Keskustelua raskaammasta musiikista ›

ok, kiitos vinkeistä.

Exhausted: Still Life on oma suosikkini neljästä ekasta, mutta My Arms Your Hearsesta ne on myös tykänneet.
 
MAYH:lle vahvaa kompitusta. Bändin loistavan tuotannon ihan kärkipäässä tämä levy. Mutta onhan tosiaan Blackwater Park myös klassikko ja loistava tutustumislevy.

Deliverance MAYHin soundeilla niin siinäpä vasta ois mainio tapaus.

akuankkakomppi: Mitä suosittelet?
 
Damnation tosiaan meni heti aamukahvin jälkeen, pitää illemmalla saunan jälkeen ottaa se uudelleen kuunteluun.
 
Mä lähtisin liikkeelle Ghost Reveriesistä. Helppo kai sanoa se kun itselle bändi kolahti totaalisesti juuri tuon albumin kautta. Ja nyt kun oon enemmän bändiin perehtynyt, niin siinä on vähän kaikkea aiemmasta tuotannosta. Loistava kokonaisuus kertakaikkiaan, yksi parhaista albumeista ikinä. Still Life on ollut itselle jotenkin vaikeampi tapaus, vaikka hyvähän sekin on. Blackwater Parkilla alkoi vahvemmin tuo Steven Wilson - yhteistyö, joten sitä voi myös tähän tarjota. Ja jos Damnationista lähtee Opethiin tutustumaan, niin kannattaisi ottaa se toinen puolisko (Deliverance) siinä samalla sulatukseen.

Kylläpä LevykauppaÄx myy nykyään paljon Opeth-krääsää. Tosin onhan kohta joulu.

arsu: Mä lähtisin liikkeelle Ghost Reveriesistä. Helppo kai sanoa se kun itselle bändi kolahti totaalisesti juuri tuon albumin kautta.
 
Mulla ihan sama. Noita vanhempia levyjä mulla oli kyllä jo ennen tuota, mutta ei ne samalla tavalla ole kolahtaneet. Melodiaosasto on musta bändillä ollut hanskassa alusta asti, mutta rytmiikka on suorastaan köyhää osassa vanhoja biisejä - sitä 6/4 -jynkytystä ilman groovea/eloa.
 
Ghost Reveriesillä on taas komeita rytmikikkoja ja vaihtelevuutta biisimateriaalissa. Dynamiikka on aiempaa rikkaampaa. Kevyttä Tool-vaikutetta olen kuulevinani, tuttujen 70's progenimien lisäksi. Micken karjuminen on myös astetta tai kolmea vihaisempaa.. Aiempien levyjen korina ei samalla tavalla itelle kyllä potki, kuten ei moni muukaan death-henkinen ördäys - vihaisuus puuttuu.
 
Vaikka noista soundeista mitä sanotaan, niin onhan tuo eka O-levy jossa tosissaan potkii nuo raskaammat jutut. Aiemmilla levyillä ei kitaroissa ole samalla tavalla keskialueen purevuutta ja tiukkaa botnea. Rummuissa on toki hilppasen ärsyttävä ohut soundi ja napse, varsinkin basarissa, mutta kyllä ne lopulta kokonaisuuteen istuvat. Myös ne puhtaammat osiot helisee aiempaa isommin, simppelisti paremmalla soundilla.
 
Onhan tuossa GR:n soundeissa enemmän "hollywoodia", mutta soundit on balanssissa ja ne toimivat kyseisen materiaalin kanssa.

Åken komentteja tulevasta levystä:
"In the beginning it was meant to be some sort of metal album, but after writing two song I realized I was lying to myself. The classic Opethelemnts were there and the fans would have liked it, but I didn't like it at all. This album will be really different to anything we've ever done before and I want to revolt against myself in my style of writing. I don't want this album to be the same as for example Blackwater Park.
 
Everybody in the band has agreed on a kind of a change of style, this album doesn't sound like anything the band want to release just to keep the name fresh, I recorded a demo tape with the classic metal sound and played it for Mendez and he pretty much said that he'd be disappointed if this would be our next album. The album is very complex and sounds kind of fusion-like and I think that many fans who think they know what we're about will hate it, but I'm sure many people will love it as well. One thing is for sure, no one will find it boring."
 
Ihtellä ainaki heräs mielenkiinto kunnolla.

SomethingWild: Ihtellä ainaki heräs mielenkiinto kunnolla.
 
Juu kyllä. Tavallaan ihan odotettu veto. Jos ei tunnu tähän kohtaan luonnolliselta vääntää "vanhan" kaavan mukaan, niin mikäs siinä. Musan toimiessa ei sillä tyylillä ole juuri väliä.

Luotto Åkerfeldtiä ja kumppaneita kohtaan on kyllä kova ja uskonkin että tiukkaakin tiukempi albumi (jälleen kerran) on tulossa.

Ennuste: seuraava levy sisältää 63 minuuttia suhisevaa jazzia jonka se Arch Enemy -kitaristi pilaa MetalZone -tilusoundilla ja naamallaan.
 
Olen puhunut.

Joo kivalta kuulosta, jos "todella" erilaista tavaraa tulossa. Watershed henk. koht. oli aika pettymys ja tylsä levy.

thaav: Ennuste: seuraava levy sisältää 63 minuuttia suhisevaa jazzia jonka se Arch Enemy -kitaristi pilaa MetalZone -tilusoundilla ja naamallaan.
 
Olen puhunut.
 
Eikös tää tapahtunut jo pari vuotta sitten?

thaav: Ennuste: seuraava levy sisältää 63 minuuttia suhisevaa jazzia jonka se Arch Enemy -kitaristi pilaa MetalZone -tilusoundilla ja naamallaan.
 
Olen puhunut.
 
no sittenhän ei ole pakko kuunnella?

Ali: Joo kivalta kuulosta, jos "todella" erilaista tavaraa tulossa. Watershed henk. koht. oli aika pettymys ja tylsä levy.
 
Ihan sama juttu. Watershedistä ei jäänyt käteen muuta kuin kolme ekaa biisiä ja todella ärsyttävä Burden. Kolme viimeistä biisiä olivatkin sitten täysin mitään sanomattomia.
 
Oma kiinnostuksenikin heräsi tuosta uutisesta, mutta toivon todella, että pojat olisivat oikeesti nyt tekemässä jotain uutta; jotain radikaalimpaa kuin Still Life-Blackwaterin tai Damnation/Deliverance-Ghost Reversien kehitysvaiheet. Voisi olla virkistävää, jos bändi esimerkiksi vähentäisi hevin osuutta puoleen; kyllä mä kuitenkin vielä sitä heviä ja Åken örinöitä odotan ;)

Ali: Joo kivalta kuulosta, jos "todella" erilaista tavaraa tulossa. Watershed henk. koht. oli aika pettymys ja tylsä levy.
 
Omasta mielestäni taas Watershed on bändin paras tekele tähän mennessä.
 
Eiköhän poijjaat hyvän lätyn saa taasen aikaiseksi. Tyylinmuutoksetkin on vaan positiivisia - eipähän käy tylsäksi.

BobHope: Omasta mielestäni taas Watershed on bändin paras tekele tähän mennessä.
 
Eiköhän poijjaat hyvän lätyn saa taasen aikaiseksi. Tyylinmuutoksetkin on vaan positiivisia - eipähän käy tylsäksi.
 
Omastakin mielestäni on täyttä rautaa tuo Watershed. Ihan ensimmäiset levyt on musta ehkä niitä "huonoimpia", jos noita nyt huonoksi voi edes sanoa.. Ovat kuitenkin helvetin kovaa kamaa.. Opethin mittapuulla "huonoja" siis.

SomethingWild: Åken komentteja tulevasta levystä
 
Tuolle lainaukselle ei muuten näytä löytyvän minkäänlaista lähdettä ainakaan googlettelemalla, ainoastaan sama teksti väitetysti joltain muulta foorumilta Progarchivesin keskusteluun kopioituna.

Wild String Of Voodoo Strat: Ihan sama juttu. Watershedistä ei jäänyt käteen muuta kuin kolme ekaa biisiä ja todella ärsyttävä Burden. Kolme viimeistä biisiä olivatkin sitten täysin mitään sanomattomia.
 
Pettymys oli Watershed mullekkin, mut levyn päättävä Hex Omega on kyllä loistava biisi. Lotus Eaterin kanssa levyn suppeeta timantti-osastoa.

Kärpäsruoska: Tuolle lainaukselle ei muuten näytä löytyvän minkäänlaista lähdettä ainakaan googlettelemalla, ainoastaan sama teksti väitetysti joltain muulta foorumilta Progarchivesin keskusteluun kopioituna.
 
Toiselta foorumilta kopsasin, sinne oli ilmeisesti otettu jostakin ruotsalaisesta rocklehdestä.