| Aihe: mikä on kun ei löydy hyviä hard rock/heavy laulajia | |
|---|
|
Ollaan bändin kanssa "mätetty" n. 1,5 vuotta eikä hyviä vapaita laulajia ole löytynyt. Haussa on ollut laulaja jolla on miehekäs saundi (esim. "david coverdale /glenn hughes sebastian bach jeff scott soto" yms.). Pelkät örisijät eivät nappaisi.
Onko se vaan että hyviä hardrock/hevilaulajia on vaan niin vähän?
Ps. Ennen kuin joku nyt sanoo, että laulajahakemukset laitetaan Wanted-osioon, niin painotan että tämä ei ole hakemus. Ihmettelyä vaan. Ja tietenkin jos joku kiinnostuu niin tietenkään mulla ei ole mitään sitä vastaan. :) |  Numb
21.12.2010 13:00:20 | |
|
badcompany: Onko se vaan että hyviä hardrock/hevilaulajia on vaan niin vähän?
On se juurikin niin.
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 | |
badcompany:
Onko se vaan että hyviä hardrock/hevilaulajia on vaan niin vähän?
kyl se vaan on. | |
Rokkia ja heviä on sen verran vaikee laulaa (riippuu tietenkin), että osaavia on aika vähän. | |
Santerus: Rokkia ja heviä on sen verran vaikee laulaa (riippuu tietenkin), että osaavia on aika vähän.
ja niillä osaavilla ei riitä aika enää yhteenkään proggikseen kun ovat jo viidessä.
[i hear voices but at least they're on tune] | |
Yksi mahdollinen syy voi olla se, että jopa hyvä laulaja saattaa kokea että bändi ohjaa musiikkia noin 90% (niin kun monesti onkin) ja että laulajan pitää vaan karjua siinä mukana. Hyvät laulajat on kuitenkin tarkkoja repertuaarin suhteen, on pakko olla.
Jos musiikki siis vaatii "lungs of leather" voi olla monelle suht. lahjakkaalle laulajalle melkoinen kynnys lähteä mukaan vaarantamaan omaa ääntä/uraa.
Laulajalla voi olla myös vaikea myöntää että musiikki menee liian rankaksi - kun esiintyy ja muutenkin kun laulaa, pitää vetää täysillä.
Jos puhutaan vaikkapa Coverdalesta, hänhän on itse ollut mukana säveltämässä biisejä eli hallinnut repertuaaria melko hyvin sitä kautta ...Malmsteen-Jeff Scott Soto yhteistyö taas jäi melko lyhyeksi.
Nyt mitään tietämättä BadCompanyn tilanteesta voi kuitenkin sanoa että hyvät rocklaulajat ovat tietenkin harvassa. Suurillakin bändeillä on ongelmia korvata laulajaa. | |
Noi edellämainitut esikuvat ovat aika kovia nimiä, jopa legendoja, joten on aika harvinaista, että Suomen kokoisesta maasta sellaisia kovin monta löytyy-
Laulu on siinä mielessä vähän eri juttu, kuin esim skitta, että skitassa on määrätyn pituinen kaula, josta löytyy kaikki äänet, mitä levyilläkin kitarasankarit soittelee- Tottakai niiden kitarasankarien soundi ja muu on omintakeinen jne...
Mutta periaatteessa treenaamalla ne äänet on siitä omasta stratostakin löydettävissä!
Laulun suhteen taas ääniala on periaatteessa se mikä perimässään saa! Tottakai treenillä ääniala laajenee huimastikkin ja soundi jalostuu, mutta periaatteessa Baritoni on baritoni eikä siitä tenoria (hevihuutajaa) oikeen millään ilveellä saa!
Suomessa tenoreita lauljissa on todella vähän... Johtuneeko sitten mistä?
Esim. klassisella puolella Suomesta on tullut maailman luokan baritoneja ja Bassoja vuosien varrella runsaasti, mutta korkeat miesäänet loistavat poissaolollaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta!
Anglosaksista kieliryhmistä ja latinomaista korkeampia miesääniä sen sijaan tuntuu tulevan! Säännönmukaisesti Amerikkalaiset jäbät laulavat siellä ylärekkarissa!
Näin se vaan menee!
Toisaalta Suomalaiset menestyvät tuossa HIm/ 69 Eyes tyyppisessä matalammassa ja sillä tavalla miehekkäämmässä musassa!
Ehkäpä siinä olisi meidän vahvuius? COverdale on hieno laulaja, mutta kannattaako sellaista kopiota etsiä orkkaan---- NO joo, Ehkä kannattaa : ) | |
En kyllä ihan allekirjoita tuota ylempää. Kyllä niistä "baritoineista"kin niitä "hevikiljujia" saadaan kun vähä viitsitään treenata. | |
Voi hyvänen aika! Niitähän juuri riittää. Mä taidan olla koko maan päällä ainoa ihminen, joka ei laula heavy -musiikkia. En ole missään bändissä, mutta pidän laulamisesta, mutta mun musiikkityyli on toisenlainen. :)
Kitara, basso, mandoliini, huuliharppu, piano, banjo, ja steel-kitara ovat miehen parhaat ystävät... | |
BigAgib: Noi edellämainitut esikuvat ovat aika kovia nimiä, jopa legendoja, joten on aika harvinaista, että Suomen kokoisesta maasta sellaisia kovin monta löytyy-
Laulu on siinä mielessä vähän eri juttu, kuin esim skitta, että skitassa on määrätyn pituinen kaula, josta löytyy kaikki äänet, mitä levyilläkin kitarasankarit soittelee- Tottakai niiden kitarasankarien soundi ja muu on omintakeinen jne...
Mutta periaatteessa treenaamalla ne äänet on siitä omasta stratostakin löydettävissä!
Laulun suhteen taas ääniala on periaatteessa se mikä perimässään saa! Tottakai treenillä ääniala laajenee huimastikkin ja soundi jalostuu, mutta periaatteessa Baritoni on baritoni eikä siitä tenoria (hevihuutajaa) oikeen millään ilveellä saa!
Suomessa tenoreita lauljissa on todella vähän... Johtuneeko sitten mistä?
Esim. klassisella puolella Suomesta on tullut maailman luokan baritoneja ja Bassoja vuosien varrella runsaasti, mutta korkeat miesäänet loistavat poissaolollaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta!
Anglosaksista kieliryhmistä ja latinomaista korkeampia miesääniä sen sijaan tuntuu tulevan! Säännönmukaisesti Amerikkalaiset jäbät laulavat siellä ylärekkarissa!
Näin se vaan menee!
Toisaalta Suomalaiset menestyvät tuossa HIm/ 69 Eyes tyyppisessä matalammassa ja sillä tavalla miehekkäämmässä musassa!
Ehkäpä siinä olisi meidän vahvuius? COverdale on hieno laulaja, mutta kannattaako sellaista kopiota etsiä orkkaan---- NO joo, Ehkä kannattaa : )
Onhan se "tenorin" ääniala joka paikassa harvinaisempi kuin baritoni, joka on yleisin miesääni. Nyt niitä tosin on viime aikoina alkanut tulla klassiselle puolelle, ja tosi monilla on juuri tuo "rokki" tausta.
Itse taas väittäisin että Suomesta löytyy paljon kovia tenoreita, Taage Laiho, Timo Kotipelto, Marco Hietala, Tony Kakko etc. Ooppera maailmassa sitten esim. Jyrki Niskanen.
Tenoreita on suhteessa aina vähemmän kuin baritoneja, näin ollen Jenkeistä löytyy niitä(kin) enemmän kuin Suomalaisista, eli ei tuo johdu kuin väkiluvusta.. Mainitsin HIMin ja 69 eyesin, mutta esim. The Rasmuksen laurihan on ihan puhdas lyyrinen tenori. :) |  18is9
29.12.2010 08:58:24 (muokattu 29.12.2010 09:02:36) | |
|
Englannin (ja esim italian) kielen puhuminen ruokkii luontojaan korkealta laulamista ainakin miehillä. Esimerkiksi Brett Manning kehottaa imitoimaan New Yorkilaista italiaanotaksikuskia (how ya doin?) jotta oikea tekniikka korkeisiin ääniin löytyisi. Suomessa taas puhutaan pääasiassa matalalta ja tasaisella nuotilla. Jos puhuu päivät kaksi oktaavia tenori-c:n alapuolelta (niin kuin minä) niin se tenori-c ei luonnollisesti irtoa ihan yhtä helposti kuin sellaiselta joka päivät puhuu siitä tenori-c:stä.
Itse olen vähän pähkäillyt siihen malliin että jotta pystyy laulamaan uskottavasti heviä pitää olla aika sairaan paljon taitavampi kuin sellainen kitaristi joka pystyy soittamaan uskottavasti. Niin se vaan tuntuu menevän. Suurin osa pro-laulajista ei voisi vaihtaa tuosta vaan bändiä, mutta kitaristi kyllä pystyisi.
Suurimmalla osalla metallilaulajista on todella pitkä laulukoulutus takanaan, ei ne pystymetsästä ole alkaneet siihen hommaan. Jos kuulostaa uskomattomalta, kannattaa tsekata kirja Pro Secrets of Heavy Rock Singing. Siellä esim. Testamentin Chuck Billy kertoilee miten se treenailee laulamista ja keneltä on ottanut tunteja. Kirjassa haastatellaan Chuckin lisäksi ainakin Ray Alderia, Ripper Owensia, Timo Kotipeltoa ja Geoff Tatea. Kaikilla on pitkä koulutus lauluhommiin.
Jos asettaisit bändiin pääsyn vaatimukseksi myös kitaristille että on vähintään viisi vuotta kitaratunteja takana ja mielellään tutkinto Oulunkylästä niin ei niitä enää tulisi ovista ja ikkunoista...
EDIT: Tossa linkki siihen kirjan esittelyyn. Taitavat tietysti löytävät sen netistä ihan pdf:nä. http://www.getsigned.com/Merchant2/ … c?Screen=PROD&Product_Code=PROSECBK
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
18is9: Englannin (ja esim italian) kielen puhuminen ruokkii luontojaan korkealta laulamista ainakin miehillä. Esimerkiksi Brett Manning kehottaa imitoimaan New Yorkilaista italiaanotaksikuskia (how ya doin?) jotta oikea tekniikka korkeisiin ääniin löytyisi. Suomessa taas puhutaan pääasiassa matalalta ja tasaisella nuotilla. Jos puhuu päivät kaksi oktaavia tenori-c:n alapuolelta (niin kuin minä) niin se tenori-c ei luonnollisesti irtoa ihan yhtä helposti kuin sellaiselta joka päivät puhuu siitä tenori-c:stä.
Itse olen vähän pähkäillyt siihen malliin että jotta pystyy laulamaan uskottavasti heviä pitää olla aika sairaan paljon taitavampi kuin sellainen kitaristi joka pystyy soittamaan uskottavasti. Niin se vaan tuntuu menevän. Suurin osa pro-laulajista ei voisi vaihtaa tuosta vaan bändiä, mutta kitaristi kyllä pystyisi.
Suurimmalla osalla metallilaulajista on todella pitkä laulukoulutus takanaan, ei ne pystymetsästä ole alkaneet siihen hommaan. Jos kuulostaa uskomattomalta, kannattaa tsekata kirja Pro Secrets of Heavy Rock Singing. Siellä esim. Testamentin Chuck Billy kertoilee miten se treenailee laulamista ja keneltä on ottanut tunteja. Kirjassa haastatellaan Chuckin lisäksi ainakin Ray Alderia, Ripper Owensia, Timo Kotipeltoa ja Geoff Tatea. Kaikilla on pitkä koulutus lauluhommiin.
Jos asettaisit bändiin pääsyn vaatimukseksi myös kitaristille että on vähintään viisi vuotta kitaratunteja takana ja mielellään tutkinto Oulunkylästä niin ei niitä enää tulisi ovista ja ikkunoista...
EDIT: Tossa linkki siihen kirjan esittelyyn. Taitavat tietysti löytävät sen netistä ihan pdf:nä. http://www.getsigned.com/Merchant2/ … c?Screen=PROD&Product_Code=PROSECBK
Juuri näin. Pitääkin tutustua tuohon oopukseen! Tietysti noiden eri kielien välillä olevien erojen lisäksi korkeiden sävelien laulamiseen vaikuttaa se oma ääniaines, ja se kuinka sitä oppii käyttämään. | |
Hoyden: Juuri näin. Pitääkin tutustua tuohon oopukseen!
Se on kyllä ihan hyvä kirja. Alussa on jotain laulamisen perusteoriaa joka löytyy minusta muualta paremmin, mutta paras sisältö löytyy noista haastatteluista. Niistä näkee miten paljon duunia homma vaatii, ja miten eri lailla eri laulajat homman kokevat. Samalla sieltä saa mahtavia vinkkejä omaan laulamiseen.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Tenoreista vaan puhutaan... Coverdalella on muuten IMO melko matala puheääni. Lauluäänikin on korkea lähinnä huutamalla, minkä hän tekee hyvin.
Muistaakseni iced earth laulajakin on suht. matalaääninen, mutta kuitenkin kova korkeissa äänissä.
Suurin osa pro-laulajista ei voisi vaihtaa tuosta vaan bändiä, mutta kitaristi kyllä pystyisi.
Välittäisin että harva bändi pystyy vaihtamaan laulajaa. Helposti joutuu siihen että muutamia biisejä on transponoitava jne.
Selvää on kyllä ilman muuta että on treenattava että olisi hyvä. Tietty karismakin on solistilla tärkeä. Olisiko rock-laulu (karjuvan tyylinen alá Lande/Soto/Coverdale/Dio/Adams jne.) kuitenkin noin 50% asennetta, huutaminen pitää kuitenkin tehdä paineella ja kovaa. Puhdas laulu on erilainen laji, jossa korostuu erilainen tekniikka... paras on tietenkin jos osaa yhdistää näitä.
Monella on se ongelma että kun pääsee huutamisessa käyntiin sitä ei pysty lopettamaan :) | |
Kyllähän tässä maassa olisi ihan hiiskatisti hyvä-äänisiä laulajia, jos se itseluottamus homman aloittamiseen löytyisi. Kaksi vuotta sitten olisin nauranut päin naamaa, jos joku olisi laulamista ehdottanut mutta niin vain nykyisin skitan soiton ohella kuuluu mielipuuhiin. Itse en usko että kellään on niin karmea ääni että laulaminen olisi mahdotonta, ellei ole kurkku niin paskana että puhuminen onnistuu vain partakone kurkkua vasten. Ääni on mikä on, ja kyse on siitä, miten oppii sen oman yksilöllisen äänensä kanssa "pelaamaan". Eihän esimerkiksi Joe Cockerilla mikään heleän kaunis ääni ole mutta se osaa vetää sillä äänellä niin hyvin että se bluesahtava köhäkin saa tipan linssiin. ;)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. | |
Tuli tuosta äänialakysymyksestä mieleen, että mitäs hyviä rock/heavy laulajia on, jotka ovat baritoneja/bassoja? Peter Steelet ja Ville Valot tietenkin on, mutta sellaisia jotka vetää rouhealla raspilla blues-pohjaisesti siinä missä Lande ja Coverdale? | |
Kevyen (tai tässä tapauksessa raskaan) musiikin puolella nämä äänityypin määrittelyt ovat hyvin hankalia tehdä. On olemassa niin monenlaisia tekniikoita ja vippaskonsteja, joilla äänialaa saa laajennettua varsinkin ylöspäin melko huimasti.
Ja äänialan perusteella ei voi oikein tehdä määritelmiä, sillä hyvillä laulajilla voi ala hyvinkin kattaa klassisen määritelmän mukaan hyvinkin kaikkien äänityyppien "rajat". Kysymys on enemmänkin siitä, missä oma ääni soundaa parhaalta ja ns. syttyy. Tätä voi olla hyvinkin vaikea määritellä, sillä esimerkiksi korkealta kirkuminen ei välttämättä vaadi korkeaa ääntä.
Äänen väristä ja soinnista voi tietty päätellä jotain. Siinäkin tulee vastaan tosin sellainen ongelma, että jos esim. "laulaja x pystyy laulamaan korkealta, mutta pitämään samalla hyvän rintasoinnin", onko mies nyt sitten tenori vai baritoni? Tenori siksi, että korkealta laulaminen on niin luonnollista ja helppoa, että rintasoinnin voi pitää mukana? Vai baritoni, jolla on luonnostaan tietynlainen syvyys äänessä ja joka on reenannut äänialaansa ylöspäin?
Määrittelyt ovat mielestäni tällä osastolla erittäin hankalia, ja myös melko turhia. Lähtökohtaisesti kuka tahansa voi oppia laulamaan miten tahansa. Tässä on tietenkin olemassa henkilökohtaiset rajat, ja toiselle se on aina helpompaa kuin toiselle.
Etten olisi näin teoreettisen tylsä, vastaan kuitenkin alkuperäiseen kysymykseen:
- Freddie Mercury on mielestäni ns. pakotettu tenori (luonnollinen baritoni), hän vain oli reenannut ylä-äänet kuntoon. Tosin kyllähän sen soundista kuulee, että aika puskemista sekin välillä oli, ja kävin Freddien itsensäkin mukaan vähän rankaksi.
- Diosta puhuminen "huutolaulajana" kummastutti tuolla edellä! Diolla on nimittäin mielestäni aivan ultimaattinen tekniikka, ja hieno + syvä sointi. Siihen on vain lisätty vähän raspia. Kuunnelkaa esim. Rainbow in the Dark. Siellä tulee korkeaa C:tä vähän väliä, ja vitun helpon kuuloisesti. Vertailuksi voitte kuunnella vaikka Scorpionsin Still Loving You:n. Siinä mennään samoilla korkeuksilla, mutta soundi on niiiiin paljon ohuempi. (näemmä SLY on todellisuudessa Dion biisiä matalampi
Että näin. Yllätyksiä löytyy, kun lähtee hakemaan. ;) Mutta mielenkiintoinen keskustelu, jatketaan ihmeessä!
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain/Neil Young | 18is9
18.01.2011 17:51:12 (muokattu 18.01.2011 17:58:37) | |
|
Jes, itelläkin tökki nuo aikaisemmat 50% asennetta-kommentit, en vaan jaksanut alkaa kommentoimaan kun se oli jotenkin niin stereotyyppinen käsitys metallilaulamisesta. Sanoisin että Diolla on äänessä 100% tekniikkaa, jo Sabbathin aikoina se oli esiintynyt laulajana ammattimaisesti yli 20 vuotta.
Matalaäänisiä laulajia ei toisaan hevipuolelta hirveästi löydy. Testamentin Chuck Billy lienee esimerkki sellaisesta matalaäänisestä uroosta. Hirveän matalalta sekään ei kyllä laula vaikka siltä kuulostaa. 80-luvulla, ennen Testamenttia sekin oli laulanut kovaa ja korkealta, mutta Testamentin myötä sitten havaitsi että ääni toimii paremmin matalempaa.
Tuo Freddie mercuryn "pakotettu tenori" on kyllä mielenkiintoinen määritelmä. Luonnollisestihan sillä ei kyllä korkeat äänet tule, mutta ei kyllä tulisi Michael Kiskelläkään jos se koettaisi samalla ilmamäärällä puskea. Enemmän kuulen Mercuryllä puutteita tekniikassa ja itsehillinnässä kuin että se jotenkin pakottaisi äänensä liian korkealle. Hiljempaa laulaessa se vetää kyllä ihan vaivattoman tuntuisesti ylhäältäkin.
EDIT: Niin ja komppaan kyllä tuota että noilla tenori / baritoni / basso -jutuilla voi heittää kuikkaa rokkimusasta puhuttaessa. Klasaripuolella on niin tiukka määritelmä "hyvästä soundista" että siellä ei todellakaan riitä että pääsee johonkin nuottiin ollakseen basso tai tenori vaan ääni täytyy saada soimaan. Ja se, että saa äänen soimaan tenori-c:stä vaatii ihan toisen tekniikan kuin matalat äänet, ja kun kummankin tekniikan oppimiseen menee julmetusti aikaa ja ihminen on yleensä luontojaan jomman kumman tekniikan osaaja niin ei niitä moniosaajia juuri ole. Metallissa ei haittaa vaikka ne korkeimmat äänet nyt ei niin massivisesti missään resonoikaan, varsinkin jos sitä kompensoi käyttämällä kovasti meikkiä ;).
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Jes, itelläkin tökki nuo aikaisemmat 50% asennetta-kommentit, en vaan jaksanut alkaa kommentoimaan kun se oli jotenkin niin stereotyyppinen käsitys metallilaulamisesta. Sanoisin että Diolla on äänessä 100% tekniikkaa, jo Sabbathin aikoina se oli esiintynyt laulajana ammattimaisesti yli 20 vuotta.
50% asennetta oli enemmänkin pohdintaa. (Kuitenkin huutamisessa on omat vaaransa)
Surullistahan se on että dioa ei enää ole (RIP). Kertakaikkisen taidokas monipuolinen laulaja, jonka laulut kuitenkin mielestäni polkivat liian paljon saman mytologian ympärillä.
Kyllä Diolla oli myös huutamista mukana kappaleissa, vaikka hän (Ronnie James oikeasti nimeltään) käytti harkintaa loistavasti. Ääni ei pettänyt eikä ääni muuttunut pitkienkään keikkojen /kiertueiden /vuosien jälkeen vaan pysyi dramaattisen vakaana ja syväänä, valmiina sekä huutoihin että lauluun. Katsokaa esim. don't talk to strangers live video.
Mut joo... turha on mielestäni puhua tenoreista ym. klassisen musiikin äänialoista. Väittäisin, että Freddie Mercury kuitenkin oli melko tenorityyppinen ääneltään. Puskeminen jne. johtuu varmaan vaan siitä että rock vaatii tietyllä tapaa veronsa (äänikyhmyt ja kova repertoaari).
Tottahan se on että useimmat rock/heavy laulajat liikkuvat melko korkealla. | |
Ihan mielenkiinnosta, osaako joku sanoa minkä äänialan/tyypin Axl Rose mahtaa omata? Miehen puheääni on nimittäin TODELLA matala. Ja ylärekisterin kaikki tietääkin:) Lähtee myös uudella levylläkin vielä aika kipakasti. Ehkä paremminkin kuin ennen, jotenkin puhtaampi se soundi korkealta. Mut siis jos kuuntelee jätkän puhetta (www.youtube.com/watch?v=FtcssIqhwrY&feature=related), niin ei ikinä uskois mitä se ääni laulaessa voi olla:) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
