Kitarat: kitarakamat ›

p130: Näissä kahdessa yhdistyy kaikki vaatimukset:
Epiphone Crestwood: http://p130.kuvat.fi/kuvat/Crestwood/
Epiphone Wilshire: http://p130.kuvat.fi/kuvat/Wilshire/
 
Edelliset ovat 60-luvun kamaa, mutta reissueitakin löytyy:
http://www.thomann.de/fi/epiphone_aged_wilshire_reissue_ch.htm
http://www.thomann.de/fi/epiphone_wilshire_ltd_white.htm
 
Nuo mun vanhat painavat pikkuisen yli 2,5 kiloa ja ovat tosiaankin ehkäpä helpposoittoisimpi ja ergonomisimpia laitteita mitä on koskaan tullut omistettua. Varmaankin myös "Gibson-skaala" 24,75" miellyttäisi aloittajaa Fendereistä tuttua 25,5" enemmän, koska se on (saman paksuisella kielisetillä) pikkuisen keveämpi tatsiltaan.
 
Ei helvetti miten pervon näköisiä kitaroita!
Kun on noin kevyestä kitarasta kyse, sekä tuollainen kaulaliitos, niin tuntuvatko nuo yhtään kaulapainoisilta, eli sukeltavatko lapaa kohti?
Tuommoinenhan olis joka miehen melkein saatava (vaikka vitoskitaraksi), vaikka ei vaatimuksia täyttäisikään :DD
 
Onko tuo kaulaliitos mitenkä luotettava? Mitenkä syvälle sille on tehty upotus ja on liimattu tuonne bodyyn?
Onko vireongelmia? Kaulasta ei varmaankaan uskalla bendailla, ettei ole kahdessa osassa hyppysissä? :D
 

 
EDIT:
Miltä kuulostavat minibuckerit? Kuinka kuumat nuo mikit on, ns. taipuuko jazzista mutalliin?
Ovatko ne sama asia kuin sinkkukokoiset humbuckerit vai täysin oma lajinsa?

ankkiz: Ei helvetti miten pervon näköisiä kitaroita!
Tuommoinenhan olis joka miehen melkein saatava (vaikka vitoskitaraksi), vaikka ei vaatimuksia täyttäisikään :DD
 
Onko tuo kaulaliitos mitenkä luotettava? Mitenkä syvälle sille on tehty upotus ja on liimattu tuonne bodyyn? Kaulasta ei varmaankaan uskalla bendailla, ettei ole kahdessa osassa hyppysissä? :D
 
Aika lähellä I-tyypin SG:n rakennetta nuo ovat, eli kaulan liitos on tosiaankin arka kohta ja (ilmeisesti) on molemmissa mun vehkeissä liitosta vuosien varrella korjailtu. Vaan kerran korjattuna sitten kestää paremmin. Kyllä noilla silti sellaista pientä kaulabendiä uskaltaa tehdä vaan sanotaan nyt vaikka niin, että telecasterin kanssa uskaltaa enemmän... Liitos menee kaulamikin takareunaan saakka.

EDIT:
Miltä kuulostavat minibuckerit? Kuinka kuumat nuo mikit on, ns. taipuuko jazzista mutalliin?
Ovatko ne sama asia kuin sinkkukokoiset humbuckerit vai täysin oma lajinsa?
 
Nuo originaalit minihumpparit ovat selkeästi rokkimikit, ainakaan modernia mörkömetallia niillä ei ihan helposti taota (jos nyt ei sitten etuasteista kasaa vahvistusta määrättömästi). Jazzista metalliin jos nyt vaikka vanhat Maidenit ja muu NWBOHM-touhu lasketaan metalliksi. Mikkivalmistajilta löytyy kuumempaakin, ja esimerkiksi Firebirdin nykymikit ovat helkkarin kuumat.
 
Ihan oma lajinsa ja soundinsa on kyseessä, jos pitäisi jotenkin kuvata, niin kolmion P90, normihumppari ja Melody Maker-mikki keskellä.
 
Tässä nyt olisi jotain soundiosviittaa: http://www.youtube.com/watch?v=gahO9IlwDEw
Ja tositoimissa: http://www.youtube.com/watch?v=TcQEjtWEqC0&feature=related
 
Edit: Kaulapainoisuudestakin kyselit, sellaista ongelmaa ei ole.

Ensimmäiseksi tulee mieleen Gibson Melody Maker ja Epiphone Ultra, molemmat noin 2,5 kiloa. Edellisestä löytyy laitearvioista (parin vuoden takaa) hyvin tehty ja perusteellinen artikkeli.

Onkohan aloittajalla kaikki itse soittoon liittyvät tekijät ihan kunnossa? Huonolla asennolla, väärällä tekniikalla jne. varmasti ilmenee samat ongelmat kitaralla kuin kitaralla.

Void + Stone : Gibson SG. Tää itsellenikin olisi tullut ensimmäiseksi mieleen ja nimenomaan STANDARD malli...on muuten paras/miellyttävin tatsi kitaroista mitä olen itse koskaan käpälöinyt.
 
Tähän suuntaan mielestäni menee myös ESP tai LTD Viper. Valintaa voi luontevasti tehdä sen mukaan mikä €-valmius tilillä on. Itselläni suht tuore LTD Viper on todella mukava soitettava. Ylänauhoille pääsee hyvin ja painoa näyttäisi olevan sellainen 3.3 kg. En ole huomannut mitään häiritsevää kaulapainoisuutta kunnollisen leveän nahkahihnan kanssa. Täyttää mielestäni kaikki aloittajan esittämät odotukset. Koita olisko sun juttu.
 
Edit: niin se ergonomia-homma... Viper on siis just sellainen

ankkiz: Itse olen joutunut painimaan niska, selkä ja käsiongelmien kanssa päivittäin, joten mahdollisimman kevyt ja ergonominen työkalu olisi hakusessa, jotta voisin pitää suurehkoja treenitunteja yllä.
 
Uskon vakaasti ongelmien ainakin osittain johtuvan myös pelkästä kitaran painosta, sillä vasen hartia on hieman oikeata alempana - sekä jatkuvasti toista hartiaa enempi jumissa. Ergonomiaan, venyttelyyn, hierontaan, ravitsemukseen ja lihaskuntoon olen kyllä mielestäni yrittänyt panostaa ja kiinnittää huomiota enemmän kuin keskivertojannut keskimäärin.
 

 
Toivomuksia olisivat ainakin:
- Mahdollisimman kevyt ja rento tatsi
- Painoa mahdollisimman vähän
- "Pehmeät" reunat, jottei ahdista plektrakättä taikka vartaloa
- Ei sukella kaulaa kohti
- Muotoilu sellainen, että pysyisi tarvittaessa sylissä ilman hihnaa ja huomioi myös muut ergonomiaseikat
- ~22-24 nauhaa, mielellään jumbot kevyemmän tatsin luomiseksi
- Helpohko pääsy ylänauhoille
- Kiinteä tai vintagetalla, ei mielellään floikkia
- Intonaation säätäminen (ja tarpeellisimmat säätötoimenpiteet yleensä) helpohkoa
- Matala action ilman särinöitä
- Pitää virettä
 
.
 
Mitä mä noita sun profiilin kitaroita katoin niin eivät pitäisi mitenkään kohtuuttoman raskaita olla. Ehkäpä noi niska- ja hartiaongelmat johtuvat väärästä soittoasennosta ja lihasten jännittämisestä?
 
Jos nyt kumminkin päätät kamaa vaihtaa, niin joku ibanezin kiinteätallainen RG, vai pitäskö sanoa RGA voisi olla ratkaisu ongelmiin. Edellyttäen, että soundilla ei ole mitään väliä, sillä soundillisesti noita huonompia saa hakea.

ankkiz:
 
Toivomuksia olisivat ainakin:
- Mahdollisimman kevyt ja rento tatsi
- Painoa mahdollisimman vähän
- "Pehmeät" reunat, jottei ahdista plektrakättä taikka vartaloa
- Ei sukella kaulaa kohti
- Muotoilu sellainen, että pysyisi tarvittaessa sylissä ilman hihnaa ja huomioi myös muut ergonomiaseikat
- ~22-24 nauhaa, mielellään jumbot kevyemmän tatsin luomiseksi
- Helpohko pääsy ylänauhoille
- Kiinteä tai vintagetalla, ei mielellään floikkia
- Intonaation säätäminen (ja tarpeellisimmat säätötoimenpiteet yleensä) helpohkoa
- Matala action ilman särinöitä
- Pitää virettä
 

 
Vanhat amerikkalaiset Reverendit painavat alle kolme kiloa ja muutkin vaatimukset taitavat täyttyä. Kannattaa testata, jos vastaan tulee.

Oisko Ibanezin vanhempi S Classic mitään? Taitaa olla runko suht samanpaksuinen mitä näissä nykyisillä floikallisissa S-malleissa.
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=473764
 
http://www.ibanezregister.com/image … images-s/sc620/sc620bgn-1998int.jpg

Mainostetaan ny omaa kepukkaa, Esp Horizon Nt-II.
Kaikki listatut ominaisuudet löötyy. Kevyt ku mikä ja kaulakin hurahtaa mennä rungon läpi. Ja ennenkaikkee kevyt! Ja komeaha se on ku mikä ;)

Void: Helppoa: (Gibson) SG.
 
Tämähän se. Gibson SG:t ovat olleet ylivoimaisesti keveimpiä ja samalla myös ergonomisimpia skittoja mitä olen omistanut. Vaikka olenkin aina tykännyt SG:stä kuin hullu puurosta, niin jossain vaiheessa tajusin että Gibson SG:n body on mulle jopa liian höyhenenkevyt, liian ohut ja liian "virtaviivainen" :( Kun SG:tä soitteli, en tavallaan tuntenut bodyn läsnäoloa omaa bodyäni vasten, tuntuu kuin olisi soittanut pelkkää kaulaa...siis ihan kuin bodyä ei ollut lainkaan :)
 
Eli itse tykkään että kitaran bodyssä on jonkin verran painoa ja kokoa, ainakin enemmän kuin SG:ssä. Vuosia kestäneen kitararumban jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että stratocaster on mulle se kaikista optimaalisin malli.

Numb: Parker Fly - 2,3 kiloa.
 
Täältä myös ääni kärpäselle.

dexi: Sorry, että menee hieman ehkä offariksi, mutta meikäläiselläkin on tullut niska- ja hartiakipuja soittohommista, niin mitenkä tuo kahvakuula auttaisi asiaan _nimenomaan_ soiton kannalta. Onhan tuota koitettu normiliikunnan lisäksi nostella ym. Mutta onko tuohon esim. olemassa jotain ohjeita verkossa? Mihinkään yksityiseen maksulliseen ohjausohjelmaan ei valitettavasti ole juuri nyt varaa.
 
OFFTOPIC.
 
http://kahvakuula.fi/
 
En suosittele aloittamaan ilman opastusta (kaverin tai ohjaajan). Jopa 12kg rautakuulalla rikkoo itsensä todella helposti, jos ei tee liikkeitä täysin oikealla tekniikalla. Yleensä paikallisilla kuntosaleilla on ohjattuja tunteja, mitkä maksavat sen yhden käynnin verran. Kaverin kanssa helpompi aloittaa sillä toinen huomaa virheet yleensä paremmin.
 
Myös pari hyväksi havaittua kirjaa, Pavel Tsatsouline: Power to the people ja Enter the Kettlebell.
 
Itsellä poistanut kokonaan yleisen jumituksen ja niska- ja hartiakivut. Pikkauskäsi ei myöskään enää kipeydy. Jumitus palaa takaisin yleensä n. kuukauden paussin jälkeen... joten reeniä reeniä.
 
Ja kitaroista sen verran, että suosittelen saarnirunkoista kitaraa. Yleensä hieman kevyempiä kuin muut. Jos raha ei ole ongelma, niin Parker tai Flaxwood kuten aikaisemmin mainittu.

Parkerille täältäkin ääni. Ostin tuollaisen Fly Mojon, ja on kyllä kevyin, ergonomisin ja hlepposoittoisin kitara mihin olen ikinä koskenut. Kalliita ovat, mutta tottavie hintansa arvoisia.

Keskusteluun myöhään hyppäävän kommentti:
Kun luin nuo ekan postauksen vaatimukset, niin eka ajatus mikä tuli mieleen, että tuon tarkemmin Gibson SG:tä ei voi kuvailla. Eli jos vain ulkoasu on mieleen (ei ole kaikkien juttu), täyttää taatusti kaikki kysyjän toiveet. Ehdottomasti ergonomisin lankkukitara, mitä G-pajan vakiomalleista löytyy, jopa Stratoa hitusen ergonomisempi.
 
Mitä tuohon "kaulapainoisuuteen" tulee, niin on minun mielestäni ehdottomasti kitaraMYYTTI, ainakin aitojen Gibson SG:eiden osalta. Ei ole minun käsiini vielä sellaista Gibsonia tullut, jonka kaula olisi vaatinut soittajan käden kannattelua ettei kääntyisi sojottamaan maata kohti.

LesPaul70: Mitä tuohon "kaulapainoisuuteen" tulee, niin on minun mielestäni ehdottomasti kitaraMYYTTI, ainakin aitojen Gibson SG:eiden osalta. Ei ole minun käsiini vielä sellaista Gibsonia tullut, jonka kaula olisi vaatinut soittajan käden kannattelua ettei kääntyisi sojottamaan maata kohti.
 
Tää kaulapainoisuusjuttu on niin selvää pässinlihaa ettei tosikaan.
 
Väännetään asia oikein rautalangasta:
 
Epiphone SG: kaulapainoinen
 
Esp/Ltd Viper: kaulapainoinen
 
Gibson SG: EI kaulapainoinen
 

 
Case closed.

jussimus: Tää kaulapainoisuusjuttu on niin selvää pässinlihaa ettei tosikaan.
 
Väännetään asia oikein rautalangasta:
 
Epiphone SG: kaulapainoinen
 
Esp/Ltd Viper: kaulapainoinen
 
Gibson SG: EI kaulapainoinen
 

 
Case closed.
 
Gibanderin SG Custom ison lapansa tähden snadisti kyllä kaulapainoinen...

Gibson SG Voodoo (suosaarni) ei ole ainakaan omasta mielestäni kaulapainoinen. Ja myöskin hyvin ergonominen ja näppärä kitara soittaa.
 
Ei se tosin mikään tuon Parkerin kaltainen 2kg millin ohut saippuapala kyllä ole...

jussimus: Tää kaulapainoisuusjuttu on niin selvää pässinlihaa ettei tosikaan.
 
Väännetään asia oikein rautalangasta:
 
Epiphone SG: kaulapainoinen
 
Esp/Ltd Viper: kaulapainoinen
 
Gibson SG: EI kaulapainoinen
 

 
Case closed.
 
Näinpä se menee. Omien SG:iden kohdalla ei ole kaulapainoisuudesta tietoakaan, enkä koskaan ole sellaista Gibson-merkkistä SG:tä tavannut joka olisi kaulapainoinen. Eri juttu sitten jos kitaraa on "tuunattu" esim perhanan painavilla virityskoneistoilla tjms. Sittenkään en jaksa uskoa että kaula sukeltaisi maata kohti.