Media ja viihde ›

Meadow: Ootko danny?
 
Eiku Armi.
 
Taitaa Bay olla monille ylitsepääsemätön este tuossakin leffassa. Itselle se ei vain ole mitenkään iso harppaus päästä siitä ylitse ja nauttia hyvästä leffasta.

Rhapa: Taitaa Bay olla monille ylitsepääsemätön este tuossakin leffassa. Itselle se ei vain ole mitenkään iso harppaus päästä siitä ylitse ja nauttia hyvästä leffasta.
 
The Islandin alkupuoli toimii yllättävänkin hyvin kaikessa maltillisuudessaan, hyvää dystopia/THX 1138 -meininkiä, mutta lopussa tuleekin sitten kuvioihin ne mustat helikopterit ja yliampuva pikaruokatoiminta jossa laitetaan kaikki palasiksi. Potentiaali hukataan ja taso laskee. Harmi!

Islandissa nauratti myös se valeloppu: päähenkilöt suutelevat auringonnousua vasten eeppisen musiikin pauhatessa taustalla ja kaikki merkit viittaavat elokuvan loppumiseen, mutta yhtäkkiä mennäänkin räjäyttelemään paikkoja vähän lisää.

carnation: The Islandin alkupuoli toimii yllättävänkin hyvin kaikessa maltillisuudessaan, hyvää dystopia/THX 1138 -meininkiä, mutta lopussa tuleekin sitten kuvioihin ne mustat helikopterit ja yliampuva pikaruokatoiminta jossa laitetaan kaikki palasiksi. Potentiaali hukataan ja taso laskee. Harmi!
 
Juu, sama täällä. Silti, lopun överiydestä huolimatta parempi leffa kuin odotin.

Täydellinen sotilas (Universal Soldiers)
 
Jean-Claude Van Damme ja Dolph Lundgren ovat Vietnamin sodassa toisensa tappaneet sotilaat, jotka valtio herätti henkiin ylisotilaiksi erikoisryhmään. Reportteri käy uteliaaksi projektista, ja Van Damme saa flashbackejä ja pelastaa naisen Lundgrenilta ja lähtee hänen kanssaan pakosalle. Terminator-fiiliksiä tulee Van Dammen opetellessa elämistä valtion hallinnasta päästyään, kun taas Lundgren palaa samana psykopaattina kuin aikaisemmin.
 
Koko leffan olemassaolo oikeuttuu loppukohtauksella, Dolphin näyttelyn lisäksi. Van Damme nousee Lundgrenin pieksemänä hidastettuna liekkien roihutessa taustalla, heittää kierrepotkun, ristiinnaulitsee Dolphin pilkkomishärveliin, laukoo one-linerin ja käynnistää laitteen. Nauroin ja karjuin hieman.
 
1/5

Itchy: Täydellinen sotilas (Universal Soldiers)
 
1/5
 
Huono pisteytys. Täähän oli kovinta ikinä!
 
Hyvä on, oli teininä. Uskaltaiskohan katsoa uudestaan enää.

arppah8: Huono pisteytys. Täähän oli kovinta ikinä!
 
Loppukohtaus oli kyllä mahtavuutta mistä ansaitsi pisteensä. Ehkä Dolphin monologeista olisi puolikkaan voinut lisätä.

Tähtien maksimi jälleen neljä.
 

 
Mr. Nobody
 
Tämän leffan idea on tosi vaikea selittää, mutta yritän silti. Hamassa tulevaisuudessa 118-vuotias Nemo Nobody on maailman viimeinen vanhuuteen kuoleva ihminen, koska jonkun vallankumouksellisen telomeerihoidon myötä ns. nuoruuden lähde on löydetty. Sairaalahuoneeseensa hipsii salaa toimittaja aikeenaan saada Nemoa kertomaan elämäntarinansa, mutta tarinoita onkin yllättäen useita, ja kaikki ristiriidassa keskenään. Nemo palailee jatkuvasti kertomuksissaan elämänsä suurimpiin risteyksiin, ja usein katsojalle esitetään molemmat ratkaisut, mutta paljon jää tulkinnanvaraa siitä, mikä rinnakkaistodellisuuksista on ns. totta, ja mikä vain kuvitelmaa. Yhteneviä elementtejä löytyy mm. leffoihin Perhosvaikutus, Sliding Doors, Ihmeellinen on elämä ja Vanilla Sky, mutta minkään kopioksi ei Mr Nobodya voi sanoa. Leffa on poikkeuksellisen omaperäinen, mutta vaatii jatkuvaa keskittymistä, että tapahtumissa pysyy kärryillä.
 
Leffan tärkein sanoma lienee tuo kysymysten kulminoituma: "Mitä jos?" Nemon elämässä on monia itselleni samaistuttavia kohtia, koska pohdin itse jatkuvasti ihan arkisissa pikkuasioissakin samoja asioita. "Miksi tein/sanoin niin? Mitä olisin voinut tehdä toisin?" Käyttääkseni akateemisia termejä tyhmästi, leffa tarjoaa katarttista lohtua moisiin kysymyksiin sillä ajatuksella, että onnen löytäminen ei ole aina mahdotonta huonojenkaan valintojen jälkeen.
 
Ihan sivumainintana, tuolla jelppikerhossa meikäläiselle suositeltiin taannoin tätä, kun etsin jotain sellaista leffaa, jota saattaisin vihata yhtä paljon kuin erästä toista rinnakkaisiin aikajanoihin nojaavaa F-alkuista kammotusta. Siinä mielessä Mr Nobody oli ilahduttava pettymys, koska tämä teki kaiken sen oikein, missä tuo toinen epäonnistui surkeasti: leikkaus jopa toimi, ihmishahmoilla oli kolmaskin ulottuvuus, (kuva-)käsikirjoitus oli loppuun asti mietitty, ja ennen kaikkea tätä oli mukava katsoa. Sori pienestä provokaatiosta, mutta en ole päässyt yli siitä vieläkään.
 
***½ ja kaksi peukkua pystyyn.

Pulgasari
 
Pohjois-korealainen Godzilla- kopio, ohjaajan Kim Jong-Il hankki kidnappaamalla Etelä-Koreasta.
 
10/10
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Pulgasari

Me and you and everyone we know
 
Hitsi. Olipas kaunista. Ja surullista. Ja vaikka mitä. Leffa on läjä pieniä sivujuonia yhden piirin elämistä ja kokemuksista. Rakkautta ja sellasta. Oudot ja kyseenalaisetkin asiat esitettiin jotenkin tuomitsematta. Suloisinta oli ehkä leffan loppu. Rakkaus on about kauneinta ikinä.
 
5/5
 
edit: http://www.imdb.com/title/tt0415978/

Loco happy: Me and you and everyone we know
 
Hitsi. Olipas kaunista. Ja surullista. Ja vaikka mitä. Leffa on läjä pieniä sivujuonia yhden piirin elämistä ja kokemuksista. Rakkautta ja sellasta. Oudot ja kyseenalaisetkin asiat esitettiin jotenkin tuomitsematta. Suloisinta oli ehkä leffan loppu. Rakkaus on about kauneinta ikinä.
 
5/5
 
edit: http://www.imdb.com/title/tt0415978/
 
Onks tää vähän samantyylinen Love Actuallyn kanssa? Jos on, niin pistän omalle ostoslistalle saman tien.

Dancer in the dark
 
Jakaa varmaan yleisönsä. Minusta tämä ei ollut surullinen vaan raivostuttava. En vaan sietänyt sitä björkin esittämää hahmoa. Yököttävää söpöilyä. Enkä tykkää björkin musiikista koska ne kuulostaa kaikki ihan samanlaisilta.

author: Dancer in the dark
 
Jakaa varmaan yleisönsä. Minusta tämä ei ollut surullinen vaan raivostuttava. En vaan sietänyt sitä björkin esittämää hahmoa. Yököttävää söpöilyä. Enkä tykkää björkin musiikista koska ne kuulostaa kaikki ihan samanlaisilta.
 
Todistan teoriasi välittömästi. Katsoin saman viime viikonloppuna, ja tykkäsin hillittömästi. Von Trier on naurettavan suvereeni katsojan tunteiden manipuloimisessa. Musikaalien höttöisyyden ja liioitellun karmivan arkirealismin välillä hyppiminen toimi oivasti. Ja Björkin kappaleista tykkäsin.

Swan: Onks tää vähän samantyylinen Love Actuallyn kanssa? Jos on, niin pistän omalle ostoslistalle saman tien.
 
Vähän taitaa olla lähellä totuutta. Hyvä leffa toi tosiaan oli.

Swan: Onks tää vähän samantyylinen Love Actuallyn kanssa? Jos on, niin pistän omalle ostoslistalle saman tien.
 
Onhan tämä indiempää ja obskuurimpaa kamaa, mikä ei kaikille Love Actually -faneille välttämättä toimi. Toki herttanen ja symppis tämäkin, mutta pienellä twistillä.

Junon katoin toisen kerran. Pidin jopa enemmän kun ekalla kerralla. Söpöö ja hassua ja kaikkea. Love it.
 
5/5
 
ps. Suositelkaas jottain tän ja sen Me and you blaa blaan tyylisiä leffoja.

Loco happy: ps. Suositelkaas jottain tän ja sen Me and you blaa blaan tyylisiä leffoja.
 
Ghost World, Garden State, Eternal Sunshine of The Spotless Mind, Adventureland, The Squid and the Whale (hieman mustempaa huumoria tässä), The Ice Storm, The Virgin Suicides, Chasing Amy... ohan näitä vaikka millä mitalla, mut noi nyt tuli nopiasti mieleen.

Lars And The Real Girl, Little Miss Sunshine, Billy Elliot, Hallam Foe, Looking For Eric, Harold And Maude..

Out for Justice
 
Seagalin yksi kuuluisimmista leffoista, missä tämä takatukkainen "tuhannen ilmeen mies" on tällä kertaa kovaotteinen poliisi Gino Felino. Leffan alussa Ginon lapsuudentoveri Richie tappaa Ginon hyvän ystävän josta Felino ei tietenkään pidä vaan tämä lähtee kostoretkelle! taattua seagal laatua koska leffa on sen verto "vanha" teos, että ei ole sitä 2000-luvun-Seagal-ennalta-arvattavaa-paskaa. Kuten melkein kaikki Seagal leffat tämäkin on hyvä vain Seagalin takia. Mukamas katu-uskottava Richie on lähinnä naurettavan näköinen ja oloinen hahmo, joka ottaakin lopussa sitten kunnolla turpaan ja kuolee viinipullon avaajaan... Tätä ennen Seagal kerkeää paukutella haulikolla vihulaisia, on takaa-ajo kohtaus, seksikohtausta ei ole, mikä on sinänsä hyvä koska EN nimenomaan halua nähdä väkisinväännettyä kohtausta Stevenistä pukilla :D Tämän lisäksi Seagal vääntää noin miljoonaa kättä ja murtaa saman mokoman neniä. Miellyttävää katseltavaa alusta loppuun kunhan ei ota liian tosissaan. Mä diggaan, neljä tähteä viidestä.