Aihe: miksi kompaaminen on aliarvostettua? | |
---|
|
sweeppien,täppien ja tilutus vetoja kyllä arvostetaan!!. |
|
Koska Jonne 14v haluaa vain tiluttaa. Kun tämä samainen Jonne on vaikkapa 40v ja takana alkaa olemaan ihan oikeata keikkakokemustakin, on hänkin oppinut arvostamaan komppaamista. Jos ei, niin ei kyllä ole sitä keikkakokemustakaan. Toisin sanoen, kyllä hyvää komppaajaa arvostetaan, jopa enemmän kuin soolosoittajia. Lurittelijoita kun sattuu löytymään 13 tusinasta, kunnon komppaajat on harvemmassa. |
|
Tuossa ei-niin-musikaalinen kämppis on syksyn aikana alkanut kiinnostua kitarasta, ja jos se sen tosissaan aloittaa niin kannustan opettelemaan molli-ja duurisoinnut ja eri komppaustyylejä. Myös capo alusta asti tutuksi. Ei oo mitään turhauttavampaa kun yrittää jammailla kitaristin, joka ei suostu juuri komppaileen (saati samaa biisiä/sävellajia), kanssa. Sen sijaan tyyppi, joka on kunnostautunut muistamaan biisien sointuja ja vastaavaa, on asian ytimessä, eli viihdyttää kuulijoita. All these pianists striving for perfection. Fools! Don't they know: PERFECT AIN'T GOOD ENOUGH! |
|
Ei varmasti kitaristien ja vielä vähemmän muiden soittimien taitajien keskuudessa ole! Mutta noin yleisesti voisin sanoa että tietynlainen perehtymisen puute. Halutaan jotain näkyvää pönötystä, eikä uskalleta ottaa selvää vaan seurataan seuraajia. Ja siihenhän "vuorenhuipulla tuulee ja tukka liehuu" tyyppiset sankarisoolot ovat omiaan. PS: nyt ei herneitä nenään, en ole kitarasooloja vastaan vaan kuuntelen niitä itsekin varmaan liikaa suhteessa kaikkeen musiikinkuunteluun |
HS 15.12.2010 21:01:16 | |
|
Terve Peustakaa nyt nopeasti ketju "tiluttajat komppaavat, muut kommentoivat" -ketju. Ite en ehdi. On kiire. Tiluttaan. "Soita sillain... sillain... silleen niinku... sillain... ... ...
... hyvin". |
aalataur 15.12.2010 21:34:13 (muokattu 15.12.2010 21:37:30) | |
|
Ei ole aliarvostettua. Kyllä meikä arvostaa komppaajia. Riffeistäkin voi tehdä vaikeasti soitettavia ja nopeita. Jos vaikka Meshuggahin Bleediä komppaa niin on siinä tekemistä. Nytten alkanut itse katsella jotain jazzijuttuja komppiosastolta (jazzleadiin ei riitä rahkeet) eli sointuja missä jätetään kvintti pois, yhtään puhdasta duuria tai mollia nuoteissa ei näy ja sointu vaihtuu tiheään. Kyllä noiden kanssa on kädet täynnä, niin erilaista mitä tottunut vetämään... http://hikipedia.info/wiki/Tilutus |
|
Mittavan uran saa tehtyä soittamatta yhtään sooloa. Niin, tai on Freddie Greeniltä taltioitu yksi (!) soolo, mutta maine on tullut komppaamisesta. Yksi mun iänkaikkisista suosikeista. http://www.freddiegreen.org/ White men can't Monk |
|
Kyllä see viimeistään siinä vaiheessa alkaa komppaaminen kiinnostamaan kun alkaa omia biisejä nauhottelemaan ja huomaan kuinka onnettomalta hyväkin riffi kuulostaa huonosti soitettuna. |
|
Miten niin aliarvostettua ? En ymmärrä koko kysymystä. Täytyy muistaa että valtaosaa kuuntelijoista kiinnostaa biisi kokonaisuudessa joten siinä se kompin "muna" just on. Sooloilu ja tiluttaminenhan on sitä soittajan hauskaa. Ei sitä valtaosa yleisöstä edes ymmärrä. Kirjoitan...siis ehkä en just nyt soita.... |
Viski 15.12.2010 23:29:01 (muokattu 15.12.2010 23:35:17) | |
|
Topicin aloittaja kyllä pahasti yleistää mielipiteensä kaikkiin. Usein ne, jotka on todella kovia komppaamaan, vetää tarvittaessa ne soolotkin jos haluaa Ja tosiaan tavan tallaajalle ne tapipingit ja sweepit jää pitkälti kuulematta. Sanoitukset ja melodia on se mitä peruspena kuuntelee. |
|
Viski: Usein ne, jotka on todella kovia komppaamaan, vetää tarvittaessa ne soolotkin jos haluaa Steve Cropper tuli tästä ensimmäisenä mieleen. On kova äijä. Soolon ja kompin vuorottelusta malliesimerkkinä Johnny Winterin levy "Captured live". - Yeah, I'll take it this time - ja taas mennään. ekikoo: Ei oo mitään turhauttavampaa kun yrittää jammailla kitaristin, joka ei suostu juuri komppaileen (saati samaa biisiä/sävellajia), kanssa. Jäsen Borlagin esiintuoma Jonne, 14v, saattaa tietysti olla ihmeissään kun CoB-tablojen(*) ulkoaopettelemisen sijaan hänet pannaankin komppaamaan kolmen soinnun rokänrollia tai bluesia. "Miten tää menee, mitä tää I-IV-V tarkoittaa?" (*) Disclaimer: pun intended. sum ergo cogito |
|
Mä olen huomannut, että vuosien varrella omat biisit sisältävät vain vähemmän ja vähemmän tiluliita ja enemmän koitan vetää tiukkaa ja mielenkiintoista rytmittelyä. Tilusoolot ovat vaihtuneet pitempikestoisiin nuotteihin ja melodioihin. Toisaalta tuo on taitojen puutteen takia, mutta todella usein biisi vain toimii ilman soolokohtaa huomattavasti paremmin. |
|
Zeeboo: Mittavan uran saa tehtyä soittamatta yhtään sooloa. Niin, tai on Freddie Greeniltä taltioitu yksi (!) soolo, mutta maine on tullut komppaamisesta. Yksi mun iänkaikkisista suosikeista. http://www.freddiegreen.org/ oh, joku muukin osaa arvostaa oikeaa soittamista! Liian usein kuulee kitaristien puhuvan "rämps rämps"-komppaamisen tylsyydestä, mutta kyse onkin usein siitä ettei ymmärretä, että kuten rytmisesti vapaampaa jazzkomppaamista, rämps rämpsiäkin voi soittaa improvisoiden, eikä orjallisesti sointulappua seuraillen (tosin siinäkin touhussa on nopeassa tempossa tekemistä...) tässä melko kattava (> 100 sivua) esitys siitä, miten jatsinkakkaa kompataan kitaralla: http://www.freddiegreen.org/technique/butterman_thesis.pdf batteries included - no strings attached |
|
Borlag: Toisin sanoen, kyllä hyvää komppaajaa arvostetaan, jopa enemmän kuin soolosoittajia. Tämä on kyllä totta ainakin omalla kohdalla. Hyvää komppailua kuuntelee vaikka kuin paljon, mutta ei pirukaan kestä niitä sohellus-sooloja. Enpä nyt tiedä onko komppaaminen sitten niin aliarvostettua, pikemminkin tuntuisi tiluttelu olevan yliarvostettua. "Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |
Numb 16.12.2010 13:56:48 | |
|
Milkop: Hyvää komppailua kuuntelee vaikka kuin paljon, mutta ei pirukaan kestä niitä sohellus-sooloja. Juu näin. Mut kyllä hyvää sooloiluakin kuuntelee mielellään. Vaikka Jeff Beckiä tai Warren Haynesia. Hyö soittavat musiikkia eivätkä sooloja. Enpä nyt tiedä onko komppaaminen sitten niin aliarvostettua, pikemminkin tuntuisi tiluttelu olevan yliarvostettua. Näin se tuntuu olevan, että sorminäppäryys on turhan kovassa kurssissa. Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 |
|
sorminäppäryyttä vaan on helpompi treenaa kuin monipuolista komppaamista. |
|
Pistän kompaten. Tuntuu tosiaan, että pikemmin tilusoolot on yliarvostettuja kuin komppaaminen aliarvostettua. Juutuubikin on pullollaan "soolocovereita". Onhan se toki jossain määrin ymmärrettävääkin, että teini-iässä ja joskus vielä vähän vanhempanakin se tilutus ja ylipäätään sooloilu kiinnostaa enemmän kuin komppaus. Rumpujakin kymmenisen vuotta soittaneena voin todeta, että rumpupuolella on vähän vastaava juttu tuplapdaalien/basarien kanssa. Siinäkin hommassa helposti unohtuu jämäkkä tempon pitäminen, time ja hyvin kulkeva komppi (ja kaikki muukin treenaus), kun haluaa vaan polkea tuplia mahdollisimman nopeasti naama rutussa ja jalat krampissa :D V*ttu se on ihan hyvä, ei tarvii aina valittaa! |
|
Milkop: Hyvää komppailua kuuntelee vaikka kuin paljon, mutta ei pirukaan kestä niitä sohellus-sooloja. Mites hyvä sooloilu ja sohelluskomppaus? Mulle putoaa aika huonosti sohellus millään saralla... Mutta minusta täällä foorumilla ei muuta arvostetakaan kuin komppausta. Aina puhutaan vaan kuinka se on tärkeintä ja tiluttamaan ei kannata opetella koska sitä ei tarvi missään. Kaikki kovimmat esikuvani kykenevät tiukkaan säestykseen, mutta en varmaan jaksaisi heitä esikuviksi nostaa jos se siihen jäisi... I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. |
Epämuusikko 16.12.2010 16:36:08 (muokattu 16.12.2010 16:37:05) | |
|
Komppauksessa joutuu menemään syvälle rytmin ja harmonian olemukseen, vähän erilaista reittiä kuin melodioita soittamalla. se on eri lailla vaikeaa kuin soolojen soittelu. Itsestäänselvyyksiä, mutta kuitenkin. Arvostan hyviä komppaajia aivan älyttömästi, mutta tykkään eniten soittaa tyyppien kanssa joilta sujuu molemmat. I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
|
Siks koska sana komppaaminen itsessään yleensä tarkoittaa kaikkea muuta kuin kitaransoiton kohokohdat, eli sana on itsessään aliarvostusta. Vähän niinkuin kysyis "Miksi harmaa on väritöntä?" tai jotain. Muutenhan rytmisoitto voi sisältää samaa materiaalia kuin soolot, eli vaikkapa scale runit ja arpeggiot, mutta se menee vaan ikäänkuin taustalle. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|