin puitteissa minkälaista oppimista tarkotat.

Muuki:
Haluisin kyllä nähä videonkin puitteissa minkälaista oppimista tarkotat.
 
Miks ihmeessä? Onko sillä mitään väliä, kun otsikonkin kysymys on subjektiivisuuden tasossaan absurdi.

Tonski: Miks ihmeessä? Onko sillä mitään väliä, kun otsikonkin kysymys on subjektiivisuuden tasossaan absurdi.
 
Saa kai sitä olla kiinnostunut yleisestä käsityksestä ilman mitään sen kummempia tarkoitusperiä.
 
Tuo kappaleen oppiminen on mielenkiintoinen juttu sinänsä. Läpi soittaminen ja biisin "osaaminen" kun voi olla joskus hyvinkin eri asioita. Joskus itsekin luulin nuorempana osaavani jotain, kun sormet osu about oikeisiin nauhaväleihin about oikeaan aikaan ja meni levyn mukana kohtuullisesti läpi. Nykyään mun henkilökohtainen käsitykseni osaamisesta on erilainen, vaan sitä on kuitenkin tosi vaikea pukea sanoiksi mitenkään yksiselitteisesti.

Tonski: Miks ihmeessä? Onko sillä mitään väliä, kun otsikonkin kysymys on subjektiivisuuden tasossaan absurdi.
 
Antti tuohon vastasisikin. Tyhjentävästi.

Tuo vuosimäärä kyllä tosiaan kerro mitään. Yks frendi kertoi syyslomallaan soittaneensa 10 h joka päivä. Se on pelkästään viikossakin jo 70 tuntia. Ja kyllä sen jumalauta kuulikin kun soitti tyypin kanssa sen loman jälkeen, tilut lähti ihan eri lailla mitä koskaan. Se oli kehittynyt syyslomallaan enemmän mitä monet vuodessa.
 
Siinä missä joku perus kamarunkkari soittelee ehkä tunnin viikossa, 52 viikkoa = 52 h vuodessa. Myöskin sitten se, että kun intensiteetti on tuota 70 h/vko luokkaa, niin taitoihinkin tulee äkillinen piikki. Verrattuna siihen että soittaisi 70 h vuodessa. Kun kitarassa rakennat sen päälle mitä eilen treenailit ja potkit vauhtia koko ajan lisää... muutaman päivän kun vääntää tuollaisia soittomaratoneja, kädet on jo iskussa valmiiksi eilisen jäljiltä/lämmöt päällä heti kun aloittaa päivän treenit ja tätä jatketaan muutama päivä.. Sen sijaan että tosiaan viikon välein jotain hinkuttelisi. Tietty se piikki myös katoaa, jos lopettaa.
 
Kannattaa kokeilla tommosta intensiivijaksoa, tulee se kehityspiikki "ei vittu minäkö tässä soitan kuulostaa mahtavalta" ja siitä voi puraista pitempiaikainenkin treenikärpänen kun ei halua menettää juuri saamiaan taitoja. Eikä haluakaan lopettaa..

Krice: Muutama viikkohan siihen taisi mennä.
 
Onnittelut.
 
Yli 30 vuotta on yritetty enkä vieläkään taida oikein osata ... siis ainakaan omasta mielestäni.

Sorry jos mä kiipparistina puutun tähän keskusteluun mutta tässä on kyllä kaikille soittimille ominaisia piirteitä.
Sitä mukaa kun oma taito kehittyy, lisääntyvät myös haasteet, tekee mieli kokeilla/tehdä sellaista mikä ennen ei tullut mieleenkään.
Lisäksi itse ja muut alkaa verrata omaa soittoa entistä kovempiin soittajiin joita aina löytyy.
Eli koskaan ei ole valmis. Ehkä joistakin turhauttavaa mutta toisaalta haastavaa ja mielenkiintoista.

Riippuu lahjakkuudesta. Itselläni parin vuosikymmenen jälkeen voin sanoa, että taidot limittyvät: 7-9 vuotta kohtuulliseen tekniikkaan. 13 v. jälkeen tajusin jotenkin saundin, soittotyylin ja tätsin merkityksen. Itse musikaalisen tyylin visio alkaa hahmottua vasta nyt.
 
Täällä kiistellään paljon eri vahvistimista ja - tarvikkeista. Mielestäni täysin turhaan: Kun lopulta tuntee soittotyylinsä ja saa todellisen kosketuksen kitaraan, voi vasta valita oikeantyyppisen vahvistimen;
Mikään vahvistin ei korjaa keskeneräistä soittoa. Oikea vahvistin on vain se, joka viimeistelee hiotun soiton.