Kitarat: kitarakamat ›

Nyt kun itselläkin on tuo maalauttaminen edessä tulee mieleen muutama kysymys. Eli miten olette suojanneet otelaudan? Entäs millaisia hiomapapereita olette käyttäneet? Kuvat ovat parhaita esimerkkejä tuon otelaudan suojaamisen osalta.

MIten nää kaikki osat saa tästä kitarasta irti??

Jipper: MIten nää kaikki osat saa tästä kitarasta irti??
 
Ruuvaamalla. Kaula kannattaa sun jättää paikoilleen.. :)

Jos käyttää vesi petsiä niin onko sitten pakko laittaa lakka päälle? kestääkö kitara ilmankin vai onko lakka pakollinen?
Millasia eri lakkoja on olemassa ( millä todennäköisimmin onnistuu saamaan hyvää jälkeä)?

varakeef: Automaaleilla kitaroita toki perinteisesti maalattiin esimerkiksi Fenderillä, mutta eri liemet taitavat nykyisin käytössä olla. Jenkkiautoharrastajat saattaisivat olla oikea osoite tästä päätellen.
 
Sitäkään en tiedä, miksi nykyiset automaalit eivät sopisi kitaroille (enkä usko, etteivät soveltuisi).
 
jepp joo..
meinasin vaan että, älä vie "joka-kylän" maalipajaan.
Muistaakseni joskus 80-luvula puhuttiin että kitara kun on puuta=elävää,
-sen kun tukit "peltimaalilla" niin ei hyvää seuraa, loppuu "happi/resonaatio" puulta.

UNDU: jepp joo..
meinasin vaan että, älä vie "joka-kylän" maalipajaan.
Muistaakseni joskus 80-luvula puhuttiin että kitara kun on puuta=elävää,
-sen kun tukit "peltimaalilla" niin ei hyvää seuraa, loppuu "happi/resonaatio" puulta.
 
Tuo varmaan pitäisi kertoa sellaisille pikku nyrkkipajoille kuten fender ym..
Automaalin soveltuvuudessa kitaran pintaan ei ole mitään vikaa vaikka sillä peltiä maalatankin.
Ei se tarkoita ettei muuhun sovellu. Ja niitä on useampaa sorttia akryyliväreistä lyijypohjaisen kautta selluväreihin.
 
Vesivärejä nuo nykyään sallitut on muutenkin.
Pohjistahan se pääasiassa on kiinni mille materiaalille maalataan.
Puun toki saa tukkoon helpostikin jos liikaa väriä tai lakkaa vedetään.
 
Itse suosin petsejä, öljyjä ja vahoja jos on muuten siisti puu mille vetää, mutta hyvin tehtynä maalattu on ihan täysin toimiva myös.
 
Puu pitää vaan silloin sulkea pinnasta ensin vaikka ruiskukitillä.
Muuten saa maalia ja lakkaa vetää aika reippaasti kun puu imee kaiken ja varmasti menee tukkoon.
 
Millä maalilla sun mielestä sitten pitäisi maalata jotta tulee toimiva?

Minulla on tähän kaksi teesiä:
 
1. Puu ei kuolemansa jälkeen tarvitse happea (eikä se keskiosa tarvitse eläessäänkään).
 
2. Maalikerroksella ei ole mitään olennaista vaikutusta lankkutyyppisen sähkökitaran sointiin.

varakeef: Minulla on tähän kaksi teesiä:
 
1. Puu ei kuolemansa jälkeen tarvitse happea (eikä se keskiosa tarvitse eläessäänkään).
 
2. Maalikerroksella ei ole mitään olennaista vaikutusta lankkutyyppisen sähkökitaran sointiin.
 
Ei ehkä maalikerroksella, mutta lakkauksella on.

Mr. Speed: Ei ehkä maalikerroksella, mutta lakkauksella on.
 
Ei ole silläkään. Mutta sehän on melko loppuunkaluttu aihe. Jotkut uskoo, että vaikutusta on, jotkut uskoo, ettei ole.
 
Minä uskon, että ehkä jossain laboratorio-olosuhteissa havaittavaa mikrotason vaikutusta voi olla, mutta ei mitään sellaista, jolla olisi minkäänlaista käytännöllistä merkitystä.

varakeef: Ei ole silläkään. Mutta sehän on melko loppuunkaluttu aihe. Jotkut uskoo, että vaikutusta on, jotkut uskoo, ettei ole.
 
Minä uskon, että ehkä jossain laboratorio-olosuhteissa havaittavaa mikrotason vaikutusta voi olla, mutta ei mitään sellaista, jolla olisi minkäänlaista käytännöllistä merkitystä.
 
Jaam. Ite oon melkoisen vakuuttunut, että paksu lakkaus tekee kitaran soundista tummemman.

En osallistu tähän juupas-eipäs vääntöön vaan ajattelin ihan laittaa pari riviä topicin aiheeseen liittyen. Suurin osa kaikista maailman kitaroistahan on kuitenkin maalattu tai lakattu..
 
Minä aikoinaan yhden stratobodyn maalautin automaalaamossa. Ei ollut "huikean kallista", kun oli tuttu maalari. Hyvää jälkeä tuli ja hyvänä on pysynyt.
 
Nykyään ei enää ole tuttuja maalareita, mutta sattumalta oli "tilaa" ja intoa. Ostin biltemasta parinkympin ruiskun ja aloin itse harjoittelemaan tota hommaa. maalithan ei sitten paljon maksakaan. Ai niin, kompura tietenkin maksaa 100-200E, mut se mulla jo oli.
 
Homman vaatimuksista lyhyesti:
- Hio pohjat huolella ja pohjamaalaa tarvittaessa.
- Hankkiudu hiontapölystä eroon ennen maalausta.
- Huolehdi tilan tuuletuksesta ja hanki hengitysuojain.
- Kastele paikat (ja haalarisi) ennen maalausta pölyn sitomiseksi.
- Anna kuivua rauhassa ja tee uudelleen jos (/ kun) mokasit. Kokemus karttuu. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistunut lopputulos kuitenkin tuo aikalailla tyydytystä.
 
Tuossa pari kuvaa yhdestä projektista. Maalit 7 EUR, lakka 12EUR:
http://jiipeeo.kuvat.fi/kuvat/Les+Paul/

puu on kuollut kyllä kun se katkaistaan, mutta se ei tokikaan lopeta "elämistä" siihen, tai ollenkaan sen jälkeen.
kyllä se kosteutta imee ja luovuttaa melkoisesti senkin jälkeen, oli maalattu tai ei.
 
miten määritellään sitten tarvitseeko puu happea vai ei, on ihan toinen juttu.
 
--niin, "hapensaanti" on sanonta.. tällä tarkoitetaan.. miten sen nyt sanoisni että ei taas mene väärin.. öö..öö vähän niinkuin tossa ylempänä sanottu, ja vielä se että puu voi paremmin jos se ei ole "tukittu"--
 

 
kyllä omat kokemukset kertoo ihan toista.
maalausten suhteen koebasso hiottiin mataksi, ei puulle asti, tehtiin 2 värimaalaus, eli ensin ruiskarit, pohjamaalit, pari kerrosta valkoista, teippaus, pari kerrosta oranssia, perään pari rundia lakkaa.
 
eli paksuutta kasvatettiin melko reilusti.
 
basson resonointi pieneni todella merkittävästi, niin akustisesti kuin sähköinen soundi kärsi aika paljon.
siihen ei laboratorio-olosuhteita ja mittauskalustoa tarvittu kun 10 vuoden aikana tuli tutuksi miltä kyseinen peli kuulosti.
 
--näin.. tietenkin, kun massaa tulee kuoreen niin kone jäykistyy--
 
joku teki myös testin kimppatilaus puoliakustisilla kun niitä 2 samanlaista omistaa, ja pelit on todella paksusti muovilakattuja, sekä hyvin samanlaisesti soivat aluksi.
 
toisesta poisti kaiken lakan, ja öljysi pinnat siististi, ja soundi muuttui radikaalisti avoimemmaksi aiemman suht tukkoisen akustiset voinnin sijaan, ja vierekkäin testaillessa lakatun kanssa ei myöskään mittareita tarvitse.
 
--taas puu "elää"
tämä toteutuu myös "lankkukitaroissa" ja niitten kauloissa..
seoksen löytäminen, aines osat, pinnan paksuus ym. on sitten eri asia--
 
--ai niin ja Fenderin "nyrkkipaja" ym. semmoiset olivat erikoistuneet tähän hommaan, automaaleilla, varmaan soveltaen--
 
ihan pelkkää psykoakustiikkaa ei ole, vaikka varmasti vähän sitäkin.
turha väittää kuitenkaan että pintakäsittelyllä tai maalikerrosten paksuudella ei mitään merkitystä olisi.
joitain se ehkä häiritsee vaan enemmän kuin toisia.
 
itse olen melko puurokorva kuitenkin, eikä se niin tarkkaa itselle ole, mutta munkin korvilla ero on kyllä huomattava.