Demostudio ›

Laitetaanpas nyt arviota kun Demo on kuunneltu useampaan kertaan läpi.
 
Julkaisusta ja bändistä huokuva yleisilme vaikuttaa ihan asialliselta räkärock-jyystämiseltä, välillä tosin ehkä hieman liiankin mielipuolinen pilke silmäkulmassa ja "ollaan nyt niin olevinaan"-meininki lyttää välillä meininkiä. Hyvänä esimerkkinä tästä on nämä kaikki official sitä ja tätä niinkuin oltais joku maailmanluokan bändi ja sitten tuo kansitaiteessa komeileva Parental Advisory, joka on pitänyt saada sinne vain katu-uskottavuuden vuoksi. Itse ainakin sain wikipedian sivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/Parental_Advisory sellaisen kuvan että ko. merkkiä käytetään vain jenkkijulkaisuissa, ja silloinkin virallisissa sellaisissa. Nämä tässä heti alkuun siksi, että kansikuvahan se on, ainakin fyysisten nauhotteiden kanssa, jonka kanssa ensin ollaan "vuorovaikutuksessa", nykyisin nettimaailmassa tietysti omat hommansa. No, mutta se siitä vikinästä, aivoton rock-meininkihän se näyttää muutenkin olevan haussa niin ei pidä ottaa niin vakavasti.
 
It kicks your teeths out!
 
No nii justiisa.
 
Sitten itse kappaleisiin. Julkaisun eka kappale No Way Out ei kyllä yllätä riffillään, vaan kuulostaa pikkasen liikaa eräältä täysin loppuunkuluneelta moottöripään kappaleelta. Säkeistössä kuitenkin on mukavaa groovea ja bändin ennestään tuntien voin sanoa että clean-kohta tuli positiivisena yllätyksenä, joskin olisi voinut olla monipuolisempi.
 
Adrenaline Junkie on jo paremman kuuloinen pikarokkaaja, plussaa että keulamies Neuvonen on vihdoin oppinut käyttämään myös laulujen tuplauksia jotka eivät ole tässäkään tapauksessa mitään muuta kuin plussaa yksinkertaisuudestaan huolimatta (huom. kertsi). Maalaileva alun lisäksi muitakin hyviä sointukiertoja ja laulukuvioita rupeaa löytymään pikkuhiljaa. Seuraavan kappaleen lisäksi parasta tästä paketista.
 
Intoxicationissa on jo oikeasti tunnelmaa! Ainut mikä sitä millään tavalla hankaloittaa, on ensimmäisen versen ensimmäisen puolikkaan aavistuksen miten sattuu pöristyt ja räityt puhelaulut (idea jees, toteutus huono). Pääteema on asiallinen ja kertsissä riffeineen ja lauluineen on pontta ja meininkiä mitä pitäisi saada mukaan muihinkin kappaleisiin. Julkaisun paras kappale jossa sanoitukset (sen verran mitä selvää saa) kohtaavat musiikillisen tunnelman vitun hyvin, ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen teos.
 
Nightmare lyttää sitten koko homman tässä vaiheessa olemalla täysin turha kappale. Saman soinnutuksen jauhamista joka sekin on kuultu ihan muutamaan otteeseen samantyylisissä kappaleissa, taitaapa laulumelodiakin olla jostain ennestään tuttu. Vielä enemmän perseelleen vetää se yläpäästä nuotin ympärillä kiertelevä ja kaarteleva huuto, johon laulajalla selvästi eivät rahkeet riittäneet.
 
Devastator potkasee ittensä hyvin käyntiin, mutta säkeistöriffi on taas kerran vähä tuttu, mm. Megadethin kappaleesta Use the Man. Vokaalit menee vähän yli tolla Grinch-tyylisellä Mustaine-imitoinnilla. Kertsin tuplaukset sen sijaan nostaa vähän tunnelmaa, mutta sanoitusten aivoton sisältö ja kielioppilapsukset puskevat väkisin yli jos niitä erehtyy kuuntelemaan.
 
This System is Wrong sisältää niitä julkaisun parhaita kohtia Intoxicationin ja Adrenaline Junkien lisäksi. Suhteellisen hyväntuulinen perusrokkeri, mutta eihän se nyt aina tarvii mahollisimman tummaa ja mustaa ollakkaan. Sopivaa vivahdetta toiseenkin suuntaan siis, jos vertaa esim. Intoxicationiin. Ehkä typerimmästä kappaleennimestä vähään aikaan täytyy kyllä näpäyttää vähän pilke silmäkulmassa ;)
 
Kliseisistä ja ainakin muutamaan kertaan jo käytetyistä kappaleen nimistä ja sanoitusfraaseista huolimatta vaikutteet, kuten Megadeth ja muutama muu vanhempi heavy rock-bändi kuuluvat läpi ihan positiivisella tavalla. Mustainen ja bändinsä vaikutteet häilyvät mukana ainakin omaan korvaan välillä kyllä siihen malliin että tietää minkä bändin kanssa sitä on levysoittimeen tutustuttu.
Soundit istuvat autotallimaisuudessaan meininkiin, valittamista löytyy ainoastaan molempien kitaroiden soolosoundista, joka on liian nuhainen. Puhtaan laulelevaa tässä on ilmeisesti haettu, mutta lopputulos on kuin räkätautisen putkivahvistimen läpi soitettua lurittelua kaulamikin kanssa. Beissisoundit kuulostavat oikein tyköistuvalta tähän(kin) meininkiin ja samalla ehkä jopa vähän liiankin tutuilta, joskin positiivisessa mielessä... ;)
Laulu menee välillä nuotin vierestä, mutta muuten laulajan tyyli sopii meininkiin kuin nyrkki silmään kuulostamalla nasevalta (laulajan tuntien) perinteiseen oksat pois-tyyliin ilman turhia kulmien pyöristelemisiä. Vokalistin olisi tosin tajuttava oman osaamisensa rajapyykit, eikä esimerkiksi vääntää jotain väkinäisen kuuloisia huutoja sinne nauhalle (niinkuin Nightmaren loppupuolella) jotka sitten menevät pitkälle mettään ja nuotin rankasti ohittaen.
Sävellykset yleisellä tasolla eivät ole mitään progea, vaan suoraa ja perinteistä raskasta rockia välillä vähän räväkämmällä otteella, vaikka välillä käydäänkin siellä liian suoran ilmaisun puolella ja sitä kautta lipsahdetaan jo kuluneisiin ja kliseisiin sointukiertoihin ja ideoihin (No Way Out ja Nightmare). Soittajien taidot täsmäävät kuitenkin hyvin musiikin vaativuuteen, joten siellä ei ainakaan haeta mitään kuita taivaalta, joten eiköhän tässä kuitenkin plussan puolelle jääty.
 
Viidestä tähdestä annan kolme hyvän yleismeiningin vallitessa. Epäkohdat taitavat olla lähinnä tällaisia perusjuttuja kuin nuotin vierestä laulaminen ja liian tylsät sävellykset, mutta kokemusta ja kokemusta vaan niin kyllä nekin siitä.
 
E: Lisäsin kahden Maihinnoususta puuttuvan kappaleen arvostelut, löytyvät siis Myspacesta kaikki tämän julkaisun kappaleet (jota siis ite en huomannut heti).