Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: akustinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Klassisen soolokitarakappaleen opettelu
1 2
Old Guitar
16.12.2010 01:10:07 (muokattu 16.12.2010 09:22:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miten oppia ulkoa 9- sivuinen (melko pienellä fontilla nuotinnettu) kitarakappale: J.S. Bachin Chaconne?
 
Hieno kappale, mutta sisältää paljon samantyyppisiä lurituksia, jotka tuottavat hankaluuksia ulkoaoppimisessa.
 
Tein ehkä elämäni parhaimman kaupan ja ostin eurolla kirjaston poistoista em. kitaranuotin. Hintalaatusuhde oli oivallinen, jos jakaa 1 euron kappaleen nuottimäärällä. Sovitus on Sigfried Behrendin, joka helpotti alkavaa työtäni, opetella tämä kappale ulkoa, osittamalla sen valmiiksi A, B, C jne. osiin. Nuotinnoksesta sain lopullisen sysäyksen ikiaikaiselle haaveelleni opetella tämä J.S. Bachin mestariteos sovitettuna klassiselle kitaralle. (Se on alunperin kirjoitettu viululle.)
 
Tulostin kappaleen ja leikkasin sen sopiviin osiin n. 16 tahtia. Näin sain sopivia pätkiä ulkoa opeteltaviksi 9- sivun massiivisen nuotinnoksen sijaan.
 
Käytän opettelussa toistomenetelmää, joka lienee suosituin opeteltaessa uusia kappaleita. Yritän parhaani mukaan etsiä jonkinlaisen loogisen jatkumon nuoteille, varsinkin sellaisissa kohdissa, jotka huomaan vaikeaksi muistaa ja näitä ovat em. samantyyppiset luritukset, joita tässä nuotinnoksessa tuntuu piisaavan.
 
Silloin, kun nuotinnos sisältää yksittäisiä peräkkäisiä kulkuja, niin ulkoa oppiminen vaikeutuu, ainakin meikäläisellä, mutta sointuihin liittyvät kulut muistan helpommin.
 
Olen käyttänyt myös muistamisen apuna erillistä nuotinlukua esim. ennen nukkumaanmenoa luen siihen asti ulkoaopitun materiaalin läpi ja joskus siitä eteenpäinkin.Nukahdankin paremmin.
 
Olen nyt tähän mennessä oppinut muutaman osan kappaleen alusta, n. yhden sivun alkuperäisestä nuotinnoksesta. 8 sivua on siis vielä opeteltava.
 
Olen ihmetellyt, varsinkin seuratessani erilaisia kilpailuja, kuinka hyvin kilpailijat oppivat ulkoa uusia kappaleita, joiden osaamista heiltä vaaditaan kilpailuissa.
 
Jotain kikkoja olisi hyvä saada lisää tähän ulkoaopetteluun. Tällä vauhdilla, jolla etenen, harjoitusaikaa kuluu hieman liikaa tämän yhden kappaleen opetteluun ja se syö treeniaikaa muilta osa-alueilta ja kappaleilta.
 
Taidankin siirytä tunti/päivä opetteluun tämän kappaleen kohdalla. Positiivisesti ajatellen ehdin oppia silloin päivässä ehkä pari kolme osaa, mutta jos opettelen pelkästään uusia osia kappaleesta, enkä toista jo osaamaani, niin kappaleen alku taas hiipua unholaan. Sitten opettelu menee edestakaiseksi soutamiseksi ja huopaamiseksi ja vie tietty enemmän aikaa.
 
ERhkä kannattaisi harjoitella kappale sivu kerrallaan ja aina opittuani uuden sivun, siirtää se syrjään ja siirtyä seuraavan sivun harjoitteluun. Kun viimeinenkin sivu olisi opeteltu, niin alkaisin palauttaa uudestaan kappaletta alusta alkaen.
 
Mikähän olisi oikea sykli harjoitella tällä tavalla osissa? Siten, että muistaminen olisi kaikkein tehokkainta. Miten muisti toimii tältä osin ja eri toten pysyvä muisti. Mikä on tehokkain mahdollinen keino talletta kappale pysyvään muistiin?
 
Muistaminen riippuu myös paljon vireystasosta ja joskus saa sahata kappaletta, eikä siitä jää juuri mitään muistiin, kun taas toisella kerralla voi muistiin tarttua huomattavasti enemmän aineistoa.
 
Löytyykö kikkoja muistamiseen ja ulkoopetteluun, varsinkin ajatellen nuotinnosten muistamista ulkoa?
 
Uskoisin, monet että muutkin osaston jäsenet ovat kiinnostuneita asiasta. Voisin tässä ketjussa kertoa bloginomaisesti taistelustani tätä nuottihirmua vastaan. Voisin laittaa profiiliini kuvan jokaisesta sivusta, jonka olen selättänyt, jotta muutkin halukkaat voisivat katsoa tai vaikka opetella nuotinnosta. Tässä edettäisiin minun määräämää tahtia, mutta toisihan tämä systeemi lisää motiivia nuotinnoksen opetteluun.
 
Näinollen toimin koekaniinina, miten voi parantaa nuotinokksellisesti huonomuistisimmankin soittajan kykyä muistaa kitarakappaleet ulkoa.
 
Edit: Luin kirjoitukseni läpi ja huomasin heti yhden tärkeimmistä seikoista kappaleen ulkoaopettelussa. Nimittäin motiivi. Nythän tässä on pakko harjoitella kappale, kun sen kaikelle kansalle kertoo.
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
kiriminni
16.12.2010 22:26:49 (muokattu 16.12.2010 22:36:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvä juttu kertokaa mullekin. Fugueta on tullut soiteltua nuoteista,mutta että ulkoa huh,huh.
Hyräily voisi auttaa tyyliin Hendrix.
Tahti kerrallaan eka nuoteista ja sitten silmät kiinni tai jotain.
Itse aloittelen Hatha-joogaa,sehän pitäisi parantaa muistia huomattavasti(ainakin vitutusta se on vähentänyt).
Miksei muistin kehittämistä opeteta missään?Siitähän on aina hyötyä.
Onkos tämä Dminor Chaconne?Bach on kyllä opettelemisen arvoista aina.
Motivaatio on se avainsana,ihminen oppii melkein mitä vaan haluaa oppia paitsi piirtämään ja laskemaan jos on niissä huono.
 
Aalimupina
16.12.2010 23:29:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaa yrittää sisäistää musiikki ensisijaisesti, eikä yksittäisiä nuotteja. Kuuntele biisiä.
 
Myöskin sointufunktioiden sisäistäminen auttaa minua kappaleiden opettelussa. Myöskin melodiakulut sisältävät usein sointufunktiot.
 
18is9
17.12.2010 08:43:48
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Edellä tulikin jo neuvoja. Itsellä on apuna kaksi toisistaan täysin päinvastaista apukeinoa, eli:
 
- Opeteelee musiikin. Meinaan että pystyy hyräilemään tai viheltelemään koko biisin.
- Opettelee sormituksen. Silleen että pystyy soittamaan biisin ilmakitaralla niin että sormitus menee niin kuin sen pitäisikin.
 
Sitten opettelu kannattaa tehdä fraasi kerrallaan ja mielellään soitella fraaseja muussakin järjestyksessä kuin alusta loppuun. Kuinka pitkä fraasi sitten on? Riippuu biisistä, mutta nyrkkisääntönä voisi sanoa että pari riviä on jo aika pitkä fraasi. Ja sitten fraaseista tulee semmoisia vähän isompia kokonaisuuksia, joten sitten niitä. Pala kerrallaan.
 
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I
18is9
17.12.2010 08:44:59
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ihminen oppii melkein mitä vaan haluaa oppia paitsi piirtämään ja laskemaan jos on niissä huono.
 
Piirtämään ja laskemaankin oppii kun vaan opettelee.
 
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I
varakeef
17.12.2010 09:52:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

18is9: Piirtämään ja laskemaankin oppii kun vaan opettelee.
 
Ei opi ilman edellytyksiä, ainakaan kunnolla. Eikä opi soittamaankaan. Eikä juoksemaan satasta alle 12 sekunnin.
 
Mutta itse asiaan, pystyyhän musikaalinen henkilö oppimaan useita lyhyitä kappaleitakin ulkoa yhtäaikaa. Pitkä biisi pitää vain mieltää joukkona lyhyempiä fraaseja, jotka ovat kappaleessa tietyssä järjestyksessä.
 
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle" - Laura Latvala
Aalimupina
17.12.2010 10:58:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

varakeef: Ei opi ilman edellytyksiä, ainakaan kunnolla. Eikä opi soittamaankaan. Eikä juoksemaan satasta alle 12 sekunnin.
 
Mitä ovat nämä edellytykset ja kuka ne määrittelee?
 
Piirtämisestä ja satasen juoksemisesta en tiedä, mutta en mä ole vielä opetusurallani törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka ei olisi oppinut soittamaan. Ei kaikista mitään huippuja tule, mutta kyllä kaikki ovat oppineet soittamaan. Olen opettanut musiikkiopistossa, yliopistossa, yksityisessä musaopistossa ja ihan yksityisesti. Kaikki ne, jotka ovat hakeutuneet soitto-opetukseen ovat myös oppineet soittamaan. Eiköhän siinä riitä se, että jos haluaa oppia soittamaan, niin kyllä sitä oppii jollain tasolla soittamaan. Harvoin täysin a-musikaaliset ihmiset hakeutuvat soitonopetukseen, ei heitä varmaankaan kiinnosta edes melun tuottaminen.
 
Oppilaissa on toki suuriakin eroja. Osalle musiikki on tullut luonnollisena osana elämän kulkiessa ja osalle sitten ei niinkään luonnollisena osana... Osa siis oppii nopeammin ja osa hitaammin. Mutta toisaalta, jotkut hitaasti oppijat ovat kyllä siirtyneet jossain vaiheessa siihen nopeasti oppivaan kategoriaan. Heillä on ilmeisesti jotain loksahtanut kohdalleen. En tiedä, että onko mahdollista, että tuo loksahtaminen tapahtuu kaikilla, todennäköisesti ei.
 
Näistä musikaalisuusasioistahan voi aina vääntää vaikka kuinka paljon. En mä ainakaan opettajana teilaa epämusikaaliseksi ketään, joka haluaa oppia soittamaan. Pitää kuitenkin olla realistinen palautteen suhteen.
 
18is9
17.12.2010 11:15:25
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämä ulkoamuistaminen on kyllä jännä aihe sinänsä. Olen soittanut n. 15 vuotta klasarikitaraa, ja en kyllä varmaan muista ulkoa tällä hetkellä kuin ehkä kymmenkunta biisiä. Suurin osa noistakin on jotain semmoisia kappaleita joita olen veivannut lähes koko soittourani ajan (jotain Villa-Lobosin Preludeita, Brouwerin pikkubiisejä ja sitä rataa). Aina kun joku pyytää soittamaan jotain niin alkaa pään sisällä kauhea arpominen "soitanko Lagriman vai jonkun etudes simples -biisin" :). Sitten ihmiset ajattelee että jätkä on soittnut koko ikänsä kitaraa ja on se jopa tuon Lagriman oppinutkin, ainakin melkein, tosin b-osaa se kyllä arpoo vieläkin.
 
Osa laajemmista teoksista on kyllä hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Opettelin esim. Villa-Lobosin Chorot joskus ulkoa, enkä enää muista niistä yhtäkään. Toki jos nuotista aikaa katsoa niin kyllä ne sieltä muistuvat, mutta jos pelkän kitaran kanssa alkaa miettiä niin tyhjä taulu on vastassa. Sama homma joidenkin konserttikuntoonkin treenattujen sarjojen kanssa. Ei mitään muistikuvaa.
 
Aika paljon olen opetellut myös soittamaan biisejä nuotista, ja tuntuu että niitä on helpompi alkaa soittamaan uudelleen kuin aikanaan ulkoaopeteltuja biisejä. Jotenkin minulla homma vaan toimii noin, eli jos en koskaan ole opetellut biisiä ulkoa, mutta kuitenkin sujuvasti nuotista, niin nuotin nähdessä se palautuu sitten nopeammin takaisin mieleen.
 
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I
kiriminni
17.12.2010 12:25:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aalimupina: Mitä ovat nämä edellytykset ja kuka ne määrittelee?
Geenit,fysiikka,motoriikka,hermosto.Pelkkä harjoittelu ei riitä.
Muuten kaikki olisi Professoreita tai ainakin tieteen kärjessä.
Bach on erittäin paljon matemaattista musiikkia joka jo rajoittaa sen oppimista joillakin.Ehkä rajua sanoa,mutta enemmän loogisuuteen perustuvaa kuin puhtaaseen intuitioon.Musiikin rakenne on kuin hieno arkkitehdin luoma rakennus.
Sen oppimiseen auttaa varmaankin tuo ed.esitetty palikka kerrallaan.
Kuin taloa rakentaisi alusta lähtien.
Muistinerot ainakin muistaa numeroita kuvina ja tarinoina.
Rakentaa kappaleesta kävelyretken luonnossa.
Täytyykin käydä kirjastossa hakemassa joku opus.
 
18is9
17.12.2010 12:50:11 (muokattu 17.12.2010 13:04:33)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kiriminni: Geenit,fysiikka,motoriikka,hermosto.Pelkkä harjoittelu ei riitä.
Muuten kaikki olisi Professoreita tai ainakin tieteen kärjessä.

 
Pelkkä harjoittelu siten että harjoittelee väärin, ei varmasti riitä. Se että opettelee hahmottamaan asiat oikein, auttaa todella paljon. Minä olisin kyllä sitä mieltä, että jokainen oppii soittamaan, piirtämään ja laskemaan jos vain opettelee oikein. Jos osaa piirtää ympyrän, oppii piirtämään Mikki Hiiren.
 
Onni Ojan piirtämisen taito on teos, joka minulle avasi tuota asiaa (Kivi sitä suositteli täällä m.netissä esihistoriallisena aikana, kiitos siitä). Se kertoi siitä kuinka opetellaan piirtämään, mutta ihan hyvin ne opit pätevät niin matematiikkaan kuin musiikkiinkin. Tärkeintä on oppia hahmottamaan asioista oleellinen, tehdä asiat rennosti ja välttää mekaanista suorittamista.
 
Esimerkkejä ihmisistä jotka ovat alansa huipulla ilman ilmeisiltä tuntuvia taitoja löytyy vaikka kuinka paljon. Vaikkapa B.B. King (kitaransoitto on kyllä aika alkeellista), J-M Basquiat (maalari joka ei osaa maalata) ja A. Einstein (ei osannut laskea) näin esimerkin vuoksi. Mutta he ovat oppineet hahmottamaan sen olennaisen.
 
Tunnen muutaman professorin, ja jokusen ihmisen jotka voisi luokitella tieteen kärkeen, ja kukaan heistä ei kyllä ole mikään supermies tai -nainen. Enemmän heistä tulee semmoinen kuva että he keskittyvät siihen mitä tekevät, ja koettavat tehdä sen hyvin. Ja hyvin tekeminen tarkoittaa että jos homma ei onnistu niin pitää koettaa jotain toista taktiikkaa. Jos sekään ei pure niin sitten kannattaa kokeilla vielä jotain muuta.
 
EDIT: typoja
EDIT2: Tuosta Basquiatista en ole ihan varma, en vain koskaan ole nähnyt yhtään sen maalausta jossa se osoittaisi "osaavansa maalata" noin niinkuin sen nyt keskiverto tavis kuten minä asian ymmärtää.
 
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I
Aalimupina
17.12.2010 12:57:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kiriminni: Geenit,fysiikka,motoriikka,hermosto.Pelkkä harjoittelu ei riitä.
Muuten kaikki olisi Professoreita tai ainakin tieteen kärjessä.

 
Fysiikka ja motoriikka eivät ole täysin ennalta määriteltyjä asioita. Niitä voi molempia kehittää. Tässä on nyt siis oletuksena se, että ihminen on perusterve.
 
Ei kukaan esim. synny tuollaisena lihaskimppuna http://www.youtube.com/watch?v=PZ8lOzK0I7o
 
Eikä kukaan tiluta noin nopeesti syntymästään saakka http://www.metacafe.com/watch/15293 … guitar_speed_2008_tiago_della_vega/
 
Kaikilla ei varmastikaan ole intressejä professoriuteen. Riittää kun katselee ihmisten toimintaa tuossa paikallisen juna-aseman liepeillä. Tai sitten voidaan siirtyä fatalismiin ja väittää, että "epäonnistuminen" elämässä on geeneistä kiinni. "Emää voi sill mitää, ku mu geenit pakottu mu ryyppäämää koko ajan." ;D
 
Jossain virallisessa tutkimuksessa on ilmeisesti ollut tällaiset lukemat:
 
"säveltämiskyvystä 40%, sovittamiskyvystä 46%, ja improvisointikyvysä 62% selittyy geneettisillä tekijöillä"
 
(Tämä on poiminta tutun facebook-profiilista, en tiedä mikä tutkimus on kyseessä, voi olla, että koko homma on fuulaa;D)
 
Mutta joka tapauksessa. Ihmisissä on eroja, ei sille mitään mahda. Turha kuitenkaan miettiä omaa geneettistä perimäänsä liikaa, jos haluaa elämässänsä tehdä jotain.
 
varakeef
17.12.2010 13:06:17 (muokattu 17.12.2010 13:06:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aalimupina: "säveltämiskyvystä 40%, sovittamiskyvystä 46%, ja improvisointikyvysä 62% selittyy geneettisillä tekijöillä"
 
Eli sellaiseen puolivillaiseen suoritukseen pääsee niin lahjaton treenaamalla kuin lahjakas treenaamatta.
 
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle" - Laura Latvala
Aalimupina
17.12.2010 13:54:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

varakeef: Eli sellaiseen puolivillaiseen suoritukseen pääsee niin lahjaton treenaamalla kuin lahjakas treenaamatta.
 
Tai sitten voi ajatella, että tuollaisella geeneihin perustuvalla ajattelulla ei ole paskankaan väliä... Soittakaa jos se tuntuu hyvältä, maalatkaa jos se tuntuu hyvältä. Happy happy joy joy. ;D
 
AaBeeCee
17.12.2010 14:41:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähän väliin sopii heittää linkki Ted Greenen sivustolle
http://www.tedgreene.com/news/default.asp
 
Mieshän kuoli jo joitakin vuosia sitten, mutta kitaraguru ja -opettaja vailla vertaa. Kannattaa tutustua noiden sivujen ja vaikka (aluksi) wikipedian kautta, jos ei ole tuttu.
 
On tullut hankittua muutamia noita Ted'n kirjoittamia kirjoja ja vaikka en niistä vielä moneen vuoteen pystykään juuri mitään omaksumaan, niin kirjojen esipuheista voi hakea innostusta ja kannustusta, jos "determination" meinaa joskus olla hieman hakusalla. Harvassa oppikirjassa muistetaan samalla tavalla muistuttaa pitkäjänteisen harjoittelun merkityksestä.
 
"With training - eventually - you can do it!"
 
Kaikista ei tule alansa ykköshuippuja, mutta onko sillä väliä, jos omalla mitta-asteikollaan pystyy etenemään.
 
hallu
17.12.2010 15:21:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aalimupina:
 
Mutta joka tapauksessa. Ihmisissä on eroja, ei sille mitään mahda. Turha kuitenkaan miettiä omaa geneettistä perimäänsä liikaa, jos haluaa elämässänsä tehdä jotain.

 
Eroja on kuitenkin paljon vähemmän kuin useat tuntuvat ajattelevan. Ehkä se kuuluisa kaksi prosenttia väestöstä erottuu selkeästi, mutta muuten me olemme varsin samanlaisia. Kaksi prosenttia geeneistä erottaa meidät simpanssista ja toisaalta kaksiprosenttia väestöstä on superneroja ja muita erityiskyvykkäitä.
 
Minä olen sitä mieltä, että ihmistä ei määrittele hänen geeninsä vaan valintansa. Olen myös sitä mieltä, että tässä yhteiskunnassa ihmisen menestymiseen vaikuttaa enemmän hänen sosiaaliset kyvyt ja suhteet kuin älyliset kyvyt. Johtajan tärkein ominaisuus on kyky ottaa kunnia toisten tekemästä työstä.
 
Mitä lahjakkuuteen tulee, niin kaikista ei tule huippu-urheilijoita (ei edes kaikista niistä joista voisi tulla), mutta kenestä tahansa voi tulla urheilija. Sama pätee musiikkiin. Älykkyyttä voi oppia samoin kuin musikaalisuutta (ne harvinaiset tapaukset jotka eivät voi oppia, liittyy enemmän johonkin sairauteen). Kukaan ei ole syntyessään älykäs, vaan älykkyys kenittyy elämän ja opiskelun myötä.
 
MoreK
17.12.2010 15:59:03 (muokattu 17.12.2010 16:00:53)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Täällä on keskustelu siirtynyt oppimiseen ja lahjakkuuksiin, mutta tässä hieman alkuperäisestä aiheesta - muistamisesta:
 
Pari vuotta sitten olin tilaisuudessa, jossa esiintyi taikuri Martti Vannas. Kaveri on paitsi hyvä taikuri myös mainio show-mies. Meitä oli isossa ravintolakabinetissa kolme- nelikymmenpäinen yleisö ja lavaesiintymisen lisäksi Martti hauskuutti porukkaa kiertelemällä pöydissä tekemässä silmänkääntötemppuja ja kertomassa hauskoja tarinoita. Se mikä sai kuitenkin leuan loksahtamaan auki, tapahtui lopussa. Martti nimittäin piti päätöspuheen, jossa hän kävi meidät kaikki yksitellen läpi, mainiten meidät kaikki etunimeltä ja mainiten myös meihin liittyviä muita yksityiskohtia. Ajattelin, että kaverilla täytyi olla joku lunttilappu tms., eihän se nyt millään voi kaikkia meitä muistaa niiden lyhyiden pöydissä vierailujen perusteella. No - kävi ilmi, että Martti on erikoistunut myös muistamistekniikoihin ja pitää jopa aiheesta kursseja. Hän oli siis laittanut kaikki nuo yksityiskohdat muistiinsa pöydissä kierrellessään.
 
Asiasta innostuneena tutustuin itsekin näihin tekniikoihin ja niiden avulla olen oppinut muistamaan tunnuslukuja yms. Kauppareissuille ei enää tarvitse kauppalistoja :)
 
Soittamisessa muistaminen koostuu useammasta toisiaan vahvistavasta kerroksesta. Yritäppä muistaa joku nuottilappu ilman soittamista tai hyräilyä, pelkästään nuotteja lukemalla. Vaikeaa. Ulkoa soittaessa muistamme sormien liikeratoja ja asemia ("lihasmuisti"), otelaudan kuvioita ja kuultuja melodioita ja harmonioita.
 
Muistitekniikoista assosiointi on tehokas monessa tilanteessa. Kun uusi opeteltava asia liitetään johonkin vanhaan jo opittuun, on mieleen palauttaminen helpompaa. Tätä voisi soveltaa myös ketjun alkuperäiseen kysymykseen: yritä löytää kappaleesta kuviot, jotka muistuttavat toisiaan ja liitä ne mielessäsi samaan nippuun. On helpompi sitten muistaa kuvioiden muutamat erot kuin kokonaiset kuviot uudelleen.
 
Martti Vannas opetteli joskus piistä 500 desimaalia, aikamoinen saavutus! Tekniikka perustui siihen, että numeroille tai numerpareille annetaan joku niiden ulkoasua muistuttava symboli, joista rakennetaan tarina. Esim. 1-kynttilä, 2-joutsen, 3-käsirauta jne. Lukusarjan 231 muistaminen voisi onnistua seuraavan tarinan avulla: Joutsen lenteli käsiraudat räpylöissä kyntilän yli niin että pers-sulat kärähtivät. Mitä roisimpi tarina, sen paremmin se jää mieleen. Samaa voisi - ainakin teoriassa - soveltaa myös nuotteihin CDEFGAH. C voisi olla ongenkoukku, D maha, E harava jne. Hankalinta tässä tekniikassa on hyvän tarinan keksiminen, se vie hieman aikaa ja vaatii sekin harjoittelua. Ehkä soitossa nuo perinteiset menetelmät ovat kuitenkin tehokkaampia.
 
No - en tiedä oliko tästä ketjun aloittajalle paljon hyötyä. Ehkä huvia kuitenkin :)
 
kiriminni
17.12.2010 16:30:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aalimupina: Tai sitten voidaan siirtyä fatalismiin ja väittää, että "epäonnistuminen" elämässä on geeneistä kiinni. "Emää voi sill mitää, ku mu geenit pakottu mu ryyppäämää koko ajan." ;D
Ryyppygeeni on jo löydetty.
Epäonnistuminen on liian negatiivinen sana.
Toiset ihmiset pärjää paremmin kuin toiset ei ole yhtä selittävää tekijää.
Tuossa edellä oli hyviä muistitekniikoita näitä käyttää ne "muistinerot"joista tuli telkastakin ohjelma.Brittikilpailija opetteli koko korttipakan 26s oli vissiin MM-tulos.
 
kimurantti1
17.12.2010 19:37:58 (muokattu 17.12.2010 23:05:57)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos aina harjoitellessaan käyttää nuotteja, ei varmasti ikinä voikaan oppia kappaletta kunnolla ulkoa. Jos ottaa lapun eteen aina kun ei heti muista jotain kohtaa, ei ulkoa oppimista myöskään voi tapahtua. Mulle itselleni merkityksellisin juttu on, että on jokin kuulokuva musiikista, ilman sitä biisin opettelu on kuin puhelinnumeroiden pänttäämistä. Käytännön soitosta ja erilaisista treeneistä on sitten seurannut, että kun kuulen päässäni jonkin jutun, pystyn aika nopeasti (usein samantien) ulostamaan sen otelaudalle, olettaen että mulla on vaadittavat tekniset valmiudet soittaa jotain juttua. Kun opettelen kipaletta ulkoa ja tulee kohta jota en muista, kelaan päässäni kuulokuvaa biisistä, sekä sitä mitä juuri äsken soitin. Kun saan kuulokuvan, pystyn myös jatkamaan kipaletta. Jos taas en saa kuulokuvaa tarpeeksi selkeästi päähäni, on jatkaminen mahdotonta. Jos näin käy, niin tässä mun mielestäni kannattaisi laittaa äänite soimaan, eikä katsoa lappua. Lapusta voi ne puhelinnumerot tarkistaa kyllä, mutta äänite antaa paljon tarkempaa ja kokonaisvaltaisempaa tietoa siitä, miten kappaleen pitäisi jatkua.
 
Tämä menee jo vähän sivuraiteille, enkä viittaa tällä kenenkään keskustelijan kirjoituksiin, mutta en muutenkaan ymmärrä sellaista nuottiuskovaisuutta mihin välillä törmää, kun tuntuu että joku arvostaa enemmän partituuria, kuin musiikkia jota se esittää. Nuotinluku on tavallaan tärkeä taito, mutta kysehän ei ole mistään muusta kuin hyvin, hyvin epätarkasta tavasta merkitä musiikkia muistiin, ja johon liikaa nojaaminen ainakin mulla itselläni vain vaikeuttaa itse musiikin muistamista. Mun mielestäni nuotit kannattaisi heivata hiiteen niin nopeasti kuin mahdollista, niin että opetellaan ulkoa musiikkia, eikä nuotteja. Kun näyttelijät opettelevat vuorosanoja, niin he eivät opette pelkästään sanoja, vaan he opettelevat tarinan, mitä siinä tapahtuu, miten tarinan tapahtumat vaikuttavat heidän esittämäänsä hahmoon jne. Täsmälleen sama juttu pätee musiikin opetteluun. Tarinan juonen voisi rinnastaa biisin kokonaiskuulokuvaan ja sen melodioihin, harmoniaan ja rytmeihin, vuorosanat omaan osuuteensa (soolokappale on sitten kai jonkinlainen monologi), henkilöhahmon tunteet fraseeraukseen jne.
 
E: Muistamistekniikoista on varmasti apua, mutta musta on aivan järjetöntä, jos niitä käytetään nuotin, siis muistilistan opetteluun, eikä itse musiikin opetteluun. Tämä tuli mieleen tuosta nimim. MoreK:n teoreettisesta ehdotuksesta, että opeteltaisiin sävelten nimiä. Vähän vastaava kuvio olisi, jos joku opettelisi kauppalistasta ensin yksittäisiä kirjaimia, sen sijaan että yrittäisi painaa mieleensä niitä asioita joita tarvii sieltä kaupasta.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
MoreK
17.12.2010 20:20:35
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kimurantti1: Nuotinluku on tavallaan tärkeä taito, mutta kysehän ei ole mistään muusta kuin hyvin, hyvin epätarkasta tavasta merkitä musiikkia muistiin, ja johon liikaa nojaaminen ainakin mulla itselläni vain vaikeuttaa itse musiikin muistamista.
 
Vaikka vähän sivuun aiheesta meneekin, niin hyvä pointti. Kuinka usein teille tulee biisiä nuoteista tahkotessa tunne, että onko tämä nyt todella se sama biisi? Sitten hetken kuluttua oivallatte, että siihen ja siihen kohtaan tuli pientä aksenttia, toiseen kohtaan nuotti menee ihan aavistuksen nokilleen, kolmannessa vähän dempataan, neljännessä lyhennetään nuottien kestoa jne. - Asioita, jotka eivät välttämättä näy nuottiviivastolla, mutta jotka tekevät biisistä biisin.
 
Nuotinnus on varmasti hyvä tapa dokumentoida ja jakaa eteenpäin kulttuuriperintöä, mutta ainakaan modernin kitaransoiton kohdalla se ei pysty kertomaan teoksista koko totuutta. Olisi hauska tietää kuin "vikaan" me soitetaan pari sataa vuotta vanhoja kitarateoksia, joita me pelkästään nuottien avulla tulkitaan.
 
18is9
17.12.2010 20:33:27
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielenkiintoinen kirjoitus kimurantti1:ltä. Aika eri lailla asiat saattaa hahmottaa. Itse vältän alkuvaiheessa uutta biisiä opetellessani kuuntelemasta eri soittajien tulkintoja biisitä. Se nuotti kyllä kertoo musiikillisen perustan ja oma pää kertoo loput. Kun teen asiat nuottiin pohjaten täyttäen rungon omilla valinnoillani, niin biisistä tulee minun kuuloiseni eikä kenenkään muun. Sitten on jännä kuunnella jonkun mestarin levytys ja verrata mitä asioita hän on valinnut esilletuotavaksi ja miten eri asiat painottuvat. Joskus harvoin voi jopa olla sitä mieltä että oma ajatus asiasta on parempi! Ylensä menee kyllä toisin päin.
 
Kun olen opetellut jonkun biisin nuotista soitettavaksi, en kyllä tasan tarkkaan lue sieltä enää yksittäisiä ääniä vaan nuotista tulee jonkinlainen visuaalinen kartta siitä miten biisissä edetään. Varsinkin ei-kitaristisessa musiikissa voi joskus joutua tekemään aika ihmeellisä sormituksia jotta biisiä edes pystyy soittamaan, ja niiden muistaminen on minulle helpompaa kun katson nuottia.
 
Joidenkin tuttujen biisien nuotin lukeminen on minulle ihan samanlainen elämys kuin biisin kuuleminen tai soittaminen. Musiikki välittyy sieltä ihan yhtä hienosti. Joillain todella harjaantuneilla muusikoilla / säveltäjällä tämä saatta ilmeisesti toimia spontaanisti uudenkin biisin kanssa.
 
Summa summarum: minulle nuotti edustaa jollain tavalla sitä tiivistettyä tietoa biisistä joka kertoo miten se menee. Muiden soittamana sitten kuulen heidän tulkintansa asiasta ja sen kuinka he täyttävät nuotista uupuvat asiat.
 
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «