Rock, pop, alternative ›

Kyllä parhaimmillaan niitten musa on todella tyylikkäästi säestettyä runoutta, kyllä jotkut Morrisonin tekstit esim "Scream of A Butterfly" on mahtavia
 
Tottahan tuo, mutta itselleni ei mikään artisti kolahda, jos ei sillä ole oikeasti hyvää ja persoonallista vokalistia; veikkaan että näin ajattelee myös moni muu. Tietysti Morrison kokonaisuutena on se juttu, mutta usein sivuutetan se, että sillä oli oikeasti äärimmäisen poikkeava kyky luoda tarttuvia laulusovituksia ja tulkita ne vaikuttavasti. Hyvät lyriikatkin voi pilata huonolla tulkinnalla, kun taas Morrisonin sanoituksiin lataama tunne vie niiden merkitykset ihan uusiin sfääreihin.
 
Dokkari oli kyllä hienosti toteutettu, hyvin pysy mielenkiinto yllä. Illalla ois vielä tarkoitus vetää doors-överit katselemalla se 90-luvulla tehty leffa. :)

Nyt on When You're Strange vihdoin tsekattu, positiiviset fiilikset jäi käteen. Kovin montaa muuta elokuvatuotosta ei löydy jotka aiheuttaisi saman määrän kylmiä väreitä kuin mitä tuo kyseinen pätkä sai aikaan. Huolimatta Morrisonin epäjumaluudesta (lähinnä ehkä meitsin kohdalla) kaikki neljä ovat kyllä mielenkiintoisia ja eteviä heppuja.
 
Doorsin soundista sen verran että kelattiin kaverin kanssa leffan jälkeen, että niiden musiikilla voisi tänäkin päivänä ihan hyvin löydä läpi freesinä ja omalaatuisena bändinä. Ajalle tyypillisen vanupäisen leijalupsykedelian sijaan naamalle rynniikin liskoja yms. todella diippiä settiä. Ei vissiin mennyt Morrisonin Freudilaisvertaukset mennä ihan perille silloin alkuaikoina.
 
Two thumbs up niin yhtyeelle kuin dokkarillekin.

Katsoin lauantaina YLE-teemalta Classic Albums:n Doors-jakson jossa työn alla oli yhtyeen ensimmäinen levy. Sen perään tuli sitten tämä 90-luvun elokuva.
 
On se hyvä levy. Avausbiisi lähentelee ehkä täydellistä rock-biisiä. (Vastaavalle jalustalle täydellistä lähestyvänä rock-biisinä nostan AC/DC:n Rockerin) Alle kahteen ja puoleen minuuttiin on puristettu todella paljon tunnetta, herkkyyttä ja raivoa, esimerkiksi näin: "I found an island in your arms, country in your eyes. Arms that chain, eyes that lie."
 
Vaikka Light My Firen tuli on palanut vähän liiaksi, on se soolo-osio edelleen ihan mieletön.
 
Elokuvan perusteellahan yhtyeen konsertit eivät olleet mitään lasten leikkiä tai ennalta suunniteltua teatteria. Kuusikymmentä luvun lopun takakireä amerikkalainen moraalinen ilmapiiri ei oikein sulattanut Morrisonin arvaamatonta ja periksi antamatonta luonnetta. Konfliktihan siitä syntyi ja bändikaverit olivat sen vuoksi varuillaan koko ajan että mitenköhän tämä ilta päättyy. Näin siis yhtyeen kovasti arvostelemassa leffassa.
 
Luin vuosia sitten No One Here Get's Out Alive-kirjan mutta pitänee lukea uudelleen ku ei siitä enää oikein mitn muista. Varasin kirjastosta tän Manzarekin kirjan, pitää vilkasta siitäkin, miten se vajaa kymmenen vuotta oikein meni.

WarMachine: Elokuvan perusteellahan yhtyeen konsertit eivät olleet mitään lasten leikkiä tai ennalta suunniteltua teatteria. Kuusikymmentä luvun lopun takakireä amerikkalainen moraalinen ilmapiiri ei oikein sulattanut Morrisonin arvaamatonta ja periksi antamatonta luonnetta. Konfliktihan siitä syntyi ja bändikaverit olivat sen vuoksi varuillaan koko ajan että mitenköhän tämä ilta päättyy. Näin siis yhtyeen kovasti arvostelemassa leffassa.
 
Näinhän asia oli myös kirjojen perusteella, se arvaamattomuus oli ihan suunniteltu juttu ja Doorsin vahvuushan oli improvisointi, se oli jatsia, bluesia ja rokkia samassa paketissa. Kun Morrison alkoholisoitui ihan kunnolla niin suurin huolenaihe alkoi olemaan se että pystyykö Morrison vetämään keikkansa läpi edes jollakin tavalla vai meneekö homma ihan perseelleen, tuo oli bändille melkoista helvettiä mutta teki Morrisonista legendan jo eläessään.
 
On ihan ymmärrettävää että muut pojat eivät pitäneet Stonen tavasta pönkittää Morrison-myyttiä koska ne ovat nähneet myös sen kolikon toisen puolen. Minä pidän tuosta elokuvasta hyvin paljon mutta tuskin pitäisin jos soittaisin bändissä jonka laulusolisti konttaa lavalla joka perkeleen ilta eikä tiedä itsekään mistä on tulossa ja minne menossa.
 
Morrison oli laulava runoilija jota siunattiin harvinaisen hyvällä äänellä, siihen tuli rosoa ja särmää mitä enemmän Morrison kaatoi viskiä kurkkuun mutta homma toimi erittäin hyvin silloinkin kun Morrison oli perseet olalla. Juice Leskinen oli Morrisonin vastakohta mitä tulee humalaiseen lauluun, vaikka en minä Juicea mitenkään arvostele, hieno taiteilija sekin oli omalla tavallaan.

Tuli hankittua When You're Strange DVD:nä ja eilisyö meni sitä mukavasti katsellessa. Tiukka paketti alle puoleentoista tuntiin ahdettuna. Eipä tuo sinällään mitään järisyttävän uutta tarjonnut, mutta nytpä on noista legendaarisista konserteista parhaat palat samoissa kuorissa eikä tarvitse pitkin YouTubea selailla. Varsinkin oikeat kuvat, videot ja äänet niistä konserteista, joista rehvasteltiin em. Stonen elokuvassa (joka myös tuli lauantaina katsotuksi).

loistava bändi, yksi omista suosikeistani. Oikein mukavia biisejä soittaa rummuilla. Harmi vain morrisonin kuolema niin nuorena :(

Muistanko muuten oikein kun luin jostakin että Doorsin Euroopan rundilla 1968 muistaakseni Amsterdamin keikan aattona Jimbo oli vetänyt överit ja joutunut sairaalaan tjsp. Keikka oli kuitenkin vedetty Manzarekin laulamana...

Regalis Apertura: Muistanko muuten oikein kun luin jostakin että Doorsin Euroopan rundilla 1968 muistaakseni Amsterdamin keikan aattona Jimbo oli vetänyt överit ja joutunut sairaalaan tjsp. Keikka oli kuitenkin vedetty Manzarekin laulamana...
 
Jossain dokkarissa Jefferson Airplanen Grace Slick kertoi Morrisonin ilmestyneen lavalle tanssimaan kesken heidän settinsä (soittivat siis ennen Doorsia), ja tiltannut sinne lavalle. Myöhemmin Morrison oli viety paareilla ambulanssiin ja lanssilla sairaalaan. Manzarek oli sitten tehnyt mitä tehtävissä oli, ja laulanut keikan.
 
Kuitenkaan mitään varsinaisia övereitä Jimbo ei ilmeisesti ollut vetänyt, joidenkin lähteiden mukaan oli viskillä huuhtonut merkittävän kokoisen hasisbiitin alas.
 
Samassa dokumentissa Slick mainitsi myös, että kadulla kävellessään bändien jäsenille tarjottiin usein päihdyttäviä aineita. Muut laittoivat taskuun ja nautiskelivat mahdollisesti myöhemmin, Morrison kiskoi yleensä kaiken samantien.

TheDoorsFani: loistava bändi, yksi omista suosikeistani. Oikein mukavia biisejä soittaa rummuilla. Harmi vain morrisonin kuolema niin nuorena :(
 
Onneks se Morrison kuoli kumminki just 27-vuotiaana ;D Mutta joo. Loistava bändi kyllä! Pitää tsekata pikimmiten se uus dokkari.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … uomiostaan+Floridassa/1135262265572
 
Miks 40 vuotta tapauksen jälkeen uudelleentutkitaan kuitenkin noin mitätöntä asia? Varojen tuhlausta mielestäni

Jokapaikanapina: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … uomiostaan+Floridassa/1135262265572
 
Miks 40 vuotta tapauksen jälkeen uudelleentutkitaan kuitenkin noin mitätöntä asia? Varojen tuhlausta mielestäni
 
Amerikkalaisille pippelin näyttäminen on paljon vakavampi asia kuin vaikkapa aseellinen ryöstö.

Morrisonin tekstit on loistavia, niistä voinee päätellä että kun asiaan paneuduttiin niin ovet olivat auki kaikelle mitä asiaan liittyi, joku voisi sanoa että sekä enkelien että demonien kannalta asiat nähtiin. Siitä annan 10+ pistettä ja lizard-papukaijan merkin. Bändikin soittaa lähes käsittämättömän hyvin mikä osaltaan johtunee Morrisonin arvaamattomuudesta, eli bändin piti olla veitsen terällä koko ajan (no, taas arvelen enkä tiedä). Lyriikoissa vähän häiritsee aihealueet kuitenkin kun ne ovat minä, rakkaus ja sota pääasiassa, vaikkakin kuten jo aiemmin mainitsin ne kertoo niistä todella hienosti.
 
Jos jonkun edesmenneen jullkimon kanssa voisin viettää dokailuviikonlopun niin valitsisin Morrisonin. Hänen persoonansa kiehtoo minua, jostain syystä. Olen tainnut tiedostamattani tehdä samantyyppisiä temppujakin muttei niistä sen enempää. Villi ja vapaa, niitä kunnioitetaan ketkä sen ansaitsee eikä niitä ketkä sitä haluaa.

Jokapaikanapina: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … uomiostaan+Floridassa/1135262265572
 
Miks 40 vuotta tapauksen jälkeen uudelleentutkitaan kuitenkin noin mitätöntä asia? Varojen tuhlausta mielestäni
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … uomiostaan+Floridassa/1135262265572
 
Kyllä se Jim nyt riemastuu...

Floridassa asuu armotonta väkeä, kaksi neljästä ei ole vieläkään antanut kikkelinheiluttelua anteeksi.
 
Nelijäsenisen armahduslautakunnan toinenkin jäsen on kääntynyt armahduksen kannalle. Aikaisemmin armahdusta on kannattanut vain osavaltion kuvernööri Charlie Crist.
 
Olisivat nyt kuitenkin voineet samalla selvittää sen että heiluiko siellä lavalla kikkeli vai sormi, nyt me emme koskaan saa sitä tietää.

Atomic Cafe: Olisivat nyt kuitenkin voineet samalla selvittää sen että heiluiko siellä lavalla kikkeli vai sormi, nyt me emme koskaan saa sitä tietää.
 
Harmi kun ei ollut vielä kännykkäkameroita... Tai ehkä parempi niin. Ennen pysyi keikkojen mystisyys ja taika paremmin.

Mulle ovet aukesivat naristen aikoinaan 70-luvulla ja vieläkin saranat takkuaa - varsinkin Hammondin ulina ärsyttää.

hippelihuijaa:varsinkin Hammondin ulina ärsyttää.

Tarkoittanet Voxia.

hippelihuijaa: varsinkin Hammondin ulina ärsyttää.
 
Juu, sehän on läsnä monessa 60-70-luvun taitteen genressä. R&B:ssä, folk/country rockissa, psykedeliassa, varhaisessa metallissa ja sitten 70-luvulla progessa.
Muttei Doorsin musassa jossa on VOXin urku ja Fenderin bassopianolla soitettu vasuribasso.

Atomic Cafe: Olisivat nyt kuitenkin voineet samalla selvittää sen että heiluiko siellä lavalla kikkeli vai sormi, nyt me emme koskaan saa sitä tietää.
 
Kyllä se saattaa selvitä, mitä nyt yleensä dokumentteja ei ole asioista jotka eivät tapahtuneet. Eli sieltä on paljon valokuvia jotka ovat Yhdysvaltain oikeuslaitoksen omaisuutta eikä niitä ole julkaistu tai saatettu yleiseen jakeluun, ja jos missään niistä ei vilahda penis niin kuka sanoo ettei se penis kuitenkin olisi vilahtanut mutta kukaan ei älynnyt ottaa siitä kuvaa. Massahypnoosiin voi tietenkin vedota niinkin päin, että kaikki joilla oli kamera olivat niin hypnotisoituneita että itsesensuroivat peniksen täydellisesti eli eivät pystyneet laukaisemaan kameroitaan silloin kun olisi ollut makkaraa näytillä.
 
Kyllähän tällainen mielenmuutos vahvasti viittaa siihen että todistusaineisto puhuu jonkin muun kuin peniksenvilauttelun puolesta. On meikäläisestä vinkkelistä kummallista että oikeuslaitos yleensä ottaa asiakseen kumota jälkikäteen niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin itsensäpaljastamisesta aikoinaan langetettua tuomiota varsinkin kun tuomion saaja on kuollut. Ehkä kuvernööri tahtoo edistää omaa poliittista uraansa tarttumalla oikeusmurhaan jonka uhri oli kuuluisa henkilö.