Media ja viihde ›

Tässä leffassa on viisi virhettä, jotka korjaamalla kollektiivinen reaktio olisi paljon hyväksyvämpi tällaisen soopan sijaan: paskaa perkele perkele MITÄ VITTUA vitun vitun MITÄ VITUN VITTUA?!?!?!? Vittu että alkokin taas vituttaan. VITTU!
 
1. Apinat
 
Joutavanpäiväisin ensin. Näiden olemassaololle ei oikein ollut minkäänsorttista tarkoitusta, vaan ainoastaan töksähtivät hyvän takaa-ajokohtauksen flow'ssa, puhumattakaan totaalisesta tyylirikosta. Leikkauspöydälle olisivat saaneet jättää.
 
2. Ydinpommi ja jääkaappi
 
Pakko todeta, että skidinä kun leikin taistelufiguureilla Indiana Jonesia, tapahtumien kulku saattoi mennä ehkä hieman vastaavanlaisiin mittasuhteisiin. Nyt tosin kun sen valkokankaalta näki, jotain oli vinossa. Lähinnä johtunee siitä, että jääkaapin sinkoillessa sellaisella voimalla olisi viimeisen päälle epätodennäköistä, että edes Indy selviäisi siitä pelkillä mustelmilla. Tässä olisi ollut enemmän järkeä, jos jääkaappi olisi juuttunut johonkin maankoloon, ja toiminut miniatyyrisenä pommisuojana. Oikeassa elämässä vähintäänkin kaukaa haettua ja mahdotonta jopa, mutta silti tällaisessa leffassa loogisempaa.
 
3. Mac
 
Jos hyvikseksi esitelty hahmo, jota yleisö ei ole koskaan nähnyt aiemmin, kääntää takkia kymmenen minuutin kohdalla, on kohtauksen dramaattinen arvo nollalukemissa. "Aijaa, noh, sommoro sitten!" Vähän vaikea niihin kahteen muuhunkaan puolenvaihdokseen on suhtautua asianmukaisella vakavuudella, kun hahmo lähinnä hiihtää milloin minkäkin porukan perässä vailla kunnon persoonaa. Enemmän lihaa hahmon luiden ympärille (no pun intended), ja takinkäännön säästö ehkä sinne loppuun, niin homma pelaisi paremmin. Klisehän sekin ratkaisu olisi, mutta ainakin siitä jaksaisi välittää.
 
4. Laimeat pahikset
 
Neukuista olisi mahdollista saada hyviä pahiksia, jos vaan niiden johtajina olisi kuka tahansa muu. En ihan tiedä, mitä kirjoittajien mielessä on pyörinyt, mutta telepaattinen miekkailijamimmi ei ole ehkä se kaikkein uhkaavin pahis vanhanajan seikkailuelokuvaan. Varsinkaan kun se röytää aisaparinsa kanssa kuin Kelju K. Kojootti. Uskon, että Cate Blanchettilta olisi irronnut, jos pahis olisi ollut fiksu riskinottaja, joka osaa asettaa oman auktoriteettinsa heti esittelyssä. Usein myös väkivaltaisella tavalla. Turhat keimailut pois, edes Belloq ei ollut niin gay.
 
5. Lopun vihjailut
 
Ihan selkeä juttu: Indyn manttelia ei voi periä kukaan tällä tavoin. Onneksi Indy nappasi hattunsa ajoissa takaisin, koska vihoviimeinen juttu, mitä leffasarjaa kaipaa, on minkäänsorttinen spinoff.
 

 
Kaikki nämä viisi kohtaa syö sitä hohtoa, mitä leffalla olisi voinut olla, mutta yksikään noista ei riitä nostattamaan meikäläisessä vihan ja karvaan pettymyksen tunteita. Paitsi ehkä vitonen olisi, jos sitä ei olisi ajoissa korjattu. Olen myös hyvin vahvasti eri mieltä yleisestä mielipiteestä liittyen esim. alieneihin ja vesiputouksiin. Jälkimmäisissä varsinkaan ei ole mitään eroa Tuomion temppelin kumivenekohtaukseen, jossa kaiken lisäksi ei edes ole vettä alla pehmentämässä pudotusta. Mitä alieniin tulee, joo, CGI-toteutus oli vähän paska idea, mutta konsepti on silti linjassa sekä aiempien osien että leffan 50-luvun ajatusmaailman kanssa: alienit olivat alkuasukkaiden jumalhahmoja, joten kallot ovat pyhäinjäännöksiä siinä missä Sankaran kivet tai Graalin malja. Olisin oikeasti kyllä toivonut teknisen toteutuksen vastaavan enemmän Kolmannen asteen yhteyttä ihan jo sen takia, että alienin design oli selkeästi kopattu siitä.
 
Puutteitahan leffassa kyllä on, mutta Indyn hahmon vanhentaminen on tehty pieteetillä, Marion rokkaa kympillä, ja tarinassa itsessään riittää potkua viihdyttämään meikäläistä enemmän kuin Tuomion temppeli. Ykkös- ja varsinkaan kolmososalle ei nelosesta ole tietenkään vastusta, mutta sen verran Indystä on jäljellä, että en tule koskaan ymmärtämään tätä viharyöppyä, mitä leffa on osakseen saanut.