Bänditoiminta ›

Siis yhdellä henkilöllä.

Kaksi pyörii mulla aika helposti. Kolmattakin oon pohtinut, mutta voi olla liikaa jo tuo, kun täytyy töissäkin viettää aikaa.

Riippuu. Jos 1. bändin kanssa on treenit vaikka kolmesti viikossa niin ei välttämättä enää viitsi toisessa bändissä juosta.

Mä luulen, että 2 olisi aika optimi kaikin puolin. Ei kävisi tylsäksi yhdessä bändissä olemiseksi se homma. Ja kuitenkaan bändejä ei olisi liikaa. Mutta yhdessä bändissä 100 %:lla on aina parempi, kuin kahdessa 50 %:lla. Eli yhteensä 100:lla.

No, mulla oli parhaimmillaan 3 viikoittain treenaavaa bändiä, kuoro ja lauluyhtye + opinnot kesken. Duunissa en sentään käynyt silloin... :)
 
Joku siinäkin kärsi aina. Ei ole järkeä ainakaan pitkään roikkua jossain, mihin ei pysty täysillä satsaamaan. Onneksi on keksitty lyhytkestoisemmat projektit jne.
 
Jos on työtön, perheetön eikä opiskele tai muuten halua kehittää monipuolisemmin itseään, niin kai sitä voi olla montakin bändiä. Itse tosin soitan mieluiten bändissä, jossa kaikki soittajat ovat täysillä mukana.

Mulla oli kolme, mutta se oli liikaa. Nyt on kaksi ja se on sopiva.

Yksi. Jos bändi on, niin sille pitäisi myös omistautua.

Tällä hetkellä kuusi, joista kaksi ainakin kahdesti viikossa. Näistä lisäksi yhdellä vielä sivuprojekti plus kausittaisesti muutamat treenit sekä keikan vetävä bileremmi. Ei oo hiki ei oo...

Ää, lahjattomat reenaa. Kerran voi katella piisit ja järkän ja sitten baarin nurkkaan renkuttamaan. Tai siis, nurkkapöytään juomaan kaljaa.
 
Nii tässä oli joku kysymyskin. Kaksi menee hyvin viikossa.

Yksi. Jos bändi on, niin sille pitäisi myös omistautua.
 
Näin.

Yksi. Jos bändi on, niin sille pitäisi myös omistautua.
 
Soitan kahdessa bändissä. Treenit molempien kanssa kerran viikossa. Toisen bändin kitaristi soittaa myös toisessa bändissä(ei minun kanssa), mutta ei ole mitään suurempia ristiriitoja kun kussakin projektissa on eri musiikkityylit. Joskus toki keikat tuppaavat mennä päällekäin. Se on kenties suurin ongelma. Omistautumisessa ei ole ongelmia. Aina kaikki mittarissa...

Yksi. Jos bändi on, niin sille pitäisi myös omistautua.
 
Ei sivuprojekteista haittaa ole, jos energiaa ja motivaatiota riittää panostaa jokaiseen. Päinvastoin muissakin porukoissa soittaminen saattaa tukea innostusta toisiin. Ei pääse leipiintymään niin helposti, kun on vaihtelua.

Soitan kahdessa bändissä, ja olen vähän eri linjoilla tuosta "yksi johon satsaa kaiken"-meiningistä.
 
Mulla on yleensä tupannut jäämään kuitenkin kapasiteettia yli silloin kun olen ollut mukana vain yhdessä touhussa. Mä olen aikaisemmin paikannut tuota esim. opettelemalla klasaria. Nyt olen kuitenkin tyytyväisempi kuin aikaisemmin; nuo kaksi bändiä hyvinkin täydentävät toisiaan olemalla toistensa vastakohtia monessa suhteessa.
 
Tämähän on toki sellainen asia, johon ei yhtä ainoaa universaalia totuutta ole. Se, miten paljon hommaan saa aikaansa upotettua, riippuu aika monesta muuttujasta.

Minulle riittä yksi bändi. Olen koittanut panostaa siihen sen verran, että ei kauheesti muut bändit kiinnosta.

Oikeastaan bändejä joissa soitan on kaksi: toisella treenit kerran viikossa, toisella harvemmin. Lisäksi sitten osasto "ne muut musiikkiin liittyvät toiminnot", eli erinäköisiä kokoonpanoja joissa jonkinlaista virkaa toimitan. Kaksi hommaa sujuu oikeastaan paremmin kuin yksi, etenkin kun musiikkityyleissäkin on vissi ero, ei tule niin leipiintynyttä oloa treenaamisessa. Ja ne loput ovat sitten hauskanpitoa vielä enemmän kuin nuo kaksi.

Kaksi voi hyvinkin olla, varsinkin jos ovat erilaisia. Ruokkivat toisiaan, ja linja pysyy molemmissa paremmin kun ei tarvitse kikkailla epäolennaisuuksia. Kyllähän sekin kivaa on tietty, muttei aina.
 
Kolme on liikaa. Kolme plus harvemmin kokoontuva projekti on aivan liikaa.

Allekirjoittaneelle yksi täysipainoinen riittää, kahdesta toinen jää lapsipuoleksi, jollei ole täysin erilainen.
 
Nyt on cover-pumppu ja omia biisejä soittava pumppu, eivät mene limittäin -> onnistuu.

noh...kaksi bändiä menee helposti....

Soitan kahdessa aktiivisessa bändissä. Toisella treenit kerran ja toisella kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi on humppaprojekti, joka treenaa vähintään kerran kahdessa viikossa, usein joka viikonloppu. Eipä sitä paljoa vapaailtoja jää, kun käy joka päivä vielä töissä. Yllättävän hyvin olen pystynyt noihin kaikkiin kuitenkin keskittymään. Täytyy tosin myöntää, että todella uupunut olen viime aikoina ollut. Harmi, kun ihmisen aika ja jaksaminen on niin rajallista. Mutta katsotaan nyt, jos kevät toisi vähän virtaa tullessaan.