jurpon torin kommentit kuulostaa, vaikka kuinka urkuasiantuntija olisikin, vähän turhan jyrkiltä ihan vain jonkun laitteen arvioiksi... ettei olisi jotain henkilökohtaista welmuja kohtaan! :D
Valitettavasti jurpontor on kommentteineen
Jos tosta kakskymppiä saa, voi olla ihan tyytyväinen; --soundin paskuus yhdistettynä rakenteelliseen surkeuteen todettiin niin kokonaisvaltaiseksi--; --ne on soundeiltaan ihan eri maailmasta kuin tää digitaalitekniikan ja kotimaisen humppaurunrakennustaidon äpärälapsi varsin oikeassa. Olisi nuo mallit saanut WLM:ltä jäädä tekemättä. Kongiton bändi ei ole mitään |
Kyllä toi mun tarkoittama rakkine oli ihan Welmu 1, mulla on sen kotelo vieläkin vintillä ja siitä tarkistin. Näköjään namiskoja on ollut Flute, Clarinet ja String, kaikki tolle kolmen äänikerran 16'+8'+4' yhdistelmälle.
Heh, löysin tämän ketjun googlaamalla "welmu 1", koska mietin, mikä mahtaa olla musiikkimaailman suhtautuminen hieman legendaariseen kosketinsoittimeen, jonka sain jostain joskus 90-luvun alkupuolella. Welmu on vähintäänkin humoristinen vehje, mutta olen soittanut sillä lo-fi-keikkoja, ainakin pari kertaa humppaa hirvipeijaisissa ja kerran jossain juhannusjuhlilla tai vastaavassa.
Minun Welmu 1 -synassa ei tosin ole Clarinet-ääntä, vaan ainoastaan flute-string-liukusäädin äänenlaadulle. (Plus volyymi, vibrato ja rumpukone.)
Welmu toimii tilanteissa, joissa soundien ei tarvitse olla niin suloiset vaan on pääasia että edes jollain soundilla saa biisit ilmoille (eikä tarvitse pelätä roudatessa rikkoutumista).
Welmuni oli noin 10 vuotta kaverilla lainassa, luultavasti käyttämättä. Sitten pyysin sen takaisin tänä vuonna, kun toinen kaveri tarvitsi harjoittelukosketinsoitinta, ja nytpä on Welmu soitossa. Kaksi kosketinta mykkänä, mutta hyvinhän tuolla vielä vetelee, varsinkin jos ei mitään hifi-soundeja hae. |
Bassottelija
stars2
Ville.K
Orbiter
