Kitarat: soittaminen ›

locoloco: sweeppien,täppien ja tilutus vetoja kyllä arvostetaan!!.
 
Onhan tässäkin ketjussa jo tullut moneen kertaan sanottua, ettei se oikeasti noin mene. Etsitään nyt kummiskin vähän näkökulmaa tuohon väittämääsi, niin ei ohiteta kokonaan kiinnostavaa kysymystä.
 
Näkökulmia siitä oletuksesta, että asia olisi kuten väität:
 
-Tilukitarointi voidaan nähdä nuorten miesten pippelin mittailuna, johon kuuluu olennaisesti urheiluretoriikka (lukekaapa miten ne keskustelee tuolla nopeuden TREENAAMISESTA) ja se on hyvin kilpailuhenkistä (vertaillaan että kuka on paras jne.) ja sen myötä myös hyvin suorituskeskeiseksi. Huomattava on myös, että nykyinen tilukitaristin arkkityyppi on hyvin atleettinen.
 
-Tilukitarointi liittyy tiettyyn musiikkityyliin. Muiden tyylien tiluttelijat jäävät vaille huomiota ja sankaruuden sädekehää. Esimerkiksi jazzin saralta löytyy ihan hillittömiä tiluttajia, mutta he eivät muuten sovi luukkiin myyttisestä atleettisankarista ja lohikäärmeen tappajasta.
 
-Tilukitarointi ei liity musiikin esittämiseen vaan soittamisen esittämiseen. Se on show jossa pääroolissa on soittaja/soittaminen ei musiikki. Kysymys ei ole yksistään teknisestä supersankaruudesta, vaan se kitarasankari asettuu musiikin ja kuulijan väliin pyrkien vetämään huomion itseensä.
 
- Tilukitaristi asettuu saumattomasti samaan riviin HiManin, Kalle Palanderin ja Teemu Selänteen kanssa tarjoten nuorelle miehelle sen maskuliinisen peilin ja samaistumiskohteen, jota hän tervitsee kypsyäkseen aikuiseksi.
 
No tässäpä näitä näkökulmia tuli. Minusta maailma tarvitsee tilukitaristeja tuomaan hohtoa ja säihkettä muuten niin tylsään arkeen. Ne arkisemmat sankarit tätä maailmaa kuitenkin pitävät pystyssä; kaikki tietää sen, mutta kukaan ei viitsi heistä jutella. Ilman napakkaa komppia mikään ei pysyisi pystyssä, mutta siinä ei ole mitään erityisyyttä, se on liian arkista ja aivan liian vaikeaa.
 
---/edittiä---
 
Tuli mieleen tiluttelun ja komppaamisen suhteesta sellainen vertaus. Miettikääpä kumpi on vaikeampaa, rakentaa pilenpiirtäjä vai ripustaa sen ikkunoihin jouluvalot ;-)
 
----editend/----

Semmoinen kunnon taustariffittely voi olla oikein maukastakin kuunneltavaa ja soitettavaa, oikeastaan paljon mielenkiintoisempaa mielestäni kuin sooloilu. Omia suosikkeja noissa hommissa ovat esim. Mustaine, Bettencourt ja vaikkapa EVH.

Tuollahan se pariin kertaan on jo mainittu, että ennemminkin kyse sooloilun yliarvostamisesta ...joka toki on siis kääntäen komppaamisen aliarvostamista (ainakin sooloiluun verrattuna).
 
Mutta näinhän se vaan tuppaa olemaan vähän kaikessa: joukkuepeleissä maaleja tekevät hyökkääjät saa usein enempi huomiota kuin peliä rakentavat pakit ja it-firmoissa myyntimiehet usein loistaa koodaajien jäädessä varjoon - näissäkin tapauksissa "rytmiryhmä" on kuitenkin touhun perusta!

OFFTOPIC, tavallaan
 
Oon havainnu ihan noin yleisesti hyviks komppaustreeneiks:
 
12-tahdin blues PELKÄSTÄÄN tersseillä ja septimeillä siten, ettei samat kaksi ääntä saa soida kuin kaksi iskua kerrallaan, toisin sanoen sointu/ote vaihtuu VÄHINTÄÄN 24 kertaa yhden bluesin aikana.
 
-Mielellään komppilevyn tai etukäteen äänitetyn teeman kanssa, jotta ei tule soitettua mitä sattuu...
 
Elviksen Suspicous Minds (intro/säkkäri lähinnä) vähän levyä kireämpään tempoon, siten että käyttää PELKÄSTÄÄN plektraa, ei mitään hybriditekniikoita tai näppäilyä...
 
Funkkitreenailuun esmes originaali-kitararaita Some Skunk Funk-biisistä. Varpaillaan ollaan koko ajan...
 
näiden opettelu (uudestaan ja uudestaan) palauttaa hyvin vähän pidemmältäkin soittotauolta.

Chunga:...12-tahdin blues PELKÄSTÄÄN tersseillä ja septimeillä...
 
Heh, tällä saa rakennettua myös maailman taloudellisimman blues-kompin kitaralle: I-soinnun septimin ja terssin pudottaa 1/2 sävelaskelta ja ollaan IV-soinnulla. Puolikas ylöspäin ja tullaan V:lle.

Zeeboo: Heh, tällä saa rakennettua myös maailman taloudellisimman blues-kompin kitaralle: I-soinnun septimin ja terssin pudottaa 1/2 sävelaskelta ja ollaan IV-soinnulla. Puolikas ylöspäin ja tullaan V:lle.
 
tätä juuri hain, siitä samasta "tritonusotteesta" saa sitten kaupanpäällisiksi dimit ja kuudennen asteen dominanttisoinnun, siinähän sitä sitten liikutellessa :)
 
EDIT: näillä se freddie greenkin (osittain) bluessit härväs

Chunga: tätä juuri hain, siitä samasta "tritonusotteesta" saa sitten kaupanpäällisiksi dimit ja kuudennen asteen dominanttisoinnun, siinähän sitä sitten liikutellessa :)
 
EDIT: näillä se freddie greenkin (osittain) bluessit härväs
 
Nyt meni ohi, kuudennen asteen dominanttisointu tritonusotteesta: tttäh? Mitä tarkotat tällä, valistatko esimerkein idean tolle periaatteelle?

antnis: Tästä lähtee http://www.youtube.com/watch?v=pa_8i6ZJlEg
 
Just!Tyhjä tai riittävän lyhyt kirjoitus!

Tonski: Nyt meni ohi, kuudennen asteen dominanttisointu tritonusotteesta: tttäh? Mitä tarkotat tällä, valistatko esimerkein idean tolle periaatteelle?
 
tais mennä mullakin termit sekasin, mutta meinaan tätä jazzbluesissa kovin käytettyä sointumuutosta, jossa kahdeksannessa tahdissa käydään perusääneen nähden kuudenneen asteen soinnussa. Esim Bb:ssä
 
|Bb7 |Eb7 |Bb7 |Bb7 |
|Eb7 |Eb7 |Bb7 |*G7 *|
|Cm7 |F7 |Bb7 Dbdim|Cm7 F7|
 
niin mitä tuo nyt sitten teoreettisen korrektisti ilmaistuna on.. "kuudennen asteen seiskasointu" tai jotain en tiedä..

Chunga: tais mennä mullakin termit sekasin, mutta meinaan tätä jazzbluesissa kovin käytettyä sointumuutosta, jossa kahdeksannessa tahdissa käydään perusääneen nähden kuudenneen asteen soinnussa. Esim Bb:ssä
 
|Bb7 |Eb7 |Bb7 |Bb7 |
|Eb7 |Eb7 |Bb7 |*G7 *|
|Cm7 |F7 |Bb7 Dbdim|Cm7 F7|
 
niin mitä tuo nyt sitten teoreettisen korrektisti ilmaistuna on.. "kuudennen asteen seiskasointu" tai jotain en tiedä..
 
Oisko se välidominantti toiselle asteelle V/II? Ja jatkona sitten II-V-I

baron: Oisko se välidominantti toiselle asteelle V/II? Ja jatkona sitten II-V-I
 
toki, mutta jos siirtymistä Bb:ltä G:lle pitäisi kuvata, niin silloin kai kyseessä on VI-aste?

Chunga: toki, mutta jos siirtymistä Bb:ltä G:lle pitäisi kuvata, niin silloin kai kyseessä on VI-aste?
 
Mun maikan höpinöitten perusteella mä sanoisin että siirrytään toiselle asteelle mutta pannaan dominantti väliin.
Mikäli mä mitään ymmärrän (paljon mahdollista että en) niin jatsissa voidaan tarvittaessa vähän joka rakoon tyrkätä seuraavan soinnun dominantti tai II-V.
Eli toi sun G7 vois olla vaikka Dm7b5 G7#5.

ei bassokeskusteluissakaan ole nykyään suosittua puhua komppaamisesta. vaikuttaa siltä, että kaikki tahtovat olla soolokitaristeja ja soolobasisteja. koskahan rumpalit kyllästyvät komppaamaan?

En usko että komppaaminen oikeasti on vähemmän arvostettua kuin soolosoitto.
 
Suuri osa "tavallisista" ihmisistä jotka musiikkia kuuntelevat eivät ole kiinnostuneita kitarasooloista vaan hyvästä musiikista. Kaikki arvostavat kunnon komppia, jopa pahimmat tiluttajat.
 
Ennemminkin pitäisi itkeä mikseivät kitarasoolot ole arvostetumpia (muutakuin kitarasooloilijoiden keskuudessa) :-)

Chunga: tais mennä mullakin termit sekasin, mutta meinaan tätä jazzbluesissa kovin käytettyä sointumuutosta, jossa kahdeksannessa tahdissa käydään perusääneen nähden kuudenneen asteen soinnussa. Esim Bb:ssä
 
|Bb7 |Eb7 |Bb7 |Bb7 |
|Eb7 |Eb7 |Bb7 |*G7 *|
|Cm7 |F7 |Bb7 Dbdim|Cm7 F7|
 
niin mitä tuo nyt sitten teoreettisen korrektisti ilmaistuna on.. "kuudennen asteen seiskasointu" tai jotain en tiedä..
 
Mulle ei ton blueskierron idea oikein auennut, siis menee jotenkin näin:
 
I7 - IV7 - I7 - I7
IV7 - IV7 - I7 - V7/II
II7 - V7 - I7 ja VII/III - II7 ja V7
 
Mut miksei viimeisessä neljässä tahdissa toi oikein mene sillä V-IV-I-V -idealla? Mulle ongelmakohdiksi muodostuivat seuraavat jutut: siis jos sä ajattelet viidennen asteen noonisointuna tyyliin F9, niin eikö se meinais Cm6-sointua ennemminkin korvaamaan sitä, jolloin se olis samatehoinen tolle Bb:lle, ei siis Cm7(jolloin viides aste kuulostais F9sus-soinnulta). Ton G7:n älyäisin tässä tapauksessa ihan järjestään, mut sit sen Cm6-soinnun jälkeen eikös ois Eb7?
 
Toinen minua hämmentänyt juttu oli tuo Dbdim, siis toi purkautuu alaspäin? Eikö tolle Cm7:lle(tässä kakkosvitonen, eikä siis varmaan haluta sen kuulostavan viidenneltä asteelta vaan johtavan sille??) tulis joko Bdim(seiska) tai sit Db7(9#11)?? Vai purkautuuko noi dimikolmisoinnut alaspäin, ja olen käsittänyt asian väärin? Mulle toi desdimi vaikuttaa niin vahvasti enharmonisesti samalta A7-soinnun yläpään kanssa, joka sitten veisi kolmannelle asteelle. Voisiko joku teoriaguru selittää mulle, mitä olen käsittäny nyt väärin?

Tonski: . Voisiko joku teoriaguru selittää mulle, mitä olen käsittäny nyt väärin?
 
Mulle tuttu jazz-blues turnaround olisi | Bb7 G7 | C7 F7 |
 
eli I7 V7/II V7/V V7

Wolfhound:..... Mutta näinhän se vaan tuppaa olemaan vähän kaikessa: joukkuepeleissä maaleja tekevät hyökkääjät saa usein enempi huomiota kuin peliä rakentavat pakit ja it-firmoissa myyntimiehet usein loistaa koodaajien jäädessä varjoon - näissäkin tapauksissa "rytmiryhmä" on kuitenkin touhun perusta!
 
Itse en olisi osannut asiaa paremmin ilmaista, plussat napsahti.
 
Zeeboo: Heh, tällä saa rakennettua myös maailman taloudellisimman blues-kompin kitaralle: I-soinnun septimin ja terssin pudottaa 1/2 sävelaskelta ja ollaan IV-soinnulla. Puolikas ylöspäin ja tullaan V:lle.
 
Ja sama suomeks kiitos :) , Ei kait tää vaan oo jotain dominantti-pominantti, duuriterskaa ;-)
(Tsori, en voinu vastustaa, kun näytti menneen toi keskustelu tosta komppaamisesta aika teoreettiseksi)
Mitähän Keith Richards tuumaisi näihin teorioihin, se kun ei varmaan hiffaa, ni se vaan komppailee, vähän niinku se kimalainen 8DD

blaekie:..Ja sama suomeks kiitos :) , Ei kait tää vaan oo jotain dominantti-pominantti, duuriterskaa ;-)
(Tsori, en voinu vastustaa, kun näytti menneen toi keskustelu tosta komppaamisesta aika teoreettiseksi)...
 
Hemmetti, ku lipes. Sorry. Mä en muistanut, että teoria ei kuulu komppaamiseen. Sehän tekee vaan hallaa kaikelle soittamiselle ja rajoittaa ilmaisua ja on luovuuden tulppa.
 
Musiikkihan ei tunne rajoja. Eikä kitaristit nuotteja =D

Zeeboo: .. Eikä kitaristit nuotteja =D
 
Mä en oo edes kitaristi, ja silti mä en tunne nuotteja , (ehkä kuin auttavasti) 8D