Kitarat: kitarakamat ›

ubik: ja vielä helpompi on Liberon kuultomaali (spriipetsi) saa prismasta ja taidekaupoista.
 
Levitys nukkaamattomalla kankaalla hieroen. 1-3 kerrosta riipuen siitä kuin tumman haluaa, ei valumia eikä epätasaista väri pintaa, kuivuu noin 30min.
 
Päälle vaikkapa samanmerkin finishing oil tai danish oil (kestävämpi)
 
.
 
Mieluiten kyllä vanhan lakka pinnan ottaisin poies, joko sitte hiomalla tai jollain stripper tai nitromoss tyylisellä kemiallisella maalin poisto aineella.
 
.
 
ite värjäsin noilla aineilla ja olisko siinä nyt iltapäivä menny... tais maksaa kaikkinensa jotain 20€
 
jotenkin mielsin että tarkoitit lakkapetsiä joka on ihan perseestä.
 
tuo sprii kuultomaali on kyllä hyvää kamaa, kitaraan en ole kokeillut, mutta saunan lähteet olen noin vetänyt.
 
hyvä kama jos haluaa yhden tasaisen värin.
teräsvillalla kyllä tuonkin levitin.
 
vesipetsiä jos haluaa sävytellä, tehdä häivytyksiä bursteja ym, tai muuten vaan ottaa puun kuvioita paremmin esiin.
loimut ym saa komeasti esiin kaivettua kyllä vesipetsiä leikkimällä.

Jipper: Paljonkohan sen maalauttaminen maksais tai oliskohan siihen jotain muuta järkevämpää vaihtoehtoa (lakkaus yms.? ) ja paljonko se maksaa.
 
Kun kyseessä on tollanen natural väri, niin entäs jos hioisit itse kolot pois sitten vain lakkauttaisit sen?
 
Tai poistat nykyisen lakan, sävytät vaikka petsillä ja sitten laitat pintaan Osmo Color-puuvahaa. Noita saa myös sävytettynä, mikä vielä helpompaa. Eli lakka vex ja sävytetty puuvaha pintaan.
 
http://www.osmocolor.com/lapik_pv.html
 
http://kauppa.nurmitapetti.fi/cat.php?cat=74

Jipper: En siis ole koskaan tehny mitään tälläista ennen eli voisinko saada ihan yksityskohtaisen ohjeen viel tästä petsauksesta ja sen jälkeisestä lakkauksesta? Ja minkä merkkisä aineita kannattais käyttää?
 
jos siis värjätä haluat ni:
-Nitromors tms. maalin/lakan poisto aine (nitrolla lähtee kaikki paksummatki, liberon stripperillä ohkasemmat käsittelyt) purkeissa ohjeet mut periaattessa levität aineen, annat vaikuttaa ja rapsuttelet sen jälkeen lakat tms. pois
 
-putsaat pinnat kaikesta roskasta ja rasvasta.
 
-sanot vaimolle että keittiötä ei voi nyt vähään aikaan käyttää.
 
-Suojaat kitarasta kaiken mihin et halua sävytettä levittää, otelauta jne. ja irrotat kaikki irti lähtevät osat, virittimet, hihnatapit, tallat, mikit jne.
 
-otat petsin/kuultomaalin ja kostutat riepua/tersvillaa siinä ja alat kevyesti levittelemään HUOM. yksipuoli kerrallaan kannattaa tehdä esim. kansi ja sivut, takapuoli ja kaula. kannattaa sen verran varoa ettei sävytettä pääse valumaan toiselle puolelle.
 
-annat kuivua sen aikaa mitä purkki käskee ja toistat saman toiselle puolelle, ite laitoin pahvista semmoset "kannakkeet" mikkikoloihin ettei kansi ottanut pöytään kiinni.
 
-tätä toistat niin monta kertaa kuin haluat, tummenee kerros kerrokselta.
 
-teräsvillalla jos levittelee niin välihiontaa ei tarvita, jos vesipetsillä niin aina levityskertojen välissä 0000 teräsvillalla
 
-lopuksi päälle finishing oil, danish oil tms. suojaava öljy/vaha samalla tavalla villalla/rievulla hieroen.
 
http://www.liberon.fi/ noilla vetelin ite eikä valittamista muuten ku se maalinpoisto aine ei oikein tehonnu paksuun maaliin.

ubik: jos siis värjätä haluat ni:
-Nitromors tms. maalin/lakan poisto aine (nitrolla lähtee kaikki paksummatki, liberon stripperillä ohkasemmat käsittelyt) purkeissa ohjeet mut periaattessa levität aineen, annat vaikuttaa ja rapsuttelet sen jälkeen lakat tms. pois
 
-putsaat pinnat kaikesta roskasta ja rasvasta.
 
-sanot vaimolle että keittiötä ei voi nyt vähään aikaan käyttää.
 
-Suojaat kitarasta kaiken mihin et halua sävytettä levittää, otelauta jne. ja irrotat kaikki irti lähtevät osat, virittimet, hihnatapit, tallat, mikit jne.
 
-otat petsin/kuultomaalin ja kostutat riepua/tersvillaa siinä ja alat kevyesti levittelemään HUOM. yksipuoli kerrallaan kannattaa tehdä esim. kansi ja sivut, takapuoli ja kaula. kannattaa sen verran varoa ettei sävytettä pääse valumaan toiselle puolelle.
 
-annat kuivua sen aikaa mitä purkki käskee ja toistat saman toiselle puolelle, ite laitoin pahvista semmoset "kannakkeet" mikkikoloihin ettei kansi ottanut pöytään kiinni.
 
-tätä toistat niin monta kertaa kuin haluat, tummenee kerros kerrokselta.
 
-teräsvillalla jos levittelee niin välihiontaa ei tarvita, jos vesipetsillä niin aina levityskertojen välissä 0000 teräsvillalla
 
-lopuksi päälle finishing oil, danish oil tms. suojaava öljy/vaha samalla tavalla villalla/rievulla hieroen.
 
http://www.liberon.fi/ noilla vetelin ite eikä valittamista muuten ku se maalinpoisto aine ei oikein tehonnu paksuun maaliin.
 
kiitos tämä valaisi asiaa paljon. Näillä lähdetään yrittämään.

Huom!
 
petsi imeytyy voimakaammin päätysyyhyn eli sivuista saattaa tulla laikukkaat, vähän riippuu että minkälaisella sävyllä vedät.
 
suosittelen kokemuksella Tru-Oilia pinnaksi, sitä saa metsästysliike sinisalolta ainakin.
 
tässä myös video aiheesta, samalta heralta löytyy paljon infoa aiheesta
http://www.youtube.com/watch?v=DBCUuhByQLA
 
Anders Liljeström
 
uudetlaulut.blogspot.com
 
onnea matkaan!

Ja ehkä kannattaa ylivarovaisesti alottaa siitä rungon takapinnasta (Gibsoneissa kun ei ole pleksejä joiden alla piilossa testailla) - näkee ainakin että tuleeko sellainen kuin haluaa ennen kuin ottaa riskin kansipuolen kanssa...

Anders L: Huom!
onnea matkaan!
 
Ja huom! Jos käytät jotain öljyä niin voi olla että uudelleen lakkaaminen on tämän jälkeen vaikeaa/mahdotonta. Mieti ensin kahdesti mitä teet.

Les Fender: Ja huom! Jos käytät jotain öljyä niin voi olla että uudelleen lakkaaminen on tämän jälkeen vaikeaa/mahdotonta. Mieti ensin kahdesti mitä teet.
 
olen hionut ja maalannut yhden osmolla hyvin vahvasti vedetyn kitaran, sekä yhden öljytyn missä oli vielä vähät pinnassa, hioin ja vedin nitrolakat.
 
kummankaan kanssa ei ollut mitään ongelmia maalin tai lakan tarttumisen kanssa.

jos nyt puhutaan gibsonin LP studiosta niin vintage arvohan on...
eli jos väri mättää niin uusiks vaan...
hinta riippuu tietenkin siitä, tee pohjatyöt kunnolla, hio hio ja hio ja lopuksi nolla paperilla hio vielä muutaman kerran..
äläkä vie automaalaamoon tietämättä, siellä on hyvät ruiskut mutta väärät maalit,, yleensä maalaavat peltiä..
lohjalla oli aikoinaan yks kitara rakentaja/maalaja. Suht halpa, mutta hyvä, piti pajaa omakotitalon kellarissa.
Hepun nimi on P. Peltola/Peltoila/Peltonen/Peltokas....
ei voi muistaa..koita löytää.. sieltä ehkä kannatta lähtee hakee

UNDU: ...äläkä vie automaalaamoon tietämättä, siellä on hyvät ruiskut mutta väärät maalit,, yleensä maalaavat peltiä...
 
Automaaleilla kitaroita toki perinteisesti maalattiin esimerkiksi Fenderillä, mutta eri liemet taitavat nykyisin käytössä olla. Jenkkiautoharrastajat saattaisivat olla oikea osoite tästä päätellen.
 
Sitäkään en tiedä, miksi nykyiset automaalit eivät sopisi kitaroille (enkä usko, etteivät soveltuisi).

Ei mulla ainakaan mitään vikaa ole nykyisillä automaaleilla automaalaamossa maalatussa bassossa?
 
Miksi se ei siihen muka soveltuisi?
Vesipohjaisia nuo nykyvärit vaan on liuottimen sijaan, mutta ihan saman niillä maalaa.
Pohjatöistä se on kiinni miten pinta tulee/pysyy.
Mistään maalista ei tule kovin hyvää suoraan raaan puun päälle vedettynä, jos tarkoituksena on saada pettävä pinta.
 
Vanhoja jenkkiselluloosamaaleja en käyttäisi ihan vaan sen takia että niissä on vitullinen duuni, kun pinta maalataan ensin törkeäksi appelsiiniksi, ja kiillottamalla tehdään pinta.
 
Hiton kestävä pinta, mutta kitarakäytössä ei hyötysuhde vaivaan nähden oikein ole sen arvoinen.

Onks jollain hajuu mistä löytäis jonkun asiantuntevan ihmisen tekemään tän homman kohtalaisen halvalla? (pääkaupunki seudulta)

No minä noita olen jonkin verran tehnyt, mutta laita budjetti vaikka pikaviestinä niin tiedän mikä on "halvalla"
 
-----------------
uudetlaulut.blogspot.com

"Vanhoja jenkkiselluloosamaaleja en käyttäisi ihan vaan sen takia että niissä on vitullinen duuni, kun pinta maalataan ensin törkeäksi appelsiiniksi, ja kiillottamalla tehdään pinta."
 
Öööö... appelsiini pinta on merkki huonoista ruiskun säädöistä ja tekijän ammattitaidosta.

Anders L:
 
Öööö... appelsiini pinta on merkki huonoista ruiskun säädöistä ja tekijän ammattitaidosta.
 
öööö ei ole.
kysyppä oikeasti ammattitaitoiselta maalarilta millainen homma se on.
 
nyt puhutaan ihan eri asiasta kuin nykyaikaisista maaleista.
ei kuulu aiheeseen sen tarkemmin, niin jaksa alkaa tarinoimaan sen enempää aiheesta.

selluloosa lakalla en kyl lähtis itekkää tekemään siis shellakka, ainki pitää olla pitkä pinna ja PALJON eri vahvusia hiompapereita. tarkotuksellahan sitä ei appellsiiniksi vedetä, mutta helposti tulee semmone pinta ku ei oo nii justiinsa et minkä näköne se pinta on ku joutuu tekemään välihiontaa koko ajan ja useita kerroksia.

ubik: selluloosa lakalla en kyl lähtis itekkää tekemään siis shellakka, ainki pitää olla pitkä pinna ja PALJON eri vahvusia hiompapereita. tarkotuksellahan sitä ei appellsiiniksi vedetä, mutta helposti tulee semmone pinta ku ei oo nii justiinsa et minkä näköne se pinta on ku joutuu tekemään välihiontaa koko ajan ja useita kerroksia.
 
Niin siis tarkoitin vanhoja selluautomaaleja mitä 50 vuotta sitten amerikassa käytettiin.
Tuttu otti yhteyttä buickiin kun haluaa entisöidä autonsa, ja kaikkia vintagemaaleja on vielä tallella yhteensä yli 20000 litraa että sai oikean alkuperäisvärin kyllä.
 
Tekijää mokomalle ei vaan tahdo löytää edes rahalla, ammattimaalarit kun tietää millainen urakka se on toteuttaa, että ihan viikonlopussa ei moista suoriteta, kun pinta todellakin tehdään paljon kovemmalla työllä vasta ruiskutuksen jälkeen.
 
Hieman toista kuin tavan maaleilla vetelyä, mutta kyllä niistä taas sitten vitun hienoja tuleekin kun jaksaa nysvätä.
 
Aiheena kuitenkin oli kitaran maalaus, niin ei maksa vaivaa ihan siihen lähteä hinkkaamaan moista kun siihen on paljon halvempiakin kelvollisia tapoja.
 
Tukkoon maalaaminen tai lakkaaminen ei ikinä ole paras mahdollinen idea soittimen soinnin kannalta, siksi itse vetelisin öljyjä, petsejä ja vahoja mieluummin, tai korkeintaan hyvin kevyt maalaus ja nitrolakkaus.
 
Psykoakustiikkaa varmaan, mutta omassa päässä ja fiiliksen mukaanhan näissä mennään :)

Suosittelisin kyllä jotain muovipohjaista autolakkaa helppouden vuoksi. Itellä kaks kitaraa lakattuna moisella, eikä se soundia tunnu tumppaavan... Nevalaisen Mattikin käytti ainakin Ikaalisten aikaan muovilakkaa. En muista merkkiä, mutta siinä oli semmonen papukaijalogo... Rauno oli muovilakoista kyllä eri mieltä... :D
 
Sellulakasta haihtuu kuivuessaan suurin osa eetteriin, joten sitä saa ruiskia ja hioa monta kerrosta ennen kiillotusta. Lisäksi se muistaakseni tukki tosi nopeasti hiomapaperin ja lakkapöly palleroitui semmoisiksi pikku pipuiksi, joita sai neppailla hionnan ohessa syrjemmäs. Mut jos jaksaa ja on intoa, niin mikäs siinä! :)

Voisko joku laittaa tänne jotain linkkei millasta jälkee milläkin maalilla/petsille/lakalla yms. tulee?