| Aihe: usa/ mexico/ japan | 1 |
|---|
|
Tämä arvostus ja hinta tuntuu menevän, niin kun lukee näitä ilmoituksia:
kallein/laatu..eka usa, toisena japan ja sitten mexico.
Jos otetaan esim fender. eikö se ole suurinpiirtein samaa laatua ym.
kertokaas vähän mistä hinta /arvostus syntyy? |  s8na
27.11.2010 13:44:39 (muokattu 27.11.2010 13:47:43) | |
|
Kai tuo tilanne muodostuu asiakkaan preferensseistä. Se asiakas joka haluaa parasta, ei välitä hinnasta niin paljon kuin se joka haluaa vain jotain jotenkin toimivaa mahdollisimman halvalla. Toisin sanoen ei kannata yrittää tehdä laadukasta halvassa maassa, eikä (suhteellisen) halpaa kalliissa maassa. Tämä on tietenkin vain yleistys, poikkeuksiakin löytyy.
Tästä seuraa se, että laadukkaammat tuotteet tehdään edelleen kalliimman hintatason maissa ja kustannuksissa tingityt tuotteet siellä mistä halvimmalla saadaan.
www.mikseri.net/peppiyhtye/ | |
clipton: Tämä arvostus ja hinta tuntuu menevän, niin kun lukee näitä ilmoituksia:
kallein/laatu..eka usa, toisena japan ja sitten mexico.
Jos otetaan esim fender. eikö se ole suurinpiirtein samaa laatua ym.
kertokaas vähän mistä hinta /arvostus syntyy?
Mun mielestä arvostus syntyy yleisestä kokemuksesta - hinta taas hyvin pitkälle kustannuksista, mutta ilman muuta myös siitä, että monen mielestä on tosi mageeta ostaa "Fender made in USA", jolloin ihmiset myös helpommin maksavat enemmän USA-mallista vaikkeivät olisi vertailleet kriittisesti sitä mallia ja vastaavaa meksiko-mallia.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää tarkalleen, mitä Meksikolaisessa on tehty halvemmin. Oma arvaus on, että meksikolaisissa on enemmän katetta firmalle kuin jenkkimalleissa, mutta en toki osaa perustella tuota arvausta kovin laadukkain lähtein. Hyvin suuri osa kitaran valmistamisen kustannuksista tulee joka tapauksessa työvoimasta. Sen vuoksi on edullisempaa tehdä tuotteita siellä missä on halvempaa työvoimaa ja kustannuksia toki laskee se, jos tuoteta tehdään nopeammin (viimeistely heikompaa ja koneet tekee suuremman osan työstä)
Tietenkin on selvää, että jos työntekijä on yhtä hyvä, tuotteen tekemiseen on yhtä paljon aikaa, laitteet ovat yhtä toimivat, materiaalit ovat yhtä hyvät ja työympäristö on yhtä motivoiva, on kaukoidässä ja Californiassa tuotetuilla kitaroilla ihan yhtä hyvät mahdollisuudet olla yhtä hyvä tuote. Koska kuitenkin itseni ja monien mielestä 1000€ jenkki ja 400€ korealainen keskimäärin ovat laadultaan selvästi eroavia, on luultavasti edullisemman kitaran valmistuksessa tehty muitakin kompromisseja kuin työvoiman kustannukset.
Toki edullisia kitaroita voisi valmistaa myös USA:ssa karsimalla kustannuksista, mutta silloin hintaan valmistajan kannalta positiivisesti vaikuttava "Jeah, USA-Fender" "Uuhlala! USA-Gibson" -mielikuva kärsisi.
Onhan niitä, joiden mielestä "made in USA" teksti on vain huijausta ja kaikkialta maailmasta tulee keskimäärin yhtä hyviä kitaroita. Luulen, että totuus on jossain USA-Fender uskovaisten ja maailmankansalaisten väliltä ja että halpismaiden kitaroiden heikko arvostus johtuu enemmän niistä lopputulokseen ja hintaan vaikuttavista päätöksistä (halvemmat materiaalit, tehkää nopeammin, vähemmän koulutusta työntekijöillä, heikompi laadunvalvonta jne.), joita USA:laiset firmat ovat päättäneet tehdä halvempien mallien kanssa kuin siitä, etteikö jossain osattaisi tehdä hyviä kitaroita.
(Oon btw juuri ostanut ja rakastunut USA-Fenderiin, joten tätä postausta saattaa hieman värittää tuo...) | |
s8na: Kai tuo tilanne muodostuu asiakkaan preferensseistä. Se asiakas joka haluaa parasta, ei välitä hinnasta niin paljon kuin se joka haluaa vain jotain jotenkin toimivaa mahdollisimman halvalla. Toisin sanoen ei kannata yrittää tehdä laadukasta halvassa maassa, eikä (suhteellisen) halpaa kalliissa maassa. Tämä on tietenkin vain yleistys, poikkeuksiakin löytyy.
Tästä seuraa se, että laadukkaammat tuotteet tehdään edelleen kalliimman hintatason maissa ja kustannuksissa tingityt tuotteet siellä mistä halvimmalla saadaan.
Tässäkin on kyllä poikkeuksia. Veljelläni on kaksi jenkkiteleä. Meksikolainen Fender Palo Escrito -tele kuitenkin soi näistä parhaiten. Tosin viimeistely on parempi jenkkiteleissä...
Fenderin kohdalla oikeastaan metalliosat ja mikit ovat mielestäni ainoa ero näissä. Työnlaatua lukuunottamatta.
Onko näin? | |
Objectif Lune:
Olisi ihan mielenkiintoista tietää tarkalleen, mitä Meksikolaisessa on tehty halvemmin. Oma arvaus on, että meksikolaisissa on enemmän katetta firmalle kuin jenkkimalleissa, mutta en toki osaa perustella tuota arvausta kovin laadukkain lähtein.
Se on kyllä hauska tuo hintaero, kun samanlaisia meksikolaisia niitä on kasaamassa kummallakin puolella rajaa. Raudat on kaiketi mehikaanomalleissa hiukan edukkaampia, sekä laveammalla seulalla valikoidut puut. Työvoimakustannuksethan on toki korkeemmat tähtilippumaassa, joten se vähän tiputtaa sitä katetta kyllä. Oma mutu kuitenkin on että F-pajan kate on prosentuaalisesti samaa luokkaa mehikoissa ja jenkeissä.
"Central to Unit 27. Jean-Claude Van Damme's robbing a post office. I need back-up." | |
Kyllähän se aina kannattaa kokeilla mistä itse tykkää. Halvalla voi saada oikeastikin hyvän kitaran. Suuremmalla hinnalla voi myös saada omaan käteen huonon kitaran. Jotkut tykkää soittaa jopa niillä sohloilla mukisematta.
Itselläni on Japanin Fender. Strato vuosimallia 89 tai 90. Omaan kouraan se on lähes täydellinen soittopeli, mitä nyt Fenderin peruskaulaliitos vois olla vähän sirompi. En näe mitään laadullisia eroja kun vertaan tätä omaa keppiäni esimerkiksi näihin arvostettuihin Ämeericän Fendereihin. Meksikon tuotteista on vaikeampi sanoa, kun en ole niillä soitellut niin kovasti. Pari kertaa on vastaan tullut kaupassa oikein kivasti soiva ja käteenistuva keppi. Oisko ollut tämä Road Worn-sarjan strato. Joku toinen Meksikon kitara on ollut vähän huonompi omaan mieleen. Mallia en muista, mutta joku tällainen aika perusmalli, n. ~500e hintainen.
Mutta kyllä se niin on että jotkut tykkää äideistä ja toiset tyttäristä. Ei kannata sokeasti etsiä kitaraa valmistusmaata ajatellen. Toki voi olla että kalliimpi ja eri paikassa valmistettu kitara on tehty laadukkaammista osista ja kestää paremmin ajan saatossa. Silti kannattaa aina itse kokeilla mikä on omaan mieleen. | s8na
27.11.2010 14:03:33 | |
|
Onhan noita poikkeuksia, päädyin itse myös Fendereissä kalliimman pään mexicolaiseen, standardit amerikkalaiset eivät säväyttäneet. Gibson tekee myös halpamalleja USA:ssa.
www.mikseri.net/peppiyhtye/ | |
s8na: Onhan noita poikkeuksia, päädyin itse myös Fendereissä kalliimman pään mexicolaiseen, standardit amerikkalaiset eivät säväyttäneet. Gibson tekee myös halpamalleja USA:ssa.
Road worn -sarja on ainakin hyvä. Näissäkin on soitinkohtaisia eroja tosin...
Onko näin? | |
Olen viime aikoina miettinyt paria tähän liittyvää kysymystä ja olisi hauska kuulla, että miten vastaatte.
a) Mistä johtuu, että mitä huolellisemmin soitin on tehty, sen paremmalta se kuulostaa?
b) Mistä johtuu, että ne asiat, joita huolellisuudella ja tarkalla valmistamisella saadaan aikaan, ovat juuri niitä, mitkä saavat soittimen kuulostamaan paremmalta?
Se, miltä joku kuulostaa on kuitenkin niin tunnepuolen kysymys, että yhteys työn huolellisuuden ja kuulostamisen välillä on hieman mysteeri. Koska voisihan olla ihan madollista, että ihmiset pitäisivätkin enemmän Harley Bentonien soundista kuin 20x kalliimpien kitaroiden, mutta niin ei ole.
Toisin muotoiltuna kysymys voisi olla, että kun tässäkin keskustelussa on kerrottu tekijöistä, jotka nostavat tuotteen hintaa, miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä? "No ku ne sellaset ja sellaset kuulostaa vaan paremmalta!" on tietenkin itsestään selvä vastaus, mutta pystyykö kysymykseen vastaamaan tarkemmin? | s8na
27.11.2010 15:09:09 (muokattu 27.11.2010 15:25:33) | |
|
Objectif Lune: Olen viime aikoina miettinyt paria tähän liittyvää kysymystä ja olisi hauska kuulla, että miten vastaatte.
a) Mistä johtuu, että mitä huolellisemmin soitin on tehty, sen paremmalta se kuulostaa?
b) Mistä johtuu, että ne asiat, joita huolellisuudella ja tarkalla valmistamisella saadaan aikaan, ovat juuri niitä, mitkä saavat soittimen kuulostamaan paremmalta?
Se, miltä joku kuulostaa on kuitenkin niin tunnepuolen kysymys, että yhteys työn huolellisuuden ja kuulostamisen välillä on hieman mysteeri. Koska voisihan olla ihan madollista, että ihmiset pitäisivätkin enemmän Harley Bentonien soundista kuin 20x kalliimpien kitaroiden, mutta niin ei ole.
Toisin muotoiltuna kysymys voisi olla, että kun tässäkin keskustelussa on kerrottu tekijöistä, jotka nostavat tuotteen hintaa, miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä? "No ku ne sellaset ja sellaset kuulostaa vaan paremmalta!" on tietenkin itsestään selvä vastaus, mutta pystyykö kysymykseen vastaamaan tarkemmin?
A+B, Uskon, että mitä huolellisemmin instrumentti tehdään, sitä enemmän panostetaan myös materiaalien ja osien laatuun. Ei tunnu järkevältä laittaa paljon työtä jos jotkut osa-alueet pilaa tuloksen. Halvat raaka-aineet voivat aiheuttee enemmän hävikkiä ja palautuksia, jolloin kallis työ menee hukkaan. Kalliisti tehty kitara joka ei soi kunnolla on myös melkoinen "pummi"
Tonne aikasempaan liittyen tähän voi vetästä markkinoinnin oppikirjasta Porteria:
http://farm1.static.flickr.com/88/221249802_2165e6d71d.jpg
Cost leadership = Harley benton, Squier jne.
Cost focus = tästä on vähä vaikea keksiä kitaramaailmaan esimerkkiä, jotkut aloittelijapaketit kenties...
Difrentiation = Ruokangas, customshopit yleensä.
Differentiation focus = Charvel Pro mod.
Eli tuon opin mukaa kaikki välimallin strategiatratkaisut ovat huonoja. Myöhemmin tosin tuota esitystä on alettu pitämään hieman yksinkertaistuksena ja poikkeuksia löytyy.
www.mikseri.net/peppiyhtye/ | |
henkilökohtasesti oon kokeillu jenkkejä(stevie ray voughan signature),japseja(tokai) ja mehikoja ja voin sanoa et oma lempilapsi löytyi mehikosta(60`s player special,customshop).
viimestely huippuluokkaa samoin soitettavuus.molemmat aivan eri luokkaa kuin japsi ja jenkki stratoissa.
voi olla et sattui itelle vahingossa ylihyvä mehikolainen ja disauttelen tässä turhanpäiten toisten tyyppien lempilapsia,tiiäppätuota. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
