Bassot ›

Sorry että tulen tässä väliin mutta.....mä ostin mun vm--71jazz-basson Huttuselta käytettynä v-80. Monta kertaa olen ollut vaihtamassa, ajatellut että tossa on makee soundi, tossa vielä makeempi, tai tollasen mä haluun kun tolla on sellaiset soundit jne... mutta en ole koskaan vaan ole vaihtanut. Onneksi, koska sitten kun niihin "haluttuihin" tarttuu, niin saattaa ne toimia sellaisessa yhteydessä kun missä ne kuuli, mutta mitäs jossain toisessa. Jazz-basso on kumminkin ollut aina sellainen työkalu jolla on voinut soittaa jazzia, rockia, humppaa, reggaeta, tai ihan mitä vaan. Aina on olemassa joku mielikuva siitä miltä jazzbasson pitää kulostaa erilaisissa yhteyksissä. Ei varmaan aina ole ihan optimi-soundi kaikkeen musaan, mutta toimii kumminkin.Toisin sanoen aika hyvä työkalu.
Voisiko ajatella että Fenderit ja Musarit edustaa jonkinlaista sähköbasso-soundin standardia. Jotain mistä kokeilijat voi suunistaa ja johon voi verrata omia itse kehiteltyjä soundejaan... täytyyhän basson soundeissakin olla joku kiintopiste!

Joo, ilmasin itseäni hiukka epäselvästi. Tarkotin, että huonokin basso voi soida hyvin ts. siinä on sustainia, mutta bändin kanssa hommista ei tuu mitään. Sävy on sillon ns. munaton. Hyvässä bassossa on hyvä sustaini sekä hyvä sävy siinä soinnissa.
 
Epäselvää tekstiä, oon töissä ja kirjottelen vasemmalla kädellä...

Hommasin viime kesällä Fenderin itelleni, koska halusin Fenderin. Enpä ole hetkeäkään katunut ostostani. Fender on kaikin puolin "varma" ostos.

Ei se sointi kun se sävy. Sitä ei saa mistään irti kun hyvästä tarpeeksi vanhasta soittimesta.
 
Niinp se sävy se sävy,edelleen ne 60 luvun fenkut ei soi hintaansa nähden mun makuun.Mutt esim 75:nen soi jo paljon paremmin kun siinä on esim. tallamikki lähempänä tallaa kun 60 lukulaisisa ja Federin käyttämät puulajitkin on eri kamaa.Tossa mun omakuvassa on 97 japsi Miller kopio ja mun mielest paranee vaan mitä enempi soittaa.
 
Makuasioita taas vaihteeks munsta..;-)

Tossa mun omakuvassa on 97 japsi Miller kopio ja mun mielest paranee vaan mitä enempi soittaa.
 
Hei, mä en ookkaan ainoa joka on sitä mieltä että mun basso tuntuu paremmalta kun sillon kun sen hankin, ja kokoajan tuntuu paremmalta.

Niinp se sävy se sävy,edelleen ne 60 luvun fenkut ei soi hintaansa nähden mun makuun.Mutt esim 75:nen soi jo paljon paremmin kun siinä on esim. tallamikki lähempänä tallaa kun 60 lukulaisisa ja Federin käyttämät puulajitkin on eri kamaa...
 
Katos vaan, en tiennytkään. Onko paljonkin lähempänä ja entäs ne puut ?

Makuasioita taas vaihteeks munsta..;-)
 
Naulankantaan :) Tästä aiheestahan me saadaan oma ennätysketju kosketinsoittajien sustain-pedaali -tyyliin.

Hei, mä en ookkaan ainoa joka on sitä mieltä että mun basso tuntuu paremmalta kun sillon kun sen hankin, ja kokoajan tuntuu paremmalta.
 
Joo, et kuule ole todellakaan ainoa.
Kaikki puusta valmistetut soittimet paranevat kun niitä soitetaan. Soundi ns. aukeaa.

Katos vaan, en tiennytkään. Onko paljonkin lähempänä ja entäs ne puut ?
 
Suurin piirtein sentin verran lähempänä. (0,4")
Nykyisissä Fender-tuotteissa tuo tallamikin asema vaihtelee sitten ihan mallin mukaan, mitään vakioratkaisua ei ole.
 
Puissa erona on saarnin (ash) ilmestyminen 70-l takaisin body-materiaaliksi (50-l alkupuolen precisioneissa on saarnibodyt). 60-l tekivät lähes pelkästään leppäbodyja (alder). Saarni on selkeästi painavampaa puuta kuin leppä ja siitä tulee bassoon hieman hifimpi klangi (IMO) - korkeimmat yläpäät terävöityvät ja atakki jykevöityy, mutta vastaavasti hieman hankalasti määriteltävää laulavuutta kadotetaan ja ne rähisevät keskiäänet ovat (karvan verran) vaimeammat. Itse diggaan leppäbodyn soundista hieman enemmän.

Suurin piirtein sentin verran lähempänä. (0,4")
Nykyisissä Fender-tuotteissa tuo tallamikin asema vaihtelee sitten ihan mallin mukaan, mitään vakioratkaisua ei ole.
 
Puissa erona on saarnin (ash) ilmestyminen 70-l takaisin body-materiaaliksi (50-l alkupuolen precisioneissa on saarnibodyt). 60-l tekivät lähes pelkästään leppäbodyja (alder). Saarni on selkeästi painavampaa puuta kuin leppä ja siitä tulee bassoon hieman hifimpi klangi (IMO) - korkeimmat yläpäät terävöityvät ja atakki jykevöityy, mutta vastaavasti hieman hankalasti määriteltävää laulavuutta kadotetaan ja ne rähisevät keskiäänet ovat (karvan verran) vaimeammat. Itse diggaan leppäbodyn soundista hieman enemmän.
 
Juu samallalailla on tossa Millerissä toi mikki siotettu kun noissa 70 luvun peleissä ja on itseasiassa aika painava soitin.
 
Kuka muuten tietää että miten noi mikit on ajansaatossa muuttunu kun tuossa Millerissä on American Classic mikit.
Jossain vaiheessa joku puhu et se riippuu sitä että kuka ja miten ne on käämitetty.

Suurin piirtein sentin verran lähempänä. (0,4")
Nykyisissä Fender-tuotteissa tuo tallamikin asema vaihtelee sitten ihan mallin mukaan, mitään vakioratkaisua ei ole.

Puissa erona on saarnin (ash) ilmestyminen 70-l takaisin body-materiaaliksi (50-l alkupuolen precisioneissa on saarnibodyt). 60-l tekivät lähes pelkästään leppäbodyja (alder). Saarni on selkeästi painavampaa puuta kuin leppä ja siitä tulee bassoon hieman hifimpi klangi (IMO) - korkeimmat yläpäät terävöityvät ja atakki jykevöityy, mutta vastaavasti hieman hankalasti määriteltävää laulavuutta kadotetaan ja ne rähisevät keskiäänet ovat (karvan verran) vaimeammat. Itse diggaan leppäbodyn soundista hieman enemmän.
 
Kiitos infosta, tuon Fender Mjuusikal Instrumentsin kotisivusto on sellaista sirkusta, ettei näitä tietoja yleensä helpolla löydä. Itellä oli joskus '97 American Standard Jazz, mitenköhän lie mitat tuossa, täytyy etsiä goggelilla.
 
Juu samallalailla on tossa Millerissä toi mikki siotettu kun noissa 70 luvun peleissä ja on itseasiassa aika painava soitin.
 
Kuka muuten tietää että miten noi mikit on ajansaatossa muuttunu kun tuossa Millerissä on American Classic mikit.
Jossain vaiheessa joku puhu et se riippuu sitä että kuka ja miten ne on käämitetty.
 
Roger Sadowsky, tuo Sadowsky -bassojen isä, on tehnyt Millerin kanssa paljonkin yhteistyötä. Muistaakseni olisi sotkeutunut jotenkin myös tuohon Millerin bassojen elektroniikkapuoleen.

Kiitos infosta, tuon Fender Mjuusikal Instrumentsin kotisivusto on sellaista sirkusta, ettei näitä tietoja yleensä helpolla löydä. Itellä oli joskus '97 American Standard Jazz, mitenköhän lie mitat tuossa, täytyy etsiä goggelilla.
 

 
Roger Sadowsky, tuo Sadowsky -bassojen isä, on tehnyt Millerin kanssa paljonkin yhteistyötä. Muistaakseni olisi sotkeutunut jotenkin myös tuohon Millerin bassojen elektroniikkapuoleen.
 
Juu eli se Millerin basso on 77 mallinen jazzi mihin Shadowsky asens Barttoliinin elekroniikan ja siitä syystä toi pleksi siinä on ton näkönen ku nykyään on.Joidenkin mielestä hyvinkin ruma.Noissa japanin signature malleissa on fenkun om elektroniikka,ei mikään ihmellinen mut en oo viittiny vaihtaa omaani muutakaan kun saan sitää ihan hyvän soundin ulos.
 
Nykyää Shadowskylla on vissiin joku oma etunen mitä se käyttää omissa bassoissaan.

Roger Sadowsky trimmasi muinoin Millerin Jazzarin. Sillon pisti siihen Badass tallan ja Sadowskyn oman etuasteen. Näin millerin sivuilla.

Niinp se sävy se sävy,edelleen ne 60 luvun fenkut ei soi hintaansa nähden mun makuun.Mutt esim 75:nen soi jo paljon paremmin kun siinä on esim. tallamikki lähempänä tallaa kun 60 lukulaisisa ja Federin käyttämät puulajitkin on eri kamaa.Tossa mun omakuvassa on 97 japsi Miller kopio ja mun mielest paranee vaan mitä enempi soittaa.
 
Makuasioita taas vaihteeks munsta..;-)
 
Olisikohan käynyt niin, että et ole saanut käsiisi oikeasti hyvää 60-luvun alun bassoa? Niissäkin on eroja, ja ne parhaat ovat kyllä aivan ylivoimaisia. Todella huonojakin on kyllä tullut sitten vastaan. Ei se vuosiluku sinällään tarkoita yhtään mitään, mutta jos basso on alunperinkin ollut hyvä, ja se on ollut 40 vuotta hyvällä pidolla ja hyvillä soittajilla, niin onhan se ihme jos ei se toimi.

Olisikohan käynyt niin, että et ole saanut käsiisi oikeasti hyvää 60-luvun alun bassoa? Niissäkin on eroja, ja ne parhaat ovat kyllä aivan ylivoimaisia. Todella huonojakin on kyllä tullut sitten vastaan. Ei se vuosiluku sinällään tarkoita yhtään mitään, mutta jos basso on alunperinkin ollut hyvä, ja se on ollut 40 vuotta hyvällä pidolla ja hyvillä soittajilla, niin onhan se ihme jos ei se toimi.
 
pointti alkuperäisessä kommentissa lienee ollut se sointi hintaan nähden. aika järjettömissä hinnoissahan ne 60-luvun kepit on nykyään. että saako sillä sitten esim 4-kertaa paremman soundin ku 70-luvun vehkeestä. jos aatellaan vaan että: hinta/soundi, mikä on paras.

Mihinkös hintaan noin 60-luvun jazz bassot suurinpiirtein liikkuu? 10 000 euroa? 20 000?

Mihinkös hintaan noin 60-luvun jazz bassot suurinpiirtein liikkuu? 10 000 euroa? 20 000?
 
Jos sulla on netti käytössäsi niin pystyt itse tutkimaan asiaa esim. osoitteesta: http://www.gbase.com/gearlist/
 
Sieltä hakuehdoiksi "Fender", "Jazz bass", valmistusvuodeksi vaikka "Before 1966".
EDIT: www.ebay.com on myös kova sana.

pointti alkuperäisessä kommentissa lienee ollut se sointi hintaan nähden. aika järjettömissä hinnoissahan ne 60-luvun kepit on nykyään. että saako sillä sitten esim 4-kertaa paremman soundin ku 70-luvun vehkeestä. jos aatellaan vaan että: hinta/soundi, mikä on paras.
 
Joo joo. Ostakaa vaan niitä Beringereitä ja Harley Bentoneita niin että napa naukuu.
Ei maksa paljon. Hinta/laatu suhde on siis kohdallaan.

Vielä noista 60-luvun alun bassoista, musta tuntuu että mielikuvilla on myös osuutta asiaan. Vaikka ne oikeasti varmasti ovat todella hyviä bassoja, jos ovat alunperinkin olleet, niin se, että tietää soittavansa hienoa vintagebassoa, varmasti vaikuttaa siihen miltä se basso kuulostaa.
 
Kyllä mäkin monesti kuolaan noitten vintagebassojen perään mutta tarttee kyllä tehdä aika paljon töitä ennenkuin on varaa ostaa niitä. Ehkä sekin päivä joskus koittaa...
 
EDIT: Ja eihän siinä kyllä mitään pahaa ole jos soittaa sellasella bassolla joka tuntuu hyvältä ja kuulostaa hyvältä. Päinvastoin, jos se basso innostaa soittamaan paremmin niin sehän on vain hyvä, olkoon mikä ritsa hyvänsä.