Kitarat: kitarakamat ›

Tuli sellainen asia mieleen kun luin jostain lehdestä noista "sijoitus" stratocastereista, niin minkä vuosimallin Les Paul olisi sellainen oiva sijoituskohde.

Jos itselläni olisi rahaa, niin ostaisin 60-luvun lopun Les Paulin, koskapa sellaisen vielä saakin normi-ihminen jostakin ostettua (no, pankkilainalla ainakin) ja niillä ei kuitenkaan ole sitä 70-lukulaisten pahaa kaikua.

Kitarat tykkää siitä, että niillä soitetaan. En ainakaan itse viitsisi sijoitusmielessä hankkia kitaraa. Eihän sillä uskaltaisi naarmujen tuoman arvonalennuksen pelon takia soittaakaan ja hyvä soitin olisi jossakin vitriinissä toimettomana. Enkä usko, että kitaraan sijoittamalla mitään kovin suuria tuottojakaan repii.

hyvä soitin olisi jossakin vitriinissä toimettomana. Enkä usko, että kitaraan sijoittamalla mitään kovin suuria tuottojakaan repii.
 
Voi voi, niitä on maailmalla (ja Suomessakin) vitriinissä "toimettomana", toki niillä soitetaan ja niitä huolletaan, mutta kiertue-ja treenikäytöstä ovat osattomia ne. Ja voi kyllä, kitara on varsin oiva sijoituskohde sekä mahtavat tuottoprosentit repii niistä, kun tietää, mitä hankkii ja minkä hinnan on valmis maksamaan.. Lisätietoo odotettavissa jahka mä ny ehdin.. =)

IŽm back.. No nii, sijoituskitaroista ehkä ykkönen on 58-60 Les Paul Std Sunburst, karkeen arvion mukaan alle puoltoista tuhatta valmistettu. Vuonna -59 hinta muutettuna nykypäivään, inflaatio/ostovoimakertoimilla korjattuna luokkaa 1800 euroa. Hinta tänäpäivänä eri lähteiden mukaan, kunnosta riippuen (tietenkin) mitä tahansa välillä 20000-94000e. Eli melko hyvä etten sanoisi kohtuullinen korko. 1978 vuoden The Les Paul, uushankintahinta tuolloin korkea 3250 dollaria, tänä päivänä vähintään 15-kertainen..
Yleensä kaikki "trade show"-spesiaalit ja muutkin limited edition custom made-kepit menneet keräily/sijoituskitaroiksi, Japanin industrialistit olleet eturivin ostajia, kuten ison maailman vintagekitaroitten huuto-ym.kaupoissa. Leon kitarat, etunenässä eri 50Žs Stratot, olleet myös melko korkeissa hinnoissa (vähättely, hih..) Pieni joukkio päästänsä vialla olevia kähmyjä on tässä odotellut ensimmäisten Japsikitaroitten huikeaa hinnannousua, mutta vielä se sieltä tulee..onhan tosiaan jotkin merkit/mallit nousseet jo hivenen verran yli sen, mitä nuo uutena maksoivat, hintakorjattuina.. Jos tänä päivänä tulis huikeaa tarvetta hankkia "sijoituskitara" johonkin tonnin-kahden pintaan, lähtisin noita japsien erikoismalleja jahtaamaan. Jaa tuota, sijoituskitaran olis parasta olla kuntoluokaltaan mint tai vähintään 8,5/10, jos ei itte osaa fiksata.. ja tosiaan, täydellisessä alkuperäiskunnossa. Eli ei siis SD:n mikkejä eikä Groverin koneita, jos ne ei siinä alkujaankin olleet. Eikä tiettyjä merkkejä/malleja kannata hankkia muuta kuin soittonäkökohta huomioon ottaen. Tosin saattavat hintansa pitää mutteivät tuottoihin asti... tai kuka tietää, jos/kun arvostetut sijoituskitarat, joita yleensä on vain erittäin rajallinen määrä, loppuvat markkinoilta, ja kysyntää on, saattaa tulla yllätyksiä.. Hyvä muistaa myös vanha viisaus "Yes, itŽs rare but does someone want it.." Eli joku harvinainen kitara saattaa olla sijoituskohteena heikko, jos ei markkinoilla sellaista haluta.

IŽm back...sellaista haluta.
 
Mielenkiintoista. Teillä on kyllä päässä oltava jotain erillisiä muistipiirejä...:)

Ei soitin oo mikään investointi.. se on työkalu sielun avaamiseksi ja itsensä ilmaisuks. Hyvä soitin joka sopii käteen on korvaamaton. Sitä ei voi mitata rahassa.
 
No olipas paatosta tossakin

Asiaahan voi pohtia myös toiselta kannalta...
 
Kun sijoitat viimeiset rahasi unelmiesi kitaraan, ei sinulla ole varaa esim ostaa joka perjantaina pulloa Jack Danielssia.
 
Näin pääsemme yhtälöön, että terveysministeriön suosituksen mukaan kitara on hyvä sijoituksena.
 
ps. Myös suomen raittiit kitaristit ry. suosittaa

IŽm back.. No nii, sijoituskitaroista ehkä ykkönen on 58-60 Les Paul Std Sunburst.
 
Tuntuu olevan nuo 50-luvun lesterit sellaisia sijoituksia, ettei koskaan ne olisi liian kalliita sijoitussoittimiksi. Vaikka olen seurannut "alaa" huomattavan paljon Foxia vähemmän, niin havainnointikyky on kyllä hahmottanut että wanhan puun hinta vaan pompsahtelee koko ajan ylöspäin, ainakin jos se on muokattu LP:n malliseksi. Wanhoista black beaytyistä joutuu jo pulittamaan 10 000+ $, taisi joku myydä '57 customia kaksimikkisenä 60 000 dollarilla. Noh, niitä onkin kai jotain 10-12 tehty ;o)
 
Vielä saa '53-'56 Lerpsuja halvimmillaan 3000+ dollarilla, ja näitähän modataan kovasti tune-o-maticeille ja humppareille.('52 taitaa olla hinnakkaampia....) Vaikka toki käyttöarvoa saadaankin kovasti lisää, niin tiedä milloin alkaa myös näiden hinnat nousemaan niin että modaajia harmittaa. Noh, mutta tietenniin, paras kitarahan se sellainen on, jolla on hyvä käyttöarvo.

Sattuipas sopivasti...
 
Itseäni ainakin häiritsee suunnattomasti tällaiset " I have never played it." -kaverit! Eli tilataan kallis kitara, ja laitetaan se myyntiin vielä isommalla hinnalla millä tilattu. Vähän kuin taannoin jotkut teki Verrarien kanssa. (kun noita joutuupi jonottamaan niin kauan, verrareita ja PS-PRS:siä).
 
Mun mielestä tuo on vaan niin uskomatonta, tilataan kitara tarkoitta spekseillä, käydään valikoimassa puut, keskustellaan kepin ominaisuuksista tekijän kanssa ja sitten sillä ei soiteta nuottiakaan... Prkl...
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=3713484230&category=33045

Ei woe olla.......
 
"This is really a collector's guitar - please don't buy it to play on a regular basis and beat it up."
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=3713035732&category=38086
 

 

 
Tältä pitää LP:n näyttää! :o)
http://www.lilypix.com/photos/data/ … 9fe611d5a8e90fefdc9c/917_p17808.jpg

On myös syytä muistaa ja todeta että mikään kitara,tai mukaan esine (pois lukien antiikki),ei tule Suomessa ikinä
nauttimaan mitään "sijoitus-statusta".Sijoitusmielessä täällä ei ymmäretä juuri muuta kuin asunto-osakkeita,nokian osakkeita ja "arvotaidetta".

Mutta onneksi enää ei tarvitse purjehti viikinkilaivalla rannikkoja pitkin etsiäkseen markkinoita joille oma roina kelpaa - kyllä suomalainen voi sijoittaa vaikka soittimeenkin ja käydä kauppaa siitä ulkomaille, kiitos inttärnätin vieläpä suht helposti :o)

On myös syytä muistaa ja todeta että mikään kitara,tai mukaan esine (pois lukien antiikki),ei tule Suomessa ikinä
nauttimaan mitään "sijoitus-statusta".Sijoitusmielessä täällä ei ymmäretä juuri muuta kuin asunto-osakkeita,nokian osakkeita ja "arvotaidetta".
 
Voe voe, kyllä niitä täällä koti-Suomessakin on, sijoitusmielessä kitaroita ostelevia. On aiheesta muutaman kerran tälläkin palstalla kirjoitettu. :) Myös muissa medioissa on puitu aihetta "Kitara sijoituskohteena", kolmen-neljän vuoden takaisessa Kauppalehdessä (vai olikohan tuo liite, Kauppalehti Optio) oli pitkähkö artikkeli aiheesta. Eli olen eri mieltä kanssasi, toki harvassa ovat nuo puhdasveriset sijoittajat. Siis henkilöt joille kitara on vain ja ainoastaan sijoituskohde. Kyllähän sitten on hirvee läjä entisiä ja nykyisiä soittajia, vallankin tämmösiä OldSchool-äijiä joilla saattaa olla hankittuna sellainen "sunnuntaikitara" jota pidetään syystä tahi toisesta ikäänkuin sijoituskitaraa, ei keikkailla, kuljeteta treeniksellä eikä muutakaan missä se voisi joutua "kohtuuttoman kulutuksen ynnä kolhujen" vaaraan. Toki ei tuo kitara useinkaan ole sijoitusmielessä ostettu, syyt voivat olla esim, että sellainen kitara oli lapsuuden vaikuttajalla/kitarasankarilla, tai, jopa sellainen, että kyseisen kitaran omistaja oli vanha soittaja 60-70-luvuilla ja on halunnut samankaltaisen soittimen jälleen.. Tässä muutamia näkökulmia taas aiheeseen.. :)

Tuntuisi vaan siltä, että kitaransoiton aloittaminen ei olisi nykyään enää niin muodikasta kuin ennen vanhaan, tietsikoiden ja konemusiikin vetäessä nuorisoa puoleensa. Itse veikkaan (kuten kitaristi Bob Brozman taannoin Riffissä), että parin-kolmenkymmenen vuoden sisällä keräilykitaroiden hinnat ovat tippuneet hurjasti, kun keski-ikäiset hyvin toimeentulevat nostalgikot ovat haudassa. Etenkin ne rikkaat jenkit ja japanilaiset.
 
Samoin kuin äänilevyt - onko muutaman vuoden päästä divarien lootat pullollaan kalliita vinyyleitä? Tai antikvariaattien hyllyt harvinaisia vanhoja suomalaisia kirjoja, kun keräilijäukot (niin, naisiahan fanaatikkokeräilijöiden seassa lienee harvemmin) ovat siirtyneet manan maille.
 
Varmaan jotkut Gibsonit ja Martinit ym. säilyttävät paremmin arvonsa, mutta nimenomaan soundin ja soitettavuuden johdosta, ei sen, kuinka minimaalisen vähän niitä valmistettiin vuonna 1958 tietynlaisella logovariaatiolla. Tai sen, että Les Paul on rakennettu täsmälleen samannäköiseksi kuin Allman Brothersin kitaristilla oli.
 
Jossain Ebayssa on kanssa ihan uskomattomia pyyntejä jostain 60/70-lukujen levyistä. Tuskinpa muulloin kuin 70-luvulla nuoruutensa viettänyt halajaa maksaa 3300 puntaa Sex Pistolsin singlestä?
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=4003560391&category=27351
 
Pitkällä tähtäimellä kulta vaikuttaisi varmemmalta sijoitukselta...

Oma sijoitukseni stratoon poiki ihan mukavat rahat. Hommasin tuossa kesällä '98 Fender Richie Sambora straton (Meksikossa valmistettu) neljään tuhanteen mummon markkaan. Noh, vaihtaessani sitä toiseen kepakkoon sain siitä vaihdossa samat rahat mitä olin siitä maksanut. Olisinpa vain silloin tajunnut myydä kitaran yksityiselle, olisin päässyt jopa reilusti voiton puolelle.

Oiskohan tuossa keräilemisen arvoinen Lepsukka.
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=3713251265&category=47072
 
Lieneeköhän tuossa runko ja kaula samaa puuta? :o)

Oiskohan tuossa keräilemisen arvoinen Lepsukka.
Lieneeköhän tuossa runko ja kaula samaa puuta? :o)
 
Kolmellatoista kilodollarilla lähtis..Mutta viittaan ylläolevaan lausuntooni, onhan tuo harvinainen mutta..se on vaan muunnos teemasta, ei oikein "täysverinen" Lepsukka. Komeat puut ynnä abalonesimpukkia, ja vissiin oikeeta. Eli ei tuota seitkytluvulta periytyvää oikeen näköstä muovijuttua lakan alla, kuten ah-niin-monissa nimeämättömissä kitaroissa. En usko että se mikään neck-thru kitara on, sitähän sä Juzzu tarkoitit. Kyllä siinä vissiin on ihan tavallinen stock-kaula mutta erikoisupotukset on rakennusvaiheessa CustomShopin poijaat nakertaneet. Samalla kun on CustomShopin logo laitettu lapaan.. Mutta siitä vaan, kyllä siitä (ehkä) ostohinnan pois sais, hinnannousuprosentti ehkä on sitten vähän loivempi. Kuka tietää... Sellaiselle hyvä, joka valittaa LP:n rungon kulmia...

En usko että se mikään neck-thru kitara on, sitähän sä Juzzu tarkoitit.
 
Eikäku tarkoitin ihan oikeasti, josko ois yhdestä palasta tehty! Missä tuolla ois sauma? :o)
http://i18.ebayimg.com/01/i/01/7a/b6/32_1.JPG
 
En kyllä tiedä mitä järkeä moisessa ratkaisussa olisi...