Yleistä keskustelua musiikista ›

Jokapaikanapina: Girl From The North Country ja Boots of Spanish Leather. Melkein sama biisi, eri sanat vain :D
 
En kyllä noita biisejä ole yhdistänyt toisiinsa. Dylanhan kopsasi varsinkin alkuaikoina paljon hra Tradin säveltämiä melodioita ja laittoi omiin nimiinsä. Esim. yksi suosikeistani Don't think twice oli hänen kaverinsa löytö Appalakeilta: Who's gonna feed your chickens when I'm gone. Itseäänkin Dylan on kopioinut, mm. Hurricanen melodian muihin biiseihin.

Jokapaikanapina: Girl From The North Country ja Boots of Spanish Leather. Melkein sama biisi, eri sanat vain :D
 
Samantyyliset, mutta kyllä eri biisit selvästikin. Mutta entäs tämä Donovanin Ballad of Geraldine, todellakin sama biisi kuin Girl From The North Country, mutta eri sanat vai mitä mieltä ootte..
 
http://www.youtube.com/watch?v=_jIj1H7RQ-k

Mr.Crest: Samantyyliset, mutta kyllä eri biisit selvästikin. Mutta entäs tämä Donovanin Ballad of Geraldine, todellakin sama biisi kuin Girl From The North Country, mutta eri sanat vai mitä mieltä ootte..
 
http://www.youtube.com/watch?v=_jIj1H7RQ-k
 
Ei tuo ole minusta kopio.Don't look back -dokkarilla Dylan heittää aika julmasti herjaa Donovanista. Donovan katsoo Bobia kuin jumalaa.

AlaE: Ei tuo ole minusta kopio.Don't look back -dokkarilla Dylan heittää aika julmasti herjaa Donovanista. Donovan katsoo Bobia kuin jumalaa.
 
Tiedetään, mutta ohan tossa nyt sama melodia. Kai se sit jonkinlainen kunnianosoitus Donovanilta tms.

Mr.Crest: Samantyyliset, mutta kyllä eri biisit selvästikin. Mutta entäs tämä Donovanin Ballad of Geraldine, todellakin sama biisi kuin Girl From The North Country, mutta eri sanat vai mitä mieltä ootte..
 
http://www.youtube.com/watch?v=_jIj1H7RQ-k
 
No onhan ne ny melkein samat. Lukuunottamatta kierron viimesiä sointuja, voi laulaa melodiat toistensa päälle.
 
Ite nään vähän ton Donovanin biisin kaa samaa, se eka melodianpätkä vaan on samankaltanen, mutta sekin duurissa.
 
Tässä muuten Donovan ja Dylan soittelee toisilleen http://www.youtube.com/watch?v=iID1vKgBUzQ Ihan kaveruksia tuntuvat olevan, vaikka tietty Donovanin kunnioitus Dylania kohtaa on ilmiselvää

Jokapaikanapina: No onhan ne ny melkein samat. Lukuunottamatta kierron viimesiä sointuja, voi laulaa melodiat toistensa päälle.
 
Ite nään vähän ton Donovanin biisin kaa samaa, se eka melodianpätkä vaan on samankaltanen, mutta sekin duurissa.
 
Tässä muuten Donovan ja Dylan soittelee toisilleen http://www.youtube.com/watch?v=iID1vKgBUzQ Ihan kaveruksia tuntuvat olevan, vaikka tietty Donovanin kunnioitus Dylania kohtaa on ilmiselvää
 
En muistanutkaan, että It's all over now on noin hyvä biisi, toki sitäkin olen laulanut joskus. Kiitti linkistä!

Tuli ostettua tuo Bootleg 7 No Direction Home ja on aika mielenkiintoinen levy. Sally Girl on hieno kappale ja versio Blowing in the windistä tuntuu parhaimmalta, se on niin rauhallinen ja aito. Ja noi sähköisen ajan alternate versiot kuulostavat myös hyviltä, esim. Tombstone Bluesissa kertosäe korostuu hyvin kun on Dylanin lisäksi enempi laulajia ja Desolation Row'ssa on hieno kitarateema, joka on sitten jätetty julkaistulta levyltä pois ja sanoituksestakin puuttuu muutamia sanoja, jotka on lisätty Highway 61 Revisitedille. Leopard-Skin Pill Box Hatt on myös mielenkiintoista kuunneltavaa kun biisi on paljonkin erilainen kuin Blonde on Blondella.

Sergei Fallinen: mun on kyl pakko sanoa et times they are a-.. ei oo mun suosikkeja dylanin levyistä. Biisit on kaikki sävellyksinä huippuluokkaa mut 'ttu kun se levy on puuduttavan vakavaa kuunneltavaa. Tuntuu et kaikki on ihan päin vittua kun sitä kuuntelee, ja silleen huonol taval
 
e o hirveästi kuunnellut noita Dylanin vanhempia levyjä, mutta Another Side Of Bob Dylan on niistä varmaankin suosikkini. On tunnelmaltaan oikeastaan hyvinkin samanlainen kuin Bringing It All Back Homen akustinen puoliska.

kepe-5: e o hirveästi kuunnellut noita Dylanin vanhempia levyjä, mutta Another Side Of Bob Dylan on niistä varmaankin suosikkini. On tunnelmaltaan oikeastaan hyvinkin samanlainen kuin Bringing It All Back Homen akustinen puoliska.
 
Viimemainittu on juuri se siirtymä akustisesta folkista sähköseen rokkiin. Jälkikäteen on aika vaikea ymmärtää raivoa, jonka se aiheutti monessa folkdiggarissa. Alunperinhän Dylan kuitenkin oli rokkijätkä.

AlaE: Viimemainittu on juuri se siirtymä akustisesta folkista sähköseen rokkiin. Jälkikäteen on aika vaikea ymmärtää raivoa, jonka se aiheutti monessa folkdiggarissa. Alunperinhän Dylan kuitenkin oli rokkijätkä.
 
Kyllä maar. Sitä kuunnellessa tulee välillä sellainen tunne, että tässä Dylan provosoi niitä "puhtaan folkin" puolesta puhuneita vähän tahallaan. Bob Dylan's 115th Dreamin alku on esimerkiksi aivan hillitön tässä suhteessa.

AlaE: Viimemainittu on juuri se siirtymä akustisesta folkista sähköseen rokkiin. Jälkikäteen on aika vaikea ymmärtää raivoa, jonka se aiheutti monessa folkdiggarissa. Alunperinhän Dylan kuitenkin oli rokkijätkä.
 
Nojoo, ehkä joskus yläasteel diggas rockia ja soitti jossain bändis mut kyl sil vuosia oli ihan puhdasta folk- ja blues- vaihetta josta se myös kuuluisuuteen nous, ennen kuin taas rokkia innostu soittaan
 
ja mitä noihin ekoihin levyihin tulee, niin bringing... on ainut hyvä kokonaisuus, muilla loistaa vain yksittäiset biisit, paitsi times they are-a on myös kokonaisuutena kova jos sattuu oikealle tuulelle.

AlaE: Viimemainittu on juuri se siirtymä akustisesta folkista sähköseen rokkiin. Jälkikäteen on aika vaikea ymmärtää raivoa, jonka se aiheutti monessa folkdiggarissa. Alunperinhän Dylan kuitenkin oli rokkijätkä.
 
Tai oikeastaan ensimmäinen populaarimusiikin tyyli jota Dylan kuunteli oli country, mutta se vaihtui rockiksi, luonnollisesti siksi että rock on syntynyt vasta 1954-56 vaiheilla tulkinnasta riippuen.

padaa@dadaa!: Tai oikeastaan ensimmäinen populaarimusiikin tyyli jota Dylan kuunteli oli country, mutta se vaihtui rockiksi, luonnollisesti siksi että rock on syntynyt vasta 1954-56 vaiheilla tulkinnasta riippuen.
 
Ja Dylanin unelma oli tulla yhtä suosituksi kuin Elvis. Sitten kun se tapahtui, elämä ei ollutkaan kivaa perässä juoksevine ihailijoineen. Myöhemmin Lennonin kuoleman jälkeen Dylan säikähti tosissaa ja hommas nipun turvamiehiä ympärilleen. Edes Eki-setä ei päässyt lähelle pyytämään nimmaria.

padaa@dadaa!: Tai oikeastaan ensimmäinen populaarimusiikin tyyli jota Dylan kuunteli oli country, mutta se vaihtui rockiksi, luonnollisesti siksi että rock on syntynyt vasta 1954-56 vaiheilla tulkinnasta riippuen.
 
niin ja se rock tais olla just enempi sellast valkoisten kantrirokkia mitä Dylan ekana kuuli. Siltä pohjalt sit lähti kiinnostus toisaalta periamerikkalaiseen Woody Guthrieen ja toisaalt taas kontrastina aika lail rujompaan mustaan musaan, Robert Johnsoniin ja vastaaviin. Mut mitä enemmän vaikutteita tarkastelee sitä selkeemmin huomaa miten iso Dylanin oman luovuuden ja lahjakkuuden merkitys kaiken keskellä oli, viimeistään kun mennään sinne Like a Rolling Stoneen, jolloin mies oli mitä, 24v?

Sergei Fallinen: Mut mitä enemmän vaikutteita tarkastelee sitä selkeemmin huomaa miten iso Dylanin oman luovuuden ja lahjakkuuden merkitys kaiken keskellä oli, viimeistään kun mennään sinne Like a Rolling Stoneen, jolloin mies oli mitä, 24v?
 
Kulttuurista ainakin 90 % on lainaa aiemmasta. Jos se 10 % on omaa, asioiden yllättävää yhdistämistä tai jotain omaperäistä, se on jo paljon. Dylanin 60-luvun puolivälin levyrypäs on mahtavuutta. Itse tykkään paljon myös Blood on the tracksistä.

Sergei Fallinen: viimeistään kun mennään sinne Like a Rolling Stoneen, jolloin mies oli mitä, 24v?
 
Toisaalta tuo on juuri oikea ikä. Jos nyt mietitään niin suurin osa merkittävistä on tehnyt tunnetuimmat levytyksensä alle kolmekymppisenä.

http://www.youtube.com/watch?v=FOuSxal8pf4&feature=related
 
My Chemical Romance - Desolation Row
 
Tällänen cover veto tuli vastaan. Pelotti helvetisti kuunnella, kuitenkin yksi hienoimmista biiseistä ja lyriikoista kyseessä. Enpätie, ainaki omannäkönen versio.

padaa@dadaa!: Toisaalta tuo on juuri oikea ikä. Jos nyt mietitään niin suurin osa merkittävistä on tehnyt tunnetuimmat levytyksensä alle kolmekymppisenä.
 
Joo, ellei päädy levyttämään vasta yli kolmekymppisenä, esim. Howlin' Wolf , Sonny Boy Williamson II jne.

Tukee: http://www.youtube.com/watch?v=FOuSxal8pf4&feature=related
 
My Chemical Romance - Desolation Row
 
Tällänen cover veto tuli vastaan. Pelotti helvetisti kuunnella, kuitenkin yksi hienoimmista biiseistä ja lyriikoista kyseessä. Enpätie, ainaki omannäkönen versio.
 
Alkuperäisessä taitaa olla 10 pitkää säkeistöä, tässä alle puolet siitä? Mitä lie jätetty pois ja miksi?