Aihe: Kitaramikrofonin valinta | |
---|
|
Mikä kitaramikrofoni sopisi tämän ketjun jatkoksi: Kitara: - Runko leppää - Kaula vaahteraa - Otelauta eebenpuuta - Tallana OFR Vahvistin: - Marshall JVM410H - OD1-kanava oranssilla tai punaisella modella Kaappi: - Marshall Greenback-elementeillä Soundi mitä haetaan on hard rock / heavy metal, suurinpiirtein tähän tyyliin: http://www.youtube.com/watch?v=yfB7vF7nCdA Olen katsellut eri vaihtoehtoja DiMarziolta ja Seymour Duncanilta, ja valinnan varaahan on paljon. Mitä ominaisuuksia / taajuuksia kannattaisi korostaa, että soundi tulisi esille bändin kanssa livenä ja studiossa? Bändin toinen kitaristi soittaa samantyyppisellä setillä, ja kitarana LTD jossa EMG:t. Särösoundi ja tallamikki on siis haussa, kaulamikin kanssa ei ole niin tarkkaa, eikä puhtaalla soundilla tule soitettua. |
|
Seymour Duncanin Invader taitaa mennä jo pikkusen liian kuumaksi, vaikka helkatin kova mikki onkin. Olkoon perusvastaus vaikka sitten SD:n Jeff Beck, tuntuu taipuvan vähän joka suuntaan. Aktiiveista voin suositella omakohtaisella kokemuksella Blackoutseja. Todella hyvät ja hiljaisetkin niinkun kirjat sanoo, ei mun mielestä ainakaan liian rajut. Mutta vaihtoehtoja on loppupeleissä ihan, öh, kaatanasti. Eio |
|
Onko nämä Jeff Beckit: http://www.seymourduncan.com/produc … humbucker/progressive/sh4_jb_model/ Tuolla sanotaan että "For balanced and warm instruments". Leppä ja vaahtera on molemmat enemmän kirkassointisia, niin mitenkähän tuo sopisi... |
|
Live Wire: Onko nämä Jeff Beckit: http://www.seymourduncan.com/produc … humbucker/progressive/sh4_jb_model/ Tuolla sanotaan että "For balanced and warm instruments". Leppä ja vaahtera on molemmat enemmän kirkassointisia, niin mitenkähän tuo sopisi... Ei nyt millään pahalla, mutta vähän epäilen että sinä tai kukaan muukaan erottaisi kuulemansa perusteella mikä puulaji kyseessä, edes tummalta soinniltaan kuuluisa mahonki. On toki huhuja että jotkut mikit eivät muka oikein sovi kirkassointisiin soittimiin, jotkut eivät muka käy tummiin vastaaviin. Saa tulla vapaasti todistamaan. Ääripäät voi toki löytyä molemmista, mikeistä ja puulajikkeista, ja niiden sointi yhdessä ei sitten ehkä jollekin ole kivaa kuultavaa. Ite kyllä sivuutan koko homman ennenkun sattuu omalle kohdalle, vaikken kultakorva olekaan. Eio |
|
Siinä on varmaan toinen hyvä vaihtoehto http://www.seymourduncan.com/produc … bucker/progressive/sh5_duncan_cust/ Jos tuo "warm and balanced" pelottaa, niin tuo taitaa lukea varmaan puolessa noista seimoorin mikeistä. Toisaalta jos tiiät noin hyvin jo niin tuskin tarviit enää apuja.. Eio |
|
Pistä duncanin JB. Mulla on kitara samoilla ominaisuuksilla + JB tallassa ja Marshall. Toimii, ei valittamista. |
|
Mulla on samoilla puilla Washburn ja tallassa Seymour Duncan Custom SH-5. Soi ihan vidyyn hyvin. Ei syytä vaihtaa muuhun. Hard rockia vedetään. Laita priva viestiä jos haluat lisätietoa. Kirjoitan...siis ehkä en just nyt soita.... |
|
Marzun kanssa tykkäsin varsinkin Blackouteista ja D-sonicista. |
|
Duncanin customia suosittelen. "rikoksen tunnusmerkit täyttynevät siinä kohtaa, kun viimoisen ruuvin boksiisi ruuvaat" - Klapp pedaalin kloonaamisesta. |
|
Muuki: Ei nyt millään pahalla, mutta vähän epäilen että sinä tai kukaan muukaan erottaisi kuulemansa perusteella mikä puulaji kyseessä, edes tummalta soinniltaan kuuluisa mahonki. Menee vähän off topiciksi, mutta menköön nyt tämän kerran. Kyllä sen kuulee mikä puulaji on kyseessä. Ääneen vaikuttaa niin monta muuta asiaa, ettei pääse 100% tarkkuuteen. Mutta huomattavasti sattumaa parempiin tuloksiin pääsee, kun tietää miltä eri puulajit kuulostavat. Parhaiten puiden ero tulee esille, jos kyseessä on sama elektroniikka, sama vahvistin ja samat säädöt. Tuossa alla pari pätkää, joissa lähes samalla elektroniikalla varustetut kitarat. Ensiksi Gibsonin Raw Power SG, joka on tehty vaahterasta http://www.youtube.com/watch?v=LY2Ia1sz7Eo Seuraavaksi Gibsonin SG Standard. http://www.youtube.com/watch?v=mifSfkKh0VU Jälkimmäisessä kuuluu selvästi mahongin kuuluisa tummuus. Ei kuulu välttämättä ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta kun kuuntelet noita peräkkäin muuteman kerran, sieltä pitäisi löytyä eri puulajien ero. Nimimerkillä Yritin vuosia saada leppärunkoisesta kitarasta haluamaani soundia, kun kokeilin mahonkirunkoista, se oli heti siinä. |
|
Kvesti: Tuossa alla pari pätkää, joissa lähes samalla elektroniikalla varustetut kitarat. Ensiksi Gibsonin Raw Power SG, joka on tehty vaahterasta http://www.youtube.com/watch?v=LY2Ia1sz7Eo Seuraavaksi Gibsonin SG Standard. http://www.youtube.com/watch?v=mifSfkKh0VU Toki noissa on havaittavissa eroja paljonkin, mutta jos tähän mennään niin oliko esim. nauhotusvehkeet ja olosuhteet samat? Vahvistin ja sen säädöt täsmälleen samat? Sama soittaja, plektra, kielten merkki/vahvuus/ikä.. Enpä viiti enempää edes listata. Mutta joo, mahonki on mahonki ja se soi kuin soikin muhkeammin, silläpä tässä Les Pauli -kuumetta aina välillä tuloo. Eio |
|
Miten olisi vanha ja hyväksi todettu Super Distortion? |
|
randy rhoads: Miten olisi vanha ja hyväksi todettu Super Distortion? Kiitos kaikille vinkeistä so far. Super Distortionia olen myös miettinyt. Kovastihan sitä on kehuttu, mutta jotenkin ainakaan youtube-pätkät ei vakuuta. |
|
Live Wire: Kiitos kaikille vinkeistä so far. Super Distortionia olen myös miettinyt. Kovastihan sitä on kehuttu, mutta jotenkin ainakaan youtube-pätkät ei vakuuta. Youtubeen ny en luottais ollenkaan. Nii eritasoisia äänitteitä. I'm out killing pepperonies |
|
Ehdotus: http://www.thomann.de/fi/evh_frankenstein_humbucker.htm |
jumara 12.12.2010 23:59:30 (muokattu 13.12.2010 00:03:24) | |
|
Seymour Duncanin Distortion. Se on vähän niinku metallimiesten JB (joka on JAZZ BLUES eikä mikään Jeff Beck vaikka Beck onkin ollut Duncanin frendejä), aavistuksen räyhäkkäämpi keski- ja ylä-äänistä kuin JB. Toimii just ton tyyppisessä kamassa, mikä tuo referenssisi oli. (Ja kokemuksesta voin sanoa, että Distortionia ei kannata säätää liian lähelle kieliä, hönkää ja preesenssiä riittää vaikka olisivat kauempanakin, mutta dynamiikka paranee huomattavasti.) En käytä rahojani amerikkalaisiin kitaroihin, kun japanilaisiakin saa. |
Midrange 13.12.2010 03:59:18 (muokattu 13.12.2010 04:03:54) | |
|
Nuo Duncanin sivustolla olevat kuvaukset on kyllä huvittavia. Monta kertaa ihan päinvastaisia sille mitkä on olleet omat kokemukset noista. Pearly Gates piti olla töykeä "eli rude" mutta paskat se mitään töykeä ollut. Päinvastoin yliystävällinen, suorastaan hunaja valui kaulaa pitkin. Oishan se tietysti pitänyt jo nimestä arvata. Ja nuo suositukset siellä... Useinmiten tummasoundista mikkiä suositellaan tummasoundiseen kitaraan, että pääsee kurvailemaan oikein kunnolla sieltä suon puolelta. Ja päinvastoin. Minäpä laitoin tummasoundiseen kitaraan vastoin suosituksia kirkassoundisen mikin, ja avot! Nojoo, semmosta juttua tähän aikaan yöstä. Eli kandee kokeilla aina itse jos mahdollista, nuo kuvaukset on aina niin subjektiivisia. "rikoksen tunnusmerkit täyttynevät siinä kohtaa, kun viimoisen ruuvin boksiisi ruuvaat" - Klapp pedaalin kloonaamisesta. |
|
jumara: Seymour Duncanin Distortion. Se on vähän niinku metallimiesten JB (joka on JAZZ BLUES eikä mikään Jeff Beck vaikka Beck onkin ollut Duncanin frendejä), aavistuksen räyhäkkäämpi keski- ja ylä-äänistä kuin JB. Toimii just ton tyyppisessä kamassa, mikä tuo referenssisi oli. (Ja kokemuksesta voin sanoa, että Distortionia ei kannata säätää liian lähelle kieliä, hönkää ja preesenssiä riittää vaikka olisivat kauempanakin, mutta dynamiikka paranee huomattavasti.) Lue myyttiketjusta JB:stä. http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=9618775 Liikaa säröä! |
|
Duncanin JB 250k potikalla. |
|
Dimarzio Breed antaa aika mukavan keskialueen, toimi ainakin tuon JVM 205 H nupin kanssa mainiosti. Nuo JVM:t on vähän puuroisia muutenkin, joten liian kuumaa mikkiä ei kannata skittaan laittaa. Laiha Lissu oli paras. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|