Laulaminen ›

Olen nuori vielä äänenmurroksessa oleva kitaristi. Aloitin urani rummuista, soitin niitä, kyllästyin ja vaihdoin kitaraan, etenkin rytmikitara oli minulle lähellä vaikka sooloihinkin taivunkin helposti. Soittanut olen vasta vähän aikaa (n. vuoden), ja tässä soittamisen ohessahan olen opetellut laulamaan samalla kun soitan.

Soitan melko huonossa yhtyeessä jossa muilla on vain rahan kiilto silmissä eikä taitoa juuri lankaan. Itse en yhtyeessä laula vaan toinen kitaristi. Laulu nyt hänellä on mitä on. Itse haluaisin perustaa yhtyeen jossa olisi enemmän osaamista ja innokasta meininkiä ja voisin laulaa vapaasti.

Ongelmana on myöskin se että vaikka haluaisin laulaa, en kuitenkaan uskalla laulaa kovinkaan muiden kuullen, vaikka saisinkin kohtuu hyvin. Pienestä pitäen olen small talkia ja stand up komiikkaa harjoittanut jopa yleisön edessä muitta mutkitta ja olen nauttinut siitä mutta laulaminen nyt tuottaa ongelmaa.

Kannattaako minun varsinaisesti nyt ryhtyä yhtyeen solistiksi? Äänen murros tekee korkeista äänistä vaikeita kuten esim. Smells like teen spiritin kertosäkeessä.
Sekavat ovat tekstit mutta toivottavasti joku hahmotti jotain ongelmastani.

Laula pois vain. Laulamaan ei laulamatta opi, ja laulajille on bändeissä yleensä hyvin kysyntää.
 
Mut älä prässää liikaa korkeita ennen kuin äänenmurros on ohi.

Samat sanat kuin ylläolevalla. Laulamalla sitä oppii ja jos on mahdollista äänittää joskus omaa lauluaan, niin huomaa paljon juttuja mitä voi kehittää. Eikä saa lannistua vaikkei aina suju! Kyllä omakin ääni oli mielestäni tosi kamala joskus ja ajattelin ettei musta ikinä voi laulajaa tulla.
 
Ja tota Teen Spiritiä tuli muuten joskus kanssa väkisin rypistettyy :)