Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Bogren äänittämässä ja Wilson miksaamassa - luvassa siis tarkasti äänitettyä mutta sielukasta materiaalia

mitä, jätkät on ruvennu nauhottmaan uutta levyä tammikuussa 2010, millonkas se sit tulee ulos? =P ehhehhehh.
 
That's right! Opeth will start the recording of their 10th album on the 31st of January 2010.

hiljaa hyvä tulee :)

misfit83: Loistavaa!
 
Linkin takaa lainattua:
The new material has been described by the band as being "good".
:D
 
Heh, itseäkin hymyilytti kyllä tuo.

pehko: mitä, jätkät on ruvennu nauhottmaan uutta levyä tammikuussa 2010, millonkas se sit tulee ulos? =P ehhehhehh.
 
Luvattiinhan siellä jo syksyksi 2010. Ei oo näkyny ;__;

Exhausted: Bogren äänittämässä ja Wilson miksaamassa - luvassa siis tarkasti äänitettyä mutta sielukasta materiaalia
 
Steven Wilsonko on tae sielukkuudesta? Jaa.

Astral Dog: Steven Wilsonko on tae sielukkuudesta? Jaa.
 
Niinpä. Varsinkaan just soundimaailman osalta. Musta Wilsonin tuotannot on usein aikas kolkkoa "hifi-menoa", puhtoista ja sliipattua - ei ehkä kovin sielukasta.

Minäkään en järin pidä Wilsonin miksauksista, jotenkin liian siloitellun kuuloista.

Ehkä mulla on vain mielessä se, miten Wilson pelasti Damnation/Deliverance-projektin katastrofin partaalta, ja miten Damnation kuulostaa paljon eloisammalta kuin Andy Sneapin miksaama Deliverance (vaikka ihan vain hiljaisten kohtien osalta verraten). Ghost Reveriesistä taas huokuu tekninen suorittaminen. Voin olla toki väärässäkin, nämä on vain tälläisiä mutu-fiiliksiä :)

Exhausted: Ehkä mulla on vain mielessä se, miten Wilson pelasti Damnation/Deliverance-projektin katastrofin partaalta, ja miten Damnation kuulostaa paljon eloisammalta kuin Andy Sneapin miksaama Deliverance (vaikka ihan vain hiljaisten kohtien osalta verraten). Ghost Reveriesistä taas huokuu tekninen suorittaminen. Voin olla toki väärässäkin, nämä on vain tälläisiä mutu-fiiliksiä :)
 
Joo, Damnationilla Wilson teki hyvää työtä. En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, miten olisi saanut Ghost Reveriesistä sen parempaa. Eikä olisi kyllä sen parempaa tarvinnutkaan, onhan se sentään Opethin paras levy ;)

Ghost Reveriesistä taas huokuu tekninen suorittaminen.
 
Kunhan ei tule tämänkaltaisia soundeja. Koko levy jäänyt itselleni jotenkin etäiseksi kovin muovisen ja tylsän äänimailman vuoksi.

Meadow: Minäkään en järin pidä Wilsonin miksauksista, minusta ne ovat totaalisen munattoman ja sieluttoman kuuloista.
 
Tai no, teknisesti osaa hommansa, mutta itseäni häiritsee etenkin alapään ohut soundi, ihan kuin kaikki olisi leikattu 80Hz:n alta pois. Tekisi mieli pistää kolehti pystyyn ja ostaa Wilsonille studioon subbari ;)
 
Tuo ongelma on ollut järjestään viimeisten Wilsonin tuotosten ongelma, lähtien Damnationista, jonka soundista en pidä alkuunkaan. Verratkaapa Lamentationsin livesetin soundiin, niin saa aika hyvän kuvan siitä, mitä tarkoitan.

Kanttori: minusta ne ovat totaalisen munattoman ja sieluttoman
 
Tai no, teknisesti osaa hommansa, mutta itseäni häiritsee etenkin alapään ohut soundi, ihan kuin kaikki olisi leikattu 80Hz:n alta pois. Tekisi mieli pistää kolehti pystyyn ja ostaa Wilsonille studioon subbari ;)
 
Porcupine Treellä on samaa juttua, ainakin Blank Planetilla. Oikeastaan tuon sileän ja ohuen soundin takia en ikinä ole kyseiseen bändiin tosissaan päässyt sisälle. Varsinkin ne rankemmat riffit kuulostaa PT:llä jopa hilpeyttä herättävän munattomilta - Mesihukka-liteä, ihan tosissaan :)
 
E: Hienoja musiikillisia juttuja bändillä toki on rutosti, mutta tuo tietty kohteliaisuus koko paketissa häiritsee. Rockiahan tossa kuitenkin kai soitetaan.

Ketjun innoittamana lainasin kirjastosta ne kaikki kaksi Opethin levyä, mitkä sieltä löytyi: Damnation ja Watershed.
 
Aamun avaukseksi kuuntelin Damnationin, ja ellen olisi tiennyt kyseessä olevan Opeth, hyvin olisi Porcupine Treestä mennyt. Melko steriiliä huttua.
 
Nyt soi Watershediltä Porcelain Heart, ja onhan tämäntyyppinen räime enemmän miummakkuu. Ördäyksetkään eivät korvissa särähdä, hemmetin hyvin sopii piisien yleisfiiliksiin.
 
Hmm... toiskohan (pikku)joulupukki mulle parit Opethit...

Nuo ei kyl miusta oo kovin otolliset levyt tutustumistarkoitukseen, mutta jos yhtään kiinnostaa niin Still Life, Blackwater park, My Arms your hearse yms.

Kiitti vinkeistä. Kovia äijiä veivaamaan ovat Opethin pojat, siihen kiinnitin huomiota. Erehdynkö pahasti kun väitän, että myös pientä pilkettä silmäkulmista löytyy?
 
Kyllä Porcupine Treetäkin suht' sujuvasti kuuntelen, varsinkin näitä uudempia. Vaatii vaan omanlaisensa mielentilan, kun taas kunnon räime menee melkein milloin tahansa.

Jos Damnation on sun mielestä kovin steriiliä niin sitten vain vanhempien levyjen kimppuun, ne on rosoisempia

Mitä suosittelet?
 
Damnation tosiaan meni heti aamukahvin jälkeen, pitää illemmalla saunan jälkeen ottaa se uudelleen kuunteluun.

akuankkakomppi: Mitä suosittelet?
 
Damnation tosiaan meni heti aamukahvin jälkeen, pitää illemmalla saunan jälkeen ottaa se uudelleen kuunteluun.
 
Still Life on oma suosikkini neljästä ekasta, mutta My Arms Your Hearsesta ne on myös tykänneet.