Rock, pop, alternative ›

akuankkakomppi:CBS:n ex-pomon Walter Yetnikoffin "Musiikkimogulin muistelmat".
 
Se on vitun hyvä kirja!

akuankkakomppi: CBS:n ex-pomon Walter Yetnikoffin "Musiikkimogulin muistelmat".

Epämuusikko: Se on vitun hyvä kirja!
 
Aivan kaikkea ei Yetnikoff tuossa uskaltanut kertoa, mutta raakaa on musiikkibusiness.
 
Tähän liittyen suosittelen lämpimästi L. Serge Denisoffin kirjaa "Tarnished Gold", vaikka vähän nyt ohi ketjun aiheen mennäänkin.

Onks Tom Waitsista kertova Innocent When You Sleep hyvä?

akuankkakomppi: Näistä kolmesta kirjasta eniten diggaan nimenomaan Woodyn rehelliseltä vaikuttavaa tilitystä. Hyväuskoinen hölmöhän se on ollut - tai diilejä hyväksyessään joko tuhannen päissään tai hirveessä pöllyssä.
 
Tai kaikkea kolmea, mene ja tiedä.

Ostín lentokentältä (englanniksi) Ozzyn elämänkerran. Hauskasti kirjoitettu ja toimii muutenkin.

Anthony Kiedisin Scar Tissue ja Lemmyn ja Slashin omaelämäkerrat ainakin ovat hyviä kirjoja ja suosittelen lukemaan mikäli heppujen tekemiset kiinnostaa. Parhaillaan olen pureutumassa Kitty Kelleyn kirjoittamaan epäviralliseen Sinatra-kirjaan.
 
Onko kukaan lukenut Mick Wallin kirjoittamaa Led Zeppelin - Jättiläisten aika-kirjaa? Olen saamassa sen joululahjaksi tyttöystävältä, kun hän taas puolestaan saa lahjaksi Ozzyn elämäkerran.

Pilkunviilausta...sori...eikös se oikea sana ole "elämäkerta" eikä "elämänkerta". Puolustukseksi viilauksesta voin todeta, että itsekin olen käyttänyt usein puheessa tuota väärää muotoa...vaikea oppia pois väärästä.

krautio: Pilkunviilausta...sori...eikös se oikea sana ole "elämäkerta" eikä "elämänkerta". Puolustukseksi viilauksesta voin todeta, että itsekin olen käyttänyt usein puheessa tuota väärää muotoa...vaikea oppia pois väärästä.
 
On. Olen kysynyt tämän Kielitoimistosta asti. Siis elämäkerta.

Koulussa yksi kaveri kirjoitti elämäntarinansa aineeksi otsikolla
 
elämän Kerta .

A. Kiedisin Scar Tissuen luin juuri läpi itse itseäni pakottaen, että saan palautettua sen kaverille. Olipas hukkahikeä!! Heppu kehuu vain itseään ja vetää satoja kiloja huumeita ja naiskentelee minkä kerkeää ja vetää taas pari tonnia huumeita. En suosittele kenellekään!
 
McIverin Metallica jäi aloituksen jälkeen kesken. Komppaan kirjan tylsyyttä, mutta eipä bändistä muutenkaan saa kiinnostavaa.
 
Jospa sitä McIverin Black Sabbathia ja Törkytehdasta seuraavaksi kokeilisi.

joukov: A. Kiedisin Scar Tissuen luin juuri läpi itse itseäni pakottaen, että saan palautettua sen kaverille. Olipas hukkahikeä!! Heppu kehuu vain itseään ja vetää satoja kiloja huumeita ja naiskentelee minkä kerkeää ja vetää taas pari tonnia huumeita. En suosittele kenellekään!
 
Joo, sama täällä, en kyllä viitsinyt pakottaa itseäni lukemaan tuota lähellekään loppua.

Jii-Gee: AC/DC'n Maximum Rock & Roll on gyl ihan hyvää shittiä luettuna myös på Finska.
 
Ehkä niin, mutta kyllä alkuperäiskieli silti takaa lähes poikkeuksetta kertaluokkaa syvemmän lukukokemuksen. Cläpan suomennettu omaelämäkerta menossa tällä hetkellä. Tökkii.
 
Onko manittu Peter Grant / The Man Who Led Zeppelin? Chris Welch näköjään oli kirjoittaja. Kyseessä on aivan hemmetin kiinnostava opus snadisti toisesta näkökulmasta. Mukavaa kerrontaa myös ajasta ennen Zepukoita: Gene Vincentin tötöilyt britteinsaarella jne.
 
E: Jos tulee mieleen muita manager-näkökulmasta kirjoitettuja rokänroul-kirjoja, pankaas vinkkiä. kiitos!

akuankkakomppi: Mulla on John McDermottin ja Eddie Kramerin "Setting the record straight", jota en vieläkään ole saanut kokonaan luettua. Onko tämä kirja tuttu? Oleelliset erot?
 
Joskus lainasin kirjastosta, about 15 vuotta sitten, ja tuo Lawrencen kirja on omassa hyllyssä - paha mennä ulkomuistista sanomaan mitään muuta kuin, että molemmat kirjat ovat kyllä ihan lukemisen arvoisia.
 
Olen muuten huomannut, luettuani muusikoiden elämänkertoja useita kymmeniä (mm. Frank Zappa, Miles Davis, Charlie Parker, Nikki Sixx, Led Zeppelin, The Doors, Hendrix, Björk, David Bowie, Beatles, Syd Barret ja sit saman verran muita mitä en nyt jaksa tuolta hyllystä mennä tarkistamaan) että mitä menestyneempi artisti, sitä rikkinäisempiä ihmisiä ovat siviilissä olleet lähes poikkeuksetta...pistää miettimään, kun kuitenkin elättelee toiveita että saavuttaisi mainetta ja mammonaa musiikillisilla edesottamuksillaan, että jos hinta on siviilielämälle niinkin kova kuin monelle on ollut, niin olisiko se sitten kaiken sen arvoista?

joukov: A. Kiedisin Scar Tissuen luin juuri läpi itse itseäni pakottaen, että saan palautettua sen kaverille
 
Mielestäni kirjan pointti ei kuitenkaan ollut näillä huumesekoiluilla ja panemisilla kehuskelu, vaan kirja maalaa aika tarkan kuvan siitä, millaista on olla nisti joka tienaa miljoonia. Omalla tavallaan melko karua luettavaa - samalla tavalla kuin esim. Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjat. Molemmista kirjoista käy aika selvästi ilmi kuinka paskana kirjoitta on ollut...

ganesha: Mielestäni kirjan pointti ei kuitenkaan ollut näillä huumesekoiluilla ja panemisilla kehuskelu, vaan kirja maalaa aika tarkan kuvan siitä, millaista on olla nisti joka tienaa miljoonia.
 
Tämä on ikuisuuskysymys, tästä aiheesta on kirjoitettu lauluja, näytelmiä, oopperoita ja operetteja. Ihminen ei tule onnelliseksi sillä että se saa rahaa ja vaikutusvaltaa, ihminen on TYHMÄ ja mitä paremmin menee niin sitä tyhmempi siitä tulee.
 
Mutta kuten sanottua, tämä on hauska kirja ihan siitä riippumatta millä kielellä sen lukee ja mitä yhtyeen esittämästä musiikista ajattelee
 
http://www.google.fi/url?sa=t&s … KtQ&sig2=sdYy5wqjZVb44Ne7276CNw

rheinone: Ehkä niin, mutta kyllä alkuperäiskieli silti takaa lähes poikkeuksetta kertaluokkaa syvemmän lukukokemuksen. Cläpan suomennettu omaelämäkerta menossa tällä hetkellä. Tökkii.
 
Onko manittu Peter Grant / The Man Who Led Zeppelin? Chris Welch näköjään oli kirjoittaja. Kyseessä on aivan hemmetin kiinnostava opus snadisti toisesta näkökulmasta. Mukavaa kerrontaa myös ajasta ennen Zepukoita: Gene Vincentin tötöilyt britteinsaarella jne.
 
E: Jos tulee mieleen muita manager-näkökulmasta kirjoitettuja rokänroul-kirjoja, pankaas vinkkiä. kiitos!
 
Toi liippaa aika läheltä tota manager näkökulmaa:
http://www.amazon.co.uk/Mr-Big-Ozzy-Sharon-Godfather/dp/1861056079
 
Valoittaa myös et miks P.Grant joutui tekemisiin kyseisen G. Vincentin kanssa...
 
E: tää on hyvä, ellei jopa paras:
http://www.amazon.co.uk/Losing-Virg … =UTF8&qid=1291411978&sr=1-6

David Lee Roth - Crazy From The Heat
 
Kirja on pikemmin kokoelma Davidin näkemyksistä liittyen mm. Van Halenin magian taustoihin ja musiikkibisnekseen, mutta myös amerikkalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä hieman yllättäen miehen henkilökohtaisiin juutalaisuuden aiheuttamiin angsteihin. Davidin kielenkäyttö on todella luovaa ja tarinoissa on parhaimmillaan pientä nerokkuutta havaittavissa. Ensikatsomalta pinnallinen kasarirokin keulakuva on ihmisenä yksi kiinnostavimmista rocktähdistä.

kanisteri: David Lee Roth - Crazy From The Heat
 
Kirja on pikemmin kokoelma Davidin näkemyksistä liittyen mm. Van Halenin magian taustoihin ja musiikkibisnekseen, mutta myös amerikkalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä hieman yllättäen miehen henkilökohtaisiin juutalaisuuden aiheuttamiin angsteihin. Davidin kielenkäyttö on todella luovaa ja tarinoissa on parhaimmillaan pientä nerokkuutta havaittavissa. Ensikatsomalta pinnallinen kasarirokin keulakuva on ihmisenä yksi kiinnostavimmista rocktähdistä.
 
Näin se on.
 
Tää kirja on ihan heittämällä paras kaikista musa-aiheisista kirjoista, mitä on vastaan tullut.
 
Ainoo oikeesti sellanen sälli jolla on jotain asiaa JA kyky kertoa se asia.
 
Toinen on sit toi Guy Prattin "My bass and other animals", mutta ei toki sekään lähelläkään tota Daven kirjaa.
 
Parempaa ei ole, eikä tule,. Kun on kirjasta kyse, niin kerronta ratkaisee tosi paljon, ja tässä sekin on (ehkä vähemmän yllättäen) todella hallussa.

Käyttäjätunnus: Komppi. Myös Come As Are You on hyvä kirja Nirvana kirja. Se taitaa olla ainoa (kunnon) Nirvana kirja, joka on julkaistu, ennen Kurtin kuolemaa. Kirja nojaa suurimmaksi osaksi Cobain-Novoselic-Grohl haastatteluihin, mutta mukana myös kiertuemanagereita, entisiä jäseniä ym. eikä mitään tyyppejä tyyliin entiset naapurit tms.
 
Please Kill Me (Punkin sensuroimaton esihistoria) on myös hyvä. Elikäs suunnilleen Velvet Undergroundista/Detroitin meiningeistä jonnekin tonne 90-luvun alkupuoliskolle punkin tarinaa (melko ulkomusiikillisesti) kertovat kaikennäköset hahmot kuten Danny Fields, Lou Reed, Iggy Pop, Wayne Kramer, Deedee Ramone jnejne. Jos kiinnostaa mm. mitä Iggy Pop teki, kun suurikokoinen moottoripyöräjengi tulokas heitteli kananmunia lavalle koko keikan ajan tai minkä takia MC5:n jäsenet lukittautuivat taloonsa ja ampuivat seinät täyteen reikiä niin suosittelen tätä kirjaa. Jos taas kiinnostaa mitä kitaroita/vahvistimia kyseiset kaverit käyttivät soittaessaan, niin saattaa olla, että kannattaa jättää kaupan hyllylle...
 
Samalla tyylillä tehtyä Replacementsista kertovaa All Over But The Shouting kirjaa suosittelen ko. bändistä tykkääville nyt ainakin.
 
Come As You Are:n kirjoittajalta ( Michael Azerrad ) suosittelisin myös 80-90* luvun indierock bändeistä (The Replacements, Minutemen, Big Black, Sonic Youth yms.) kertovaa kirjaa Our Band Could Be Your Live. Mielestäni ainakin mukavan kompakti katsaus 13 bändin historiaan, aikakauteen ja ajatuksiin. Hyvin kirjoitettu, mutta suomenettua versioita ei taida olla.
 
* Since When Did Indie Rock Refer To Pussies Afraid Of Amps?