Kitarat: soittaminen ›

blaekie: Mä en oo edes kitaristi, ja silti mä en tunne nuotteja , (ehkä kuin auttavasti) 8D
 
|Bb7 |Eb7 |Bb7 |Bb7 |
|Eb7 |Eb7 |Bb7 |*G7 *|
|Cm7 |F7 |Bb7 Dbdim|Cm7 F7|
 
Tossa on itse asiassa aika vähän sointujakin, jos aatellaan mitä Mr. Joe Pass opettaa.

blaekie: Mä en oo edes kitaristi, ja silti mä en tunne nuotteja , (ehkä kuin auttavasti) 8D
 
Vaikka minä olen korkeintaan farmisarjan pimputtelija, on minua sentään joskus verrattu Claptoniin: EC:hen verrattuna minä olen kuulemma todella paska... Nuotit minä tunnen ihan vaan parin kaverin kautta.

BigPapa: Tossa on itse asiassa aika vähän sointujakin, jos aatellaan mitä Mr. Joe Pass opettaa.
 
Joe Pass varmaan sit osaa vastata tohon Tonskin kysymykseen : 8D
 
(Tsori Tonski lainaan sua tähän)
Mulle ei ton blueskierron idea oikein auennut, siis menee jotenkin näin:

I7 - IV7 - I7 - I7
IV7 - IV7 - I7 - V7/II
II7 - V7 - I7 ja VII/III - II7 ja V7

Mut miksei viimeisessä neljässä tahdissa toi oikein mene sillä V-IV-I-V -idealla? Mulle ongelmakohdiksi muodostuivat seuraavat jutut: siis jos sä ajattelet viidennen asteen noonisointuna tyyliin F9, niin eikö se meinais Cm6-sointua ennemminkin korvaamaan sitä, jolloin se olis samatehoinen tolle Bb:lle, ei siis Cm7(jolloin viides aste kuulostais F9sus-soinnulta). Ton G7:n älyäisin tässä tapauksessa ihan järjestään, mut sit sen Cm6-soinnun jälkeen eikös ois Eb7?

Toinen minua hämmentänyt juttu oli tuo Dbdim, siis toi purkautuu alaspäin? Eikö tolle Cm7:lle(tässä kakkosvitonen, eikä siis varmaan haluta sen kuulostavan viidenneltä asteelta vaan johtavan sille??) tulis joko Bdim(seiska) tai sit Db7(9#11)?? Vai purkautuuko noi dimikolmisoinnut alaspäin, ja olen käsittänyt asian väärin? Mulle toi desdimi vaikuttaa niin vahvasti enharmonisesti samalta A7-soinnun yläpään kanssa, joka sitten veisi kolmannelle asteelle.

Zeeboo: ... EC:hen verrattuna minä olen kuulemma todella paska....
Älä välitä, niin mäkin :)

blaekie: Joe Pass varmaan sit osaa vastata tohon Tonskin kysymykseen : 8D
 
Mä en oikein tiedä siitä voi tulla lisää ongelmakohtia.
 
Huh vaikee yhtäkkiä transponeeraa mut jotenkin näin tällänen helpohko blues Joen metodeilla:
 
| Bb9 H9 Bb13 E13 | Eb13 Eb7 | Bb7#9 F13 | Fm7 Fm7 F7#5 E7 |
| Eb13 Eb9 | Bb7#5#9 Bb7#5#9 Eb9 Fdim | Bb/F Eb7#5| D7#5 D7#5 G7#9 Db7B5 |
| C7 Gb7#5| F9 F9 F13 H7#9| Bb7#9 G# G7#9 Db | C7 F# Fsus H7#9 |

Alkuperäisen kysymykseen komppaamisen aliarvostuksesta...
 
Mä olen aina digannut meiningistä (soolot tai kompit ihan sama) joka tapahtuu sovituksen, bändin ja biisin yleisfiilisken ehdoilla. Varoitus! Kohta seuraa niin armotonta yksisilmäistä hehkutusta ettei mitään rajaa... :D
 
Eräs maailman hienoimpia rokkibiisejä on mun mielestä The Whon Pinball Wizard. Biisin intro-osassa on eräs hienoimpia säestyksellisiä kuvioita, jonka sähkökitaraosuus tabulatuurille kirjoitettuna menee jotakuinkin näin:
 
E---5h7--
 
Jätin yksinkertaisuuden vuoksi muut kuin 6. kielen kirjoittamatta kun niillä ei mitään tapahdu. Ilman kyseistä sovituksellista juttua intro olisi "pelkkää" akkarin rämpytystä. Monissa suosikkibändeissäni on kaksi kitaristia. Puututaan nyt kahteen sellaiseen bändiin.
 
1. The Rolling Stones
 
Keith Richards on minulle rokkikomppauksen oppi-isä. Mies joka soittaa biisin kannalta tarpeelliset jutut hyvällä tatsilla ja soundilla. Ihan sama kuka siellä toisen harjan varressa keikkuu, Keithin soitto on olennainen tekijä siinä yhtälössä joka saa rollarit kuulostamaan vitun hyvältä.
 
2. Guns n' Roses
 
Slash on kova soolokitaristi. Soittaa hyvällä tatsilla ja maukkaita juttuja. Sitäpaitsi mies on mulle jonkinasteinen esikuvakin. Mutta miksi Appetite for Destruction kuulostaa niin hyvältä? Biisit on Slashin kitaroita ja Axlin lauluja lukuunottamatta äänitetty livenä. Levy on siinä mielessä oiva esimerkki LUOVASTA komppauksesta, koska kitarat on panoroitu 100% eri puolille stereokuvassa. Tästä päästään mieheen nimeltä Izzy. Esimerkkinä biisi Rocket Queen. Slashin kanavasta kuuluu perusääni-kvintti-oktaavi meiningillä soitettuja sountuja. Izzyn kanavasta taas rytmikästä ja napakkaa ja sopivasti varioivaa riffittelyä. Reenailtiin tuossa eräällä porukalla ko. levy mahdollisimman autenttisesti soittaen läpi ja kuvittelin että suurin kitaroihin liittyvä projekti olisi ollut Slashin soolotyöskentelyn apinointi mahdollisimman tarkasti. Paskat. Nähtyäni kuviot joita toinen kitaristimme oli Izzy-kanavasta plokkaillut respektit tarkkoja kommppimiehiä kohtaan nousivat entisestään. Jos ko. kiekolla olisi soittanut joku hieman mielikuvituksettomampi tusinakomppaaja en varmaan jaksaisi kuunnella biisejä vuodesta toiseen.
 
Ihan peruspointtina oli se, että kyllä biisissä kestää kuunnella hiukan paskempaakin tilua sen 20 sekuntia mitä kitarasoolo kestää, mutta jos komppaustyöskentely on mielikuvituksetonta ja monotonista, vaihdan levyä.

Hyvä komppaus on miltei aina yksinkertaista, jokaiselle tulee fiilis, että kyllä mä ton osaan, ja periaatteessa osaakin. Se hienosäätö voi joskus olla yllättävän kinkkistä, kun pitäis olla yksinkertaiset kuviot.
En ole koskaan tykännyt erityisemmin the Smithistä, mutta ei voi mitään, kyllä ne muutamat Marrin jutut vaan pysäyttää, niinku tää intro.
 
http://www.youtube.com/watch?v=O5DE8UQnM5Y
 
E: ja kun introt tuli puheeksi, tässä on mun näkemyksen mukaan kaikkien aikojen intro.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ylww2dOW7fg

blaekie: Mitähän Keith Richards tuumaisi näihin teorioihin, se kun ei varmaan hiffaa, ni se vaan komppailee, vähän niinku se kimalainen 8DD
 
Tää on miljoona kertaa näissä teoriakeskusteluissa todettu: Jos sä oot riittävän musikaalinen ja korva toimii, sä et teoriaa tarvitse, jos et niin sen osaaminen kenties auttaa sua tai sitten ei.

Funkonaut: Mielestäni sekin, jos kuulee päänsä sisällä mikä toimii ja mikä ei, on teorian osaamista. Sitä ei ehkä osaa kuvailla, mutta silti osaa hahmottaa.
 
Suurin osa jutuista jotka kuulostavat hyvältä ovat myös teknisesti oikein. Ja teknisesti "väärissä" jutuissakin on joku teoria taustalla olkoon se sitten vaikkapa ristikkäisrytmit tai dissonanssi.

padaa@dadaa!: Suurin osa jutuista jotka kuulostavat hyvältä ovat myös teknisesti oikein. Ja teknisesti "väärissä" jutuissakin on joku teoria taustalla olkoon se sitten vaikkapa ristikkäisrytmit tai dissonanssi.
 
Mä sanoisin toisin päin: Ensiksi jotkut soittaa niin että kuulostaa hyvältä. Ja sen jälkeen teoreetikot "keksii" miksi se kuulostaa hyvältä.

baron: Mä sanoisin toisin päin: Ensiksi jotkut soittaa niin että kuulostaa hyvältä. Ja sen jälkeen teoreetikot "keksii" miksi se kuulostaa hyvältä.
 
Näin päinhän se on. Eiväthän fysiikankaan suureet ole mitään absoluuttisia totuuksia, vaan perustuvat yhteisiin sopimuksiin. Esim. joku on ensin sanonut että tässä on metri tai kilogramma, ja niiden pohjalta on kehitelty metrinen järjestelmä.

baron: Mä sanoisin toisin päin: Ensiksi jotkut soittaa niin että kuulostaa hyvältä. Ja sen jälkeen teoreetikot "keksii" miksi se kuulostaa hyvältä.
 
Kyllä. Teorian tulee kuvata ilmiötä eikä ilmiön teoriaa.

baron: Mä sanoisin toisin päin: Ensiksi jotkut soittaa niin että kuulostaa hyvältä. Ja sen jälkeen teoreetikot "keksii" miksi se kuulostaa hyvältä.
 
Olikohan dodekafonia muna vai kana...

-Tilukitarointi voidaan nähdä nuorten miesten pippelin mittailuna, johon kuuluu olennaisesti urheiluretoriikka (lukekaapa miten ne keskustelee tuolla nopeuden TREENAAMISESTA) ja se on hyvin kilpailuhenkistä (vertaillaan että kuka on paras jne.) ja sen myötä myös hyvin suorituskeskeiseksi. Huomattava on myös, että nykyinen tilukitaristin arkkityyppi on hyvin atleettinen.
 
- Tilukitaristi asettuu saumattomasti samaan riviin HiManin, Kalle Palanderin ja Teemu Selänteen kanssa tarjoten nuorelle miehelle sen maskuliinisen peilin ja samaistumiskohteen, jota hän tervitsee kypsyäkseen aikuiseksi.
 
Nyt napsahti kyllä plussa. Erittäin hyvin kiteytetty :D

Miten niin komppaaminen on aliarvostettua?
 
Mun nähdäkseni kyllä yllättävän moni on jo tajunnut, että tiluspedeilyllä (jota suurin osa sooloilulla tuntuu tarkoittavan) nyt lopultakin on aika vähän tekemistä musiikin kanssa - ainakin jos sitä verrataan rytmimusiikin peruskiveen, eli siihen, miten juuri komppi toimii.

Jucciz: Miten niin komppaaminen on aliarvostettua?
 
Mun nähdäkseni kyllä yllättävän moni on jo tajunnut, että tiluspedeilyllä (jota suurin osa sooloilulla tuntuu tarkoittavan) nyt lopultakin on aika vähän tekemistä musiikin kanssa - ainakin jos sitä verrataan rytmimusiikin peruskiveen, eli siihen, miten juuri komppi toimii.
 
En kyllä jaksa alkaa jouluaattona nyt tämän enempää rölöttämään, mutta pidän trollit erossa tällä: swiip taping den rölöaem eissääh mieskomodoynkkaeee...
 
Komppaamisessa on ihan vitusti duunia.

Mä oon esittänyt kaikenlaisia mielipiteitä kitaristeista mutta kyllä hyvin komppaava kitaristi on aarre!

baron: Mä oon esittänyt kaikenlaisia mielipiteitä kitaristeista mutta kyllä hyvin komppaava kitaristi on aarre!
 
Ylipäätään hyvin komppaava soittaja, joka soittaa musiikkia eikä vain sitä omaa instrumenttiaan (ne tietävät, jotka tietävät), on aarre.

Jucciz: Ylipäätään hyvin komppaava soittaja, joka soittaa musiikkia eikä vain sitä omaa instrumenttiaan (ne tietävät, jotka tietävät), on aarre.
 
Tietenkin samaa mieltä mutta tää on kitarapalsta:-)