Roots ›

doktorkoo: Huhhuh!
 
Yleisön edustajanakin hengästyttäää. On se Nick aivan perkeleen kova. Huomenna lisää kun pulssi on laskenu...
 
Kopioin tähän saman tekstin jonka kirjoittelin blues-foorumille...annoin sinne kaikkeni kuten Nick eilen!
 
Olipa kyllä semmoset lauantailöylyt että hikeä puskee vieläkin. Jos pari viikkoa sitten tuntui että Airbournen pojat oli rock-kukkoja, niin kyllä nyt tuli Nick ja näytti närhen munat ja muut pelivehkeet, ja passitti aussipojat takaisin kananpoikasarjaan.
 
Alkuillasta tuntui että olis ollu jotain kirjoitettavaa "lämppäreistäkin", mutta Nick nollas pään melko hyvin. Se jäi kuitenkin mieleen että suomi-bändit oli vielä selvästi pienempien lavojen bändejä. Tuntui että soundit oli pidäteltyjä, ja varmaan pienessä baarissa olis toiminu ihan ok, mutta nyt jäi vähän käsijarru päällä fiilis, joka entisestään korostui kun Matchbox hyppäs lauteille: heillä nimittäin ei jarruista ollut tietoakaan, ja homma saatiin liikkeelle kovalla rutiinilla samantien. Matchbox taisikin olla se mitä suurin osa porukasta oli tullut katsomaan. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä veto vanhoilta herroilta, ja encoreksi saatiin vielä hauska Medley, jossa tuli ainakin Chuck Berryn Oh, Carolia ja muutamaa muuta standardia.
 
Lowlifes saapu lavalle, Nick päräytti pari kertaa kitaraa, sääti hiukan saundia...ja sitten alkoi ilotulitus! Senverran jäi monttu auki räväkästä aloituksesta ettei pysty muistamaan tarkasti biisejä ja järjestystä, mutta ainakin Tough lover, Psycho ja vanha suosikkini, T-birdsienkin ohjelmistoon (Curranin laulamana) kuulunut Shot down kuultiin alkupäässä. 3-4 biisin jälkeen Nick alkoi kysellä jos sais jotain drinksua lavalle, ja parin yrityksen jälkeen kirkasta pojat myös sai (sekä 2. kierroksella ilmeisesti salmaria johon basisti meinas tukehtua ;D). Vaikka Reform school girl-albumi onkin melkoisen nopeita ralleja täynnä, tuntui että kaikki biisit vedettiin nyt ainakin 10% ylikellotuksella. Ja kun setin viimeisenä tullut AC/DC-coverkin (Rocker) sai saman lisäyksen, oli kyllä pelkästä katsomisestakin hengästynyt olo.
 
Nick oli valinnut bändinsä ilmeisesti raivo-kertoimella. Rumpali takoi kannujaan voimametodilla niin että äänimiehet joutui abaut kahden biisin välein korjaamaan bassorummun paikkaa tai mikitystä. Lopulta kaksi punnusta basarin eessä sai sen pysymään jotenkuten paikallaan. Pianisti taas takoi kuin pikku-Riku parhaina päivinään, välillä jopa kantapäillään. Basisti oli ainut "rauhallisen" oloinen kaveri....Nick taisikin nimittää häntä MadManiksi tjsp....Mutta soitto ryhmältä kulki aivan helvetillisen hyvin!
 
Encorea vaadittiin ja saatiinhan se, pettymykseksi vain yksi instrumentaali. Mutta se oli niin kova veto että pianistilta kaatui pianoteline, joten hän joutui hakkaamaan Korgiaan lattialla, niskan takana ja lanteella. Lopulta kaveri kiskoi kesken piisin piuhat irti, pakkasi Korgin laukkuun ja jäi nojailemaan Nickin vahvistinta. Nick itse puolestaan ripusti biisin lopuksi kitaran vahvistimeen ja kaatui itse lavalle, josta pianisti kantoi hänet olkapäällään pois.
 
Mä olen Nickiä digannut ensitapaamisesta Aulangolla T-birdsien riveissä...oliko se nyt sitten 2005? Odotukset eiliselle oli todella korkealla, ja silti ne ylittyi. Minulle tämä oli vuoden keikka, eikä varmasti tämän hurjempaa enää tule. Nick, tule pian takaisin!
 
Soundeista senverran, että parilla ekalla bändillä tuntui olevan hiukan tukkoista, Matchboxilla toimi tosi hyvin. Volumet oli näiden kohdalla maltilliset. Kaikki edelliset miksauspöydän paikkeilta kuultuna. Lowlifesien kohdalla soundit oli lähellä lavaa helevetin hyvät ja tasapainoiset, mutta loppua kohti voluumit alkoi kasvaa niin että tulpat olis ollu tarpeen....tästä ainoa miinus äänentoiston osalta.
 
Olihan hurjaa menoa!