Bassot ›

Aloitin basson soittelun ala-asteella jollain musatunnilla, kun soitin vain sattui osumaan käteen. Siitä lähtien olen soitellut jotain noin 4 vuotta ja nyt on herännyt kysymys kahden kaverin kanssa siitä, pitäisikö minun mennä tunneille vai ei (kaverit soittavat koskettimia ja rumpuja bändin tapaisessamme).
 
Missä kulkee raja, jolloin voi sanoa osaavansa soittaa? Aluksi soittelin vain perus sointuja, jotka on merkitty nuottiviivaston ylle ja ajan mittaan olen siihen improvisoinut kaikenlaista virittelyä joukkoon.
Mikä on "oikea" tapa soitaa?

buahaa, m0len toi rumpali, mee tunneille

Mikä on "oikea" tapa soitaa?
 
Se mikä kuulostaa hyvälle muistakin kun susta itestäs on yleensä ihan jees tapa soittaa =) Jos kaikki soittais vain "oikealla" tavalla niin mitään erilaista ei koskaan syntyis, eh? Mun mielestä paras tapa oppia on soittaa bändissä..siinä oppii ryhmätyötä ja taimissa soittamista myös ihan sen vauhdilla kehittyvän tekniikan lisäksi =)
 
Itsekseen ei jaksa jauhaa himassa mitään. Soittelen kotona lähinnä akustista kitaraa koska se kuulostaa paljon kivemmalle kun basso yksinään =)

Aloitin basson soittelun ala-asteella jollain musatunnilla, kun soitin vain sattui osumaan käteen. Siitä lähtien olen soitellut jotain noin 4 vuotta ja nyt on herännyt kysymys kahden kaverin kanssa siitä, pitäisikö minun mennä tunneille vai ei (kaverit soittavat koskettimia ja rumpuja bändin tapaisessamme).
 
Missä kulkee raja, jolloin voi sanoa osaavansa soittaa? Aluksi soittelin vain perus sointuja, jotka on merkitty nuottiviivaston ylle ja ajan mittaan olen siihen improvisoinut kaikenlaista virittelyä joukkoon.
Mikä on "oikea" tapa soitaa?
 
Varmasti opettaja saisi kitkettyä pois tiettyjä virheellisyyksiä, mikäli sellaisia soitossasi olisi. Osaat soittaa, jos pystyt vetämään suoraan nuoteista tai sointumerkkipohjalta niin, että toiset eivät tule moitiskelemaan.

Aloitin basson soittelun ala-asteella jollain musatunnilla, kun soitin vain sattui osumaan käteen. Siitä lähtien olen soitellut jotain noin 4 vuotta ja nyt on herännyt kysymys kahden kaverin kanssa siitä, pitäisikö minun mennä tunneille vai ei (kaverit soittavat koskettimia ja rumpuja bändin tapaisessamme).
 
Missä kulkee raja, jolloin voi sanoa osaavansa soittaa? Aluksi soittelin vain perus sointuja, jotka on merkitty nuottiviivaston ylle ja ajan mittaan olen siihen improvisoinut kaikenlaista virittelyä joukkoon.
Mikä on "oikea" tapa soitaa?
 
Joku voi kysyä et mikä on oikee tapa keittää kahvii,no oikee ja väärä ja sama päte mun mielest basson soitossa ei oo oiketa ja väärää.
Tunneilla käyntii ois sin miles hyvä et tulis kitketyy pois esim. huonot soittoasennot ja tulis käytyy läpi tietyt perusasiat.Siitä ois sitten helpompi lähtee kehittää sitä omaa linjaa.

Mitään haittaa siitä ei ainakaan ole. Itse soitan rock- ja blueskamaa, mutta soittotunneilla soitan lähinnä pelkästään jazzia. Kummasti siitä on hyötyä ollu, vaikkei maikka opetakkaan juuri sitä mitä bändin kanssa vetää. On siinä sekin hyvä puoli että jos tulee vaikka jollekkin säestyskeikalle joku hankalampi biisi, niin sitä voi sitten maikan kanssa kattella rauhassa. Ja ompahan joku jolta voi huoletta kysyä että "miten tää soitetaan."

Onkos ne teirän maikat sitten yksityisiä vai jotain takapuolen musiikkikoulu "spesialistejä"?

tere! testaan uutta allekirjoitustani!
 
EDIT: Vai pitäiskö olla että "Sori, sekosin."

Kerkesin soittamaan kahdeksan vuotta omin päin, nyt olen ollut n. puolivuotta opistolla. No niin no, tämän viimeisen puolivuotisen aikana olen kehittynyt enemmän kuin koskaan.
 
Soittotunneilla käydään läpi lähinnä biisejä (Mr. Hurmalainen kun totesi, että tekniikka on jo kunnossa), nyt työn alla Teen Town ("elämän tehtävä" :D).
 
Bändisoitto (opiston bändi huom!) onkin sitten se juttu, joka pakottaa kehittymään. Käytännössä meillä on ohjelmisto uusittu joka keikalle, eli veri punnitaan jatkuvasti uudestaan. Musiikkityyli vaihtuu tietenkin biisin mukana :P
 
Sen ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana soitin useammassa bändissä, ihan mukavasti kertyi myös keikkoja, eli toimettomuudesta en itseäni syytä. Ongelma oli ehkä soitettavan musiikin samankaltaisuus, ei "joutunut" oppimaan uutta.
 
Luulisin, että pätevä soitonopettaja pystyy kehittämään oppilastaan, oli oppilaan lähtötaso mikä tahansa. Soittotunneillahan ei myöskään tarvitse koko elämäänsä käydä...

Soittotunneissa on se hyvä puoli, että tajutakseen asiat niitä ei tarvitse keksiä itse uudelleen, vaan joku, kuka on jo keksinyt ne opettaa ne sulle. Todella monien kohdalla on käynyt niin, että kun he ovat veivanneet yksin useita vuosia, niin vasta tunneilla kokevat oppineensa soittamisen olennaisimmat asiat.

Soittotunneissa on se hyvä puoli, että tajutakseen asiat niitä ei tarvitse keksiä itse uudelleen.
 
Juuri näin.

en ole ite käynyt olleskaa

Itse olen ollut tunneilla nyt puolitoista vuotta.. En koe niistä hirveästi hyötyä saavani, koska mulla ja opettajalla on hyvinkin erilainen tausta & näkemys soittamiseen... Opettaja kun on sellainen 6-kielinen basso/übertiluhemmo ja minä rauhalliseen rootsilmaisuun ja tumppusoundiin uskova soittaja..
 
Tunneilla käyn, koska se kuuluu opiskeluihini (minusta tulee roudari..), ja minun pitäisi vielä ennen kevättä 2005 jonkinlainen tutkintokin bassosta suorittaa...saas nähdä...
 
Tietty tunneista saa irti jotain hyödyllistäkin, kuten tietyt virheasennot karsiutuu pois ja tekniikka paranee jonkin verran, mutta eipä musta kirjanoppinutta jazzbasistia tule ikinä.. Olisin alkanut soittamaan kontraa syksyllä, mutta koulun bassosta on käsille enemmän haittaa kuin hyötyä..
 
Kotosalla tulee soiteltua aikalailla levyjen mukana ja välillä käytyä joitain kirjoja läpi (esim. Jamersonin kirjaa oon soittanu..). Onko kellään kokemusta kontrakirja Simandl Method:in soveltamisesta sähköbassolle??

Onko kellään kokemusta kontrakirja Simandl Method:in soveltamisesta sähköbassolle??
 
On. Suosittelen, sieltä löytyy mainioita etydejä suht helpoista todella pahoihin. Se mikä tekee Simandlista niin loistavan on ne itse biisit, jotka eivät ole vain tylsiä sormiharjoituksia vaan ihan oikeaa musaa. Monet niistä melodioista ovat jääneet päähän pysyvästi. Hittiainesta. :-)

Jos vaan joku voi sua opettaa, niin kannattaa ehdottomasti mennä tunneille.

Ehdottomasti tunneille!!! Itse oppiessa voi oppia vääriä tekniikoita ja jumittua johonkin juttuihin. Tosin kaikkien kohdalla näin ei ole mutta kuitenkin lähes aina.

Simaldia suosittelen minäkin. Loistava kontrakirja. Itse en käy kun satunnaisesti tunneilla faijan keikka-aikojen vakiobasistin luona, ja joka tunti avartaa mieltä ihan hirvittävästiä. Hyvän basistin kanssa oikeesti huomaa paljon ihan yksinkertaiset asiat, kuten time, kusee.
 
Joo samaa mieltä täälläkin aivan loistava kirja ja sen voi ottaa aina uudestaan ja uudestaan aikaajoin esille.
Hmm,pitäisköhän taas alottaa....

Joo samaa mieltä täälläkin aivan loistava kirja ja sen voi ottaa aina uudestaan ja uudestaan aikaajoin esille.
Hmm,pitäisköhän taas alottaa....
 
Kyllä siinä kehittyy aika runsaasti, kun on pakotettu soittamaan kolme sivua päivässä. Ja hauskaa kamaakin siellä on, nyt soittelen jotain etydejä kolmannesta asemasta olikos se des-duurissa.

Tuosta Simandlin soveltamisesta sähköbassolle...
 
Mitens on kun Simandl kuitenkin keskittyy sormitukseen jossa periaatteessa käytetään vain kolmea sormea per asema. Sähköbasson lyhyempi skaalahan mahdollistaa vaivattomamman neljä sormea pera asema -tekniikan ihan ensimmäisissä asemissakin.
 
Ymmärrättekö yskän tässä?
 
Tiedän kyllä että ei kukaan orjallisesti noudata jonkun kirjan oppia tosielämässä, mutta lähinnä noin teoreettisesti ajateltuna?
 
Joka tapauksessa Simandl on ihan super kontran kanssa ja oivaa lukuharjoitusta sähköbassotteluun myös.